¤ ¤ Tammikuun tuikkeet 2016 ¤ ¤ KESÄKUU

Voi Katjuska :/ itsellä takana keskenmeno suunnilleen samoilla viikoilla. Onhan se ihan kauheaa, mutta yritin ajatella että kun raskaaksi kerran voi tulla, niin kyllä me vielä vauva saadaan. Heti seuraavasta kierrosta tärppäsikin ja raskaus sujui hyvin.

Olen lueskellut palstaa jo kuukauden verran, mutta jos nyt uskaltautuisi kirjoittelemaankin. Takana tosiaan yksi km, sekä yksi onnistunut raskaus, josta meillä juuri 2-vuotta täyttänyt pojanviikari. Nyt pitäisi raskausviikkoja olla suunnilleen 9+2. Synnytyssairaala kättäri.

Tässä raskaudessa on ollut ensimmäistä enemmän kipuja ja pientä vuotoa,minkä vuoksi pääsin pari viikkoa sitten päivystykseen tsekkaukseen, ja sikiö löytyi oikeasta paikasta <3 syytä kivuille ja vuodolle ei löytynyt. Olotila on alkuraskaudesta ollut varsin heikko ja pahoinvointia on ollut paljon enemmän kuin ensimmäisessä raskaudessa. Tosin ihan viimeisen parin päivän aikana on olokin ollut parempi.

Varovaisen toiveikkaana odottelen raskauden etenemistä. On tämä alku kyllä aikamoista piinaa ehkäpä laittelen pyyntöä fb-ryhmäänkin. Yhtään kaveria ei (tietääkseni) odota yhtäaikaa niin tuntuu että kaipaa vertaistukea

 

Osanotto ja halaus Katjuska, elämä ei todellakaan ole reilua

 

Moikka! Ilmottaudun myös mukaan. Olen palstaa lueskellut alusta asti. Aiemmat kmt pitäneet vielä varovaisena tän raskauden suhteen. Eli kolmas tulossa, synnytyssairaala hyvinkää ja ikää minulla jo 38. La 1.1. Ensi viikolla olisi jo np ultra. Itsellä ongelmana näköjään jo heti alusta rd. Aamusokerit heti koholla. Tuntuu niin vaivalloiselta aloittaa heti super terveellinen dieetti.

 

voi Katjuska. Jaksuja!

heinis1 - alotitko ihan ite sokereiden seurannan? mulla kans esikoista pärähti radi ja ajattelin et näin alussa ei tarvii seurata et vasta sit jos rasituksessa (rv14) jää kiinni. Mä en varmaan pystys näin alussa pitää kiinni dietistä ku äklöttää koko ajan niin tulee syötyä just sitä mikä menee alas....

 

Onneksi ne hirveimmät olot on täällä jo aikalailla takana päin... Mutta yksi (ja erittäin veemäinen semmoinen ) oire mikä on ollut alusta asti; huono iho!! Siis se on alkanut ihan kunnolla kukkimaan tässä raskauden aikana ja tuntuu ettei mitkään keinot auta Edes aikoinaan e-pillerit ei saanut mun ihoa tähän kuntoon..

MissB ja 11+0

 

Pieni muistutus tähän väliin:

Listan päivityspyynnöt omalla rivillään ja mielellään vielä punasella.

Erottuu paremmin ja helpottaa listan ylläpitoa huomattavasti.

Uusille tervetuloa!

Wamppula pääsee listalle heti, kun kerrot lasketun ajan. Mun matikkapää ei tänään riitä, sori,

 

Mä en osaa käyttää tätä uutta keskustelua. En löytänyt punakynää. Juu aloin itse seurata sokereita, kun edellisestä raskaudesta oli jääny liuskoja ym. Tarpeellista. Heti tuli aika äitiyspolille vkolla 9. Toisaalta tulee kivasti kontrollikäyntejä ja säännölliset ultrat. Nyt hävis naamatkin

 

Mä en osaa käyttää tätä uutta keskustelua. En löytänyt punakynää. Juu aloin itse seurata sokereita, kun edellisestä raskaudesta oli jääny liuskoja ym. Tarpeellista. Heti tuli aika äitiyspolille vkolla 9. Toisaalta tulee kivasti kontrollikäyntejä ja säännölliset ultrat. Nyt hävis naamatkin

Musta kans tää uusi palsta on tosi vaikea käyttöinen...tai sit mä en vaan osaa!

