tyttö Tenonvarrelta i know the feeling! eilen illalla meni ääni ja tänään töiden jälkeen alkoi nousta kuume. Huomenna joudun siis taas kerran käymään lääkärissä hakemassa saikkua koska tän oloisena ei pysty tekemään töitä. Onneksi sentään kerroin jo työnantajalle niin mua ymmärretään kysymättä kun päivystän pisin päivää eri roskisten läheisyydessä
Tammikuun tuhisijat 2013 *KESÄKUU*
- Viestiketjun aloittaja Tine
- Ensimmäinen viesti
toiveitavuodelle menet aamulla lääkärille ja sanot että voimat on ihan loppu. Pakkohan sen on ihmistä kuunnella ja keksiä keino, että sut saadaan parempaan kuosiin. Voimia paljon sinne!
Sori mut repesin tälleKathii Joilleki o tehty mahan päältä ja toisille sisäkautta, että ottaapa noista nyt nii selvää. Itse toivoisin mahan päältä, ku tulee ukkokin mukaan. Ei ole kauhean eroottista keikistellä siinä tuolissa perse paljaana
Mun käsittääkseni se ultra tehdään sen mukaan, miten näkyy. Jos näkyy vatsan päältä ja siitä saadaan turvotuskin mitattua, niin sitten ei tartte alakautta kuvata. Molempiin metodeihin kannattanee varautua kuitenkin varmuuden vuoksi.Näköjään monella muullakin ollut täällä vaikeuksia raskautua. Ainakin peikolla ja millimollilla. Munkin mielestä pahinta siinä lapsettomuudessa oli se tietämättömyys. Ei voinu etukäteen tietää, onnistuuko se raskaaksi tuleminen ikinä. Sitten ärsytti aina lähipiirin kommentit.
"Kyllä sä vielä raskaaksi tulet." Aha, onko sulle annettu kristallipallo vai mistäs tiedät?
"Ajattele, miten helppoa teillä on. Saatte tehä mitä vaan eikä tartte aina lastenhoitoa miettiä." Jaa, jos kaipaat aikaa ennen lapsia, niin adoptoisitkos omas mulle? En pidä omia geenejäni niin erinomaisena, että olis pakko saada niitä levittää. Adoptiokin olis ollut ihan varteenotettava vaihtoehto.
"Kyllä sä raskaaksi tulet. Tarvitaan vaan tosi mies hoitamaan hommat ni se on siinä." Meinaatkos äiti, ettei mun mies ole "tosimies"? Testienkin mukaan hänellä oli näytteessä satoja miljoonia siittiöitä, joiden liikkuvuus ja laatu olivat priimaa.
"Homma on sillä selvä, kun seksin jälkeen pidät lantiota ilmassa puoli tuntia. Sillä lailla me tehtiin sinut ja sillä tavalla yks mun kaverikin teki pojan." Hienoa äiti, että tämä toimi sulla. Sun otos on kuitenkin varsin suppea. Luuletko, ettei mekin heti ekoista yrityksistä tehty noin? Mä olisin jo lapseni tehnyt, jos se olis noin helppoa.
Niin. Noita kommentteja olis varmasti paljon enemmänkin. Monta kertaa tuli kihistyä kiukusta. Noi on varmaan niitä klassisia helmiä. Minkälaisia kommentteja te muut lapsettomuudesta kärsineet saitte lähipiiristä? Tuliko teillekin näitä "helmiä"? Mitä silloin ajattelitte tai sanoitte? Mä aina mielessäni nieleskelin enkä sanonut mitään, mutta edellä mainitut ajatukset pyöri mielessä. Meillä lepsen yrityksestä tiesi lähinnä hyvät kaverit. Vanhemmillemme ei kerrottu, koska pelättiin niitten kuitenkin toruvan. Olimme yrityksen alkaessa vielä molemmat opiskelijoita. Nytkin jännittää kertoa niille reilun parin viikon päästä. Naimisiin menoakaan ei aikanaan oikein hyväksytty, kun olimme niin nuoria. Minä 20v ja mies 24v. Nyt 5v myöhemminkään en kadu ratkaisuani, vaikka avioliitollemme povattiin vuoden tai kahden kestoa...
Mua kiinnostais myös tietää, millainen on tai olisi ollut teidän unelmaperhe? Keitä siihen kuuluisi? Montako lasta? Mikä olisi tai olisi ollut heidän ikäeronsa? Olisiko lemmikkejä? Toteutuiko unelma tai arveletteko sen toteutuvan sellaisenaan? Haluaisitko tämän raskauden jälkeen vielä lisää lapsia vai olisiko teidän lapsiluku täynnä?
Mun unelmaperhe on aika perus. Aviomies olisi tietenkin lasteni isä ja meillä olisi tyypillinen kaksilapsinen perhe. Aluksi haaveilin lapsista opiskeluaikana, koska opiskelut joustaa usein paremmin kuin työelämä. Raha on varmasti tiukassa, mutta useilta ystäviltä olen nähnyt, että siinäkin tilanteessa pärjää. Jos siis olisi käynyt niin kuin itse haluan, niin minulla olisi nyt 2010 syntynyt lapsi ja toinen olisi tulossa. Sukupuolella ei olisi ollut eikä ole väliä.
Nyt näyttää siis siltä, että esikoinen syntyis 1/2013. Koska siirryn vasta syksyllä kunnolla työelämään, haluisin olla pari vuotta työelämässä äitiysloman jälkeen ennen toisen yrittämistä. Silloin työ olisi jo toivottavasti rutinoitunut ja ekan lapsen kanssa elämänrytmi löydetty. Kenties miehellekin löytyisi vakityöpaikka. Toinen lapsikaan ei välttämättä saa alkuaan kovin helposti, jos meille toista edes suodaan. Siksi lapsille saattaisi hyvinkin tulla 5-7v ikäero. Toivoisin tietty, että tulis vain 3-4v. Lapsina olisivat aina eri kehitysvaiheissa, mutta ehkä heistä aikuisina tulis kaverit. Sisarus lienee isommallakin ikäerolla rikkaus. Nimim. ainoa lapsi.
Muoks. Sitten kun lapset on vähän isompia, niin ottaisin meille mieluusti pari kissaa. Kisut on ihania :heart:
Mun unelmaperhe on aika perus. Aviomies olisi tietenkin lasteni isä ja meillä olisi tyypillinen kaksilapsinen perhe. Aluksi haaveilin lapsista opiskeluaikana, koska opiskelut joustaa usein paremmin kuin työelämä. Raha on varmasti tiukassa, mutta useilta ystäviltä olen nähnyt, että siinäkin tilanteessa pärjää. Jos siis olisi käynyt niin kuin itse haluan, niin minulla olisi nyt 2010 syntynyt lapsi ja toinen olisi tulossa. Sukupuolella ei olisi ollut eikä ole väliä.
Nyt näyttää siis siltä, että esikoinen syntyis 1/2013. Koska siirryn vasta syksyllä kunnolla työelämään, haluisin olla pari vuotta työelämässä äitiysloman jälkeen ennen toisen yrittämistä. Silloin työ olisi jo toivottavasti rutinoitunut ja ekan lapsen kanssa elämänrytmi löydetty. Kenties miehellekin löytyisi vakityöpaikka. Toinen lapsikaan ei välttämättä saa alkuaan kovin helposti, jos meille toista edes suodaan. Siksi lapsille saattaisi hyvinkin tulla 5-7v ikäero. Toivoisin tietty, että tulis vain 3-4v. Lapsina olisivat aina eri kehitysvaiheissa, mutta ehkä heistä aikuisina tulis kaverit. Sisarus lienee isommallakin ikäerolla rikkaus. Nimim. ainoa lapsi.
Muoks. Sitten kun lapset on vähän isompia, niin ottaisin meille mieluusti pari kissaa. Kisut on ihania :heart:
Viimeksi muokattu:
Iltaa!
Ultrassa käyty ja siellä se sintti räpisteli :heart: Hyvät oli sykkeet ja muutenkin sopusuhtainen. Ainoastaan pituutta oli hujahtanut 71mm eli meni seulat tälläkertaa sivusuun. Sikiön pitää olla pää-perämittaa mitattaessa sikiöasennossa ja luulen, että jos sintti olisi malttanut olla vähän kippurammassa eikä voimistella niin kovin, olisi mitta mennyt läpi. No niskaturvotusta oli 1.4 mm ja tuolla pituudella raja on 2.7 mm, että ihan luottavaisin mielin katsotaan mitä tuleman pitää. On se masuasukin näkeminen kolmannellakin kerralla yhtä huikeaa!
Itse voin häpeäkseni myöntää olleeni esikoista odottaessani todella tahditon omassa onnessani. Ruusunpunaisiin ajatuksiini ei vain millään meinannut mahtua, että lyhyen yritysajan päivitteleminen ja oman onnen hehkuttaminen saattaisi loukata toisia. Vaikka tiesin lapsen saamisen pitkän yrityksen ym. tuulimunien aiheuttamasta surusta. Tuntuu, että lasten saaminen tai saamattomuus on kipeydessään ensimmäisiä asioita, joka voi rikkoa pitkänkin ystävyyden. Onneksi kohdallani ajattelemattomuuteni aiheutti vain välien hetkellisen viilentymisen. Ystäväni ei sillä hetkellä kestänyt paisuvaa mahaani. Mikä oli surullista mutta ymmärrettävää.
