Tammikuun tähtöset loka- ja marraskuussa

Alexandra, eipäs mitään, itelläki aina välillä vähä raskaampia päiviä, erityisesti jos on kaikenlaisia oireita ja vauva liikkuu oudosti niin aika äkkiä alkaa ahdistaa. Ja välillä hormonit asialla. Eilen olin uskomattoman hajamielinen, eipä sitä voinu ku nauraa itelleen siinä vaiheessa viikonloppuna siivoilin ja touhuilin mut nyt aamusta ainaki päivän teema tuntuu olevan väsymys.

Kusma, samaa ihmetelly itekin, harmi kun meidän kuun aktiivisten ryhmä täällä on aika pieni... toivotaan et kuultais silti mahdollisimman monta vauvauutista ja synnytyskertomusta totta muuten mitä sanoit suhteista muihin, ikäviä ihmisiä on turha sietää läheisissä yhteyksissä mut riitelykin on turhaa. Mut ahdisti viikonloppuna sisaruksen itsemurhayrityksestä tai ainakin tahallisesta lääkkeiden yliannostuksesta huomionhakumielessä kuuleminen. Ei ollu sinällään hirveä yllätys, merkkejä on ollu ilmassa jo kauan ja taustalla vakavia sairauksia mut kyllähän se silti pysäytti turhauttaa hirveästi kun toista ei voi väkisin auttaa vaan se on jokaisen oma asia lopulta. No, pakkohan sitä on elää omaa elämäänsä tapahtu toisilla mitä hyvänsä ja niinpä omasta pienestä perheestäni otankin kaiken ilon irti ja olen onnellinen.

Mijau, voi että tsemppiä ja voimia kovasti sinne! Sullakin vissiin eka, jännää...

Itellä vain tulee edelleen usein harjoitussupistuksia mut siinäpä se. Kaikki on kotona valmiina ja tosiaan tuli nyt vielä kunnolla siivottuakin ja pari muuta juttua järjesty nekin nyt joten vauva sais kyllä jo tulla, malttamaton täällä odottelen jo

Maddi 38+3

 

Hellou!
Ja jes, lisää vauvauutisia=) Paljon Onnea!
viii, joo, toivon todella et saisin tällä kertaa synnyttää alakautta! Viime section jälkeen olin niin kipee et oksat pois! Nyt kuitenkin tuossa on vauvan lisänä tuo vilkas 20pvä 3vee täyttävä nuori mies <3 Just laitoin kakkupohjan uuniin paistumaan

Yhen vuorokauden täällä jo supisteli ihan kunnolla, tai ei ne oikeestaan kipeitä ollu mut aloin tarkisteleen miehen työkalenteria nyt vaan ootan niitä kunnollisia millä tää lähtis käyntiin!

Yksinäisyys kotona ollessa on kyl jotenkin niin tuskasta Miulle kävi tuuri kun naapuriin tuli uus emäntä, jolla LA on huhtikuussa ja esikoinen puol vuotta omaa poikaa vanhempi! Muuten oisin ollu kyllä koirien kanssa kotona hiljaa..

Mut, nyt jatkettava taas näitä hiton kotitöitä mitkä ei tekemällä siltikään lopu!
Paljon jaksamisia kaikille! <3

TammenTirppa 38+2

 

Täällä taas pitkästä aikaa koneen ääressä, kun selkä antaa hieman paremmin istua. Paljon onkin ollut puhetta ja asiaa.

Ensinnäkin, onnea Burmilla!!!

Mijaulla onkin jännät paikat, toivottavasti olet jo saanut vauvan syliin! Tulehan kertomaan mahdollisimman pian.

Paljon on ollut keskustelua vaihtelevista tuntemuksista ja ajatuksista liittyen lapsen syntymään. Kaikki vauvaan liittyvä ei tosiaankaan ole auvoista ja ihanaa, mutta sehän kuuluu elämään. Tärkeintä kai että tunnistamme oman jaksamisen rajat. Vauva muuttaa paljon, mutta itse en ainakaan ole kokenut että huonompaan suuntaan. Aikaa pitää vain järjestää itselle ja parisuhteelle. Oma kokemukseni on, että lapsi tuo tullessaan niin paljon enemmän kuin "vie". Mielenkiintoista nähdä miten tämä nro 2 muuttaa tätä yhtälöä, vai muuttaako mitenkään.

