**Tammikuun Tuhisijat 2013**¨~ELOKUU~

Onnea ultrakuulumisista! Niin katellisena kun itsellä siihen vielä kuukausi.

Äitiyspakkaus otetaan ja sama kumpi tulee viime vuoden vai tämä uusi, kumpikaan ei nyt hirveesti sykähdyttäny. Mutta kun kotoa ei enään vauvan vaatteita löydy niin ihan hyviltä käyttövaatteilta näytti.


Miten muilla on isosisarrukset ottanu uuden tulokkaan?
Täällä odottavat kovasti 4v ja 6 v tulokasta, ihanaa seurata myös heidän odotustaan <3

Synnytystä en ole miettiny sen enempää muuta kuin että epiduraalia en halua.
Esikoiselta otin sen ja synnytyksen jälkeinen olo oli jotain ihan kaameeta ja kuopuksesta en kerennyt saada mitään ja synnytys meni vauhdilla toisin kuin esikoisen ja synnytyksen jälkein olo oli mitä mahtavin.

Kuin monella täällä on vaivana selkä? Miten olette töissä jaksanu?
Itsellä nyt alkanu vaivaamaan, kipu on tuolla pakaran kohdalla ja toinen jalka ei nouse. Alapäässä tykyttää ja vaikka kävelyn pitäisi auttaa niin sekin on tuskaa kun jalka ei nouse ilman kipua Kengän laitto ja muu missä pitää kumartua ja nostaa jalkaa on yhtä tuskaa. Ja päiväkoti työ ei yhtään kyllä paranna asiaa, mutta kun en haluaisi vielä jäädä sairaslomallekaan. Aamut on vielä suht hyviä, mutta illat onkin sitten jo jotain muuta.

Nöpsykkä 17+3

 

Näpsykkä: tämä tarhantäti kävi tänään hakemassa saikkua kun ei vaan töissä pysty olemaan. Litokset paukkuu ja aiheuttaa supsituksia jos ei höllää Kolme viikkoa alkuun ja katsotaan sitten jatkoa. Viimeksi saikkua jatkui ä-lomaan asti. Mulla viikkoja 18+3

 

Näpsykkä Tämä päikkytäti taas on hyvissä sieluun ja ruumiin voimissa töissä. Meillä päiväkodissa on alle 2-vuotiaita 8 ja työnkuvaan kuuluu pari krt viikossa koko talon siivous. Eli ei ole siivoojaa erikseen. Lisäksi kolmelle kymmenelle lapselle tehdään siskonpedit lattioille, joten se on yksi oma rasituksensa sekin.

Mutta siis vielä *kopkopkop* olen ollut aivan kuten ennenkin töissä. Toivon että pysyn mahd. pitkään fyysisesti hyvässä kunnossa, tietysti kaikki toivoo Mutta mieheni on reissutyyppisessä työssä ja hänen työaikoina olisi tärkeää että saan tehtyä kotona kotitöitä yms. fyysistä. Viime raskaudessa muistan että viimeisen kuukauden ajan otin aina jonkun kaverin tai veljen avuksi kauppaan, kun näin 155cm pätkänä ja ison mahan kanssa en ylttänyt nostaa ostoksia käärynpohjalta kassahihnalle

Sisarukset 4v ja 11v odottavat malttamattomina vauvaa
Pikku neiti 4v juoksee joka iltapäivä töistä tullessani MAHAA vastaan. Ei siis äitiä huomioi vaan huutaa jo kaukaa: "Ihanaa maha tulee, minulla oli ikävä" :heart:

Adora ja Marakatti 17+6 (kai) En enää muista viikkoja kyllä kunnolla, aina pitää miettiä mikähän viikko oli menossa. Nyt ruokaa pöytään perheelle ja sitten karautan hieman shoppailemaan yksinäni.

 

Nöpsykkä ja Santtu81 Oh, miten "mukavaa" kun on kohtalotovereita...itte ei vaan omista lapsista saikkua saa.....kun siis hoidan heitä päivisin kotona (3,5 v ja kohta 2v) ja heillä menossa molemmilla joku kauhea vaihe...päätä särkee kun kitistään ja huudetaan aamusta iltaan ja KAIKKI pahuudet tehdään kun huomataan ettei pysty menemään perässä. Kyllä nää kepit auttaa mutta on ne tielläkin ja ajatus siitä että 6 kk nyt mennään niillä niin on myös aika ahdistavaa...saikkua haluavat antaa joka neuvola/lääkärikäynnillä mutta eipä tästä anneta! heh... viikkoja siis 17+1

 

Iltaa!

