Hellou.
Täälläkin joulu on nyt juhlittu ja himokselta kotiuduttu. Eilen puolilta päivin oltiin kotona ja reissuväsy seurasi mukana. Niin ja kotipihaan kun päästiin ja sain auton tyhjäksi niin mies lähti sit suoraan päivystykseen, kun voi niin huonosti. Viiden aikaan illalla kotiutu reseptin ja pikadiagnoosin kanssa. Kuulemma olis keuhkokuume, mutta eivät olleet edes röntgeneitä ottaneet.. Täytyy maanantaina vissiin vielä käydä oma lääkärillä tk:lla, paitti jos olo vielä huononee ni sit jo huomenna uusiksi päivystyksessä. Niin ja jottei liian helpolla päästäis niin likalla mittasin eilen päikkäreiden jälkeen 39 astetta kuumetta. Oli kyllä jo tänä aamuna laskenu pois, mutta vaatii vielä seurailua. Kunhan minä ja poika nyt sit pysyttäis terveinä. Tosin mulla on vissiin kuume nousussa tai flunssaa tai jotain kun on veto ihan poies.
Anni08: Helpoin tapa saada mustaukset oikein on kirjoittaa ensin teksti ja sit valita hiirellä se kohta tekstistä mitä haluaa mustata (meidän ruudulla ainakin valitun tekstin tausta muuttuu tällöin siniseksi ja teksti valkoiseksi) ja sit klikata tuota B painiketta.. Mulla on ainaki tällai toiminu virheettömästi.
Joulun syöpöttelystä: Mulle maistu reissussa hyvin kinkku ja laatikot, maksalaatikkoa ei ollut tarjolla, mikä oli ihan hyvä niin ei tullut kiusausta. Suklaata ja muuta makeeta ei oo hirveemmin tehny mieli, tosin puolikkaan wiener nougat laatikon vedin napaani, mutta muuten on jääny suklaat ja makeet syömättä. Suolaista on tehny muutenki nyt joulun alla enemmän mieli ja ihan ruokaa, ei ees sipsiä tms tee mieli sen kummemmin. Hiukka näky eilen kotiutuessa turvotusta naamassa, mutta kun oon nyt kotona päässy taas normaaliin veden juonti rytmiin takaisin niin turvotuskin on kadonnu. Ja on muuten tullu ravattua vessassa.
Tuo veden juonti kun tuppaa jäämään vähemmälle kun ei ole kotona, vaikka samalla tavalla olisi vesipullo kokoajan ulottuvilla. Kummasti myös vauva on liikkunut pitkin päivää vilkkaammin täällä kotona, reissussa piti joka ilta kuulostella vauvan liikkeitä, kun vietti niin hiljaisia päiviä. Tai sitten ei mahtunut äitin ähkyn takia liikuskelemaan.
Käynnistetystä synnytyksestä: Mulla käynnistettiin aikoinaan synnytys esikoisesta. Yliaikaiskontrollista jäätiin osastolle rv:llä 41+5, käynnistys aloitettiin aamulla rv 41+6 ja poika syntyi aamuyöllä rv 42+0. Mulla käynnistettiin laittamalla kapseleita kohdunsuulle, kahdesti ehdittiin kapselit laittaa olisko ollu klo 9 ja klo 17. CSI:tä tai jotain vastaavaa muistan kiikkustuolissa sivusilmällä katselleeni, kun supparit alkoi, eli kello oli jotain yhdeksän luokkaa illalla. Puhuin vielä äiten kanssa puhelimeen samalla, mutta kun supparit alko suoraan voimakkaina niin oli pakko lopettaa keinuminen ja todeta äitelle että nyt on lopetettava tämä puhelu. Aikani siinä kärvistelin ennen kun kyselin hoitajalta neuvoja, kohdunsuu oli muistaakseni 4cm auki joskus puoli 11 aikoihin yöllä, en saanu soittaa miestä paikalle kun ei kuulemma syntyis sinä yönä vielä ku ensikertalainen olin jne. Hoitsu sit laitto petidiiniä pakaraan ja käski levätä. Tunnin sain just ja just kärvisteltyä ja sitten pääsin uuteen sisätutkimukseen, jossa olin jo 9cm auki. Sit saikin jo soittaa miehen paikalle ja päästiin saliin.. Tasan kolmelta aamuyöllä oli poika sit ulkona. Joten meillä toi käynnistetty synnytys oli nopea, eikä mielestäni mitenkään kivuliaampi, kuin kuopuksen luomuna käynnistynyt synnytys. Supistukset tuli siis alusta alkaen säännöllisesti ja voimakkaina noin 5min välillä tihentyen loppua kohti.
