¤ ¤ Tammikuun tuikkeet 2016 ¤ ¤ KESÄKUU

Tervetuloa uusille vaikka täällä vähän hiljaista onkin.

Itsellä on kaikki alun oireet loppunut aikalailla. Eli enää ei ole kauheasti etovaa oloa eikä tarvitse dyödä kokoajan. Mutta nyt hajuaisti on herkistynyt, ummettusta on jaihanaa itku herkkyyttä. Naurattaa itteäki ku ihan typerät asiat alkaa itkettään ja sitte itkee ja nauraa yhtäaikaa.

Keskiviikkona se neuvolalääkäri joten sen jälkeen tulen kuulumiset kertomaan.

Jenniferia 10+6

 

ihanaa jenniferia ku sulla on vähän aikaa lääkäriin. Meidän npultraan on vielä ikuisuus ja ja....

...nyt illalla on ollu ylävatsa tosi kipee. sändystä ei pidä nouseminen istumaan ku ylävatsaan sattuu niin pirusti. näin makuuasennossa olotila kohtuullinen. pelottaa että menee nyt kesken. mun tsäkällähän niin kävisi juuri kun olotilat alkaa hiukan hellittäää...toiv vaan suolistovaivoja ku vatsa on ollu vaihteeks tosi kovalla

 

Tervetuloa uudet!

Mistähän sitä narinan aloittaisi, on ollut niin kurjat pari viikkoa. Sain flunssan ja olin lähes viikon petipotilaana. Palailin viime viikolla töihin, mutta armoton yskä ei tahtonut millään loppua ja yskiminen aiheutti usein oksennusrefleksin, joten välillä sai töissä juosta kilpaa vessaan että ehtiikö. Nyt alkaa onneksi yskä olla ohi.

Hyviä uutisia:
Mutta muuten etominen ja väsymys ovat helpottaneet. Kävimme viime viikolla nt-ultrassa ja siellä olikin oikein aktiivinen otus! <3 Niskaturvotus oli 1,1 mm eli OK, verikokeet otettiin samana päivänä ja jos ei pariin viikkoon kuulu mitään soittoja, niin tällöin kaikki seuloissa hyvin. Jos kuuluu niin... noh, sen näkee sitten halutaanko lisätutkimuksia. Puhuttiin jo tästä miehen kanssa alustavasti, ja itse olen tällä hetkellä kallistumassa sen suuntaan että ei, en välttämättä haluaisi toteuttaa sikiövesitutkimusta (vai mikä se nyt oli...) koska ei täysin riskitön. Minulle riittäisi tieto siitä, että on olemassa mahdollisuus, että lapsemme onkin vähän erityisempi, voisi henkisesti valmistautua. Mutta kuten sanoin, onneksi ei tarvitse nyt päättää. Ja ainahan se riski on olemassa joka tapauksessa.

Ultrassa paljastui myös, että raskaus on lähes viikon pidemmällä mitä varhaisultrassa todettiin. Nyt siis mennään jo viikoilla 13+1.

Päivityksen paikka:
27.12.
Bons / 25 / 1. / K-PKS

Nt-ultra toi ainakin itselleni suuren mielenrauhan ja tuntuu, että nyt voin vihdoinkin ihan oikeasti alkaa nauttia tästä! Kerroimme ultran jälkeen sukulaisille uudesta tulokkaasta ja kaikki suhtautuivat erittäin positiivisesti. Äitini reaktio suorastaan yllätti, oli kuulemma juuri valitellut isälle kuinka eivät koskaan tule saamaan lastenlapsia kun minulla tai siskollani ei ole ollut mitään näkyviä merkkejä lisääntymishalusta... Noh, toisin kävi.