Alaselkä ja si-nivel reistaavat yhä, joten tämän odottajan aika alkaa käydä pitkäksi. Jo saisi pienoinen tulla. Silloin tällöin supistelee kipeästi ja aaltomaisesti, mutta max tunnin ja sitten hiipuu taas. Välillä on päiviä, ettei supistele ollenkaan. Kivuttomia tosin on koko ajan, heti jos liikkuu niin alkaa supistamaan. Kävin perjantaina kaupassa ja könkkäsin etananvaihtia ostoskärriin nojaillen kun selkään särki ja sopisteli koko ajan. Muut varmaan mietti, ettei tuo vaan ala tässä synnyttämään kun välillä piti pysähtyä puhaltelemaan. Mutta ei, tässä sitä ollaan vielä yhtenä kappaleena ja menee varmaan vielä tovi.

Millaisia käytäntöjä teidän paikkakunnilla on yliaikaisuuden suhteen? Täällä on sellainen, että rv 41+5 kävellään synnärille ja ilmoitetaan että nyt minä tulin. Minulla siis viimeistään 27.1. laitetaan homma ns. tulille. Toivottavasti lähtisi kuitenkin luonnollisesti liikkeelle.

Tsemppiä kaikille näille viimeisille metreille!
S & J 39+5

 

burmillalle onnittelut!
Ja Mijaulle kovasti tsemppiä, toivottavasti päästään pian suakin onnittelemaan.

Kusma, mua ei kannata kadehtia imetyksen sujumisesta. Niin kurjasti on viimepäivät sujunut. Sairaalassa homma alkoi hienosti, mutta sitten alkoi tökkiä. Huono imuote -> kovat kivut imettäessä ja ruhjoutuneet rinnanpäät, huono imetysasento -> selkäkivut. Lisäksi pakkautuneet ja särkevät rinnat, rintatulehdus ja viimeiset kolme päivää täysin imettämättä, jotta nuo ruhjeet parantuisivat. Rintatulehdus tuli kyllä lievänä, onneksi, muuten olis mennyt ihan mahdottomaksi. Viime kerralla sain sen, kun vauva oli pariviikkoinen. Silloin kuume hyppäsi 39:iin heti, ja makasin vaan sängynpohjalla. Nyt pysyi alle 38:n. Ehkä se oli vaan ärjy tiehyttukos. Sitä olen tässä hoidellut tulehduskipulääkkein, lämpimin suihkuin ja pumppaamalla ahkerasti (imettäminen olis kai ensisijainen hoito, mutta siihen en ole pystynyt). On onneksi alkanut helpottaa. Tänäiltana pitäisi sitten yrittää taas imettämistä. Ehkä se tästä.

Selvittiin tänään kolmestaan kotona esikoisen ja vauvan kanssa, kun mies palasi töihin. Olen melkoisen ylpeä meistä. Mieliala on kyllä heti niin paljon parempi, kun ei ole kipuja. Valvomista jaksan hyvin.

Kaikilla on kova kiire synnyttämään. Mulla ei olis ollut. Olisin mielelläni raskausvaivoista huolimatta ollut vielä viikon kotona. Olisin vaan ollut tekemättä mitään, kun esikoinen on päiväkodissa ja mies töissä. Yrittäkää vaivoista huolimatta nauttia raskauden viimemetreistä. Kohta se on ohi ja sitten se pikkuinen täytyy päästää ulkomaailmaan ihan lopullisesti. Raskauden viimemetreistä tuli muuten mieleen, että mun tyttö potki masussa niin, että kätilökin sen näki ja tunsi, vielä siinäkin vaiheessa, kun pää melkein alkoi jo pilkottaa. Mulla oli ollut se käsitys, että liikkeet loppuu, kun synnytys on ihan käsillä. Ei meillä ainakaan.

Nyt olen löpissyt itsestäni ihan riittävästi. Tsemppiä kaikille särkyihin ja kremppoihin. Mä en edes tiedä, mitä ne kaikki on, mikä esim on si-nivel? Koittakaa jaksaa!

Tellu Po ja tyttö 12 pv

 

Mijaulla jännät paikat, vauva kenties syntynyt jo..?