Itsellä paino on noussut yrityksistä huolimatta tasaiseen tahtiin. Äsken sairastettu vatsatauti ehkä hieman poisti turvotusta mutta tuskin auttoi sen kummemmin asiaa. Oikein masensi, kun ultrassa kätilö sanoi kohdun olevan todella alhaalla melkein häpyluun alla, niin mikä se tämä pöde sitten on? No täytyy pyrkiä välttämään herkkuja viimeiseen asti niin eiköhän tämä tästä tasoitu Pääasia, että sintti on kunnossa!
Mun unelmaperhe alkaisi olla tämän lapsen jälkeen kasassa. Olen pienestä asti ajatellut minulla joskus olevan kolme lasta. Lapset olin kyllä ajatellut hankkivani aikaisemmin mutta elämä meni eri teitä. No nyt kaikki on todella hyvin ja lapsilla ihanan isi, joka odottaa ilolla kanssani tätä kolmatta. Kahden pojan jälkeen toivoisin kovasti tyttöä, mutta se on kuitenkin toissijaista. Lasten ollessa isompia lemmikki olisi kiva vaikka pupu. Itsellä oli pienenä pupu ja marsu, oikein ihania!
Minulla olisi huomenna viimeinen työpäivä ennen lomaa! Jee!
Mukavaa kesää kaikille!
Tirlittan ja sintti 12+3
Ultrassa käyty ja siellä se sintti räpisteli :heart: Hyvät oli sykkeet ja muutenkin sopusuhtainen. Ainoastaan pituutta oli hujahtanut 71mm eli meni seulat tälläkertaa sivusuun. Sikiön pitää olla pää-perämittaa mitattaessa sikiöasennossa ja luulen, että jos sintti olisi malttanut olla vähän kippurammassa eikä voimistella niin kovin, olisi mitta mennyt läpi. No niskaturvotusta oli 1.4 mm ja tuolla pituudella raja on 2.7 mm, että ihan luottavaisin mielin katsotaan mitä tuleman pitää. On se masuasukin näkeminen kolmannellakin kerralla yhtä huikeaa!
Itse voin häpeäkseni myöntää olleeni esikoista odottaessani todella tahditon omassa onnessani. Ruusunpunaisiin ajatuksiini ei vain millään meinannut mahtua, että lyhyen yritysajan päivitteleminen ja oman onnen hehkuttaminen saattaisi loukata toisia. Vaikka tiesin lapsen saamisen pitkän yrityksen ym. tuulimunien aiheuttamasta surusta. Tuntuu, että lasten saaminen tai saamattomuus on kipeydessään ensimmäisiä asioita, joka voi rikkoa pitkänkin ystävyyden. Onneksi kohdallani ajattelemattomuuteni aiheutti vain välien hetkellisen viilentymisen. Ystäväni ei sillä hetkellä kestänyt paisuvaa mahaani. Mikä oli surullista mutta ymmärrettävää.
Itsellä paino on noussut yrityksistä huolimatta tasaiseen tahtiin. Äsken sairastettu vatsatauti ehkä hieman poisti turvotusta mutta tuskin auttoi sen kummemmin asiaa. Oikein masensi, kun ultrassa kätilö sanoi kohdun olevan todella alhaalla melkein häpyluun alla, niin mikä se tämä pöde sitten on? No täytyy pyrkiä välttämään herkkuja viimeiseen asti niin eiköhän tämä tästä tasoitu
Pääasia, että sintti on kunnossa!Mun unelmaperhe alkaisi olla tämän lapsen jälkeen kasassa. Olen pienestä asti ajatellut minulla joskus olevan kolme lasta. Lapset olin kyllä ajatellut hankkivani aikaisemmin mutta elämä meni eri teitä. No nyt kaikki on todella hyvin ja lapsilla ihanan isi, joka odottaa ilolla kanssani tätä kolmatta. Kahden pojan jälkeen toivoisin kovasti tyttöä, mutta se on kuitenkin toissijaista. Lasten ollessa isompia lemmikki olisi kiva vaikka pupu. Itsellä oli pienenä pupu ja marsu, oikein ihania!
Minulla olisi huomenna viimeinen työpäivä ennen lomaa! Jee!
Mukavaa kesää kaikille!
Tirlittan ja sintti 12+3
Viimeksi muokattu:
Heti omaa napaa, mutta nt-ultra siis takana ja kaikki näytti olevan hyvin. :heart:
Kovasti pikkuinen siellä touhusi. Niskaturvotus oli normaali ja pikkuinen vastasi kahta päivää isompaa, mutta laskettua aikaa ei sen takia lähdetty muuttamaan. Mulle sattui vielä todella mukava lääkärikin, esitteli tarkasti ja perusteellisesti kaikkea, jopa pienet sormetkin erottuivat jo selvästi. Ja sanoi, että näkyy jo niin hyvin, että pystyisi jo vähän karkeesti rakenteitakin katsomaan. Nyt on niin hyvä olo, kun kaikki oli kunnossa. Niin ja mulla tehtiin tuo ultra sisäkautta. Lääkäri sanoi, että hän tekee mielummin tämän ultran sisäkautta, vaikka kuulemma olisi hyvin varmaan näkynyt vatsan päältäkin.
Ja kerrottiin sitten isommille lapsillekin. Ja voi sitä esikoisen riemua. Koko illan on vaan kysellyt vauvasta. :heart: Tulee varmaan aika pitkä aika odotella tammikuuhun...
R86 kyselit unelmaperheestä Mulla ei varmaan ihan täydellistä mielikuvaa ole siitä, millainen se olisi. Olen kuitenkin tiennyt, että haluan ison perheen. Etukäteen ei olla mietitty, että montako lasta siihen tarkkaan ottaen kuuluisi ja millaisilla ikäeroilla. Ollaan menty vähän fiilispohjlla ja vielä ainakin on tuntunut, että meidän perhe ei ole vielä "valmis". Olen todella kiitollinen siitä, että lapsia olen saanut helposti ja nyt on siis viides tulossa. Eli kai meillä sitten jo rupeaa aika iso perhe olemaan. Vielä en osaa sanoa varmaksi tulevaisuudesta. Voi olla, että tämä ei ole vielä meidän viimeinen lapsemme tai sitten tämä viisi on meidän lukumme. Aika näyttää. Mutta joka päivä olen onnellinen tästä mitä olen elämältä saanut, ihanan aviomiehen, nämä kaikki lapset ja siis aikalailla sen mitä olen toivonutkin. :heart:
Lynette ja viides muru 12+5
Kovasti pikkuinen siellä touhusi. Niskaturvotus oli normaali ja pikkuinen vastasi kahta päivää isompaa, mutta laskettua aikaa ei sen takia lähdetty muuttamaan. Mulle sattui vielä todella mukava lääkärikin, esitteli tarkasti ja perusteellisesti kaikkea, jopa pienet sormetkin erottuivat jo selvästi.
Ja sanoi, että näkyy jo niin hyvin, että pystyisi jo vähän karkeesti rakenteitakin katsomaan. Nyt on niin hyvä olo, kun kaikki oli kunnossa. Niin ja mulla tehtiin tuo ultra sisäkautta. Lääkäri sanoi, että hän tekee mielummin tämän ultran sisäkautta, vaikka kuulemma olisi hyvin varmaan näkynyt vatsan päältäkin.Ja kerrottiin sitten isommille lapsillekin. Ja voi sitä esikoisen riemua.
Koko illan on vaan kysellyt vauvasta. :heart: Tulee varmaan aika pitkä aika odotella tammikuuhun... R86 kyselit unelmaperheestä Mulla ei varmaan ihan täydellistä mielikuvaa ole siitä, millainen se olisi. Olen kuitenkin tiennyt, että haluan ison perheen. Etukäteen ei olla mietitty, että montako lasta siihen tarkkaan ottaen kuuluisi ja millaisilla ikäeroilla. Ollaan menty vähän fiilispohjlla ja vielä ainakin on tuntunut, että meidän perhe ei ole vielä "valmis". Olen todella kiitollinen siitä, että lapsia olen saanut helposti ja nyt on siis viides tulossa. Eli kai meillä sitten jo rupeaa aika iso perhe olemaan. Vielä en osaa sanoa varmaksi tulevaisuudesta. Voi olla, että tämä ei ole vielä meidän viimeinen lapsemme tai sitten tämä viisi on meidän lukumme. Aika näyttää. Mutta joka päivä olen onnellinen tästä mitä olen elämältä saanut, ihanan aviomiehen, nämä kaikki lapset ja siis aikalailla sen mitä olen toivonutkin. :heart:
Lynette ja viides muru 12+5
Hei!
Ensimmäinen neuvola käyty ja hyvin kuului tumpsutus:heart:
Väsy jatkuu. Tulin vaan pikaseen lukeen teidän kuulumiset ja nyt nukkuun.
10+6 =)
Ensimmäinen neuvola käyty ja hyvin kuului tumpsutus:heart:
Väsy jatkuu. Tulin vaan pikaseen lukeen teidän kuulumiset ja nyt nukkuun.