Onko muilla ollut pyörrytystä?
Pökräsin nimittäin tänään töissä kesken lounastunnin. Olin juuri lopettelemassa syömistä, kun oikeaan käsivarteeni alkoi yhtäkkiä... pistellä? Puutui? Tiedättekö sen tunteen, kun olette istuneet jalkanne päällä liian kauan ja veri ei tahdo kiertää kunnolla. Jotain samansuuntaista iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja ehdin jo ruveta puhelimella googlettelemaan että mikähän infarkti mulle nyt on tulossa, kun yhtäkkiä silmissä rupesi sumenemaan. Ehdin työkaverelle mölistä jotain avunpyyntöjä ennen kuin kopsahdin naamalleni pyödälle, he sitten koppasivat kiinni ja laskivat maahan makuulleen. Olin siis täysin tiedottomassa tilassa mutta kuulemma silmät auki n. puoli min.? En muista mitään, tokenin kylmässä hiessä.

Työterveydessä meinasivat, että puutuminen johtuisi oikeanpuolen niska-hartiajumeista (päätetyö) ja pyörtyminen alhaisista verenpaineista (jotain 100/65) joihin syynä raskaus. Hemoglobinikaan ei päätä huimannut, pitää käydä vielä aamulla verikokeissa, mutta ei ilmeisesti syytä suurempaan huoleen. Vähän lueskelin palstoilta, että pyörrytys kuuluu monella "raskausoireisiin".

Tyttö/poika-oloja ei ole juurikaan ollut, androgyyni kunnes toisin todistetaan

Äitiyspakkaus otetaan ehdottomasti, meillähän ei ole yhtikäs mitään valmiina.
Onko neulojia/virkkaajia/ompelijoita joukossa? Aiotteko tehdä tai oletteko tehneet jo joitain luomuksia pikkuiselle? Itse ehdin väsätä villasukat jo kuukausia sitten ja täkki isoäidinneliöistä on reunoja myöten valmis. Pikkuisten villapaitojen ohjeita erehdyin eilen katselemaan, oli niiiiin söpöjä palmikkoneuleita että <3 Ommellut en ole tosissani sitten lukion, mutta vähän mietin että josko innostuisi esim. kestoliivinsuojuksia kokeilemaan, niistä saattaisin jopa suoriutua ja ulkonäöllä ei niin väliä.

Loma alkaa ensi viikolla ja heti maanantaina toka neuvola.

Bons ja Pikkupossu 13+1

 

Voisin liittyä porukkaan ja mielelläni myös sinne Facebook ryhmään kanssa haluaisin, kun täällä keskustelu ei ole kovin vilkasta.
Nuinnikkaa la 12.1./ 32v/ 2./ -

 

Tääl oloissa vähän paranemista tapahtunu, pahaaoloa ei ole enää ihan 24/7 vaan sillon vaan ko unohtaa syyä parin tunnin välein. Uutena oireena tullu kyl valkovuodon lisääntyminen!! Tosi rasittavaa ko saa pyyhkiä ja pyyhkiä ja pyyhkiä vessassa

*ÄLLÖVAROITUS*


Olen kanssa jo useamman viikon ajan pistänyt merkille tuon lisääntyneen valkovuodon, välillä tuntuu että oikein klöntti lorahtaa housuihin

Toinen eriteomituisuus on korvat: melkein joka päivö saisi olla pumpulipuikolla putsaamassa, aiemmin taas en ole saanut näistä irti juuri mitään vaikka edellis kerrasta olisi ikuisuus.

 

Hei taas! Tulinkin takaisin Kirjoittelin pari viestiä tänne tuossa jossain vaiheessa mutta lähdin pois kun kahden viikon takaisessa ultrassa ei näkynyt vielä mitään sikiöpussin lisäksi. Viikoiksi määrittyi silloin ehkä nipin napin viisi ja laskettu aikakin pitkälle helmikuun puolelle. Mutta tänään toisessa utrassa näkyikin jo kaikenlaista ja viikoiksi laitettiin 8+3, joten laskettu aikakin olisi sitten tammikuun puolella Joten liittyisin nyt mielelläni mukaan ihan "virallisesti"

