Alkuperäinen kirjoittaja tuulia:
Me oltiin OYSissa yhtäaikaa, meidän tyttö syntyi 30.12. Olin osastolla 13.
Hauska juttu. 13:lla minäkin, "kakkospuolella". Missä huoneessa satuit olemaan, jos ois oltu samalla käytävällä, ois voitu törmätäkin
Tai tietty syömässä.
Laitan nyt samalla omaa synnytyskertomusta, mitä lupailin jo vauvailmoittelun yhteydessä. Aika menee kuin siivillä =)
Eli mentiin uudenvuoden aattona kontrolliin äitipolille ja neuvolan ohjeen mukaan otin hammasharjan ja muut välttämättömät mukaan. Tosin edellisenä päivänä ostin kyllä uudenvuoden ruoat ja raketit siinä uskossa, että kotona ollaan vuodenvaihde vielä.
Kontrollissa sydänäänet oli hivenen monotoniset, ultran mukaan virtaukset ja kasvu kuitenkin erinomaiset. Matkan kotoa äippäpolille oli supistellut ja supistelut jatkui koko tutkimusten ajan. Tosin ne ei ollenkaan kipeitä olleet, mutta piirtyivät käyrälle. Kohdunsuu oli 3cm auki ja kanavaa vajaa sentti, joten oli sitä mieltä, että on otollinen tilanne käynnistykselle. Näin lääke ehdittäisiin laittaa ajoissa ja sydänkäyrää ei tarvitsisi jäädä enää miettimään. Kasvu näytti niin hyvältä, että lääkärin mukaan ei saavuteta enää mitään kohdussa kasvattamalla. Soittivat saliin, jossa oli tilaa ja pyysivät suoraan sinne. Soitin mummolaan ja kerroin, että lastenhoitohuki vähän venyy
Synnärill' ohjasivat meidät suoraan saliin, jossa olimme viime tammikuussa. Oven aukaisun jälkeen iski kamala paniikki ja purskahdin itkuun. Kerroin, etten voi mennä tuohon saliin synnyttämään. :'( Pääsimme saliin, jossa ainoa tyttömme on syntynyt. Mulle ei tehty mitään kummempia toimituksia, vaan laitettiin sydänkäyrä- ja supistusanturit mahalle ja odottelemaan lääkäriä. Sain jotain kevyttä syötävää kovaa nälkää valiteltuani
Antibiootti laitettiin tippumaan ja lääkäri tuli katsomaan tilanteen. Tälle lääkärille tais sattua huono päivä, ja alkoi mulle valittamaan, että "pakkoko oli tämä lapsi tälle päivälle synnyttää?"
Selitin, että lääkäri teki päätöksen ja kerroin perusteet. Lääkäri tokaisi, ettei ala kalvoja puhkomaan ja käski laittaa oksitosiinitipan kun antibiootti on tippunut. Siinä sitten odoteltiin, jouduin istumaan koko ajan vähän taaksepäin nojaten, jotta sydänäänet kuuluivat. Oksitosiini aloitettiin yhden maissa ja pariin tuntiin ei tapahtunut mitään merkittävää. Supistuksia tuli, muttei tarpeeksi kovia.
Puoli neljän maissa tunsin muutaman supistuksen ja kätilö pyysi lääkäriä heti paikalle. Eri lääkäri tuli ja oli sitä mieltä, että kalvojen puhkaisulla saadaan vauhtia synnytykseen. Neljän maissa puhkaistiin kalvot ja jouduin hetken makaamaan sängyssä, koska pää ei ollut kunnolla kiinni. Maatessa supistukset alkoivat tuntua, ja pyysin päästä nousemaan. Kätilö antoi luvan nousta puoli viiden maissa istumaan, ja supistukset alkoivat koveta samalla. Nyt niitä tuli 3-5minuutin välein ja kivut olivat melkoiset. Kaikkien mittareiden, tippojen ja anturoiden takia en voinut liikkua vaan istuin sängyssä. Viiden jälkeen pyysin puudutusta ja sain pcb:n, joka tosin auttoi vain toiselta puolelta. Pcb:n jälkeen pitää maata sängyssä 15 minuuttia puolellaan, ja toisella kyljellä vielä maatessani tunsin kovaa painetta alhaalla. Mies soitti kätilön paikalle ja kohdunsuu oli auennut 8 senttiin. Nousin istumaan ja sanoin kätilölle, että nyt ponnistuttaa. Kätilö katsoi tilanteen ja sanoi, ettei ihmekään, koska suu on kokonaan auki ja voin kokeilla ponnistamista.
Ponnistin kerran ja vauva laskeutui alemmas, seuraavalla supistuksella aloitettiin kunnon ponnistaminen. Vauvan päälaki tuli esille, mutta avosuisessa lakitarjonnassa. Kätilö otti päästä kiinni ja ponnistuksen aikana vauva käänsikin päätään ensin pois kasvotarjonnasta ja sitten vielä nenän alaspäin kohti häntäluuta. Ponnistaminen tehtiin hitaasti tähän asti, tuon tarjonnan takia ja nyt kun sain luvan ponnistaa kunnolla, kätilö käski äkkiä työntää vain hyvin vähän, koska vauva tuli käsi poskella :heart: Lopulta vauva syntyi erittäin helposti ja rauhallisesti, klo 18.14 ja tämän ansiosta säästyin repeämiltä. Kestoksi laskettiin 3tuntia, vaikka itse koin kyllä synnyttäneeni vain kaksi tuntia
Ponnistusvaihe oli kokonaisuudessaan 14minuuttia, ja kaikki loppuhommat sujui helposti. Ja lopputulos tuhisee nyt tässä sylissäni :heart:
Ja lopuksi vielä
onnittelut kaikille vauvautuneille! Meitä on jo aika mahtava joukko - ja lisää tulossa.