10+6 =)
Unelmaperhe: unelmamies onneksi on jo tarttunut matkalta mukaan vaikka ehti sitä testaamaan vähän vähemmän upeitakin.. osaapahan arvostaa eri tavalla!! En tiedä unelmasta, mutta meillä varmaan kaksi lasta on riittävä määrä, mietittiin kyllä myös onko yksikin jo tarpeeksi. Mutta meille molemmille omat sisarukset ovat niin tärkeitä ihmisiä että halusimme ehdottomasti sittenkin useamman lapsen. Ehkä iltatähteä voi harkita sitten joskus.. esikoinen on poika ja tokasta en edes tiedä kumman haluaisin, toinen poika ois ihana mut niin tyttökin.
Meillä on koira ja toisaalta se on osa unelmaa, mutta myös rajoittaa elämää tosi paljon kun.ei viihdy autossa. Vielä kun saisin jonkin ihanan vanhan kartanon / kyläkoulun järven rannalta ni täydellistä ois. Molemmilla vakityöpaikat, arki sujuu ylä-ja alamäkineen, pitää osata olla kiitollinen. Mun ihanat miehet <3
Ollaan lomareissulla, nyt aamupalalle!
Zuh 12+6
vaikka ehti sitä testaamaan vähän vähemmän upeitakin.. osaapahan arvostaa eri tavalla!! En tiedä unelmasta, mutta meillä varmaan kaksi lasta on riittävä määrä, mietittiin kyllä myös onko yksikin jo tarpeeksi. Mutta meille molemmille omat sisarukset ovat niin tärkeitä ihmisiä että halusimme ehdottomasti sittenkin useamman lapsen. Ehkä iltatähteä voi harkita sitten joskus.. esikoinen on poika ja tokasta en edes tiedä kumman haluaisin, toinen poika ois ihana mut niin tyttökin.Meillä on koira ja toisaalta se on osa unelmaa, mutta myös rajoittaa elämää tosi paljon kun.ei viihdy autossa. Vielä kun saisin jonkin ihanan vanhan kartanon / kyläkoulun järven rannalta ni täydellistä ois. Molemmilla vakityöpaikat, arki sujuu ylä-ja alamäkineen, pitää osata olla kiitollinen. Mun ihanat miehet <3
Ollaan lomareissulla, nyt aamupalalle!
Zuh 12+6
Lastenlukumäärästä... Mä en oikein osaa sanoa vielä.. kuitenkin kun esimmäistä yritettiin yli 3 vuotta niin jotenkin tuntuu että haluan enemmän kun kaksi, mies nyt on sanonu heti että ainakin 5 Sanokin kun raskaaksi nyt tulin, että enään sun tarvii olla ehkä 3-5 kertaa! kyllä mäkin ainakin vielä 1-2 voisin haluta!
Sanokin kun raskaaksi nyt tulin, että enään sun tarvii olla ehkä 3-5 kertaa! kyllä mäkin ainakin vielä 1-2 voisin haluta!Lapsen yrittämisestä: Me yritettiin reilut 1.5v tätä. Keväällähän tulin raskaaks kevyillä hoidoilla mut se osottautu tuulimunaks ja oli kova isku. Sen jälkivuodon jälkeen unohdin koko homman ja odotin vaan että saisin soittaa klinikalle kuukautisten alkaneen mut niin vaan kävi että plussasin. Meillä siis autto kun unohti klassisesti koko homman.
Esikoinen oli aikanaan ylläri lapsi ja siihen suhteeseen tietynlainen piste että aloin ajatella enemmän omaa hyvinvointiani. Siihen asti olin antanut miehen pompottaa mua miten halus mut raskaaksi tultuani otin ohjat jollain tavalla käsiini. Pitihän mun miettiä myös vauvan hyvinvointia. Raskausaika ei ollut ruusuinen mutta sillon en ehtiny miettiä mitään keskenmenoja ja muita kun oli niin paljon muita murheita. Mutta tervevauva syntyi. Pojan ollessa 3kk jäin yksin omasta tahdostani ja sitä päätöstä en ole katunut. Meidän elämästä tuli niin paljon tasapainoisempaa eikä tarvinnut pelätä koska isi tulee kännissä kotiin/hakkaamaan yöllä makkarin ikkunaa...oli siis käytökseltään erityisesti kännissä uhkaava. Tästä menikin n. puol vuotta kun tapasin nykyisen mieheni. Täysin erimaata kuin ex ja pitää mun poikaa kuin omaansa. Unelmamies. Mun unelmaperheestä puuttuu siis oikeestaan vaan ydin-sana. Koska sitä me ei voida koskaan olla. Lapsi ei ole bioisänsä kanssa missään tekemisissä, eikä kyseistä miestä edes tunne, mutta hänellä on esim isänsä sukunimi joten pian haen yksinhuoltajuutta ihan käytännössäkin. Meillä on sellainen koti kun ollaan haluttu ja tykätään toisistamme hirmusti. Mitähän muuta ihminen voi enää toivoa?
Meillä siis autto kun unohti klassisesti koko homman. Esikoinen oli aikanaan ylläri lapsi ja siihen suhteeseen tietynlainen piste että aloin ajatella enemmän omaa hyvinvointiani. Siihen asti olin antanut miehen pompottaa mua miten halus mut raskaaksi tultuani otin ohjat jollain tavalla käsiini. Pitihän mun miettiä myös vauvan hyvinvointia. Raskausaika ei ollut ruusuinen mutta sillon en ehtiny miettiä mitään keskenmenoja ja muita kun oli niin paljon muita murheita. Mutta tervevauva syntyi. Pojan ollessa 3kk jäin yksin omasta tahdostani ja sitä päätöstä en ole katunut. Meidän elämästä tuli niin paljon tasapainoisempaa eikä tarvinnut pelätä koska isi tulee kännissä kotiin/hakkaamaan yöllä makkarin ikkunaa...oli siis käytökseltään erityisesti kännissä uhkaava. Tästä menikin n. puol vuotta kun tapasin nykyisen mieheni. Täysin erimaata kuin ex ja pitää mun poikaa kuin omaansa. Unelmamies. Mun unelmaperheestä puuttuu siis oikeestaan vaan ydin-sana. Koska sitä me ei voida koskaan olla. Lapsi ei ole bioisänsä kanssa missään tekemisissä, eikä kyseistä miestä edes tunne, mutta hänellä on esim isänsä sukunimi joten pian haen yksinhuoltajuutta ihan käytännössäkin. Meillä on sellainen koti kun ollaan haluttu ja tykätään toisistamme hirmusti. Mitähän muuta ihminen voi enää toivoa?
Viimeksi muokattu:
POKS POKS, täälläkin tuli sitten 10+0 täyteen! :heart: Onpas niin mukava siirtyä uudelle kymmenykselle.
Meillä ehti olla yritystä takana melkein vuosi ennenkuin tärppäsi. Tuntui niin kovin kovin pitkältä ajalta, vaikka nyt katsottuna tuntuukin välillä että mistä oikein valitin, eihän se ollut aika eikä mikään. Varsinkin kun lukee paljon pidempään yrittäneiden kokemuksia, niin ihan meinaa hävettää. :ashamed: Mutta kyllä siinäkin ehti monet itkut itkeä, kun ei vaan ruvennut hommat oikein pelittämään, suurimpana syynä taisi olla mun kehno ovulointi. Terolutilla sainkin tämän raskauden sitten käyntiin. Pahinta oli ehkä se, kun tuntui että kaikki lähipiirissä tuli vaan miestä vilkaisemalla raskaaksi ja itsellä ei onnistunut, vaikka vauvaa oli kuumeiltu jo oikeastaan parisen vuotta. (Yritystä lykättiin mm. häiden ja opiskelujen vuoksi.) Lisäksi ärsytti, kun nämä helposti raskautuneet vaan länkytti että nythän tekin voisitte sen vauvan tehdä kun ootte naimisissa. Niinpä. Nyt kyllä tuntuu että tuo odotteluaika oli ihan paikallaan siinä mielessä, että se ainakin avasi omia silmiä aika paljon. Hyvä niin. Ehdin jo oikeastaan sopeutua siihen ajatukseen, että sitä vauvaa ei ihan helposti ehkä tulekaan, niin olihan se vähän yllätys kun olikin siellä paketti yhtäkkiä tulossa. Anteeksi, tuntuu omituiselta selostaa tällaista kun toisilla on niin pitkästi yritystä takana ja keskenmenoja ym. :ashamed: Toivottavasti kukaan ei ota nokkiinsa. Tulipas avautuminen.
Unelmaperheessä olen aina ajatellut olevani mun ja miehen lisäksi ehkä kaksi lasta. Mies on vähän varovaisempi ja on ilmoittanut, että ehkä kaksi, katsotaan nyt tämä yksi ensin. Meinasi, että kaksi ehkä vielä menee, mutta kolmesta tulee jo liian kamala kaaos. Saa nähdä miten käy. Kunhan ensin tämä yksi ulos saataisiin. Varsinainen unelmamies mulla kyllä on. :heart: Oli ensimmäinen, jonka kanssa varsinaisesti oon koskaan seurustellut ja heti tärähti niin täys kymppi, että edelleen jaksan ihmetellä miten oon tuollaisen onnistunut saamaan. Jaksan olla siitä kyllä jokapäivä kiitollinen. :heart: Toiveena meillä olisi joskus saada vielä omakotitalo, toivottavasti sekin toive vielä toteutuisi.