Iloisin terkuin asukki ja sen mahan asukki

jäämaanasukki/la 29.1/28v/2. lapsi/ulkomaat

 

Päivitänpä minäkin vaihteeksi kuulumisia, vaikka eipä tässä ihmeellistä raportoitavaa ole. Pahoinvoinnit jatkuu vieläkin, lähes joka päivä joutuu oksentamaan. Olo on kyllä jo parantunut paljon siitä, mitä on ollut. Lääkityksen olen pystynyt jättämään lähes kokonaan. Silti alkaa väsyä tähän, että lähes koko ajan joutuu keskittymään oloihin. Purkkaa jauhan lähes tauotta, kun se helpottaa oloa, mutta ei jaksaisi enää sitäkään.

Vatsa on iso pallo ja alkaa olla vaikeuksia piilotella töissä. Vedän vatsaa sisään aina, kun liikun ihmisten nähtävillä. Yritän piilotella vielä ultraan asti ja sitten palaankin lomilta töihin maha pystyssä

Eipä tässä kummempia. Aika malttamaton alan olla odottamaan sitä ultraa, kun en käynyt varhaisultrassakaan ollenkaan. Vielä pari viikkoa.

Olisipa kiva, jos saataisiin palstaa aktivoitua.

Blue Bird 10+5

 

Hei pitkästä aikaa täältäkin!

Pikkuisen on ristiriitaiset tunteet: Minulla on siis töissä vielä koeaika päällä ja kerroin tulevasta tilanteesta ultran takia ja muutenkin... eipä mene kuin muutama päivä ja työnantaja ilmoittaa ettei työt jatku enää seuraavaan listaan! Kenkää siis tuli ja juttu on päivän selvä laiton irtisanominen. Liittoon olen ollut yhteydessä ja ne alkavat hoitaa juttuani eteenpäin, voi olla että case saadaan soviteltua piakkoinkin tai sitten tulee vuosien oikeusjuttu... Mulla siis alkaa kohta "loma" ja tulevista töistä ei ole mitään tietoa. Hommaa kyllä riittää yksivuotiaan esikoisen ja syksyllä jatkuvien opiskelujen kanssa.

Tyttö/poika -oloista tuntuu jotenkin että poika olisi tällä kertaa, ainakin olo on erilainen kuin eka kerralla, toisaalta kiinalaisen syntymäkalenterin mukaan olisi tyttö tulossa. Samapa tuo on kumpi tulee En ole vielä päättänyt selvittääkö sukupuolta etukäteen, mulla tekis ehkä mieli, mutta mies on sitä vastaan..

Äitiyspakkausta en aio tällä kertaa ottaa, tavaraa on jo valmiiksi joka paikka täynnä! Vaikka rahallinen korvaus on kyllä melko mitätön, mutta sillä mennään. Muutenkaan mitään suurempia hankintoja tarvitse tehdä, ehkäpä jonkin sorttiset sisarusrattaat tarvii hommata

Mahasta selvästi kyllä jo tuntee, että jotain tapahtuu, mahallaan ei pysty pitkiä aikoja makaamaan ku alkaa painetta tuntua.

Pyörrytyksestä kyseltiin, mullakin on matalat verenpaineet aina ollut, niin niiden kanssa osaa elää ja nousta tarpeeksi hitaasti jos verensokerit pääsee laskemaan liian alas, silloin saattaa alkaa huimata, mutta taju ei ole vielä koskaan karannut

Huomenna olisi kauan odotettu ultra ja sen jälkeen kenties laitan face-ryhmään pyyntöä. Sinne varmaan tulis useammin ja helpommin kirjoteltua kun on aina kirjautuneena.

Lopuksi vielä tervetuloa uusille ja onnea hyvistä ultrakuulumisista!