TammenTirppa toivotaan että sulla lähtis sitte synnytys ittekseen käyntiin, ettei tartte sektioon joutua! Itekin toivon täysin että kaikki menee synnytyksessä hyvin, ettei tarttis leikkaukseen joutua. : P

Sonatar Jos muistan oikeen nii täällä käynnistetään sitte ku on 41+6, voin tosin olla täysin väärässäkin. Toivon kyllä todella paljon että synnytys käynnistyis kuitenki ittekseen... : P Mutta aika ihme että ylipäätänsä käynnistetään jo ennen täyttä 42 viikkoa, ku eihän raskaus oo vielä yliaikanen siinä vaiheessa...

Oma tila on sama kuin aiemminkin (vieläkin!), mutta toisaalta ihan hyvä niin. Vauva sais pysyä mahassa vielä tulevat kolme päivää, sitten saa syntyä! Johtuu siitä että esikoiselle hoitajan saaminen on hankalampaa näiden kolmen päivän aikana, mutta sen jälkeen ei. Ja toivon kovasti että mies olis kotona silloon ku synnytys alkaa... Se oman miehen läsnäolo vaan antaa niin paljon voimia!

viii 38+5

 

Sonatar: Täällä on yliaikaiskontrolli äitiyspolilla rv 41+5, jolloin katsotaan istukan toiminta yms. ja sen perusteella päätetään onko jo tarvetta käynnistellä. Neuvolatädin mukaan kuitenkin yleensä viimeistään viikoilla 42+1 aletaan laittaa hommaa käyntiin, jos ei siihen mennessä ala mitään tapahtua. Kun ei vain tarvitsisi sinne asti mennä.

Täällä on kaksi viimeistä yötä kärvistelty supistusten kanssa, mutta ei ne pirulaiset siitä vaan ole voimistuneet/säännöllistyneet ja aamun tullen aina lopahtavat kuten aiemminkin. Todella turhauttavaa valvoa puolen yötä miettien, että: "Oisko tää nyt sitä vai ei?" ja sitten taas pettyä aamulla. Sais jo alkaa tapahtua ihan toden teolla! Nyt siis rv 40+4 (kuukautisten ja rakenneultran mukaan laskettuna rv 41+4) menossa ja pinna senkun kiristyy... :|

 

Tsemppiä Alexandra, ei oo odottelu kyllä mitään herkkua. Varsinkin jos vähän väliä luulee että nyt tapahtuu, ja sitten ei kuitenkaan... :/ Jos mitään positiivista niin kohta kyllä tapahtuu väkisinkin! Sulla ei oo onneks enää montaa päivää jäljellä!

Mä ite puolestani toivon ettei täällä vielä kolmeen päivään tapahtuiskaan mitään, mutta sitten saa lapsi syntyä kun haluaa... Mulla ei oo vielä ehtiny kärsimättömyys onneksi niin hirveesti vaivata, mutta kyllä sekin varmasti vielä ehtii tulla, kunhan päästään lähemmäs laskettua aikaa (joka on vasta ens viikon ke)

viii 38+6

 

Pikainen päivitys: 40+0 ja ei mitään raportoitavaa. Kävin jopa kävelylenkillä tänään kiusaamassa kohtua ja selkää, mutta vain selkä ymmärsi yskän
. Tympii, joten ymmärrän täysin Alexandran ja muiden kärvistelijöiden fiilarit. Tsemppiä kaikille!

 

Täällä ei ilmeisesti yliaikaisia suvaita vaan käynnistellään ennen. Viimeistään sitte helmikuun alussa on vauva ainut oikea vaiva mulla nyt pitemmän aikaa ollu se että on niin älyttömän kömpelöä pukeutua! Kauheeta suorastaan oon päättäny et musta ei ikinä tuu lihavaa.

Kylmistä säistä huolimatta oon ollu ulkona ja liikkeellä, tekee hyvää niin fyysisesti ku psyykkisestikin. Tänään tosin vihlonut kipeästi sieltä jostain enempi ku aiemmin ja ilmeisesti jokin tauti pukkaa päälle, nenä tukossa ja maha sekaisin saunan jälkeen lievästi tukalia supistuksia ja selkäsärkyä myös, pöh olis ees synnytys alkamassa mut en oikein usko et vielä.

Miten teillä on tullu raskausarpia? Mulla ei mahassa näy yhtään vaikka se onkin niin ku pallo lihomisesta tulee lantiolle vähäistä vaaleaa viirua.