Synnytyksistä oli puhuttu. Täysin allekirjoitan tuon, että jokainen on erilainen. Minullakin, kaikista kolmesta (neljästä). Ekalla kerralla 6,5h, kohdunkaulanpuudute ennen imukuppiavustusta. Toisella kerralla 5h5min, pelkällä ilokaasulla, koska ei ollut kohdunkaulaa mihin laittaa puudute. Kolmas kerta 6h, ei ilokaasua eikä puudutetta, koska ilokaasu sai oksentamaan ja puudutetta en edes pyytänyt, olin jo mennessä auki 9cm ja tämä kaikki tunnissa kotona. Siinä sitten melkein 5h odoteltiin, että saa ponnistaa. Kaikilta on kalvot jouduttu puhkaisemaan, itsestään eivät ole puhjenneet. (Mies muuten on tykännyt tästä, ei ole nimittäin lähdön hetkellä käynyt pienessä mielessäkään, että olisin jotain pyyhettä ottanut auton penkin suojaksi )

Jotenkin en osaa suunnitella synnytystä, en osannut ekalla kerralla enkä kolmannellakaan. Ainoa toive on, että saisi alateitse tälläkin kertaa synnyttää, kuten edellisetkin. Tunnen monia, joille tehty sektio, ja hyvin ovat siitä suoriutuneet. Mutta mutta...jotenkin tuntuu, että itse en ole niin reipas, leikkaus on kuitenkin melkoinen. Ja piikkikammo täälläkin, minun selkärankaan ei mitään piikkejä tungeta. Sanoinkin miehelle, että jos siellä salissa siitä puhutaan, niin mulle pitää varmaan antaa nuijanukutus. Paniikkihan siitä tulee kun vain ajattelee. Hui.

Sokerirasitus oli jollain mielen päällä. Minulla oli edellisellä kerralla niin, että pissassa ei mitään koskaan, mutta se loppuraskauden sokerirasitus vei sitten valvontaan ja ruokavalion muutoksiin niin, että lopulta söin vain sitä kuitulisää ja kananmunia! Mutta kaikki mehut ja maito ja piimäkin sai sokerit kattoon. Kahviin ostin muistaakseni Completaa, sitä maitojauhetta, siitä ei noussut sokerit, jostain syystä. Mutta minun rakastamat puurot piti jättää, samaten perunat ja pastat. Mie yleensä paistoin ittelle jotain pihviä tai kasvisgratiinia uunissa, ja joulun aika kun oli niin aloin jo lokakuun lopulla syömään lanttulooraa ja keittokinkkua. Tsemppiä!

Täälläkin kärsitään harjoitussupistuksista, kuin menkat ois alkamassa ja selkä sanoo poks. Issiasta vettää iltaisin niin vietävästi. Soitin jo tuossa päivystykseen, mutta siellä oli kovasti jonoa tänään ja sanoivat, että soita aamulla omaan tiimiin. No just, kasilta pitää olla jo töissä, eikä siitä töistä soittamisesta ikinä tuu mitään. Mutta mihinpä tässä lähtee, mies meni kalalle ja sopivasti jätti puhelimen kottiin. En tohi jättää tuota 5,5v kotiin noiden koululaisten vahdittavaksi. Vaikka nyt nukkuvatkin, minun tuurilla tulee joku hätä, kun olisin toisella puolen kaupunkia.

Hyviä vinkkejä levottomiin jalkoihin kaivataan! Minua vaivasi viime talvenakin sama vaiva, vaikka en raskaana ollutkaan. Anoppikin nauroi vain, että vanhusten vaivaa kärsin. No se on tullut takaisin. Varsinkin iltaisin, tai jos yritän päiväunia nukkua, niin tuntuu kuin ei olis ikkään saanu kävellä.

Vilipi

 

Joo täälläkin kärsitään iltaisin noista levottomista jaloista eli vinkkejä tai nevoja kaivattaisiin kovasti. Ennen ei oo moista vaivaa ollu vaikka kaks raskautta takana, mutta kaipa tää vanhuus ei tuu yksin

Persikka-78 19+2

 

Pitkästä aikaa muutaman rivin näpytän...
Äitiyspakkaus meinataan tällä kertaa ottaa. Kerran on se otettu, neljännen lapsen kohdalla ja silloin oli pettymys. Nyt uusi pakkaus näytti aika kivalta.

Liitoskivut on ihan kamalat Aamuisin vielä kivut suht kurissa mutta päivän mittaan käyvät kipeimmiksi ja kipeimmiksi. Öisin en uskalla kylkeä kääntää kun se sattuu niin paljon ja lonkat paukkuu.
Toivottavasti tämä ei kestä koko loppuraskautta!!!