 

Mua niin säälittää kaikki joilla on todella pahaa pahoinvointia :/ Mulla oli myös ekan raskauden alkupuolella ja se oli ihan hirveää, vaikka tiedän, että monilla on vielä pahempaa. Makasin vain sängyssä enkä tiedä miten nyt selviäisin esikoisen kanssa jos mulla olis samanlaista. Nytkin on kauheaa väsymystä ja jonkinlaista huono-oloisuutta mutta muistutan koko ajan itselleni miten onnekas olen ettei ole samanlaista kuin viimeksi Toi väsymys on kyllä ihan overwhelming (kun en keksi samanlaista suomalaista sanaa...). Niin tylsää kun pitäis jaksaa esikoisen kanssa touhuta mutta ainut ajatus päässä on vaan et pääsispä nukkumaan En tajua miks just alkuraskaudessa väsyttää kun eihän se pikku papunen siellä vielä mitään oikeen kuluta. Ymmärrän et sit väsyttää kun on sellanen monen kilon "parasiitti" mahassa

 

Bons - onnittelut hyvistä ultrakuulunisista. täällä vielä vähän reilu viikko jännitellään ennen ku päästään kurkkaamaan
jenspanen - voi miten tylsä tilanne. tsemppiä taisteluun
jäämaanasukki - juuri niin. olen ihan samaa miettiny tosta väsymyksestä ja samalla pohtinu et mitenköhän sitä jaksaa sitten mahdollisesti sen ison mahan kanssa juosta ton 1,5v perässä..

wellmu 10-6

 

Jospa minäkin nyt jo tohtisin liittymään

Mannis / 20.1. / 31v. / ensimmäinen / KOKS

Nyt on siis 10. viikko menossa ja huono-olo ei ole helpottanut. Tosin tänään oli vasta ensimmäinen kerta kun ihan todella piti mennä kakomaan pöntölle. Muuten siis perus kuvotusta vaan.

Ensimmäinen neuvola käyty ja np-ultra edessä 10.7. Siihen asti joutuu elämään jännityksessä, että onko kaikki hyvin. Tosin olen yrittäny lohduttautua, että niin kauan kun oireita löytyy niin luultavasti matkalainenkin on mukana. Tämä on ensimmäinen raskauteni, joten kaikki on vielä hyvin uutta.

Alavatsassa on koko ajan paineen tunnetta ja rinnat hyyyvin hellänä. Huomasin myös että pitää käyttää ainoastaan topattuja liivejä jos ei halua kävellä "pitkät" päällä koko ajan . Tänään myös ilmestynyt uusi hassu oire. Rinnan kohdalla, ei rintojen vaan oikeastaan niiden välissä, tulee kuumia aaltoja. Tuntuu kuin joku kaataisi lämmintä vettä siihen. Kädellä kun kokeilee nii ihokin tuntuu siitä lämpimämmälle kuin muualta. No kun ei se niin epämukavalta tunnu niin tuskimpa siinä mitään ihmeellistä.

 

Nyt on eka neuvolalääkäri käyty ja kaikki oli hyvin. Niskaturvotus 1,3 ja vastas viikkoja 11+4, mutta ei siirretty laskettua aikaa joka siis on 12.1. Sydänäänetki kuulin ja oli hyvät ja tasaset. <3 Oli tosi mukava lääkärisetä vaikka aluks vähä tuntunki hassulta ku ikinä ennen ei oo ollu mies lääkäri alapäätä tutkimasa.

 

Tervetuloa Mannis! Eka raskaus on niin jännä verrattuna toiseen, ainakin mun mielestä. Nauti nyt kaikesta uudesta Eläkä pelästy, vaikka oireet välillä katoaiskin. Nauti siitäkin, koska pian tulee luultavasti joku iki ihana uusi oire tilalle

Itse pelkään hirveesti että tää kuvotusolo tästä vielä pahenee kun en ole vielä niin pitkällä mutta sormet ristissä vaan yritän uskoa, että tämä raskaus ei ole samanlainen kuin eka.