Ai niin, piti kysyy myös sitä et ootteko törmänny samaan et ihmiset tulee jutteleen ja puhuu teen masusta, utelee onks tyttö vai poika tulossa jne? Mulle on jo ihmiset kadulla ja kaupassa, myös kaupan kassalla, lounasruokalassa ja ties missä ottanu puheeksi asian kukaan ei onneks oo ollu liian tungetteleva tai jotenki muuten ällö. Eikä oo taputellu mun mahaa, sitä en kyl sietäis edes puolitutuilta enkä tutuiltakaan jos eivät kysyis lupaa. Oon kyl ollu tosi yllättyny ihmisten reaktioista, oikeestaan tykänny vaan ei musta kukaan oo ennen ollu näin kiinnostunu tai siis

Maddi 38+5... parin tunnin päästä viimeistä päivää ennen 40. viikkoa (hui!! miten sitä nyt ollaan jo tässä??)

 

Mä oon onneksi säästynyt ilman ensimmäistäkään raskausarpea.

Täälläkään ei mitään uutta (rv 40+5). Viime yön sain nukkua ihmeen hyvin, kun heräsin vain pari-kolme kertaa supistuksiin, jotka olivat kyllä sitten voimakkuudeltaan taas reilusti edellisiä kovempia. Tänään bongattu noin ruokalusikallisen verran sellaista kananmunan valkuaista muistuttavaa limaa, että en tiedä olisko sitten limatulpasta kyse. Alan hiljalleen tottua tähän odotukseen, enkä edes oleta enää mitään tapahtuvan ennen kuin käynnistetään. Helpompi jaksaa päivät tällä asenteella.

 

Olisikohan nyt aihetta jo pieneen toivoon, aamu neljästä lähtien on supistellut, viideltä alkoi pahoinvointi ja ripulointi (anteeksi ällöt yksityiskohdat!). Pahoinvointi loppui klo 8 ja nyt supistelee edelleen 2-4 minuutin välein. Kipu edelleen siedettävä, joten mitenkähän kauan tässä uskaltaa kotona pyöriä??? Pitäkää peukkuja, ettei tämä lässähdä alkuunsa!

 

Täällä myös yhden aikaan herätty kipeisiin supistuksiin, joita tuli 5-6 tuntia 8-3 minuutin välein (kesto keskimäärin minuutin/supistus). Välit kuitenkin harvenivat aamusella ja nyt ollut jo pari tunninkin mittaista taukoa välissä. Ihan hyvä toisaalta, niin on saanut vähän torkkua välillä. Vaaleanrusehtavaa vuotoa tulee jonkin verran ja supistukset ovat kipeitä, mutta siedettäviä. Neuvola olisi tunnin päästä, ja ajattelin pyytää siellä sisätutkimuksen varmuuden vuoksi. Katsotaan, jos tässä pääsisi pikkuhiljaa jo tositoimiin.

 

Alexandralle peukutusta, että pääsisit tositoimiin. Itse taisin hätäillä, supistukset loppuivat klo 13 tienoilla. Äsken uskalsin syödä ensimmäistä kertaa tänään. Voi kun tästä pääsisi....

 

Alexandra89 ja Sonatar, tsemppiä!! Aika rankalta vaikuttaa tollanen äidin pompottelu, itelläkin kun on välillä noita supisteluja niin onhan se rasittavaa odottaa et milloin oikeasti alkaa ku ei varmaan taaskaan. Mut kuulostaa kyllä siltä et eiköhän teillä nyt pian synnytykset käynnisty ihan kunnolla, onhan teillä molemmilla noita viikkojakin hyvin kasassa

Muuten ei itellä mitään uutta eikä mitään varsinaista oikeaa hoppua synnyttämään mutta vauva painaa välillä niin ikävästi jonnekin suolistoon että tosi häijyä tekee silloin

Maddi 38+6

 

Oi kun kohta saisi kuulla jo lisää vauvauutisia... (tuntuu ettei oma odotus etene ollenkaan, mutta teidän muiden omat tuntuu etenevän... ) Heh, olotilat ja fiilikset hämää niin paljon

 

Pikainen päivitys: meille syntyi pe 10.1. Klo 23:12 (rv40+1) ihanista ihanin poikavauva
Lopulta päädyttiin keisarinleikkaukseen, kun vauva ei ponnisteluista huolimatta laskeutunut. Tiistaina kotiuduttiin ja nyt opetellaan sitten uuteen elämään!