Minulla alkaa ensi kuussa työt. Ei sitä ole kuin yhtenä päivänä viikossa muutaman tunnin ajan, mutta olen silti innoissani Just niin mun hommaa ja otan kyllä enempikin "omana aikana" kuin työnä. Uskalsin luvata itseni töihin marraskuun loppuun asti koska ajattelin ettei ole fyysisesti niin raskas homma ettenkö sitä raskaudesta huolimatta pystyis tekemään. Supistaa tai ei, on sitten liitoskipuja tai ei, niin työt pystyn tekemään

Huomenna meillä on rakenneultra, JIPPII!!!!! Peukut pystyssä että kaikki on hyvin ja matkalainen suostuisi näyttämään myös pyllynsä Sitten pääsee heti vaatteiden ostoon.
Lauantaina on me&i kutsuille meno ja siellä onkin kivoja vauvan vaatteita jotka sävyjensä puolesta näyttää käyvän kummalle tahansa. Ja mummo on nakitettu neulomaan siilisukat ja -lapaset Itse en osaa vaikka kädentaitoja opetankin

Voimia kanssasisarille kipujen kanssa :wave:

Elviida ja matkalainen 20+3

 

Mulla on ollut sokeri tarkkailua koko ajan ja rennie ja tuoremehu nostaa sokeriarvoja eli nyt juon omatekoista mehua.
Eilen oli rakenneultra ja sielähän näky kaikki olevan mallillaan eli Pojat ois tulossa ja molemmat n.400g kokoisia eli ihan hyvän kokoisia. Lääkäri oli mahtava kovasti naureskeli kaksosille kun villisti mylläsivät et ei meinannut tulla tutkimisesta mitään
Rasavilli-77 ja pojat 20+4

 

Levottomat jalat on täällä saatu kuriin juomisella ja Magnesiumilla. Otan monivitamiinia, jossa on 18mg ja lisäksi 350mg magnesiumin. Ja huomaa muuten heti jos jää joku päivä ottamatta... Ja selällään ollessa tulee helpoiten, taitaa veri jotenkin kiertää huonommin silloin, varsinkin kun verenpaine on aika alhainen.

 

heips!

täällä on ollu hymy herkässä eilisestä asti kun NÄIN potkut mahan päältä oon ajatellu että ei ne nyt todellakaan tuu näkymään ennenku jonku reilu kk päästä jos sillonkaan ja sitten koneella istuessa tunsin kovia potkuja tohon navan viereen ja siitä aina pompahti. rupesin ihan kovaan ääneen nauramaan. ei näy sillon jos potkii alamahaan mut tosta ylhäältä näkyy ja päättipä pieni isinki yllättää illalla ja potki myös ylös niin molemmat saatiin tämä ihme nähdä poikaystävältä pääs heti suusta "hyiiii alieni" ja sit piti kädellä kokeilla.

mä heräsin eilen vapaapäivänäni kun vasenta lonkkaa ja pakaraa särki, kipu ei oo kuitenkaan kauheen kovaa mut heräs siihen kuitenkin ja välillä kävellessä vaivaa, mitähän tää on, en tiiä issiaksista enkä liitoskivuista tuon taivaallista kun eka raskaus.

meillä rakenneultra maanantaina ja kyllä jännittää näkyykö kumpi tulossa. jotenkin mun aivot on kääntyny poikatoiveeseen vaikka aluks toivoin tyttöä, lähipiiriin on kaikille tullu viel poikia tai tulossa ni on ihan semmonen olo et meillekki poika tulee. no kumpi tahansa tulee, kunhan on terve!

synnytyksistä en osaa mitään sanoa ku en oo synnyttäny kovat menkkakivut mulla on kyllä ollu hah.

masu taitaa kasvaa nyt kovaa vauhtia kun tuntuu etenkin aamuisin tosi raskaalta ja pinkeeltä, hieroskelen siihen iltasin aina raskausajan öljyä ettei niin kiristelis. huomaa heti jos ei oo yhtenä päivänä laittanu ni seuraavana tuntuu et nahka repee. myöskin niissä hommissa alkaa olla vähän hankalaa tietyissa asennoissa kun maha tuntuu tulevan tielle
haluisin vaan että ois jo marraskuu ja äitiysloma ja voisin ison mahan kanssa hiimailla kotona rauhassa ja järkkäillä joulua ja vauvan tarvikkeita paikoilleen ja jännitellä millon poksahtaa

supistukset on tainnu vähentyä kun on ollut paljon tosi hyviä päiviä, toivottavasti eivät oo ehtiny mitään tehä! kumma kun kukaan ei tonne alakertaan kato vaikka jo puolessa välissä mennään, ärsyttää ihan

pienet täällä taas 20+0 POKS <3

 

Töissäkäynnistä: Olen tällä opiskelija + osa-aikatyön tekijä, mutta olen jättämässä työt syyskuussa, kun koulu jatkuu kesän jäljiltä. Aiemmin jaksoin hyvin mennä vielä koulupäivän jälkeen parina iltana viikossa töihin, mutta nyt raskaana ollessa en halua edes kokeilla, että jaksanko vielä Nyt kesällä tuli oltua seisomatyössä se 5 pvä viikossa, ja on töiden jälkeen ollut tosi väsynyt olo joka päivä, niin enpä usko että töissäkäynti onnistuisi vielä opiskeluiden lisäksi.

