Nyt päätin koittaa jaksaa kirjoittaa, kun sain taaperon (1 v.) unille. Oon siis joka päivä lukenut kaikki kirjoituksen, mut itse kirjoittamiseen ei enää ole löytynyt aikaa ja jaksamista.
Oireista: Mulla rinnat niin turvoksissa, että pakko hankkia isommat liivit. MOlemmissa aiemmissa raskauksissa on kasvanut aina koolla ja taas sama juttu. Vaihdan nyt sitten E-kuppiin ja olen ennen raskauksia ollut B/C... Rinnat myös todella kipeät ja välillä oikein sellaista repivää kipua nänneissä. Pahaa oloa ilmenee jos en ole syönyt pariin tuntiin, joten koitan syödä jotain pientä koko ajan.
Sain viimeinkin aikaiseksi hakea raskausvitamiinit, jee
Oikein suututti kun edellinen purkki oli puolillaan, mutta päiväys mennyt vuoden vaihteessa. Söin niitä siis vielä viime keväänä imettäessa.
Meillä mies osallistuu taas samoin kuten aiemmissakin raskauksissa. Ilme kirkastui taas positiivisen testin nähdessään. Hän on ollutkin koko ajan innokkaampi saamaan vielä ainakin yhden lapsen siitäkin huolimatta että kuopus vasta vuoden. Huolehtii kissanlaatikon siivoamisesta kokonaan, tekee kotitöitä, hoitaa lapsia jne. Kun välillä on tosi väsynyt olo, niin mies lähtee lasten kanssa liikenteeseen, jotta saan nukkua hetken rauhassa. Toivoisimme että mies pääsisi tähänkin synnytykseen, mutta jos kaikki tapahtuu nopeasti, voipi olla, että olen itse jo laitoksella synnyttämässä ennen kuin lastenhoitajat ehtii paikalle. Sen siis näkee sitten. Ultrista ainakin rakenneultraan mies tulee, mutta ensimmäiseen sanoin, ettei ole pakko tulla, kun ei sinnekään saa tuota lasta mukaan tuoda ja hoitajat kortilla muutenkin. Sain mieheltä ehdotuksen, että jos hän hoitaisi lapset, jotta saisin käydä neuvoloissa yksin eli siis saisin samalla hetken omaa aikaakin. Toki joskus hänkin voi tulla mukaan, mutta huomattavasti helpompaa niin, että lapset isän kanssa kotona.
Koirista: Meillä oli koira (sakemanni), mutta joiduimme antamaan sen vanhemmillemme, koska koira muuttui edellisen raskauden alussa minua kohtaan agressiiviseksi ja oli sitä koko raskauden ajan. Synnytyksen jälkeen miehen vietyä vauvanhajun kotiin, oli koira nostanut karvat pystyy ja alkoi murisemaan. Teimme päätöksen, että emme ota riskejä tai kiusaa koiraa, kun se selvästi ei tykännyt vauvan hajusta. Näemme koiraa halutessamme, mutta edelleenkin koira murisee tälle lapsellemme ja nyt kun näin sen taas raskaana ollessani, koira osoitti jälleen minuakin kohtaan murinaa
Tervetuloa kaikki uudet! Voimia ja jaksamista ikävän uutisen saaneille!
N80 6+5
PS. Neuvola vasta kolmen viikon päästä...