Onnea kaikille, kenellä tämä kaikki on vielä edessä!

 

Voi, lämpimät onnittelut Titti! ihana että kaikki kuitenki päättyi onnellisesti. Miten oot toipunu leikkauksesta?

Täällä takana levoton yö. Selkä oli kipeä aina välillä ja vauva puski pyllyään ylävatsan seudulle enempi ku siellä olis tilaa reppanalle. Jännittää kyllä jo aika paljon, kai tässä pian jotain alkaa tapahtua, montaa viikkoa ei voi enää mennä.

Tsemppiä ja antoisaa viikonloppua kaikille!

Maddi 39+0 ^__^

 

Hups, ihan unohtunut koko ketju tässä kiireen keskellä.. Eli 08.01.14 meille syntyi poikavauva, strategiset mitat 2240g ja 45cm. Kahdeksas päivä mulla oli tarkistusultra, missä huomattiin että lapsivettä ei oo nimeksikään ja siitä tippaan ja saliin, mutta poika ei kestänyt supistuksia joten kiirelliseen sektioon. Olen edelleen 8 päivän jälkeen tosi kipeä ja nyt mua alkoi lisäksi vaivaamaan migreeni. Poika on edelleen sairaalassa nenämahaletkussa, hänen syöminen on ihan hakusessa ja sydämensyke on liian korkea, syytä koitetaan kaivaa esiin. Poika oli syntyessään laihtunut ihan linnunluiseksi rääpäleeksi, ja aluksi olikin tipassa kun sokerit ei pysyneet kunnossa, nyt on onneksi tipasta päästy (koska se kanyyli päänahassa irtosi vahingossa lääkärin käsittelyssä, samalla reissulla hajos verensokerimittari ja EKG-laite lakkas toimimasta, hoitsu tiputti työllä ja tuskalla saadun verinäytteen lattialle ja astui sen päälle joten piti lopulta ottaa raukalta verta käsivarresta kun päästä rei'ittiin jo kolme kohtaa, kaikki meni kyllä sinä päivänä taas ihan pieleen, pojalla tuntuu olevan mun tuuri..). Mutta joka päivä on edellistä parempi, vaikka olen ihan puhki sairaalassa ravaamisesta, pumppailun hankaluudesta ja siitä että pää särkee kokoajan ja en saisi syödä Miranaxia siihen. :/ Eiköhän se tästä ala jossakin vaiheessa helpottamaan etenkin kun saan pojan kotiin ja tissittelystä tulee säännöllistä.

Nyt väsyttää sen verran että petiä kohti, koitan muistaa jaksaa käydä lukemassa täälläkin juttuja. Onnea jo kaikille muillekin synnyttäneille.

 

Paljon Onnea Titti.!! Tuliko synnytyksen kestoks paljonki? Toivottavasti paraneminen alkanu hyvin

Ja paljon Onnea Sariza82 Kaikesta huolimatta. Migreeni on ihan jäätävä homma Nyt vaan keräätte pojan kanssa voimia siellä :heart: Toivotaan et alkaa nopsaan helpottamaan!

Täällä ei ihmeitä, välillä supistelee mut ei nyt oo viel siltä tuntunu et mihinkään lähettäis. Huomenna esikoisen 3v synttäreitten viettoa ni joutaakin sitte sinne synnärille Tänään neuvolassa ei ihmeitä, vauva edelleen ylhäällä ja painonnousu liianki kova.. Paineet ja sen sellaset oikeen hyvät

Yön jatkoja
TammenTirppa 38+6, viikko enään LA:han

 

Pääseekö tänne porukkaan enää mukaan vertaistukea saamaan?? LA 25.1.

 

Onneksi olkoon Titti!! Ilmeisesti kaikki sujui ihan hyvin keisarileikkauksesta huolimatta, mahtava juttu

Hei, oonkin joku aika sitten miettiny, ettei Sarizasta oo kuulunu mitään Onnea pojasta Sariza! Ja onneksi lapsiveden puute huomattiin ajoissa, se on sentään onni tässä kaikessa! Toivottavasti arki alkaa pian rullaamaan jo paremmin, ja varmasti kun sen lapsen saa kotia, nii kaikki tuntuu paljon helpommalta!

Tervetuloa mukaan Dewinna! Miten sulla on raskaus tähän asti sujunut, (ei oo enää paljoa edes jäljellä ) ?