Äitiysloma alkaa mulla 14.joulukuuta, niin siihen saakka ajattelin käydä ahkerasti koulussa, jos ei sitten tule jotain estäviä seikkoja vastaan - toivottavasti ei. On siinä opiskelutovereilla katsomista, kun minä vielä viimeisilläni raskaana raahaudun ison mahani kanssa luennoille. Olen välillä miettinyt, että pystynköhän sitten tekemään niissä luentosaleissa ollenkaan muistiinpanoja, joissa ei ole lainkaan pöytiä, vaan kirjoitusalustana toimivat sellaiset omassa sylissä pidettävät kirjoitusalustat. Mielenkiintoista, se jää nähtäväksi

Nibbis + pikkuruinen 18 + 5

 

Moi,pitkään aikaan en ole joutanut kuulumisia kertoilemaan mutta sen verran tulin kertomaan jotta miulle voi päivittää tietoihin poikalupauksen
eilen käytiin ultrassa ja kaik oli muutenkin ok!

swaw ja vilperi 20+6

 

Piti tulla poksuttelemaan: 18+0!:heart: POKS!

Voi kun monet on päässeet jo rakenneultrassa käymään, itsellä vielä piitkä aika. Jänskättää kyllä kovasti, kumpikohan siellä mahtaa olla.

Pitänee äitiltä mennä hakemaan lainaan takkia, kun ei oma mahdu enää kohta kiinni. Onneksi on samaa kokoa kuin minä!

Tulipa mieleen tuota Nibbiksen pöytäongelmasta... Oon huomannut, että kun ennen leivänmuruset ja muut piti pyyhkiä housuista ja tuolilta, niin nykyisin päivän ruokalista löytyy aina kätevästi mahan päältä.

 

Äitiyslomasta/Työssäkäynnistä: Oonko mä ainoa, joka meinaa käydä töissä vielä äitiysloman alettuakin? Mulla on siistiä istumatyötä, ja suunnittelin olevani töissä niin pitkään kuin mahdollista. Kuljen reilun 40km päässä töissä, samassa kaupungissa, jossa synnytyssairaalani on, joten vitsailinkin pomoille, että he saavat viedä mut sitten synnyttämään. En oo oikein koskaan viihtynyt kotona, ainakaan ilman miestäni, joten tulisin hulluksi, jos joutuisin jäämään äitiyslomalle marraskuun lopussa. En muutenkaan aio olla kotona kuin puolisen vuotta vauvan syntymän jälkeen. Mun mies jää sitten kotiin vanhempainvapaan loppumiseen asti. Eli toisin sanoen, vaikka joidenkin mielestä kuulostaa karulta, niin meillä lapsi menee hoitoon jo sitten 9kk:n ikäisenä.

Meillä alkaa toivottavasti seuraavien kuukausien aikana talonrakennusprojekti (jos päästään tonttikaupoista sopuun), joten meillä kummallakaan ei ole taloudellisesti mitään mahdollisuuksia jäädä kotiin hoitovapaalle. Ja nykyinen 45m2:n vuokrakämppä on auttamattomasti liian pieni mulle, miehelle, vauvalle ja meidän lemmikeille.

Mites te muut ootte suunnitelleet äitiyslomien/vanhempainvapaiden/hoitovapaiden pitämiset?


Piipu85 & natiainen 20+4

 

Mulla lukeminen sekä kirjoittelu jääny vähiin tällä viikolla, kun tää julkipuolen keskustelu jotenkin tökkii mulla; sivujen aukeaminen kestää tooooodella pitkään : / Ei kärsivällisyys riitä!

Onnittelut Mequlle, rasavillille ja swaw85:lle hyvistä ultrakuulumisista ja poikalupauksista! =) :heart:
Myös Korpi-Keijulle onnittelut tyttölupauksesta! =) :heart:

Zarix Joo, täällä päin noi sairaalat päästetää pikkasen huonompaan kuntoon ja sit ihmetellään, kun rahoja ei meinaa löytyy korjaukseen. Loppujen lopuks paikat on siinä kunnossa, et pitäis koko rakennus purkaa maan tasalle...