No, mutta nyt töihin!
Nöhveli & pikkumöykky 10+0
Meillä ehti olla yritystä takana melkein vuosi ennenkuin tärppäsi. Tuntui niin kovin kovin pitkältä ajalta, vaikka nyt katsottuna tuntuukin välillä että mistä oikein valitin, eihän se ollut aika eikä mikään. Varsinkin kun lukee paljon pidempään yrittäneiden kokemuksia, niin ihan meinaa hävettää. :ashamed: Mutta kyllä siinäkin ehti monet itkut itkeä, kun ei vaan ruvennut hommat oikein pelittämään, suurimpana syynä taisi olla mun kehno ovulointi. Terolutilla sainkin tämän raskauden sitten käyntiin.
Pahinta oli ehkä se, kun tuntui että kaikki lähipiirissä tuli vaan miestä vilkaisemalla raskaaksi ja itsellä ei onnistunut, vaikka vauvaa oli kuumeiltu jo oikeastaan parisen vuotta. (Yritystä lykättiin mm. häiden ja opiskelujen vuoksi.) Lisäksi ärsytti, kun nämä helposti raskautuneet vaan länkytti että nythän tekin voisitte sen vauvan tehdä kun ootte naimisissa. Niinpä. Nyt kyllä tuntuu että tuo odotteluaika oli ihan paikallaan siinä mielessä, että se ainakin avasi omia silmiä aika paljon. Hyvä niin. Ehdin jo oikeastaan sopeutua siihen ajatukseen, että sitä vauvaa ei ihan helposti ehkä tulekaan, niin olihan se vähän yllätys kun olikin siellä paketti yhtäkkiä tulossa. Anteeksi, tuntuu omituiselta selostaa tällaista kun toisilla on niin pitkästi yritystä takana ja keskenmenoja ym. :ashamed: Toivottavasti kukaan ei ota nokkiinsa. Tulipas avautuminen. Unelmaperheessä olen aina ajatellut olevani mun ja miehen lisäksi ehkä kaksi lasta. Mies on vähän varovaisempi ja on ilmoittanut, että ehkä kaksi, katsotaan nyt tämä yksi ensin. Meinasi, että kaksi ehkä vielä menee, mutta kolmesta tulee jo liian kamala kaaos.
Saa nähdä miten käy. Kunhan ensin tämä yksi ulos saataisiin. Varsinainen unelmamies mulla kyllä on. :heart: Oli ensimmäinen, jonka kanssa varsinaisesti oon koskaan seurustellut ja heti tärähti niin täys kymppi, että edelleen jaksan ihmetellä miten oon tuollaisen onnistunut saamaan. Jaksan olla siitä kyllä jokapäivä kiitollinen. :heart: Toiveena meillä olisi joskus saada vielä omakotitalo, toivottavasti sekin toive vielä toteutuisi. No, mutta nyt töihin!
Nöhveli & pikkumöykky 10+0
Näin taas unta vastasyntyneestä tytöstä, niinku toissayönäkin. Voi julmettu, kuinka nyt toivonkaan, että tämä onnistuu <3
Nöhveli Mie olin jo ekan puolen vuoden jälkeen yrityksestä aivan paniikissa, että ei se onnistu millään. Siinä vaan ootettiin sitten vielä vähän lisääkin
Unelmaperhe Itse haluaisin kolme lasta. Miehellä on jo entuudestaan kaksi. Niin hän on sitä mieltä, että tän jälkeen riittäisi. Sanoin, että mulle ei riitä. Mulla olis edelleenkin vaan yks. Yritti selittää, että onhan nuo pojatkin. Sanoin, että joo mutta ne ei ole minun lapsia ja ei ole sama asia. Se ei vain ole sama asia mulle. Niillä on jo äiti. Minä haluan olla omien lapsieni äiti. Sitä paitsi useampi on helpompi, kuin yks. Mielellään mahollisimman pienellä ikäerolla, niin niillä on toisistansa kaverit. Niinku miehen pojatki on. Ne on nii helppoja lapsia, kun on kaverit toisistansa
Itselläni on 6 veljeä. Kaks täysveljeä 1,5 vuotta mua nuoremmat ja kaks äitin puolelta ja kaks isän puolelta. Pitää opetella jakamaan ja tappelemaan ja kaikkea muutakin sisarushauskaa. Vaikka lapsena halusinkin olla ainoa lapsi, nyt olen iloinen etten ole Onhan nuo pojat sitten meän vauvalle veljiä, mutta niitten ikäero on jo semmoinen, että ei ne kovin montaa vuotta jaksa olla iloisia, kun vanhin on jo 9 ja nuorempi 8. Itse en ainakaan enää teininä kovinkaan iloinnut 5-vuotiaasta veljestä, jota piti vahtia ja kieltää penkomasta mun huonetta.
Omakotitalo meillä jo onkin, mutta jos joku ihanuus löytyisi maalta nii sinne sitten. Jossei löydy niin varmaankin rakennetaan sinne maalle 10 vuoden päästä. Mies, kun alkaa varmaankin maanviljelijäksi porukoittensa jäädessä hommista pois.
Tällä hetkellä unelmoin siis useammasta lapsesta, mutta pääsääntöisesti maha-asukista, koulunkäynnistä, joka alkaa nyt syksyllä. Kaiken kaikkiaan haluan vain normaalia perhe-elämää. Meillä ydinperhe kuulu sinkkuajan unelmiin. Nyt on oikein hyvä, kun on oma vauva tulossa ja bonuslapsia.
Eli taas tähän aamuun tuli jotaki sekalaista ja tuskimpa kovin älyllistä sepostettua. Mutta tänään hei poksuu!1
POKS POKS POKS 11+0!
Nöhveli Mie olin jo ekan puolen vuoden jälkeen yrityksestä aivan paniikissa, että ei se onnistu millään. Siinä vaan ootettiin sitten vielä vähän lisääkin
Unelmaperhe Itse haluaisin kolme lasta. Miehellä on jo entuudestaan kaksi. Niin hän on sitä mieltä, että tän jälkeen riittäisi. Sanoin, että mulle ei riitä. Mulla olis edelleenkin vaan yks. Yritti selittää, että onhan nuo pojatkin. Sanoin, että joo mutta ne ei ole minun lapsia ja ei ole sama asia. Se ei vain ole sama asia mulle. Niillä on jo äiti. Minä haluan olla omien lapsieni äiti. Sitä paitsi useampi on helpompi, kuin yks. Mielellään mahollisimman pienellä ikäerolla, niin niillä on toisistansa kaverit. Niinku miehen pojatki on. Ne on nii helppoja lapsia, kun on kaverit toisistansa
Itselläni on 6 veljeä. Kaks täysveljeä 1,5 vuotta mua nuoremmat ja kaks äitin puolelta ja kaks isän puolelta. Pitää opetella jakamaan ja tappelemaan ja kaikkea muutakin sisarushauskaa. Vaikka lapsena halusinkin olla ainoa lapsi, nyt olen iloinen etten ole
Onhan nuo pojat sitten meän vauvalle veljiä, mutta niitten ikäero on jo semmoinen, että ei ne kovin montaa vuotta jaksa olla iloisia, kun vanhin on jo 9 ja nuorempi 8. Itse en ainakaan enää teininä kovinkaan iloinnut 5-vuotiaasta veljestä, jota piti vahtia ja kieltää penkomasta mun huonetta. Omakotitalo meillä jo onkin, mutta jos joku ihanuus löytyisi maalta nii sinne sitten. Jossei löydy niin varmaankin rakennetaan sinne maalle 10 vuoden päästä. Mies, kun alkaa varmaankin maanviljelijäksi porukoittensa jäädessä hommista pois.
Tällä hetkellä unelmoin siis useammasta lapsesta, mutta pääsääntöisesti maha-asukista, koulunkäynnistä, joka alkaa nyt syksyllä. Kaiken kaikkiaan haluan vain normaalia perhe-elämää. Meillä ydinperhe kuulu sinkkuajan unelmiin. Nyt on oikein hyvä, kun on oma vauva tulossa ja bonuslapsia.
Eli taas tähän aamuun tuli jotaki sekalaista ja tuskimpa kovin älyllistä sepostettua. Mutta tänään hei poksuu!1
POKS POKS POKS 11+0!
nöhveli, aika lailla kirjoitit mun suusta Vaikka meillä toki vähän pidempi yritys ja pari hoitoa takana, mutta silti tuntuu ettei 1,5 v. saisi pitää mitenkään pitkänä aikana.. Meilläkin kuumeiltiin kauan, mutta haluttiin sopiva elämäntilanne lapsille, niinkuin varmaan suurin osa muistakin teistä. Minä myös olen edelleen ensirakkauteni kanssa, ruvettiin 16-vuotiaina seurustelemaan, molemmille oltiin ensimmäisiä, ja nyt ollaan naimisissa, omakotitalossa, eläimiä, perhettä tulossa ja seitsemän vuotta yhteiseloa takana! :heart: Kaksi lasta on ollut toiveissa, kolmekin menisi muuten, mutta haluan parillisen määrän ja neljä on liikaa Minulla kaksi siskoa ja aina yksi oli 'ilman kaveria', kun paljolti kahdestaan tehtiin ja touhuttiin.. mutta eihän sitä vielä osaa sanoa, haluaako yhden jäkeenkään enempää Ja tietenkin ehkä max 2-3 v. ikäeroa olis hyvä, jos se nyt noin vaan onnistuu
Minullakin poksuu 11+0 Hui!