Täytyypä kysästä tänään kun mulla on eka neuvola noista sokereista. Olen aika varma että se radi-diagnoosi tulee taas kun viimeksi arvot heitti niin paljon ja haluaisin heti sinne kontrolleihin. Apuuva eka neuvola! Mä en ymmärrä miksi vähän ku jännäis vaikka tiedän että siellä vaan jutellaan mukavia. Ajattelin yrittää suostutella neuvolatädin kuuntelemaan sydänääniä...meidän neuvolassa on kyllä niin vanhat laitteet että ei niillä kyllä vielä varmaan näillä viikoilla kuulu mutta ois kiva yrittää.

Wellmu 9+2

 

Joo sori, oli mennyt ohi mitä kaikkea infoa siihen listalle tarvittiin laskurin mukaan laskettu aika olisi 14.1. Ja itsellä ikää 29

 

Eka neuvola takana. Kamalasti tuli lippua ja lappua, joihin täytyy yrittää jossain vaiheessa tutustua....mutta mikä parasta saatiin sydänäänet kuuluviin!!!! Ihan hetkeksi vaan ja meinas jo usko loppua mutta sitten ihan hetken siellä jumpskutti pieni höyryveturi ja laite näytti yli 170 sykkeitä....vaikka vähän jänskäsinkin niin mun sykkeet ei kyllä ollu yli 170

 

Juu ehk

Musta kans tää uusi palsta on tosi vaikea käyttöinen...tai sit mä en vaan osaa!

Täytyypä kysästä tänään kun mulla on eka neuvola noista sokereista. Olen aika varma että se radi-diagnoosi tulee taas kun viimeksi arvot heitti niin paljon ja haluaisin heti sinne kontrolleihin. Apuuva eka neuvola! Mä en ymmärrä miksi vähän ku jännäis vaikka tiedän että siellä vaan jutellaan mukavia. Ajattelin yrittää suostutella neuvolatädin kuuntelemaan sydänääniä...meidän neuvolassa on kyllä niin vanhat laitteet että ei niillä kyllä vielä varmaan näillä viikoilla kuulu mutta ois kiva yrittää.

Wellmu 9+2

ä se kannattaa seurata. Yleensä ongelmat alkaa vasta 20rvn jälkeen. Paljon mahdollista siis, että sulla ei ole vielä mitään ongelmaa radin kanssa. Taitaa olla kuitenkin varmaa, että jossain vaiheessa tulee ongelmia

 

Onpa täällä hiljaista! Porukka viikonloppupuuhissa? Vaiko fbuolella? Hurjaa toisaalta tämä ajankulu, päivissä ei pysy mukana, mutta olisko nyt siis rv10+5..?

Pelottavan vähäoireinen olo! Pitäis olla varmaan tyytyväinen, mutta kun olo niin normi että ihan epäilyttää, pelottaa! Ainoo oire on vatsan pömpötys ja ehkä hiukkasen kiinteemmän rinnat. Vatsa turpoaa iltaa kohti melkoisen vauvamahan näköiseksi ja iltaisin pysyn piilossa kotosalla, poissa naapureiden silmistä..

No en kyllä muista että ekoissa raskauksissakaan sen kummosempia oireita ois ollut, mutta silloin olin 10v nuorempi. Yölliset pissalla ravailutkin on loppuneet ihan kokonaan(!!), päivällä joudun kyl edelleen käymään vähä tiheämmin. Siedän jo nälkääkin jonkin verran, eikä tuu heti tajutonta heikotusta kun ruoka-aika vähäsen ohittuu. Aikalailla entiseen tapaan jaksaa urheilla, tänään 2h fillarilenkki vastatuuleen, mutta sen jälkeen kyllä piti ottaa tunnin päikkärit. Lapset on viikonlopun reissussa, meillä on tääl kovin hiljaista!