Synnytystä oon miettiny sen verran, että haluan kaikki mahdolliset kivunlievitykset, jos ne vaan keretään antamaan. Lisäksi TOIVON, että synnytys- ja vuodeosastolla olisi sitten mukavia hoitajia, mutta aina kuulemma joukkoon mahtuu yksi k***änaama, joka kyllä onnistuu kommenteillaan pilaamaan kaiken. Valitettavasti, kun kaikki eivät ole oikealla alalla...

Synnytyskauhutarinoita on minullekin jo kerrottu, mutta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tai ainakin yritän niin, ettei ne olisi päällimmäisenä mielessä.

Sokerirasituksessa käyn nyt yhteensä 2 kertaa tämän raskauden aikana (jos vaan ens kerrallakin on sokerit ok). Tosiaan noi tuoremehut on aika sokeripommeja, vaikkei niissä olisikaan lisättyä sokeria.

Nöhveli Meillä pesukone jätti vaatteet sellasen märän tiskirätin hajusiks silloin, kun käytin enimmäkseen 40 asteen pesuohjelmaa. Alko turhauttamaan, kun vaatteet ei tuoksunu puhtaalta. Asia korjaantu, kun siirryin käyttämään enimmäkseen 60 asteen pesuohjelmaa peruspyykissä ja muissa sitten tilanteen mukaan...

*muoks* Piipulle vielä: Mie oon alustavasti suunnitellu olevani kotona syksyyn 2014 asti. Riippuu tosin ihan siitä, mikä miehen työtilanne tulee olemaan. Tekee raksahommia, joten välillä saattaa olla kolmekin kuukautta niin, ettei töitä ole yhtään. Yleensä nämä ajanjaksot ovat talvisin...

Kauheasti olitte kirjoitelleet, mutta nyt ei ajatus taas pysy kasassa, että pystyisi kaikkea kommentoimaan. Onneksi kuitenkin olette aktiivisia =)

Täällä rakenneultraan enää 6 yötä ja viime yönä näin unta, että myöhästyttiin siitä ultrasta eikä saatu enää uutta aikaa! Kyllä itketti.

Noin muuten vointi ollu ok. Pikkuinen on toisina päivinä aktiivisempi ja välillä on hiljaisempaa =)

Hennu & Möhkö 19+4

 

Synnytyksestä on jo ollut puhetta. Edellinen meni pitkän kaavan mukaan. Sokeri kontrolliultrassa huomattiin kasvun pysähtyneen, pituus mittaa oli vauvalle tullut, mutta vatsanympärys ei ollut kasvanut kahdenviikon aikana, joten jouduin synnytyksen käynnistykseen. Ajattelin sen olevan nopea juttu, mutta neljä päivää myöhemmin syntyi kiireellisellä sektiolla, joka sitten oli tosi nopea=) kun ei sieltä suostunut itse ulos tulemaan, vaikka kaikki konstit käytettiin. Ei ollut mitään herkkua kohdunkaulan kypsyttelyt lääkkeellisesti, ballonki ja oksitosiini. Tosi pitkä tarina..

Tällä hetkellä mielessä rakenneultra johon vielä tuskasen paljon aikaa, puolitoista viikkoa. Ei millään malttaisi. Toisaalta jännittää kovasti että onhan kaikki kunnossa, voisiko meitä onnistaa ja tulossa olisi taas ihanan terve vauva kuten esikoinenkin? No, toivotaan parasta!

Olo on vielä mukava ja usein unohtaa koko raskauden, muutaman hyvin nukutun yön jälkeen riittää virtaakin kaikkeen puuhasteluun.

Jaahans, josko sitä lähtis esikoisen kanssa kerhoilemaan, ettei aivan mökkihöperöidy

Napsutin +pikkuinen 19+0

 

Kiitos Hennu jälleen tiedosta! Pitääpä säätää pesukoneessa lämpöä vähän isommalle, sillä haju on juurikin tuo märkä tiskirätti. Nyt kun aloin miettiä että juurikin 40* vaatteissa on niitä, jotka sillointällöin haisee.

 

Nöhveli Toivottavasti asteitten nostaminen auttaa ! =) Kyllä pestyn pyykin täytyy tuoksua puhtaalle eikä milleen ällöttävälle...

 

Moikka piiitkästä aikaa! Ihana käydä lueskelemassa teidän kuulumisianne, monen muun tavoin vaan se kirjottaminen tahtoo usein jäädä.

Mutta eipä tässä mitään kummallista olekaan. Maha kasvaa, mutta liikkeitä en ole vielä tuntenut. Eiköhän ne tässä lähiviikkoina ala tuntua Rakenneultra meillä on vasta vajaan kuukauden päästä, mutta onneksi on neuvola tuossa parin viikon päästä - josko siellä pääsisi kuulemaan sydänäänet. Onnea kaikille hyvistä ultrakuulumisista ja tytöistä ja pojista! Mulla oli ensin vahva tyttöolo, mutta nyt ei kyllä ole enää mitään oloa, kunhan sieltä vain löytyisi elävä vauva niin hyvä olisi!