Vaikka meillä toki vähän pidempi yritys ja pari hoitoa takana, mutta silti tuntuu ettei 1,5 v. saisi pitää mitenkään pitkänä aikana.. Meilläkin kuumeiltiin kauan, mutta haluttiin sopiva elämäntilanne lapsille, niinkuin varmaan suurin osa muistakin teistä. Minä myös olen edelleen ensirakkauteni kanssa, ruvettiin 16-vuotiaina seurustelemaan, molemmille oltiin ensimmäisiä, ja nyt ollaan naimisissa, omakotitalossa, eläimiä, perhettä tulossa ja seitsemän vuotta yhteiseloa takana! :heart: Kaksi lasta on ollut toiveissa, kolmekin menisi muuten, mutta haluan parillisen määrän ja neljä on liikaa Minulla kaksi siskoa ja aina yksi oli 'ilman kaveria', kun paljolti kahdestaan tehtiin ja touhuttiin.. mutta eihän sitä vielä osaa sanoa, haluaako yhden jäkeenkään enempää Ja tietenkin ehkä max 2-3 v. ikäeroa olis hyvä, jos se nyt noin vaan onnistuu Minullakin poksuu 11+0 Hui!
Päivää kaikille! Minulla alkaa huoli hiipiä mieleen, kun pahoinvointi on lakannut oikeastaan kokonaan ja rinnatkaan ei ole enää niin arat. En tiedä miten kestän, jos tämäkin raskaus epäonnistuu. Vähän alle kahden viikon päästä NT-ultra...pelottaa.
Yritystä meillä on takana noin vuosi ja kolme keskenmenoa joista yksi keskeytynyt. Ahdistaa ja pelottaa...Olen miettinyt, että pitäisiköähn minunkin se doppleri hankkia, mutta sitten vasta paniikki iskeekin jos en saa sykkeitä kuuluviin...aargh!
Meillä siis yksi 4 vuotias lapsi ja olen viimeiset 2,5 vuotta kuunnellut viikottain tuttavan tai sukulaisen suusta, miten lapsi kaipaisi varmasti sisarusta ja ettekö te nyt tekisi toista. Paras oli, että "kannattaa varmaan pikkuhiljaa alkaa sitä toista tekemään ettei ikäero ole lapsilla sitten niin hurja" KANNATTAA varmaan juu, vastasin. Suurimmalle osalle olen vain tyytynyt hymähtämään, mutta viimeisinä aikoina en enää jaksanut. Ihmisten kommentit sattuivat ja muuttuivat todella syytteleviksi ja ahdistaviksi. Jokaisessa kamutapaamisessa joutui pelkäämään, kuka kohta kysyy toisesta lapsesta. Annoin välillä tulla sitten ihan kunnolla kahden kesken, että "kyllä tässä kuule on yritetty, että tässä juuri kolmatta keskenmenoa vuodan tälläkin hetkellä". Sitten vasta on tajuttu tilanne ja oltu pahoillaan. Jopa minulle vieras me&i vaate-esittelijä päätti antaa minulle pyytämättä kommentin perhe-elämästämme, että varmaan IHANAA KUN ON VAIN YKSI LAPSI NIIN ON NIIN HELPPOA. Lapsemme on ollut todella sairas oikeastaan nämä 4 vuotta, meillä ei todellakaan ole ollut helppoa. Tuntuu, että kun on jo yksi lapsi, niin toisesta saa kysyä ja udella suruitta. Eihän voi olla mitään ongelmaa, kun yksi lapsi jo on...eipä.
Anteeksi tämä purkautuminen. En ole itse koskaan kysynyt toisten lapsihaaveista, en edes toisen tai kolmannen lapsen kohdalla, enkä kysy. Ihmiset eivät tarkoita pahaa, mutta lukuisten kyselyiden jälkeen kommentit satuttaa. Saatikka jos ajattelen täysin lapsettomia, toivon heille suurta jaksamista!
Toivotonko + Toivo 9+4 (?)
Yritystä meillä on takana noin vuosi ja kolme keskenmenoa joista yksi keskeytynyt. Ahdistaa ja pelottaa...Olen miettinyt, että pitäisiköähn minunkin se doppleri hankkia, mutta sitten vasta paniikki iskeekin jos en saa sykkeitä kuuluviin...aargh!
Meillä siis yksi 4 vuotias lapsi ja olen viimeiset 2,5 vuotta kuunnellut viikottain tuttavan tai sukulaisen suusta, miten lapsi kaipaisi varmasti sisarusta ja ettekö te nyt tekisi toista. Paras oli, että "kannattaa varmaan pikkuhiljaa alkaa sitä toista tekemään ettei ikäero ole lapsilla sitten niin hurja" KANNATTAA varmaan juu, vastasin. Suurimmalle osalle olen vain tyytynyt hymähtämään, mutta viimeisinä aikoina en enää jaksanut. Ihmisten kommentit sattuivat ja muuttuivat todella syytteleviksi ja ahdistaviksi. Jokaisessa kamutapaamisessa joutui pelkäämään, kuka kohta kysyy toisesta lapsesta. Annoin välillä tulla sitten ihan kunnolla kahden kesken, että "kyllä tässä kuule on yritetty, että tässä juuri kolmatta keskenmenoa vuodan tälläkin hetkellä". Sitten vasta on tajuttu tilanne ja oltu pahoillaan. Jopa minulle vieras me&i vaate-esittelijä päätti antaa minulle pyytämättä kommentin perhe-elämästämme, että varmaan IHANAA KUN ON VAIN YKSI LAPSI NIIN ON NIIN HELPPOA. Lapsemme on ollut todella sairas oikeastaan nämä 4 vuotta, meillä ei todellakaan ole ollut helppoa. Tuntuu, että kun on jo yksi lapsi, niin toisesta saa kysyä ja udella suruitta. Eihän voi olla mitään ongelmaa, kun yksi lapsi jo on...eipä.
Anteeksi tämä purkautuminen. En ole itse koskaan kysynyt toisten lapsihaaveista, en edes toisen tai kolmannen lapsen kohdalla, enkä kysy. Ihmiset eivät tarkoita pahaa, mutta lukuisten kyselyiden jälkeen kommentit satuttaa. Saatikka jos ajattelen täysin lapsettomia, toivon heille suurta jaksamista!
Toivotonko + Toivo 9+4 (?)
Oi ihania neuvola- ja ultrakuulumisia ollut täällä! :heart: Onnittelut kaikille heille
Fossiili, toivottavasti pääset pian tarkistamaan tilanteen. Onhan tuo ihan hirvittävää vain odotella, mullakin meni torstaista tiistaihin ennen kuin pääsin lääkäriin ja siitä vielä kaksi päivää ennen kuin ultrattiin. Pitkiä päiviä.
Ihan hurjaa,että toiset on jo käyneet ultrissa ja neuvoloissa. Minulla vasta ensi viikon tiistaina eka neuvola, ja silloin viikkoja pitäisi olla 10+2. Pahoinvointi on hieman hellittänyt, mutta pitää muistaa syödä usein, nälkä ei saa yllättää missään vaiheessa päivää tai alkaa ällöttämään. Nyt se ei tule enää niin voimakkaana, ja itsestä tuntuu ihan naurettavalta, että valitin pari päivää sitten, etten selviä. Kun selvästikin täällä on niitäkin jotka joutuvat oksentamaan päivittäin. Toivis, vaadi uutta lääkärikäyntiä, eihän tuo voi olla enää normaalia pahoinvointia. Väsyt ihan liikaa.
Unelmaperhe...ehkä se on tämä mikä minulle on suotu, ehkä ei. Olen unohtanut sen mistä alussa haaveilin. Olen sanonut aina haluavani viisi tai kuusi lasta, mutta tämä neljäskin on jo ollut tinkaamisen takana. Mies ei ole oikein mukana tässä, mielenkiinto minuunkin jäi samantien kun sanoin, että testi näytti plussaa. Rakastan miestäni ja rakastan lapsiani, ja vaikka tämä ei jostain syystä onnistuisi, niin uskon, ettei me enää yritettäisi. Meille on annettu enemmän jo kuin kumpikaan osasi sinkkuna haaveilla. Ehkä minun tarvii vain alkaa määrittelemään itseäni muilla tavoin kuin raskauksien kautta tai äitiyden kautta. Talo meillä on haaveissa, pitäisi vain ensin saada itsellekin työpaikka jossa olisi täydet tunnit. Tämän hetkinen myyjän työ maksaa juuri ja juuri vuokran.
Omanapaiseen vuodatukseen loppukaneettina vielä, löysin eilen Po.P:sta aivan ihanan välikausitakin puoleen hintaan! Kävin kokeilemassakin, BiG Mistake! Nyt se pyörii tuolla takaraivossa ja tiedän, että en sitä saa kun muitakin laskuja pitää maksaa. Siinä olisi ollut ihanasti tilaa kasvavalle kummulle, ja sitten ensi kevääksi kun se kumpu ei siitä olisi kuitenkaan ihan hetikohta häipynyt.