Tänään mulla vihlas taas muutaman kerran alhaalta, mutta siinä se... :/ Oikeita supistuksia ei oo tullu vielä kertaakaan, vatsa vaan menee joskus pinkeeks mutta se ei tee kipeetä... : P Vieläkin pitää vaan odotella. Tosin tänään siivottiin miehen kanssa koko kämppä ja laitettiin vauvan sänky ja vaatteet valmiiks... Mutta jee, väkisinkin vauva kohta syntyy!

Niin ja Maddi, mulla on sama! Pukeutuminen on niin kömpelöä että huh huh! Kiva vielä ku tuli kunnon pakkaset, niin pihallekin saa pukea paljon vaatetta. Ja mulla menee enää nippanappa takin vetoketju kiinni. Tiädä sitte mitä tonne ulos pukee jos ei takkikaan kohta mahdu enää kiinni. On tää vaan rankkaa

viii 39+3

 

Hurjasti onnea Tittille ja Sarizalle! Voi kun Sarizan vauvan pitää pienestä aloittaa, voimia koko perheelle!

Tervetuloa Dewinna, kiva saada uutta verta keskusteluun!

Toivottavasti Tellun imetys on päässyt vauhtiin ja vaivat helpottaneet.

Tulkaahan jo synnyttäneetkin kertomaan kuulumisia jotta me odottajat saadaan muuta ajateltavaa.

Maddi ja Viii, täällä myös yksi mursu ilmoittautuu. Kenkien laitto jalkaan on ihan oma projekti, hiki ehtii tulla ennenkuin on valmis ulos. Minulla menee nyt tasan yhdet kengät jalkaan, joten on kyllä ihanaa kun saa oman kropan takaisin!

Täällä odotellaan edelleen kunnon supistuksia. Äsken tuli taas veristä limaa, joten kyllä ne paikat pehmenee. Kun nyt vaan saisi supistukset kunnolla käyntiin... Vauva painaa päällään tuonne alas todella kovaa ajoittain. Minä niin toivoisin että tällä kertaa menisi vedet niin ei tarvitsisi arpoa. Edellisellä kerralla kalvo puhkaistiin synnytyssalissa.

Sonatar ja Junior 40+3

 

Synnytys kesti kaikenkaikkiaan kuutisen tuntia. Aika rankkaahan nuo ekat päivät leikkauksen jälkeen oli, mutta nyt sujuu jo liikkuminenkin paremmin ja eilen tehtiin jo ensimmäinen kävelylenkki ulkoilmassa. Tikit multa poistetaan ensi tiistaina. Vatsa on alkanu pienenemään pikkuhiljaa vaikka en käytäkään mitään tuki(?)vyötä vatsan vetäytymistä nopeuttamaan, kuten täällä on tapana. Onko Suomessa tämmösiä vöitä ja suositellaanko niiden käyttöä? Siis nimenomaan keisarinleikkauksen jälkeen?
Päivärytmissä ollaan vielä aika tuuliajolla, päivisin tuo nukkuu sikeesti useammankin tunnin mutta odotas vaan kun päästään myöhäisiltaan/alkuyöhön niin sillon pitää olla tissi suussa kokoajan! Imetyksen pääsin alottamaan vasta 2 päivää synnytyksen jälkeen, kun leikkaushaava esti liikkumisen. Maitoa kyllä tulee, mutta mulla on vaan jatkuva huoli, että tuleeko tarpeeksi. Eilen oli kuitenkin eka neuvolatarkastus ja painoa oli tullut lisää 30g/päivä (painoa pitäisi kertyä semmoset 25-30g/päivä kuulemma), joten kai sitä maitoa sitten tulee tarpeeksi pienen tarpeisiin vaikka ei sitä kyllä mitenkään suihkuamalla suihkua tuolta rinnoista. Onneksi näitä kontrolleja on täällä nyt viikoittain niin pääsee nopeasti korjaamaan tilannetta, jos näyttää ettei oma maito riitä ravitsemaan vauvaa.

Ajatella, että tuosta kaikesta jo viikko kulunut... Mulla on aikakäsitys ihan sekaisin. Kyllä elämä menee ihan uusiksi vauvan tulon myötä! Nyt sitä ajattelee vaan toisen parasta ja pistää omat jutut taka-alalle.