Ainoa miksi toivoin luomuna käynnistyvää synnytystä toisessa raskaudessa ja miksi toivon sitä nytkin on pelko siitä että joudun synnyttämään "yksin". Kun tuossa ensimmäisessä synnytyksessä ei mies saanu tulla paikalle kun hoitsu oli sitä mieltä ettei vauva vielä synny. Ja mä olin niin nuori ja semmosessa tilassa, etten osannu sanoo vastaan ja vaatia miestäni paikalle. Toisaalta ymmärrän sitä hoitsuakin, arvaamattomiahan noi synnytykset on ja se vaan aatteli ukkokultani parasta, kun mies ei olis kuitenkaan voinu yöpyä sairaalassa. Mutta juuri siinä supistelu vaiheessa olisin kaivannut miestäni rinnalleni jakamaan tuskani, uudessa tilanteessa ja sairaalaympäristössä olisin kaivannut tutun ja turvallisen rakkaan ihmisen tyköni.
Vauvan joululahjoista: Meidän vauva ei saanu jouluna mitään.. Olisihan se ollu kiva, et joku olis jo vauvaa muistanu, mutta kun ei oo kummeja vielä valkattu eikä muutenkaan oo ilmoteltu vauvan tarpeista niin eipä sitä sit vauvalle kukaan ollu mitään hommattu.. Itsekään en saanu hommattua yhtään mitään. Ehtiihän tuota vielä.
Alemyynneistä voisi tietty saada jotain edullisesti hommattua, mutta noinkohan sitä sinne uskaltaisi mennä ihmismassan sekaan.. Katsotaan.
(.) Oma napa voi leveästi. Tänään on muuten tasan kuukausi laskettuun päivään. Mielenkiinnolla odotan 7.1.09 olevaa neuvolaa, ihan jo silläkin että näkee, onko paino lähtenyt nousuun vai vieläkö suunta on alaspäin. Tarviis kehittää jostain kevyen reisi/jalka- ja käsijumpan ohjelma niin saisi käsivarsiin ja reisiin peruskunnon hyväksi ennen kun vauva syntyy.. Nyt kun tuntuu tuota energiaa olevan, mutta kroppa ei kestä kävelylenkkejä (selkä kipeytyy ja tulee kevyitä suppareita). Tietyllä tapaa odotan että vauva syntyy ja pääsee sit jumppaamaan itseään kuntoon. Toivottavasti vielä silloin riittää energiaa edes ajoittain ja homma toimii, tosin enpä mä ole aiemmillakaan kerroilla ole ottanut ressiä synnytyksestä ja raskaudesta palautumisesta. Mutta tällä hetkellä olo on virkeä ja energinen (ajoittain ainakin) ja mieli olisi kovinkin aktivoitunut kuntoiluun.
Jostain syystä on myös viime aikoina alkanut kovasti tuntua siltä että tyttövauva meille olisi tulossa. Jotenkin on vaan semmonen tyttö olo päällä. Saa nyt sit nähdä osuuko fiilis oikeaan vai väärään. Kun ei olla sukupuolta kysytty ja edellisestä ultrasta on jo aikaa, eikä seuraavassa enää aiota kysyä. Syyskuun rakenneultrassa minä olin näkevinäni jotain vauvan jalkovälissä, mutta mies oli sitä mieltä ettei siellä mitään näkyny, kassotaan. Voih tätä arpomista. Kai tää on jo osaksi sitä mahdotonta vauvan odotusta joka purkautuu sukupuolen veikkailuna ja synnytyksen miettimisenä.
Kun nyt ajattelee että tän vauvan jälkeen meidän lapsiluku olis täynnä niin jotenkin sitä vielä haluaa olla raskaana ja ehtiä kerätä tätä raskaana olemisen fiilistä varastoon kaikkien tulevien vuosien tarpeiksi asti. Mutta toisaalta sitä odottaa jo vauvaa niin mahdottomasti että meinaa pakahtua omaan odotukseensa ja pinna on kireellä. On tää raskaana olevan hormoonihirmun elämä vaan mielettömän vaikeeta. Taito kai se on tämäkin, kun osaa ite tehdä omasta elämästään näin hirveen vaikeeta miettimällä ihan turhia. Mä syytän kyllä ihan täysin hormooneita, sanokoon muut mitä tahansa!! *nauraa*
Vielä kun muistan niin
isot onnittelut vauvaantuneille, uskomatonta miten paljon tammikuisia vauvoja on jo syntynyt.
Tuli tuossa muuten mieleen että aika paljon tuolla
etusivun listalla tuntuu edelleen olevan paljon ihmisiä, joista ei ole kuulunut aikoihin. Tietty Johjo päättää sit kuinka jaksaa karsia, mutta mä en nää välttämättömänä pitää listalla roikkumassa nimiä joista ei oo pariin kolmeen kuukauteen kuulunu mitään. Kun monikaan listan oudoimmista nimistä ei edes ilmoittanut taustailevansa silloin, kun viimeksi oli puhetta listan karsimisesta. Älkää silti niitatko mua tämän ajatuksen takia, ajattelin vaan herätellä taas keskustelua aiheesta.
tulia & viljami 35+4