Vilipi ja 9+5
Fossiili, toivottavasti pääset pian tarkistamaan tilanteen. Onhan tuo ihan hirvittävää vain odotella, mullakin meni torstaista tiistaihin ennen kuin pääsin lääkäriin ja siitä vielä kaksi päivää ennen kuin ultrattiin. Pitkiä päiviä.
Ihan hurjaa,että toiset on jo käyneet ultrissa ja neuvoloissa. Minulla vasta ensi viikon tiistaina eka neuvola, ja silloin viikkoja pitäisi olla 10+2. Pahoinvointi on hieman hellittänyt, mutta pitää muistaa syödä usein, nälkä ei saa yllättää missään vaiheessa päivää tai alkaa ällöttämään. Nyt se ei tule enää niin voimakkaana, ja itsestä tuntuu ihan naurettavalta, että valitin pari päivää sitten, etten selviä. Kun selvästikin täällä on niitäkin jotka joutuvat oksentamaan päivittäin. Toivis, vaadi uutta lääkärikäyntiä, eihän tuo voi olla enää normaalia pahoinvointia. Väsyt ihan liikaa.
Unelmaperhe...ehkä se on tämä mikä minulle on suotu, ehkä ei. Olen unohtanut sen mistä alussa haaveilin. Olen sanonut aina haluavani viisi tai kuusi lasta, mutta tämä neljäskin on jo ollut tinkaamisen takana. Mies ei ole oikein mukana tässä, mielenkiinto minuunkin jäi samantien kun sanoin, että testi näytti plussaa. Rakastan miestäni ja rakastan lapsiani, ja vaikka tämä ei jostain syystä onnistuisi, niin uskon, ettei me enää yritettäisi. Meille on annettu enemmän jo kuin kumpikaan osasi sinkkuna haaveilla. Ehkä minun tarvii vain alkaa määrittelemään itseäni muilla tavoin kuin raskauksien kautta tai äitiyden kautta. Talo meillä on haaveissa, pitäisi vain ensin saada itsellekin työpaikka jossa olisi täydet tunnit. Tämän hetkinen myyjän työ maksaa juuri ja juuri vuokran.
Omanapaiseen vuodatukseen loppukaneettina vielä, löysin eilen Po.P:sta aivan ihanan välikausitakin puoleen hintaan! Kävin kokeilemassakin, BiG Mistake! Nyt se pyörii tuolla takaraivossa ja tiedän, että en sitä saa kun muitakin laskuja pitää maksaa. Siinä olisi ollut ihanasti tilaa kasvavalle kummulle, ja sitten ensi kevääksi kun se kumpu ei siitä olisi kuitenkaan ihan hetikohta häipynyt.
Vilipi ja 9+5
POKs Poks POKS! 11+0 mittarissa
Eilen en kuullut sydänääniä vaik kuinka etin, mut en lähde huolestumaan silti kovin.. Oma syke kyl löyty moneenkin otteeseen. Tänään lähden yli viikoks äiteelleni, enkä ota doppleria mukaan. Ajattelin vain rentoutua maalla esikoisen kanssa ja nauttia elämästä. Toivottavasti säät sallii meitä ja saadaan olla paljon pihalla ulkohommissa.
Repäsykivuista: Tänä aamuna oli sit kunnon kipu, nukuin koko yön kippurassa ja aamulla kun heräsin ensimäisen kerran ja venyttelin, niin piti hetken ihan haukkoa henkeä ja men takasin kippuraan, oikealla puolella nivusessa sellanen repäsy et HUH :O
Unelma perhe: Siihen kuuluu min, mies, 2lasta ja nyt vielä 2 koiraa.. Koirien lukumäärä tulee varmasti kasvamaan kunhan joskus saa omakotitalon keskeltä metsää Min olen menettänyt sydämeni kääpiöpinsereille, mut mies haluis hyskin tai dopperin tai tai tai (lista on loputon).. Itse olen ainoa lapsi ja miehellä on veli ja sisko. En halua että neiti jää ainokaiseksi, mutta sen tiedän että miun kroppa ei kestä 3. lasta tehdä, tää raskaus on ollut niin paljon rajumpi kun edellinen, et pelottaa ihan ajatella et kuin huonoon kuntoon tulisin jos tämän jälkeen vielä raskautuisin, onneksi mies ymmärtää tämän ja on hyväksynyt mun päätöksen että kierukka tulee ja kun 30v. mittarissa niin miulle sterilisaatio.
Kaitpa se olis mentävä pakkailemaan loput tavaroista ettei mitään unehdu matkasta
Devilii ja Tiiti 11+0
Eilen en kuullut sydänääniä vaik kuinka etin, mut en lähde huolestumaan silti kovin.. Oma syke kyl löyty moneenkin otteeseen. Tänään lähden yli viikoks äiteelleni, enkä ota doppleria mukaan. Ajattelin vain rentoutua maalla esikoisen kanssa ja nauttia elämästä. Toivottavasti säät sallii meitä ja saadaan olla paljon pihalla ulkohommissa.
Repäsykivuista: Tänä aamuna oli sit kunnon kipu, nukuin koko yön kippurassa ja aamulla kun heräsin ensimäisen kerran ja venyttelin, niin piti hetken ihan haukkoa henkeä ja men takasin kippuraan, oikealla puolella nivusessa sellanen repäsy et HUH :O
Unelma perhe: Siihen kuuluu min, mies, 2lasta ja nyt vielä 2 koiraa.. Koirien lukumäärä tulee varmasti kasvamaan kunhan joskus saa omakotitalon keskeltä metsää
Min olen menettänyt sydämeni kääpiöpinsereille, mut mies haluis hyskin tai dopperin tai tai tai (lista on loputon).. Itse olen ainoa lapsi ja miehellä on veli ja sisko. En halua että neiti jää ainokaiseksi, mutta sen tiedän että miun kroppa ei kestä 3. lasta tehdä, tää raskaus on ollut niin paljon rajumpi kun edellinen, et pelottaa ihan ajatella et kuin huonoon kuntoon tulisin jos tämän jälkeen vielä raskautuisin, onneksi mies ymmärtää tämän ja on hyväksynyt mun päätöksen että kierukka tulee ja kun 30v. mittarissa niin miulle sterilisaatio.Kaitpa se olis mentävä pakkailemaan loput tavaroista ettei mitään unehdu matkasta
Devilii ja Tiiti 11+0
Aikaisemmista lapsista piti sen verran vielä kertoa, että meillä kaksi ensimmäistä on pienellä ikäerolla, vuosi ja neljä kuukautta. Sitten kolmas syntyi vähän pidemmän ajan päästä, pari km siinä välissä. Niin esikoiseen kolmannella on viisi vuotta ikäeroa ja toisen kanssa melkein neljä vuotta. Kaksi ensimmäistä leikkivät (tyttö ja poika) keskenään, vaikka yrittävät ollakin nyt saapuvan teini-iän porteilla muka olevinaan Heidän keskinäisen kaipuunsa toisen luo huomaa parhaiten kun he ovat olleet erossa. Eron jälkeen nukkuvatkin yhdessä :heart: Kuopus on sitten meidän vanhempien kanssa enemmän, oikea rinsessa. Jos kaikki menee hyvin niin tälle neljännelle tulee siis vanhempiin sisaruksiin ikäeroa 11v, melkein 10v ja kuusi vuotta.
Heidän keskinäisen kaipuunsa toisen luo huomaa parhaiten kun he ovat olleet erossa. Eron jälkeen nukkuvatkin yhdessä :heart: Kuopus on sitten meidän vanhempien kanssa enemmän, oikea rinsessa. Jos kaikki menee hyvin niin tälle neljännelle tulee siis vanhempiin sisaruksiin ikäeroa 11v, melkein 10v ja kuusi vuotta.Pikaisesti tulin kertomaan ultrakuulumiset. Pikkuinen on 5,8 cm pitkä, niskaturvotusta oli 1mm eli ihan hyvä. Kädet, jalat, sormet ja kaikki muukin on kohillaan. :heart: Huh, helpotti. Ehkä tästä raskaudesta nyt uskaltaa jo alkaa nauttimaan.
Rakenneultra on 27.8 klo 9:00, sama ylilääkäri. Rakenneultrassa päätetään kuinka aikaisin alkaa mun tyksin seurannat. Alustavasti puhuttiin juuri tuota rakenneultraa eli rv 20.
M1n1 ja toukka 11+5 (12+2 näytti ultrakone)
Rakenneultra on 27.8 klo 9:00, sama ylilääkäri. Rakenneultrassa päätetään kuinka aikaisin alkaa mun tyksin seurannat. Alustavasti puhuttiin juuri tuota rakenneultraa eli rv 20.
M1n1 ja toukka 11+5 (12+2 näytti ultrakone)
Hassua miten sitä voi elämässä suunnitella asioita ja sitten ne voivatkin toteutua täysin eri tavalla.
Ennen kun avioliitto oli millään tavalla ajankohtainen ajattelin, että haluan sitten isot häät, mega bileet, todella kalliit. Ajattelin että voisin mennä naimisiin ehkä siinä 25v paikkeilla ja joskus sen jälkeen sunnittelisimme lapsia, ei välttämättä heti mutta toivoin että saisimme ensimmäisen ennen kuin täyttäisin 30v.
