Tuulia78, ei tämä minunkaan edellinen raskautumiseni taustoiltaan ihan yksinkertaiseen tilanteeseen tullut. Itse asiassa lasta ei oltu miehen kanssa edes mietitty, koska meillä on takana ihan hirvittävä kriisi, josta selvittiin parisuhdeterapian avulla. Itse asiassa minä olin pettänyt miestäni (silloin ahdisti ihan hirveästi, kun olin ollut teini-iästä lähtien tuon kanssa) ja pohdiskeltiin "oman" miehen kanssa, jatketaanko suhdetta vai ei. Ongelmallisinta oli, että minä ihan tosissani välitin ihmisestä, jonka kanssa petin.
Päädyttiin kuitenkin oman mieheni kanssa jatkamaan suhdetta ja sitten napsahtikin raskaustestiin plussa - tultiin siihen tulokseen, että kerta meillä on resurssit pitää lapsi, se pidetään (ja lapsi oli siis varmasti oman miehen). Luonto päätti kuitenkin toisin ja raskaus meni kesken viikolla 10+1. Keskenmenon jälkeen tuntui luontevalta alkaa yrittää lasta, vaikka monet meidän tutuistamme tilanteen kyseenalaistavatkin. Nyt tiedän, että tuon miehen kanssa tahdon loppuelämäni olla - ja mieskin tahtoo olla minun kanssani. :heart:
(meni vähän kyllä offtopiciksi.. :ashamed: )
JackQe & Bob2, rv 4+5