Ja onnea hyvistä uutisista Jenniferia! On se vähän outoa kun on mies Mulla oli Suomessa aina nainen mutta täällä Islannissa asuessa on aina ollut mies (kaks eri miestä). Oon kyllä tykänny kummastakin tosi paljon ja ne on hoitaneet sekä perus gynekologijutut ja sitten raskausultrat. Ekan raskauden hoitanut gyne oli myös synnytysosaston ylilääkäri ja tuli meitä moikkaamaan sitten vauvan synnyttyä Noissa varhaisultrissa on vaan jotenki noloa kun oa mies on mukana ja sit se toinen mies tunkee laitteita sinne mun jalkoväliin

 

jenniferia - onnittelut hyvistä ultrakuulumisista. minulla se ainakin rauhottaa mieltä

jäämaanasukki - niin juuri. ekan raskauden np-ultra oli jotenkin tosi hassu kun mies oli ikäänkuin gynellä mukana. Raskauden edetessä siihen tottu ja toisessa se tuntuu jo melkein tavalliselta. just juteltiin yhen kaverin kanssa et kyllä naisen häpeän tunne hyvin katoaa raskauden/synnytyksen aikana ku sen verran paljon on erilaisia testejä yms

 

Hei!

Np-ultrassa on käyty ja kaikki hyvin Vastasi hyvin viikkojaan eli minulle voi päivittää:

La 9.1.

Niskaturvotusta oli 1mm ja kuulin myös ensikertaa sydänäänet <3 pienen pumppu hakkasi 162/min

Tuli kyllä niin hyvä mieli ultran jälkeen, että töissäkin vain hymyilytti vaikka siellä ei kiinnostakaan aikaa viettää... vielä 15h siinä firmassa jäljellä. Ultran jälkeen tuli kyllä niin vahva tyttöolo, en tiedä mistä tuli vain

Mulla on aina ollu naislääkäri gyneasioissa ja en kyllä osaa yhtään sanoa, miltä tuntuis jos mieslääkäri ois alapäätä tutkimassa. Ultraava lääkäri on kyllä ollu mies, mutta kun homma hoidetaan mahan päältä niin eihän siinä paljoa tarvi esitellä

 

Pitkästä aikaa kuulumisia myös täältä; huono olo vaivaa yhä, mutta ei niin paljoa enää kuin muutama viikko takaperin (huoh, toivottavasti jo helpottaisi). Tänään maistui jo kahvikin aamulla! Muita oireita on väsymys, ummetus, paha maku suussa ja unettomuus (eli jos yöllä herään niin en saa enää takaisin unta...).

Minulla on tyttöolo, ja uskon että tällä kertaa selvitetään sukupuoli, kun esikoisesta jännitettiin synnytykseen asti Esikoisesta oli myös tyttöolo ja se pitikin paikkansa!

Jenspanen: onpas kurja tilanne sinulla! Ja kyllä tuo irtisanominen on niin laiton kuin vain voi olla! Tsemppiä tilanteeseen.

Bons: onnea hyvistä ultrakuulumisista ja kylläpä sinulla laskettu aika siirtyi! Ja nykyäänhän voidaan ottaa se jatkotutkimus tarvittaessa myös pelkällä verikokeella (nimeltään nipt-testi), eli siihen istukkabiopsiaan tai lapsivesipunktioon ei välttämättä ole tarvetta. Toivotaan, että verikokeiden tulokset hyvät, mutta mikäli arvot hälyttää voit kysyä tuosta nipt-testistä.

Minulla nt-ultra ensi viikolla ja jännittää kovasti. Jännittää jo ikäni puolesta, että lapsi ei ole terve ja sitten se, että tuo ultra tehdään täällä ulkomailla ja meillä ei ultraajan kanssa oikein ole yhteistä kieltä... Suomeen ollaan muuttamassa takaisin heinäkuun lopulla.

