Tatomira täällä on ihan turha haaveila mistään kunnon liikunnasta. Selkä kipeytyy heti! Ja eilen oli kans sellanen iskias-pakarakipu illalla ettei mitää järkeä! Toivottavasti sulla noi helpottaa ja pääset vielä liikkumaan.
Onnea
jjuuli poikalupauksesta. :heart:
Mimsy voi ku harmi ton buranan osalta.. itekin olisin ehdottanu sitä, kun sitä kuitenkin saisi vielä keskiraskaudessa syödä. : / Kysypä kuule neuvolasta tai lääkäriltä, että oisko mitään muuta helpotusta? Pakkohan nyt jotain on olla.. ei sitä ihminen saa kivuissakaan olla!
Meelia kiitän. Raskastahan tämä todella on.. vielä kun hyväksyisikin asian.. koko ajan ajattelee että "mitä te otatte osaa suruun, kun äiti palaa takasin", vaikka itsekin tietää ettei äiti tule. Sitä vain kieltää tämän kaiken itseltään kun ei tahdo ajatella, että oma äiti on poissa, pysyvästi. :'(
MLM täällä on yllättävän vähän ollut närästystä. Iltasin se saattaa yllättää ja yleensä se 1 rennie helpottaa.. mutta toki on päiviä kun tuntuu että se kestää sen 24/7. Toivotaan että saisit siihen helpotusta. Ja kiva kuulla että Kukkis siellä on niin päin, että tunnette potkut.
:heart:
lilliputille myöskin kiitokset. :heart:
Ois joo ihana itsekin osata neuloa tuolleen, mutta kun ei vaan kärsivällisyys riitä. Ite mieluummin taas ahertaisin puun parissa vaikka tekemässä lapsille puusta leluja.
Mutta nyt on kyllä niin tyttömäinen ja leidi olo, etten tahdo "liata" käsiäni.
Eilen harjailin illalla hiuksiakin peilin eessä joku 15min ja kääntyilin kun joku mannekiini. Huomaan itestäni sen heti että ootan tyttöä.
Tänään tulee viikko äidin poismenosta. Ja yhä enemmän sitä ei vaan voi uskoa todeksi. Välillä sitä itkeä tihruttaa ja välillä taas menee pitkiäkin aikoja päivästä ettei itke äitiä tai edes ajattele sitä, ksoka sen sulkee automaattisesti mielestään. Surutyö on siis edessäpäin vielä, mutta ehkä tässä vaiheessa näin onkin parempi, että saisi nuo asiat järjesteltyä. Suree sitten kunnolla kun on sen aika. Toisaalta taas nyt ois hyvä, kun mies on lomalla. Hän palaa töihin 19.9., jonka jälkeen mun on pakko yrittää pyörittää taas arkea yksinäni ja hoitaa poikaa. Ens viikon tiistaina on jälleen neuvolapsykologi, jossa saankin kertoa sitten tämän suru-uutisen. Ja 1.9. on ensimmäinen suru-ryhmä seurakuntatalolla läheisensä menettäneille. Samana päivänä on papin tapaaminen joka siunaa äidin haudan lepoon. :'( Oli todella epätodellista tällä viikolla kävellä hautuumaallakin etsimässä äidille paikkaa, kun ei pysty käsittään tätä. Vasta kun vahtimestari länttäsi äidin nimellä varustetun ristin hautapaikalle, aloin itkeä kun tajusin että siihen tosiaan tulee äitini paikka, ei kenenkään muun. :'( .. tähän loppuun äidille:
"Mulla on niin kamalan kylmä ilman sua
Niin kylmä ettei sillä ole määrää
Ja mulla on niin kamalan kylmä ilman sua
Teinkö jotain väärää
Mulla on niin kylmä ilman sua
Mulla on niin kivinen tie ilman sua
Auki haavat sielusta se hiertää
Enkä siltä ulos pääse ilman sua
Ympyrää se kiertää
Kivinen on tieni ilman sua
Mulla on niin syvä vesi ilman sua
Virrat tummat minua ne ohjaa
Liian pahoja on sen pyörteet ilman sua
Ei jalat ota pohjaan
Syvä on se vesi ilman sua
Mulla on niin iso ikävä sua
Sade kylmä sisälleni hakkaa
Ja mulla on niin iso ikävä sua
Muu olemasta lakkaa
Ikävä on mulla ilman sua
Eikä mulla ole mitään ilman sua " :'( :heart:
Rakastan sua äiti, ikuisesti. :heart:
Sartsa ja babygirl POKS 21+0 :heart: