Täällä
37+6 ja päivän verran yli 2 viikkoa laskettuun aikaan, neuvolassa käyty ja omat epäilykset osoitettu oikeiksi:
häpyliitoskivut ja kova kiva
paineentunne "siellä niin" johtuvat alas luiseen lantioon
laskeutuneesta ja sinne myös jämähtäneestä vauvan päästä (vartalokin toki tullu mukana alemmas
). Hyvin ymmärrän vauvaa, kun se jaksaa puskea pikku pyllyään ja jalkojaan niin kovasti, onhan se varmaan aika turhauttavaa jämähtää päästään kiinni
Sais pieni jo tulla pois mut ei siellä vissiin niin kamalaa vielä oo et olis kiirettä. Neuvolan täti kyl alkoi sanomaan kaikkee et "joko on kassi pakattuna" ja "sullahan on tässä jännät ajat tulossa" ja "jos syntyy ennen seuraavaa aikaa niin soittele niin tullaan käymään" niin ku olis lähtö ihan lähellä.
Supistukset jatkunu nekin, välillä toistuu ja on ikävän tuntuisia mahan jännittymisen ja ajoittaisten vihlaisujen takia. Meillä ei neuvolassa hoitaja tee sisätutkimusta mut melkein pari viikkoa sit tosiaan synnytystapa-arviossa oli kohdunkaula puolipehmeä ja näppituntumalla kanavaa jäljellä pari senttiä. Ultrassa kyllä joskus kauan sitten melkein neljä ja silloin joku lääkäri näppituntumalla totes et kanavaa jäljellä vain jotain reilu sentti, joten en pidä noita näppituntumia kovin luotettavina vaikka aika kauan tää viimekertainen lääkäri jaksoi nyt tilannetta tutkailla.
Muuten, mullahan on
sf-mitta kasvanu nätisti himpun verran (millin tai jotain) keskiarvon yläpuolella mut nyt ei ollu tullu kasvua yhtään ja käyrä sit painui peräti keskiarvon alle! Neuvolan täti selitti ton johtuvan vaan siitä, että vauva laskeutunu mut pohdin kyllä et onks toi nyt ihan normaalia silti...? Tilastojahan noi on ja keskiarvoja siitä miten yleensä maha kasvaa mut mietinpähän vain, välillä vähän luottamuspulaa noihin hoitajiin, koska niillä tuntuu olevan jokseenkin subjektiivisia näkemyksiä asioista.
Mulla oli
verenpainekin taas mun normaalia paljo korkeampi mut ei kuulemma huolta, koska ei ole vertailuarvoihin nähden korkea! Mun normi on siis jotain tyyliin 90/60 ja nyt ollu reilut 120/80. Vähän itseä mietityttää toi mut no, pissanäyte kuulemma puhdas ja turvotus omasta mielestä aika lievää vielä joten ei pitäis olla mitään suurta raskausmyrkytysriskiäkään.
Hemoglobiiniakin ihmettelen, mun hoitaja on sitä mieltä et 110+ on oikein hyvä. Kaverille oli sanottu arvosta 117 että toi ei riitä mihinkään...
Eikö noilla hoitajilla oo mitään yleistä linjaa noille arvoille? Mitä teille on sanottu hemoglobiinista? Oon koettanu taas ottaa rautaa ripulinkin uhalla et jospa saisin taas hemoglobiinin hiukan nousemaan, oli nyt 115. Väsymys välillä ihan kauhee ja toi hb varmaan yks syy. Eihän se vaarallista oo jos itteä vaan vähän väsyttää mut pelkään et vauva kärsii alhaisesta hemoglobiinista
Hyvinhän toi on toki kasvanu ja liikkuu tomerasti edelleen ainakin yleensä mut mitenpä voisin tietää miten olis sitten jos mun hemoglobiini olis alusta asti ollu korkeampi. Eikä oo ollu neuvolassa
vauvalla ennen
syke alle 150, nyt oli 145. No, aika pieni ero mut mietinpähän vain tuotakin kaikella tällä joutoajallani jonka ilmeisesti jostain syystä nyt haluan käyttää kaiken mahdollisen murehtimiseen :/
Mites teillä muilla viimeisillään olevilla
parisuhdeasiat, onko ollu mitään erityistä? Meillä miehellä on vauvajännityksen lisäks tullu taas autokuume
Miettii et pärjätäänks me vauvan kans tolla vanhalla vai pitäskö vaihtaa. Ihan innoissaan ku olis "hyvä syy". Oon omaksunu mielestäni viisaan asenteen tähän asiaan, seuraanpa vain tilannetta ja puutun vasta jos menee ihan yli. Jotenki hellyyttävää miten kumpiki omilla alueillaan valmistelee kaikkee vauvaa varten... Ite olin tosi tyytyväinen ku saatiin pinnasänky kasattua ja lakanat ja peitot laitettua valmiiks vauvaa varten. Ajattelin tässä vielä täydentää ruokavarastoja pakastimeen ja kaappiin tulevaa varten. Ja lueskella synnytysjuttuja ja harjoitella rentoutumistekniikoita.
Ootteko muuten huomannu mikä on ollu seksin merkitys miehelle näin loppuraskaudessa? Itestä ainaki tuntuu et jos vaan ollaan et "vauva-vauva-vauva" eikä tehä kahdenkeskisiä juttuja niin eihän siitä mitään voi tulla. Pelkään et sillä menolla miehestä(kin) tulee tyytymätön. Ei mun mies kyllä ole sellainen että päätyis pettämään helpolla/ikinä mut pelkään katkeroitumista, irti ajautumista, seksuaalisuuden siirtymistä lähinnä itsetyydytykseen, pornoon tms. Oon aatellu jo aiemmin, ennen raskauttakin, etten todellakaan haluu olla sellainen vaimo joka sanoo liian usein "ei" vaan sellainen joka on useammin (ainakin ku ei oo ihan ehdotonta syytä olla olematta) avoimin mielin asian suhteen. En kuitenkaan haluu olla mikään tylsä ja passiivinen vain odottava ja poimittava osapuoli ja omien halujenkin vuoksi kyllä ehdotan itse usein/useammin kuin mies ite. Oon vaan aatellu et nyt loppuraskaudessa
panostan tähän asiaan niin pärjätään sit pieni yhdyntätauko synnytyksen jälkeenkin. Olisin ite valmis hoitamaan seksuaalisuutta ilman yhdyntöjäkin jos vain yhtään siihen löytyy halukkuutta mut katotaan miten toi mies innostuu asiasta. Miten teillä jotka ootte jo aiemmin synnyttäny on synnytyksen jälkeen seksielämä ja parisuhde voinu seksin osalta? Minkälaisia haasteita ollu?
Niin ja
Titti, kuulostaa kyllä limatulpalta, varmaan saat vastauksen kysymykseesi tässä aika pian, luulis ainaki et sitä varmaan on tulossa lisääkin jos siitä on kyse. Eikö sekin yks kohdunkaulan kypsymisen merkki ollu joten oijoi, jännäää....
Itekin olisin kiinnostunu jatkamaan kuulumisten ja muiden ajatusten vaihtoa, en omista oikein vastaavia tuttavuuksia missään, kun melkein kaikilla mun tutuilla on vähän eri elämänvaiheet menossa ja ensikertalaisena on kiva kuulla miten muilla. Hyvä ehdotus