Kiitos Olivia78 noista kommenteista, jotenkin tuntuu että pitää olla vain onnellinen eikä saa sanoa ääneen että on epävarma.
Tärkeintä ei ole saavuttaa
neuvolakirjan jokaista
kohtaa "normaaliin tahtiin",
vaan olla
oman neuvolakirjansa Indiana Jones,
Oman elämänsä sankari
ja vähän muidenkin.
Aika paljon muidenkin.
Tärkeintä ei ole olla sitä,
mitä muut toivoivat,
luulivat tai odottivat.
Tärkeää ei ole olla
kummankaan näköinen.
Tärkeää on olla
oman itsensä näköinen
ja pitää vahvasti
kaksin käsin kiinni siitä,
mitä elämäksi sanotaan.
Tärkeintä on olla
yhdessä ja jaksaa.
Olla paikalla silloin,
kun välittämistä jaetaan.
Tärkeintä on kuulua johonkin
ja hengittää samaan tahtiin
sen porukan kanssa,
jota myös perheeksi kutsutaan.
Mulla alkaa tosiaan pinnaa kiristämään, ensinnäkin toi koira on eilisestä asti vahtinu mua, yölläkin säntää sängyn viereen kun käännän kylkeä tai päivystää vessan oven takana kun olen siellä. Yöllä en nukkunut kunnolla, kun ajattelin, että se vaistoaa otenkin tulevaa.. muutama suppari kun tuli yöllä, niin olin ihan varma että nyt tulee lähtö. No eipä toi elukka kyllä tunnetusti ole omannut vielä mitään sellaisia koiramaisia piirteitä, joten vikaan meni tämäkin.
Sitten toiseksi, olen ollut kotona nyt jo yli kaksi viikkoa kun meillä ei ole kuin yksi auto ja ukko tekee ympäripyöreetä päivää, käy ehkä nukkumassa muutaman tunnin täällä, joten keskustelen mahan ja koiran kanssa sitten päivät pitkät. tai roikun puhelimessa tai surffaan täällä... :kieh: hermot menee ja mitään ei saa aikaiseksi.
Onko kukaan muuten huomannut eläimissä, että ne vaistoais jotain ennen synnytystä?
Toive paljon onnea koko perheelle tytöstä :heart:
Tässä pienessä kehdossa
makaa vauva kovin ihana.
Pienet kasvot sillä on,
ja hymy aivan vallaton!
Ja keijut kehdon yllä nään:
Nyt tervetuloa elämään!
JiiMi, Jantteri 38+3 ja runopäivä