 

Uusille tervetuloa!

Kuulumisia täältä: olo vieläkin etova, mutta sen kanssa osaa jo elää (tai on siis oppinut elämään)! Suurimpana vaivana on nyt ollut unettomuus ja aivan hirveä ummetus Raskausiikkoja kasassa 10+3 ja nt-ultra olisi 30.6. Samalla otetaan se veriseula ja sitten viikon päästä saan tietää tulokset (asun vielä ulkomailla ja täällä hieman eri käytäntö tuon veriseulan kanssa). Ultra jännittää, kun tosiaan kielimuuri hieman vaikeuttaa tilannetta (osaakohan kertoa minulle kaiken tai ymmärtääköän minun kysymyksiä) ja sitten veriseula varmasti hälyttää iän puolesta. Aarrgh. Pitänee varautua mahdollisiin jatkotutkimuksiin.

Muutoin kaikki ok, - olen tosiaan jo pikkuhiljaa tottunut ajatukseen piikkukakkosesta. Alkuraskaus oli todellakin henkisesti raskas vaikka lapsi onkin toivottu ja pitkään yritetty.

Tämä kesä on tehnyt minut hieman alakuloiseksi ja ihan tyhmästä syystä, - siksi etten voi mennä tyttökavereiden kanssa terassille/mökkireissuille ja ottaa rennosti kuoharilasi kädessä... Tiedän, että on ihan tyhmiä nuo ajatukset mutta kuitenkin jostain syystä vaivaa nyt minua vaikka en alkoholia paljoa edes ennen raskautta käyttänyt. Olisikohan vain joku hormoonien keksimä ajatus?

Mites muiden masujen kasvut? Minulla jo todellakin vauvamasu nähtävissä, - en pysty sitä mitenkään peittelemän ja olen äitiysvaatteitakin joutunut jo hankkimaan (esikoisesta hankin vasta muistaakseni viikolla 16!) ja muutoinkin olisin halunnut hankkia niitä vasta nt-ultran jälkeen jolloin tietää että kaikki ok.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille tuleville äideille!

 

Viikonloppuja reisunpäältä mulla myös oireet helpottaneet, lähinnä vaivana ummetus ja tuo samainen iltaa kohden kolottava vatsa.. Parina iltana ollut aika mojovaa. Ehkä hieman helpottanut myös "pakkosyöminen" joka alkoikin jo vähän turhauttaa.

On tullut kerrottua aika monelle jo tästä raskaudesta ja mietinkin koituuko harmiksi - tuoko huonoa onnea! No toivotaan ettei näin ole. On vain ollut jotenkin vaikea pantata tietoa niin olen sitten asian suoraan kertonut. Selitellään sitten!!

Nt-ultraa odotan kyllä kovasti. Sitten konkretisoituu ehkä tilanne miehellekin kun pääsee mun kanssa sinne jännittämään

Rv 11+2

 

Mamma2012 missäpäin maailmaa olet? Onko siellä ultra millä viikolla?

Meillä oli niiiiiin tarkkaa se veriseulaan meno. Piti olla viikoilla 10+0- 11+0. Olisi mennyt 11+3, niin tulos ei olisi enää ollut yhtään niin luotettava.

Mulla kans pelottaa ihan hurjasti tuo ultra. On jo ens ke. Ikä kans hälyttää ihan varmasti. Ei kyllä kannattaisi lukea ketjua: seulonnoista kiinni jääneet.

Sokerit myös huitelee ihan liian korkealla. No jospa se tästä

Mulla kans maha kasvanut jo hurjasti. Hain vielä yhtä vakkari työpaikkaa tässä ja pitää kyllä tarkkaan miettiä pukeutumista, jos haastatteluun pääsee . Viikkoja jo kasassa 11+2.

Osaako joku auttaa, kun en löydä hymiöitä enkä värejä täältä?