Synnytystä olen kyllä jo miettinyt. Mä en haluaisi mitään kivunlievitystä, vaan haluaisin mennä mahdollisimman luomusta alusta loppuun. Tosin mulla on hyvin alhainen kipukynnys, joten tästä voi tulla vähän haastavaa... Jotenkin haluaisin kuitenkin kokea koko synnytyksen ihan kokonaan, ilman mitään keinotekoista, mahdollisimman luonnollisesti. Mies tulee tietysti mukaan ja on varmasti tärkeänä tukena siinä. On ollut todella ihana koko raskauden ajan ja yrittänyt parhaansa mukaan ymmärtää, ettei tämä mamma nyt jaksa ihan entiseen malliin. En osaa vielä yhtään pelätä synnytystä, vaan jotenkin se tuntuu todella luonnolliselta ja odotankin sitä jo, että saan tietää, minkälaista se on Kadun varmaan näitä sanoja vielä joskus, ekan kanssa kun ei vielä tiedä mistään mitään

Mä olen opiskelija ja tällä hetkellä kesätöissä. Työt kuitenkin loppuu ensi viikon jälkeen, jolloin ihana opiskelijaelämä taas palaa Minun kohdallani tämä siis tarkoittaa 1-2 luentoa viikossa sekä gradun aloittamista. Fyysistä läsnäoloa koululla ei siis tule juurikaan, mutta tuo gradu vienee sitä aikaa kyllä... Mutta ihanaa ettei sitten enää tarvitse herätä kuudelta joka aamu ja ajaa pitkiä työmatkoja! Voi mennä sienimetsään aamulla koiran kanssa ja möhistellä kotona koko päivän (ai niin, ja tehdä sitä gradua...). En vielä tiedä, kuinka kauan olen kotona vauvan kanssa. Alustavasti olen ajatellut, että koko ensi vuoden voisin olla pois koulusta ja palata sitten vielä yhdeksi lukukaudeksi keväällä 2014 saattamaan gradu loppuun. Toukokuussa 2014 sitten valmistuisin ja alkaisin etsiä töitä - se on sitten sen ajan murhe, koska niitä töitä saa. Ei siinä sitten vielä niin kiire ole, kun ei vauvakaan ole silloin kuin 1,5-vuotias. Täytyy katsoa, mikä tilanne silloin on.

Syömisiä ja sokereita täytyisi kyllä alkaa katsoa tarkemmin. Sokerirasituksesta sain oikein hyvät tulokset, mutta sen jälkeen olenkin antanut mennä - kun kerran oli niin hyvät tulokset! Idioottimaista Tuoremehu on täälläkin alkanut maistua, vaikken sitä ennen ole juuri juonut. Aamu on vaan niin ihana aloittaa jollain ihanalla tuoremehulla Mutta no, katsotaan sitten niiden neuvolamittausten mukaan, että mitä tehdään.

Vauvatarvikkeita kävin katsomassa ensimmäistä kertaa. Ihastuin Gessleinin vaunuihin, imetystyynyyn ja moneen soivaan leluun Meinasin jo ostaa yhden soivan nallen, mutta enpä sitten uskaltanutkaan vielä - jos sitten sen rakenneultran jälkeen. Meillä ei siis ole mitään vielä hankittuna. Miehen vanhan kehdon olen ajatellut tuossa syksyllä rapsuttaa vanhoista maaleista ja maalata uudestaan. Se on tosi kaunis ja vanha ja sopisi ihanasti meidän kotiin. Äitiyspakkaus otetaan ehdottomasti. Siinä on kuitenkin sellaisiakin asioita, joita ei välttämättä ainakaan ekan lapsen kanssa itse osaisi edes hankkia (kuten vaikka lämpömittari kylpyvedelle!).

Eiköhän tämä ala jo riittää Töitäkin täytyisi vielä ilmeisesti tehdä, joten palaanpa sorvin ääreen. Ihanaa puoliväliä kaikille - niille, joilla se on jo koittanut ja meille, jotka sitä vielä odotellaan!

Nasdaq ja 17+6

 

Tulipa tuossa vihdoin käytyä isompaa asuntoa katsomassa. Koko yön nähnyt unia kuinka sitä remppailen mahapystyssä Kun kämppä oli kyllä semmosen näkönen että uutta maalia ja tapetti tervitaan jos johonkin huoneeseen! Mutta on kyllä vuokrakin sen verran halpa että en yhtään ihmettele asunnon kuntoa.