Muita hölmöjä tulevaisuuden toiveita joskus teininä olivat silikonirinnat, mies jolla olisi julmaton 6-pack ja pankkitili, jonka nollat pöyrisivät pilkun vasemmalla puolella
Nykyisin uskon että kaikella on tarkoituksensa. Onnen määrä ei ole vakio vaan riippuu ihan omasta itsestään. Päätin luopua kaikista absurdeista odotuksistani, jotta voisin ehkä joku päivä olla oikeasti onnellinen kaikesta mitä elämäni sisältää.
Koen että unelmani ovat toteutuneet vaikken osannut ennen toivoa tätä. Minulla on juuri minulle täydellinen aviomies ja olen ensimmäistä kertaa raskaana. Ikää on kuitenkin 22v.
lapsia haluamme useamman mutten ole mitään lukua koskaan miettinyt. Jotenkin se tuntuu hassulta. Mieheni (toivottavasti) vitsaili kun sanoi että 7-8 lasta. En ole täysin sitä vastaan mutta se kuulostaa hurjalta. En ehkä haluaisi estää lasten tuloa enkä missään nimessä koskaan keskeyttäisi raskautta mutta samaan aikaan olisi kiva jos koko perhe voisi mahtua samaan autoon. Enkä nyt tarkoita mitään minibussia
Ennen kun avioliitto oli millään tavalla ajankohtainen ajattelin, että haluan sitten isot häät, mega bileet, todella kalliit. Ajattelin että voisin mennä naimisiin ehkä siinä 25v paikkeilla ja joskus sen jälkeen sunnittelisimme lapsia, ei välttämättä heti mutta toivoin että saisimme ensimmäisen ennen kuin täyttäisin 30v.
Muita hölmöjä tulevaisuuden toiveita joskus teininä olivat silikonirinnat, mies jolla olisi julmaton 6-pack ja pankkitili, jonka nollat pöyrisivät pilkun vasemmalla puolella
Nykyisin uskon että kaikella on tarkoituksensa. Onnen määrä ei ole vakio vaan riippuu ihan omasta itsestään. Päätin luopua kaikista absurdeista odotuksistani, jotta voisin ehkä joku päivä olla oikeasti onnellinen kaikesta mitä elämäni sisältää.
Koen että unelmani ovat toteutuneet vaikken osannut ennen toivoa tätä. Minulla on juuri minulle täydellinen aviomies ja olen ensimmäistä kertaa raskaana. Ikää on kuitenkin 22v.
lapsia haluamme useamman mutten ole mitään lukua koskaan miettinyt. Jotenkin se tuntuu hassulta. Mieheni (toivottavasti) vitsaili kun sanoi että 7-8 lasta. En ole täysin sitä vastaan mutta se kuulostaa hurjalta. En ehkä haluaisi estää lasten tuloa enkä missään nimessä koskaan keskeyttäisi raskautta mutta samaan aikaan olisi kiva jos koko perhe voisi mahtua samaan autoon. Enkä nyt tarkoita mitään minibussia
Painosta oli puhetta, itsella viikolle 6 asti paino tippui ( 2 kg ). Neuvolassa kun punnittiin oli ne kaksi kiloa tulleet takaisin. Viime raskauden aikana painoa tuli n. 20 kiloa lisää, sain ne pudotettua parissa vuodessa.
Lapsille tulee ikäeroa 11 vuotta. Meillä on siis uusperhe. Toiveissa olisi 2 lasta.
Unelmamies on nyt rinnalla ja tosiaan katsotaan montako lasta luoja meille suo.
Muutamia vauvanvaatteita olen hankkinut, koska esikoisen vauvanvaatteita ei ole tallessa enää kovin montaa. Joitakin hienompia olen säästänyt.
Itselle olen hankkinut muutamia äitiysvaatteita. Alennusmyynneistä ja kirpputoreilta lähinnä. Muutenkin harvoin tulee normaalihintaisia vaatteita ostettua.
Nimiä olen mielessäni pyöritellyt, mutta ei vielä olla hirveesti keskusteltu vaihtoehdoista.
Kenellekään ei olla vielä kerrottu raskaudesta. Ajattelimme odottaa ultraan asti ja sen jälkeen sitten.
E & pippuri 9+1
Lapsille tulee ikäeroa 11 vuotta. Meillä on siis uusperhe. Toiveissa olisi 2 lasta.
Unelmamies on nyt rinnalla ja tosiaan katsotaan montako lasta luoja meille suo.
Muutamia vauvanvaatteita olen hankkinut, koska esikoisen vauvanvaatteita ei ole tallessa enää kovin montaa. Joitakin hienompia olen säästänyt.
Itselle olen hankkinut muutamia äitiysvaatteita. Alennusmyynneistä ja kirpputoreilta lähinnä. Muutenkin harvoin tulee normaalihintaisia vaatteita ostettua.
Nimiä olen mielessäni pyöritellyt, mutta ei vielä olla hirveesti keskusteltu vaihtoehdoista.
Kenellekään ei olla vielä kerrottu raskaudesta. Ajattelimme odottaa ultraan asti ja sen jälkeen sitten.
E & pippuri 9+1
Tuli tuosta alakautta ultrauksesta mieleeni, että isäntä ei paljon minua kerinnyt katselemaan, kun tuijotti vaan katon rajassa olevaa näyttöä, josta meidän pikkuinen näkyi Kätilö katseli ultralaitteen näyttöä ja meille oli sitten oma näyttö. Eikä siinä tilanteessa itekään paljon ajatellut, että kätilö ultrailee alakautta. Oli vähä toisenlaiset ajatukset mielessä
Meillä oli lapsettomuutta takana melkein 1,5 vuotta. Ei yhtäkään raskauden alkuakaan tuossa ajassa. E-pillerit jätettii pois 12/10, PCO todettiin 4/11 (Terolutit avuksi tasoittamaan kiertoa), eka ovulaatio 10/11, 3/12 gynekologi totesi, että on ylipäänsä ihme, että ovuloin noilla munasarjoilla. Ihka ensimmäinen ja tähän asti kestänyt luomuplussa 5/12. Syksyllä olisin aloittanut clomit ja jos niistäkään ei olisi ollut apua, niin sitten lähete lapsettomuustutkimuksiin. Kesä oli tarkoitus ottaa rennosti ja rellestää ilman huolia ja murheita Näinkö toi ajatus oli yks syy plussaukseen just nyt
Kommentteja, joita sain kuulla:
"Kyllä se siitä, ajan kanssa" (ehkä ÄRSYTTÄVIN!!)
"Ei se lapsen tekeminen mitään ydinfysiikkaa vaadi" (hm. jokaisessa kierrossa on noin 20-25 %:n mahdollisuus onnistua, JOS kaikki on kunnossa...)
"Tarpeeks vaan harrastatte seksiä, niin kyllä se tärppää!" (joo, kun en edes ovuloinut alun perin...)
"Seksin jälkeen jalat ylös etkä mee heti pesulle" (hm. kyseenalaistan tämänkin)
"Lopetat sen stressaamisen" (helppo sun on tulla sanomaan, kun tulit eka kierrosta raskaaksi)
Jossain vaiheessa aloin sanomaan ihmisille aika kärkkäästi takaisin ja ihan oikeasti SELITTÄMÄÄN meidän tilannetta ja sitä, ettei mun kroppa nyt vaan satu toimimaan niin kuin joillakin superhedelmällisillä naisilla. Argh, taas nousee pintaan ne kaikki turhautumisen, surun ja osittain myös vihan tunteet... Enkä pidä todellakaan itsestäänselvyytenä, että mahdollinen pikkukakkonen tulisi tärppäämään helposti tulevaisuudessa. Yhtään ei periaatteessa pidä suunnitella, että meidän lapsille tulee sitten 2 vuotta ikäeroa, kun se ikäero voi tulla olemaan 7 vuottakin, jos ei vain tärppää...
Unelmaperheeseeni kuuluu avomieheni (toivottavasti tämän vuoden puolella tuleva AVIOmieheni) ja kaksi lasta noin 2-3 vuoden ikäerolla (joo, näitähän on hyvä suunnitella). Ei koiraa tai muitakaan elukoita. Molemmilla tällä hetkellä vakipaikat ja omakotitalo löytyy rauhalliselta asuinalueelta.
Plaah, mulla tänään vähä huono päivä. Valvoin aamuyöstä miettien kaiken näkösiä juttuja ja lopulta kun nukahdin uudestaan, niin näin painajaisia. Pienet pahan olon aallot ovat vaivanneet tällä viikolla ja pakottaneet taas lepäilemään...
Hennu & Möhkö 11+4
Pikkuinen ei eilen taas halunnut sydänääniään kuunneltavan. Taisi olla jossain takana piilossa.