 

Heinis: täällä verikokeissa pitää käydä rv 9+0-11+6. onpa outoa jos muualla on verikokeilla ihan eri suositukset. Niskapoimu ultra täällä taas ajoittuu viikoille 11+0-13+6. Itelle osuu rv 12+6. Mietin monesti miksi toisilla verikokeet vasta ultran jälkeen. Täällä saa jo ultrassa tietoon riskin. Jännittää kyllä pirusti.

mä oon niin väsynyt ihan fyysisesti. huono olo on paikalla lähes 24/7. koko ajan pitäisi mussuttaa jotain, että pysyy edes jonkinlaisena olo. Muutenkin itkettää, paskattaa, pierettää, kusettaa olo tekee kiukkuiseksi. Kun loppuis tämä alun takkuaminen niin vois alkaa nauttia. Mut ei ku koko ajan jostain kohtaa kolottaa.

 

Onpa kyllä erikoinen juttu, että on nämä suositukset niin erilaisia.

Tsemppiä ikävien olojen kanssa. Toivottavasti helpottaa kohta

 

Hei!
Olen 22v. ja esikoinen olis tulossa, LA 30.01.2016, synnytyspaikka ei tiedossa...
Mulla tilanne on aika erikoinen ja tarvitsisinkin neuvoa ja mielipiteitä ehkä teiltä tuntemattomilta kun lähipiirissä mielipiteet on aika yksimielisiä...
Olen siis ollut parisuhteessa n. 4vuotta, ja 2 vuotta kerkesimme mieheni kanssa yrittämään, kunnes erosimme. Miehellä ei ollut halua mennä tutkimuksiin, ja ajattelin että voihan minussakin kenties olla vikaa.. Olemme olleet nyt erossa jonkin aikaa mutta kävikin niin hassusti että kerran olin toisen kanssa ja kas vain, raskaana ollaan! Meillä on hevonen yhteisomistuksessa ex miehen luona ja käyn siellä usein. Olemme hyvissä väleissä ja mahdollisesti suhdekin voisi jatkua vielä, vaikka olen kertonut tilanteen. Tosin hän myös toivoo että lapsi voisi olla hänen.. Jos ei, niin jatkosta ei ole varmuutta. Vanhempani asuvat toisella paikkakunnalla niinkuin myös ystäväni. Koko tukiverkosto on siellä. Kaikenlisäksi opiskelen ja tämä kyseinen isäehdokas on samassa koulussa, eikä kuulemma aijo ruveta isäksi vielä pitkään aikaan. On tässä soppa keitetty. Keskeytykseen olin varannut ajan mutta en pystynyt. Lähete on silti edelleen voimassa ja päätös pitäisi tehdä viim. 24.06.. :'( Lähteäkö ja pitää lapsi jota pitkään olen halunnut ja jättää hevonen ja koulu, vai luopua ja jatkaa elämää ehkä katuen koko loppuelämä.. Tulen hulluksi tämän asian pohtimisen kanssa! :'( Mitä ihmettä minä teen...

 

Huomenta

Yztlas, paha tilanne kyllä... Mieti todella tarkasti. Ja muista että sinä teet loppupeleissä päätöksen, ei läheisesi tai kukaan muu. Voimia!

Verikokeet olisi täällä edessä tänään. Ja pelkään kuollakseni neuloja Mutta pakko mikä pakko.

Tsemppiä kaikille olojen kanssa!

MissB ja 11+4

 