Tässä jo suunnitellut että minkä väristä maalia ja tapettia tulis ja odotan innolla päätöstä jonka toivon tietenkin olevan meille myönteinen. Alkaa ahdistamaan jo nyt ajatus siitä että joutuis tässä 29n yksiössä vielä pitkäänkin asumaan kun täällä on himppusen vaikee asuntoa saada kun niin kova kysyntä noista halvemmistä kun kunnan asunnot on aivan järkyttävän ylihintaisia. esim. kunnan 57n kaksiosta saat ihan helposti maksaa 800e. Tää mitä kävin katsomassa on 75n kolmio saunalla ja vuokra oli huikeen 730e. Ja suht rauhallisella alueella pari päiväkotia kiven heiton päässä melkeinpä ja uimarantaan ehkä se 300m. Mutta keskustaan onkin sit n.3km ja välissä aivn järkyttävä mäki mitä inhoon yli kaiken. Sitä ei talvella varmaan edes rattailla ylös pääse ilman että olis renkaissa nastat kiinni D

Petteri itsetään ilmoitellut taas oikein kunnolla. Toissa päivänä teki semmosen potkun että käsikin heilahti sen voimasta D Ja mies aina miettii että onko edes elossa...Voi kuule kyllä se on D

Ällöttävä turvotus senkun jatkuu ja rakkaimmat farkut ei mahdu jalkaan ilman että tekee virityksen napinkohdalle ja nyt kun siinä on viritys niin vetskari ei pysy kiinni -.-''' En tahdo luopua noista housuista vielä! Pitää siis keksiä joku ratkaisu että vetrkarikin pysyy kiinni

Petteri 19+4 ja 4 päivää rakenneultraan <3

 

Synnytyksestä: esikoisen synnytys kesti 5,5h ja kuopuksen 3h. Jännittää, että meneekö kolmas vieläkin nopeammin? Toisaalta mitä nopeammin sen parempi. Kieltämättä olen myös jo melko paniikissa tulevan vauvan koosta. Kuopus oli yli 4,5kg ja itse olen tällainen pienikokoinen nainen. Suoraan sanottuna kamalaa, jos kolmannesta vauvasta tulee vieläkin isompi, sillä kyllä se ponnistusvaiheessa tuntuu aika pahalta.. Lisäksi että kun vauvan iso koko on ollut tiedossa, käynnistämään on ruvettu vasta lasketun ajan jälkeen. Lisäksi mulla oli ennen kuopuksen syntymää pelko, että joudun ponnistamaan yksin, ilman kätilöitä. Sille pelolle vaan naurettiin, mutta niin vaan siinä kävi kun oli synnärillä kiire. Onneks sentään pään syntyessä kätilöt kerkes auttamaan.

Lääkärin mukaan vauvan kokoon en voi vaikuttaa itse syömisilläni, sillä jos tulee vaan isoja vauvoja niin tulee, niinkun mulla on ollut ja myös suvussa. Itse kuitenkin syön säännöllisesti ja terveellisesti eikä ole liiemmin sokerimässäilyä, ei diabetestä. Sokerirasitukseen olen kuitenkin taas menossa noitten aiempien takia.

Ja turvottaa, joo, äitiysvaatteet ahkerassa käytössä ja maha näyttää isolta. Sorruin ostamaan uusia äitiysvaatteita kun ne vaan näytti niin hyviltä. Vaikka vannoin etten kyllä osta, kun on edellisestäkin raskaudesta jäljellä (kulahteneita.....)

 

Heippa pitkästä aikaa! Ei sitä enää koneellekaan kerkeä, joten kännykällä aina käynyt juttujanne lukemassa, mutta sillä ei jaksa kirjotella.

Synnytys on jo ajatuksissa.. Epiduraalia en haluaisi, mieluummin kohdunkaulanpuudutteen. Toivottavasti se olisi mahdollista.

Äitiyspakkaus otetaan, ja yritän minäkin hakea sitä vasta vähän myöhemmin, sillä uusi pakkaus viehätti meikäläisen silmää ihan kivasti. Tykkäsin oranssista ja se toppapuku oli kiva.

Supistelua tunsin nyt ekaa kertaa elämässäni! Olipa outoa kun tajusin, että nyt tää on ihan oikeesti supistus! Vatsa meni ihan kovaksi petipuuhien jälkeen, kaippa se nyt on ihan normaalia, kipua ei ollut.

Suonenvetoa täällä ollut, ei niinkään levottomia jalkoja, aloitin nyt syömään magnesiumia siihen sitten.