Toivottavasti saataisiin täällä keskustelua aktiivisemmaksi, sillä itse en ainakaan tuonne faceen ole aikeissa liittyä.

Mukavaa ja oireetonta loppuviikkoa kaikille!

 

Listan pitäis nyt olla jokseenkin ajan tasalla. (Paitsi mun osalta, omat tiedot unohdin päivittää ja enää en jaksa säätää. Laskettu aika siirty ultrassa parilla päivällä, 3.1. on nyt virallinen tieto.)

Huhuilkaa ihmeessä, jos löydätte virheitä tai epämääräsyyksiä listasta!

 

Pientä tiedostelua:

Onko täällä vielä facebook-ryhmään kuulumattomia, mutta mukaan haluavia?

 

Voisin liittyä facebook ryhmään ku täällä on niin hiljaista. Nimimerkille iloksi piti varmaan laittaa viestiä asiasta?

 

voisin kans liittyä mutta haluaisin odottaa torstain np-ultran kuulumiset ensin

 

Kai minäkin sitten sinne face-ryhmään, kun on täällä keskustelut loppuneet lähes kokonaan. Minulla ultra vasta 8.7. Vieläkö sen jälkeen pääsee mukaan?

 

Hei haluaisin myös liittyä facebookin ryhmään ja laitoinkin käyttäjälle iloksi viestiä asiasta

 

Heippa,
Minulle siis viestiä jos haluaa mukaan ryhmään.
Alunperin suunnitelma oli pitää ryhmä auki heinäkuun loppuun asti, mutta nyt näyttää siltä, että monien toive on päästä jo aiemmin sitten tutustumaan siihen "lopulliseen porukkaan". Uusien jäsenien liittyminen on aina jännittävää, kun ei tiedä kuka sieltä tulee - niin hyvässä kuin pahassa.

Ymmärrän, että sitä haluaisi ensin nähdä siellä ultrassa, että kaikki on hyvin, mutta näyttää nyt siltä, että ryhmä suljetaan lähiaikoina. Ja hyvin lämpimästi suosittelen kyllä lähtemään mukaan, jos jossain vaiheessa aikoo. Mitä aiemmin liittyy mukaan, sen helpompi on päästä mukaan myös porukkaan.

Suurimmalla osalla taitaa ryhmässä olla vielä np-ultrat käymättä, joten toisaalta siellä ei sitten kyllä poikkea muista, vaikkei olisi vielä käynytkään. Eli samassa veneessä. Ja ryhmästä tietysti sitten pääsee pois, jos jostain syystä haluaa lähteä.

Murheenkin keskellä siellä ryhmässä saa tukea ja on joku about aina kuuntelemassa. Ja etenkin, jos raskaudesta ei ole puhunut kenellekään juurikaan, niin ryhmässä se tuki saattaa olla sitten iso tekijä, jos jotain sattuukin tai ilmenee.

Eli, suosittelen, että jos on suunnitelmissa liittyä, niin liittykää nyt hyvin lähiaikoina
Ja se onnistuu laittamalla minulle viestiä täällä ja linkittämällä profiilin tai kertomalla nimen ja antamalla kuvauksen, jolla tunnistan

Iloksi 13+6

 

Kurjaa, jos kaikki karkaa facen puolelle Itse niin tykkään näin anonyymisti keskustella asioista. Mutta ymmärrän hyvin, kun keskustelu täällä on ihan tyrehtynyt.

Minullakin nt-ultra vasta ensi viikolla ja haluaisin ainakin sen käydä ensin ennen kuin "julkisesti" tätä kuulutan.

 

Itseki tykkäisin olla anonyymi, mutta täällä on niin hiljaista että ajattelin uskaltautua facen puolelle. Nt ultrassa kävin viime viikolla ja viikkoja on kasassa tasan 12, mutta siltikään ei olla tästä raskaudesta vielä kerrottu kenellekään. kai se pikku hiljaa pitäisi kertoa.