Hei!
Olen 22v. ja esikoinen olis tulossa, LA 30.01.2016, synnytyspaikka ei tiedossa...
Mulla tilanne on aika erikoinen ja tarvitsisinkin neuvoa ja mielipiteitä ehkä teiltä tuntemattomilta kun lähipiirissä mielipiteet on aika yksimielisiä...
Olen siis ollut parisuhteessa n. 4vuotta, ja 2 vuotta kerkesimme mieheni kanssa yrittämään, kunnes erosimme. Miehellä ei ollut halua mennä tutkimuksiin, ja ajattelin että voihan minussakin kenties olla vikaa.. Olemme olleet nyt erossa jonkin aikaa mutta kävikin niin hassusti että kerran olin toisen kanssa ja kas vain, raskaana ollaan! Meillä on hevonen yhteisomistuksessa ex miehen luona ja käyn siellä usein. Olemme hyvissä väleissä ja mahdollisesti suhdekin voisi jatkua vielä, vaikka olen kertonut tilanteen. Tosin hän myös toivoo että lapsi voisi olla hänen.. Jos ei, niin jatkosta ei ole varmuutta. Vanhempani asuvat toisella paikkakunnalla niinkuin myös ystäväni. Koko tukiverkosto on siellä. Kaikenlisäksi opiskelen ja tämä kyseinen isäehdokas on samassa koulussa, eikä kuulemma aijo ruveta isäksi vielä pitkään aikaan. On tässä soppa keitetty. Keskeytykseen olin varannut ajan mutta en pystynyt. Lähete on silti edelleen voimassa ja päätös pitäisi tehdä viim. 24.06.. :'( Lähteäkö ja pitää lapsi jota pitkään olen halunnut ja jättää hevonen ja koulu, vai luopua ja jatkaa elämää ehkä katuen koko loppuelämä.. Tulen hulluksi tämän asian pohtimisen kanssa! :'( Mitä ihmettä minä teen...

Ekaksi voi kurjuus tuota sinun tilannettasi kuulostaa tosi rankalta. Teet sitten minkä ratkaisin vain, niin se on oikein ja toivottavasti saat läheisiltäsi tukea siihen. Kukaan muu ei voi tai saa mielestäni sanoa mitä sun pitäisi tehdä. Kurjaa tuossa on se, että joudut loppuelämäsi elämään sen päätöksen kanssa.

Kävittekö lapsettomuustutkimuksissa miehesi kanssa? Mietin et jos löytyykin joku juttu, että lapsen saaminen onkin sinulle vaikeaa ja tämä on ainoa mahdollisuus? Tää on just tällaista jossittelua.

Vieraana kyllä kuulostaa aikamoiselta pässinpäältä tuo miehesi, jos hän olisi valmis omaa lastaan alkaa hoitamaan, mutta ei toisen. Jos kuitenkin taustalla noinkin pitkä yrittäminen. Joo ymmärrän et geenit ja silleen, mutta jos hän oikeasti välittää sinusta. Toivottavasti en sanonut loukkaavasti, ei missään tapauksessa ole tarkoitus.

Kannattaa katsoa oman alueen tarjontaa perhekerhoissa. Tai koetko, että tykkäisitkö mennä sellaisiin? Itse olen löytänyt paljon uusia tuttavuuksia ja saanut vertaistukea sieltä. Monella alueella on nykyään myös kodinhoitaja apua tarjolla, niin että ei tarvitse yksin jäädä.

Kannattaisiko sun kirjottaa ylös plussat ja miinukset ihan paperille ja katsoa niidenkin perusteella perusteluja? Jaksuja ja haleja

 

Hei!

Yztlas: on kyllä hankala tilanne, tarkkaan on kyllä mietittävä miten tekee... Tsemppiä!

ON: Kerroin töissä pomolle tilanteesta, koska ajattelin että avoimuus on ainakin minulle tärkeää ja lisäksi ensi viikon ultraan pitää tehdä jotain järjestelyjä että onnistaa kesken työpäivän käväistä siellä tai sitten vaihtaa vapaapäiväksi. Täytyy huomenna ottaa se asia puheeksi, että saa järjestettyä.

Lisäksi on iskenyt jäätävä flussa päälle; palelee, nenä on tukossa ja kurkku täynnä räkää Ei se auta ku yrittää pärjätä panadolin voimalla ku kunnon röörejä aukasevia roppeja ei saa ottaa...

Mukavaa viikonalkua kaikille!