Kela-laskurista, katsoin äitiysloman alkua ja se oli 13.12, mutta aion tehdä tuolloin vielä työharjoittelun loppuun saakka, sillä harjottelu ei ole missään fyysisesti raskaassa paikassa, joten jospa sitä jaksais.
Siinä rahansaamislaskurissa piti laittaa se vanhempainrahakauden ensimmäinen päivä, ja se oli 20.04.2013, ja se laskuri sanoi, että huomioon otetaankin 2011 verotidot, ei 2010, kuten täällä on aiemmin keskusteltu. Ilmeisesti se otetaan juuri tuon vanhempainrahakauden ekasta päivästä, eikä äitiysrahakauden? Korjatkaa joku viisaampi, miten asiat on.

ON: Muuten olotila täällä ihan hyvä, rakenne uä:tä odotellessa, pari viikkoa siihen. Kesätyöt loppuu huomenna, mutta ensi maanantaina alkaa työharjoittelu, joka tarkoittaa kuuden viikon ajan vuorotyötä... Siitä en ole niin innoissani, vaikka mukavaan paikkaan olenkin menossa. Voipi olla että oon melko väsyny! Ja opinnäytetyötäkin pitäisi samaan aikaan vääntää.. :/

paum & vampula 18+3.

 

Paum Kyllä siihen laitetaan se eka äitiyslomapäivä, sitä tarkoitetaan sillä vanhempainrahakauden ekaa päivää. Vanhempainvapaita on kaikki äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa. Meidän rahat siis lasketaan 2010 mukana

Tarkennan vielä: Siis se päivä, jolloin ekaa kertaa alat saamaan kelalta rahaa, laitetaan siihen kenttään

 

Taas on pissipurkkia kuskattu ja onneksi oli tällä kertaa sokeritonta. Miinuspuolena näissä sokerittomissa aamuissa on nyt vaan se, että haahuilen ihan zombina kun en oo saanut aamuista sokeripaukkuani. En juo kahvia, joten tuolla tuoremehulla oon "herännyt" jo useita vuosia. Tänään tuntuu että en oo herännyt ollenkaan. |O Kumpihan lie parempi sitten, äkäinen ja väsynyt äiti vai sokeriton pissipurkki. Onneksi on perjantai ja viikonloppuna tiedossa kaikenlaista herkkua...

Herkkistuulella siis tänään, alkoi työmatkalla itkettää kun radiosta tuli Samuli Edelmanin Tähtipölyä (jossa lauletaan mm, että "äiti nostaa rinnoilleen lapsen vasta syntyneen...") Toinen paha kappale on se Jesse Kaikurannan Vie mut kotiin, siinä tulee aina tippa silmään, on jotenkin niin liikuttava. Onneksi ei oo tullut pitkään aikaan radiosta.

Lisää raskausajan ihmeellisyyksiä: Ei voi enää istua röhnöttämällä huonossa asennossa työtuolissa, vaan pitää aina nostaa selkä suoraan ellei halua että keuhkot litistyy. Ja jos vielä haluaa ettei selkä ala huutamaan, pitää istua haarat levällään.

Eilen tuo meidän masupötkylä innostui illalla potkuttelemaan ihan urakalla ja iskäkin tunsi ekaa kertaa pientä piiperrystä. :heart:

Noh, yritän heräillä tähän päivään pikkuhiljaa. Viikonloppuja ja hyviä vointeja!!

Nöhveli & pikkumöykky 18+1

 

Nöhveli, Tuo "Tähtipölyn" kyseinen kohta nostatti mullakin varsinkin alkuraskaudessa vedet silmiin joka ikinen kerta. Enää ei, mutta nyt itkettää moni muu asia... Esim. en pysty enää katsoa "Eläintenpelastustiimiä" tv:stä ilman, että vollottaisin. Ja yks nolo tilanne oli, kun oltiin miehen kanssa Anttilassa leffaostoksilla, ja silmään osui leffa "Hachiko - tarina uskollisuudesta". Oon jo kauan halunnut nähdä kyseisen leffan ja ajattelinkin, että nyt ostan sen. Siinä sitten silmäilin takakantta ja aloin itkemään, vaikka sitä ei oltu edes kuvailtu mitenkään hirveän surullisesti tai yliherkästi. Jäi sitten kyseinen leffa vielä kauppaan odottamaan aikaa, kun en oo enää niin herkkis.

Mutta sitten taas en ole itkenyt ultrassa, neuvolassa, enkä ole itkenyt, kun vauva rummuttaa tuolla mahassa tms. Silti olen ollut maanantain rakenneultran jälkeen tosi liikuttunut aina, kun katselen ultrakuvaa. Tulee sellainen lämmin tunne. Meidän pienen pojan sivuprofiili on niin mielettömän suloinen kyseisessä kuvassa. Pieni hyppyrinenä ja ylähuuli sillai hassun söpösti koholla. :heart:

Piipu85 & natiainen 20+5