Niin ja kovasti onnea Sarizalle! Toivottavasti vauva toipuu pian ja pääsette nauttimaan yhdessä arjesta!

 

Vihdoin malttaa tulla tännekin kertomaan että meille tosiaan syntyi 13.01. klo 21.19 ihana poika, mitoiltaan 3870g ja 52cm :heart:

Synnytys oli melko pitkä, tai lähinnä unenpuute oli ongelma. Supistukset tosiaan alkoivat edellisenä iltana kymmenen maissa tulemaan kymmenen minuutin välein enkä ollut yhtään ehtinyt nukkua ennen niiden alkamista. Eikä siitä nukkumisesta tullut yhtään mitään, olivat sen verran voimakkaita kuitenkin. Valvoin yksinään yön kun ajattelin että parempi miehen nukkua, lopulta lähdettiin sairaalaan ja sinne saavuttiin puoli seitsemän aikaan aamulla. Ammeeseen pääsin yhdeksän maissa ja siitä oli todella suuri apu aluksi, myöhemmin pyysin saada aquarakkuloita selälle kun supistukset alkoivat niin kipeästi siellä tuntumaan. Pisto oli kieltämättä inhottava mutta poltteli vain hetken ja supistuksiin onneksi auttoivat todella hyvin. Otin aquarakkuloita vielä toisenkin kerran myöhemmin ja pyysin lisäksi akupunktiota, gua-sha hoitoa ja ilokaasua kun tuskat pahenivat. Jumppapallon päällä keinuttelin melko pitkään ja hönkäilin ilokaasua joka auttoi tosi hyvin pahimpaan supistuspiikkiin.
Iltapäivällä kolmen maissa tehtiin sisätutkimus jossa olin avautunut vasta 4-5cm (sisäänkirjautuessa auki 3cm) ja tässä vaiheessa aloin tosissaan miettiä miten tulen jaksamaan enää ponnistaa kun eteneminen oli niin hidasta eikä levättyä saanut yhtään
kipeiden supistusten vuoksi. Lopulta viideltä päädymme kätilön kanssa epiduraaliin ja kalvojen puhkaisuun joka tosiaan vihdoin vauhditti synnytyksen kulkua tosissaan. Klo 20.50 oli auennut 10cm, epiduraalin takia ponnistuksentarvetta ei vain ole eikä supistukset kunnolla tunnu, lisäksi hallitsematon puudutteen aiheuttama tärinä päällä eikä koetyönnöt liikuta vauvaa mihinkään. Onneksi epiduraalin vaikutus alkaa vihdoin kokonaan lakata ja saan taas tilanteen hallintaan kun tärinä katoaa, aktiivinen ponnistusvaihe aloitettiin klo 21.00. Poika syntyi synnytyskertomuksen mukaan maailmaan nyrkki edellä 19 minuuttia myöhemmin. :heart:

Synnytyksestä jäi todella hyvä fiilis vaikkei sen nyt ihan noin kauaa olisi tarvinnutkaan kestää. Ponnistusvaihe vähän pelästytti kun pää oli osittain ulkona ja tunsin ettei paikat kestäneet, tuntui järjettömältä työntää vielä lisää kun sattui niin pirusti. Pahoja repeämiä ei onneksi tullut kuitenkaan. Ehkä huonoin muisto jäi kontrollin menettämisestä ennen ponnistusvaihetta, tuntui kamalalta kun vaan täristää ja täristää eikä sille voi mitään Mutta en silti kadu epiduraalin laittoa koska sain sillä kaivatun lepotauon supistuksilta ja sain jopa hetkeksi ummistettua silmiäni. Enkä uskalla edes arvailla miten kauan synnytys olisi kestänyt jollei siihen olisi lääkkeellisesti puututtu! :s
Synnytyksen keston merkintä tuli minulle yllätyksenä, luulin että kaikille merkitään synnytys alkaneeksi siitä kun supistukset tulevat max. 10 minuutin välein mutta kätilö sanoi että ensisynnyttäjillä alkaminen katsotaan siitä kun supistusten väli on viisi minuuttia