 

Yztlas: kurja tilanne tosiaan, mutta niinkuin muutkin on sanonut mieti päätöstäsi tarkkaan äläkä anna,muiden mielipiteiden vaikuttaa. Silläsinä olet se joka elää päätöksrn kanssa loppuelämän, olipa se mikä tahansa.
Oma olo on mitä mainioin. Farkkujen käyttö on nyt ihan minimissä sillä puristaa todella epämukavasti. Huonoaoloa vain vähän iltaisin ja väsymystä on pitkin päivää. Tyytyväinen olen ettei mitään pahoja oireita ole ollut koko aikana.
Ensi viikon keskiviikkona on sitten se neuvolalääkäri, jolloin samalla mitataan niskaturvotu, jos haluan seulontoihin osallistua. Vähän jänskättää jos jotain onkin vialla, mutta aion silti osallistua.
Jenniferia 9+6

 

Kiitos tuestanne
heinis1 nuo on niitä jossitteluja joita itsekin olen pohtinut.. Olis vaan helppoa kun tietäis. Lapsettomuus tutkimuksiin ei menty vaikka selvittelin asioita valmiiksi, oli miehen vastaus "en mä jaksa.." Kamalinta on se, että asiasta jota on niin pitkään halunnut, pitäiskin ehkä yhtäkkiä luopua...

 

Yztlas: tsemppiä tilanteeseen! Varmasti vaikea miettiä mitä tehdä. Älä anna muiden vaikuttaa vaan teen niinkuin sydän sanoo.

Minulla tuli eilen hieman veristä vuotoa ja kävin tänään gynellä sen vuoksi tarkistuttamassa tilanteen. Vuodon on aiheuttanut todennäköisesti kohdussa oleva hematooma. Gyne käski ottaa pari viikkoa rauhallisesti ja antoi lääkityksen ummetukseen (kärsin siitä pahasti ja se ilmeisesti aiheutti hematooman vuotamisen kun pinnistin niin kovasti...). Eli kaikki hyvin siltä osin!

Mutta nyt on taas synkkä mieli palannut... en ymmärrä. Minunhan pitäisi olla onneni kukkuloilla, kun saamme toisen lapsen, mutta minua koko tämä tilanne ahdistaa suuresti. Itku on herkässä. Kun en löydä iloa tästä tilanteesta tai edes aurinkoisista päivistä niin pitäisiköhän jo huolestua?

 

Yztlas: tsemppiä tilanteeseen! Varmasti vaikea miettiä mitä tehdä. Älä anna muiden vaikuttaa vaan teen niinkuin sydän sanoo.

Minulla tuli eilen hieman veristä vuotoa ja kävin tänään gynellä sen vuoksi tarkistuttamassa tilanteen. Vuodon on aiheuttanut todennäköisesti kohdussa oleva hematooma. Gyne käski ottaa pari viikkoa rauhallisesti ja antoi lääkityksen ummetukseen (kärsin siitä pahasti ja se ilmeisesti aiheutti hematooman vuotamisen kun pinnistin niin kovasti...). Eli kaikki hyvin siltä osin!

Mutta nyt on taas synkkä mieli palannut... en ymmärrä. Minunhan pitäisi olla onneni kukkuloilla, kun saamme toisen lapsen, mutta minua koko tämä tilanne ahdistaa suuresti. Itku on herkässä. Kun en löydä iloa tästä tilanteesta tai edes aurinkoisista päivistä niin pitäisiköhän jo huolestua?

Ei kait se ole ihme, jos mieltä painaa. Onhan nää isoja asioita ja suuria muutoksia elämässä. Eikä mun mielestä voi sanoa"miltä pitää tuntua". Hormonitkin tekee muutoksia mielialoihin

Meillä neuvolassa teetetään se masennustesti, jossain vaiheessa raskautta ja vauvan synnyttyä muistaakseni.

Tietenkin jos alavireys vaan jatkuu ja varsinkin jos pahenee niin kannattaa varmaan hakea keskusteluapua?

Mulla jännittää huominen ultra ihan hurjasti. Ihanaa kun sokeriarvot on pysyneet hyvinä. On kyllä niin paljon parempi olo. viikkoja jo 11+5 Huh. Kylläpä tää aika rientää