Kätilö katseli ultralaitteen näyttöä ja meille oli sitten oma näyttö. Eikä siinä tilanteessa itekään paljon ajatellut, että kätilö ultrailee alakautta. Oli vähä toisenlaiset ajatukset mielessä Meillä oli lapsettomuutta takana melkein 1,5 vuotta. Ei yhtäkään raskauden alkuakaan tuossa ajassa. E-pillerit jätettii pois 12/10, PCO todettiin 4/11 (Terolutit avuksi tasoittamaan kiertoa), eka ovulaatio 10/11, 3/12 gynekologi totesi, että on ylipäänsä ihme, että ovuloin noilla munasarjoilla. Ihka ensimmäinen ja tähän asti kestänyt luomuplussa 5/12. Syksyllä olisin aloittanut clomit ja jos niistäkään ei olisi ollut apua, niin sitten lähete lapsettomuustutkimuksiin. Kesä oli tarkoitus ottaa rennosti ja rellestää ilman huolia ja murheita
Näinkö toi ajatus oli yks syy plussaukseen just nyt Kommentteja, joita sain kuulla:
"Kyllä se siitä, ajan kanssa" (ehkä ÄRSYTTÄVIN!!)
"Ei se lapsen tekeminen mitään ydinfysiikkaa vaadi" (hm. jokaisessa kierrossa on noin 20-25 %:n mahdollisuus onnistua, JOS kaikki on kunnossa...)
"Tarpeeks vaan harrastatte seksiä, niin kyllä se tärppää!" (joo, kun en edes ovuloinut alun perin...)
"Seksin jälkeen jalat ylös etkä mee heti pesulle" (hm. kyseenalaistan tämänkin)
"Lopetat sen stressaamisen" (helppo sun on tulla sanomaan, kun tulit eka kierrosta raskaaksi)
Jossain vaiheessa aloin sanomaan ihmisille aika kärkkäästi takaisin ja ihan oikeasti SELITTÄMÄÄN meidän tilannetta ja sitä, ettei mun kroppa nyt vaan satu toimimaan niin kuin joillakin superhedelmällisillä naisilla. Argh, taas nousee pintaan ne kaikki turhautumisen, surun ja osittain myös vihan tunteet... Enkä pidä todellakaan itsestäänselvyytenä, että mahdollinen pikkukakkonen tulisi tärppäämään helposti tulevaisuudessa. Yhtään ei periaatteessa pidä suunnitella, että meidän lapsille tulee sitten 2 vuotta ikäeroa, kun se ikäero voi tulla olemaan 7 vuottakin, jos ei vain tärppää...
Unelmaperheeseeni kuuluu avomieheni (toivottavasti tämän vuoden puolella tuleva AVIOmieheni) ja kaksi lasta noin 2-3 vuoden ikäerolla (joo, näitähän on hyvä suunnitella). Ei koiraa tai muitakaan elukoita. Molemmilla tällä hetkellä vakipaikat ja omakotitalo löytyy rauhalliselta asuinalueelta.
Plaah, mulla tänään vähä huono päivä. Valvoin aamuyöstä miettien kaiken näkösiä juttuja ja lopulta kun nukahdin uudestaan, niin näin painajaisia. Pienet pahan olon aallot ovat vaivanneet tällä viikolla ja pakottaneet taas lepäilemään...
Hennu & Möhkö 11+4
Pikkuinen ei eilen taas halunnut sydänääniään kuunneltavan. Taisi olla jossain takana piilossa.
Viimeksi muokattu:
haimi
Käytiin esikoisen neuvolassa ja itse otettiin miehen kanssa samalla jäykkäkouristusrokotteet. Paino mulla oli laskenut 2,5kg, mikä on kyllä hyvä uutinen. Johtuu varmaan siitä kun imetän vielä tässä raskauden aikana. En ole siis käynyt lenkillä nyt tai muutenkaan laihduttanut. Olen syönyt normaalisti ja terveellisesti ja jättänyt suurimmat herkut pois kokonaan..
Pyysin myös kuulla sydänääniä ja kokeiltiinkin siinä sitten, mutta ei saatu kuuluviin.. en tosin ottanu ressiä, koska mulla taaksepäin kallistunut kohtu ja rasvakerrostakin vähän päällä, joten ei ihmekään ettei vielä kuulu.. 12.7 on ultra ja neuvola, joten siellä sitten viimeistään!
On tässä kuitenkin sellasia raskausoireita, että rakkoa painaa enemmän kun normaalisti ja vähän ällömöllö oloa saattaa tulla herkemmin.. Hajuaisti on voimakas ja turvottaa vatsaa, sekä aina välillä vihlasee.
-nuppu 10+3
Pyysin myös kuulla sydänääniä ja kokeiltiinkin siinä sitten, mutta ei saatu kuuluviin.. en tosin ottanu ressiä, koska mulla taaksepäin kallistunut kohtu ja rasvakerrostakin vähän päällä, joten ei ihmekään ettei vielä kuulu..
12.7 on ultra ja neuvola, joten siellä sitten viimeistään! On tässä kuitenkin sellasia raskausoireita, että rakkoa painaa enemmän kun normaalisti ja vähän ällömöllö oloa saattaa tulla herkemmin.. Hajuaisti on voimakas ja turvottaa vatsaa, sekä aina välillä vihlasee.
-nuppu 10+3
Hei, kertokaas joku hyvä aurinkorasva, joka olis masuturvallinen ja ennenkaikkea EDULLINEN! :wave: Ja sais olla myös sellainen, joka ei jätä sellaista metrin paksuista valkoista tönkkökerrosta, että kehtais mennä vielä uloskin. En oikeen tiiä mikä ois hyvä, sellainen jota vois turvallisesti läträillä enemmänkin. Olisko ihan perusmarketissa jotain? Ei jaksais alkaa kaikkia purkkeja käymään läpi.
Kyseleepi Nöhveli, lomaa ja helleilmoja toiveikkaasti odotellen...
Olisko ihan perusmarketissa jotain? Ei jaksais alkaa kaikkia purkkeja käymään läpi. Kyseleepi Nöhveli, lomaa ja helleilmoja toiveikkaasti odotellen...
Unelmaperhe olisi mies ja 3-4 lasta. Sanoin kyllä jo miehelle, että ei sit ehkä vielä seuraavalle tammikuulle sitä kolmatta, olis kolmas tammikuu peräkkäin. Mies vitsaili (toivottavasti!) siihen, että miten olis jo joulukuulle. Keskenmenon jälkeen kysyin mieheltä, että montako lasta se haluaa. Vastasi että vaikka kaksi. Sanoin "eiku kolme", johon se vastasi "okei". Omakotitalo on haaveissa, nyt asutaan rivarissa. Eilen käytiin katsomassa yhtä taloa ja ihastuttiin. Maanantaina mennään käymään pankissa. Eläimiä en halua, ikinä. Vakkarityöt on molemmilla, mä toivon saavani opiskelut ehkä vielä joskus päätökseen. Tietenkin toivotaan, että pysytään terveinä ja taloudellinen tilanne kunnossa. Niin ja naimisiin mä haluan!!!!
Noista kommenteista lapsettomuuteen ja keskenmenoihin. Ei ihmiset tarkoita niillä mitään pahaa. Toki olisi hyvä miettiä ennen kuin sanoo, mutta ihmisen, jolla ei ole asiasta kokemusta, on vaikea suhtautua asiaan eikä osaa ajatella, että jollain voi olla ongelmia tulla raskaaksi. Tuolla keskenmeno-osiossa on ketju "pahinta mitä sinulle on sanottu keskenmenon jälkeen" (tms.) Onhan siellä törkeitäkin juttuja, mutta myös sellaisia, jotka ei mun mielestä oo niin vakavia. Ihmiset ei vain tiedä mitä sanoa. Ja eri asiat lohduttaa eri ihmisiä. Mulla ei oo ollut vaikeuksia tulla raskaaksi, mutta kyllä keskenmeno laittaa ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta.
Leena ja pikkuinen 12+0 *POKSPOKS*
Keskenmenon jälkeen kysyin mieheltä, että montako lasta se haluaa. Vastasi että vaikka kaksi. Sanoin "eiku kolme", johon se vastasi "okei". Omakotitalo on haaveissa, nyt asutaan rivarissa. Eilen käytiin katsomassa yhtä taloa ja ihastuttiin. Maanantaina mennään käymään pankissa. Eläimiä en halua, ikinä. Vakkarityöt on molemmilla, mä toivon saavani opiskelut ehkä vielä joskus päätökseen. Tietenkin toivotaan, että pysytään terveinä ja taloudellinen tilanne kunnossa. Niin ja naimisiin mä haluan!!!!Noista kommenteista lapsettomuuteen ja keskenmenoihin. Ei ihmiset tarkoita niillä mitään pahaa. Toki olisi hyvä miettiä ennen kuin sanoo, mutta ihmisen, jolla ei ole asiasta kokemusta, on vaikea suhtautua asiaan eikä osaa ajatella, että jollain voi olla ongelmia tulla raskaaksi. Tuolla keskenmeno-osiossa on ketju "pahinta mitä sinulle on sanottu keskenmenon jälkeen" (tms.) Onhan siellä törkeitäkin juttuja, mutta myös sellaisia, jotka ei mun mielestä oo niin vakavia. Ihmiset ei vain tiedä mitä sanoa. Ja eri asiat lohduttaa eri ihmisiä. Mulla ei oo ollut vaikeuksia tulla raskaaksi, mutta kyllä keskenmeno laittaa ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta.
Leena ja pikkuinen 12+0 *POKSPOKS*