Kotiin päästiin jo keskiviikkona kun imetys oli lähtenyt hyvin käyntiin ja poitsulla oli kaikki tarkastuksessa kunnossa. Imettäminen on kotonakin onnistunut todella hyvin eikä muuten ole mitään ongelmia mutta pikku raasua vaivaavat masukivut Multa ilmeisesti tulee niin paljon maitoa että imetyksessä pieni nielee myös ilmaa, ihan kuuluu semmoinen jännä kurina kun ilmaa menee mahaan. Toivottavasti saataisiin pian vaiva kuriin niin yöunetkin pitenisivät huomattavasti. Onneksi poitsu päivisin nukkuu paljon ja saan univelkaa yleensä aamuisin kiinni Että kertokaa vaan vinkkejä jos jotain hyviä löytyy vauvojen masuvaivoihin! Ollaan tänään aloitetty röyhtäyttämään ja varmuudeksi ostettiin disflatyl-tippoja kaappiin jollei ala muuten helpottamaan.

On kyllä ihan uskomattoman ihanaa olla äiti! Onnittelut kaikille muillekin synnyttäneille ja voimia niin loppuraskauden vaivoihin kuin vauva-arkeenkin :heart:

 

Kiitos hyväksymisestä! Voinnin kannalta raskaus on mennyt hyvin, vaikka olenkin ollut erittäin äkäinen koko ajan. Voi niitä paria ihmisparkaa, jotka ovat olleet ainoat ihmiskontaktini raskauden aikana. Koirakin toivoo itselleen jo levähdystä armeijahenkisestä piinasta ja kurista, jota huonon omantunnon kera vastoin omaa tahtoani vaadin siltä. Tiiättekö miten mahdotonta on opettaa koiraa olemaan tuijottamatta, kun itse syö? Iteltä ei ainakaan taho onnistua, vaikka kuukausia harjoteltu...

Henkinen puoli onkin sitten eri asia, toivottavasti se ei vaikuta vauvaan (joka luulee, että huutaminen on äitin normaalia puhetta). Raskauden aikana on tapahtunut kaikenlaista pahaa/kielteistä/pepusta olevaa, mm. olen irtisanoutunut työstäni, menettänyt ensimmäisen koirani (paras ystävä) ja ollut heinäkuusta asti asunnoton (tällä viikolla sain asunnon 1.2. alkaen!), jonka vuoksi myös kaikenlaista kivaa saanut keskustella lastensuojelun ja sossujen kanssa. Ystäviä ei ole ollut yhtään raskausaikana. Enkä edes viitsi avautua parisuhteesta, se on kokonaan oma tarinansa terveisin v*n idiootti (heh, huono vitsi, mutta tosi)

Nyt huolestuttaa, kun en saanut selkeää sanaa keskiviikon neuvolasta, että pitääkö olla huolissaan, kun masu ei ollut kasvanut yhtään kahteen viikkoon ja painokin laskusuunnassa. Nyt painan saman verran, kuin joulukuun alussa. Tietoa, onko miten huono juttu? Esikoista odotan, joten en muutenkaan tiedä mitään vauva-asioista. Mitä nyt raskauden aikana olen neuvolasta kuullut ja lukenut lappuset mitä on annettu. Eikä ole ketään keneltä kysyä.. Missään valmennuksissa en myöskään ole käynyt. Kai ne vaistot sitten ohjaa, kun vauva syntyy? Naistenklinikalle pitäis soitella ja päätyä, kun h-hetki saapuu. Eipä tässä muuta enää mieleen mahdukaan, kuin synnytys!

Vii kertokin hyvin tän hetkisistä tuntemuksista. Supistelevainen kohtu on ollu miun seurana jo kuukausia, välillä vihlasee enemmän. Kävely ja kyljen kääntäminen sattuu tuonne alas, joten päivisin menee sipsutellen ja öisin heräillen. Miun mielestä tuo maha ei oo edes iso, mutta ei tonne toppatakin alle mahu enää tarpeeks vaatetta näihin säihin

Teistä on varmaan mieltä ylentävää saada tällainen valittaja seuraanne, mutta miulle ootte jo nyt iso juttu, kun saan edes tällaista kautta purkaa kuukausien aikaisia patoutumia ja paineita.

Outoa, hienoa, jännittävää ja lohduttavaa tietää, että on toisia, jotka tällä hetkellä kokevat samoja asioita kuin minä. Vähemmän yksinäistä kerrankin. Onnea kaikille jo vauvan saaneille ja kiitos, kun jaatte kokemuksenne pelottelematta meitä myöhäisempiä. Ja rohkeutta kaikille joilla pikkukaverin näkeminen on vasta edessäpäin.