Olen ihan järkyttynyt erään teinitytön ja hänen äitinsä välisestä riitelystä.

Et ole ainoa, jota se kauhistuttaa. En ole vielä nyt kolmekymppisenäkään ikinä kiroillut äidilleni. On tainnut olla vähän erilainen kunnioitus ja kuri meillä kotona.. ja lapsuuteni oli hyvin onnellinen, kaikille vapaan kasvatuksen kannattajille tiedoksi

en minäkään vielä nelikymppisenä, vaikka vaikea teini varmaan olinkin, mutta vain ovet saivat kyytiä

 

Pienenä se vitsa on väännettävä, meillä tyttö oli tuossa 3v jälkeen siinä iässä että piti ottaa härkää sarvista ja laittaa ojennukseen kun tuli tämä kausi että alko hyökkimään silmille, ei hyöki enää.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että kuinka laitoitte tytön ojennukseen. Miten ihan konkreettisesti toimitte?

 

olen ollut niinkin lojaali mun sadisti-vanhemmilleni, etten puhunut lapsena koko 8vuoden terapiajaksona heistä mitään pahaa.. Ja tämä meni 80-luvulla läpi,, ei paljon napannut sos. työntekijöitä, kunhan vanhemmat olivat naimisissa ja töissä, sama se tuliko ilmoituksia lasten kaltoinkohtelusta. Minä en uskaltanut sanoa vanhemmistani mitään ulkopuolisille..

Nyt aikuisena olen alkanut sitten vasta terapiassa avautumaan.

T. trauma

 

Mä en ole ikinä huoritellut enkä haistatellut omille vanhemmilleni ja auta armias jos omani niin tekevät |O

peesi. tosin välit isäni kanssa niin huonot (edelleen) että olenpa voinut joskus sanoakin että haista,sinä vanha ukko, pitkä paska. Mutta siis vasta aikuisena tämä.

 

Meillä oli naapurissa tuollasta menoa, teini huritteli siis huusi äidille kurkkusuorana huoraa tms.
Loppujen lopuksi lapset huostaanotettiin.

 

Mulla tällä erää n.3 teiniä/teini-iän ylittänyttä, eikä ikinä, milloinkaan koskaan ole kukaan mua huoritellut/nimitellyt, eikä ne edes kiroile!! Äitini piti kanssa aikanaan kuria niin, ettei tullut mieleenikään hälle haistatella tai nimitellä.. Ja mun ei ole myöskään koskaan tarvinnut alentua fyysisesti lapsiani kurittamaan, kyllä huutaminen on auttanut, jos ei puhe ole tepsinyt..Nuorena se vitsa väännetään, niinkuin koiran pennuillakin; tehdään heti pienestä asti asiat niin, ettei tartte murkkuna ihmetellä, kuinka sitä kasvattais!!

 

Mä en ole ikinä huoritellut enkä haistatellut omille vanhemmilleni ja auta armias jos omani niin tekevät |O

peesi..

 

olen ollut niinkin lojaali mun sadisti-vanhemmilleni, etten puhunut lapsena koko 8vuoden terapiajaksona heistä mitään pahaa.. Ja tämä meni 80-luvulla läpi,, ei paljon napannut sos. työntekijöitä, kunhan vanhemmat olivat naimisissa ja töissä, sama se tuliko ilmoituksia lasten kaltoinkohtelusta. Minä en uskaltanut sanoa vanhemmistani mitään ulkopuolisille..

Nyt aikuisena olen alkanut sitten vasta terapiassa avautumaan.

T. trauma

Onhan se varmasti traumaattista jos ei saa äitiään huoritella, plussalaisten mielestä se kuuluu lasten normaaliin kehitykseen.

 

Heidän riidellessään tämä kyseinen 17v tyttö huutaa äidilleen ihan mitä sylki suuhun tuo. Tyttö esim. huorittelee äitiään ja voi sanoa jotain tähän tyyliin: "mene makaamaan junaradalle ja tapa ittes niin päästäis sustakin" Kyseessä siis ihan ns. normaali perhe, eli tyttöä ei ole koskaan kaltoinkohdeltu tms. Kyllä täytyy olla jotain pahasti pielessä, jos tyttö ei tuon vertaa kunnioita äitiään ja äidiltäkin puuttuu auktoriteettia. Minäkin tietysti teininä riitelin äitini kanssa, saatoin huutaakin, mutten ikinä haukkunut äitiäni tai esim. kiroillut tms. Ei olisi tullut mieleenkään..en edes pystyisi sanomaan äidille noin kamalia asioita. Olenko ainoa, jota tuo kauhistuttaa?

toivottavasti osaaan kasvattaa lapseni niin että eivät huorittele ketään.
mutta eipä mua haittaisi jos vihan tunteessa huutaisivat tuon junaradajutun. ei sitä tarkoita kaikkea mitä sanoo kun on suuttunut ja vihainen

 

Itse elin Hyvin vaikean nuoruuden, mutten koskaan puhunut ilkeitä vanhemmille. En muutenkaan ole koskaan haistatellut kellekään. En missään nimessä hyväksy omilta lapsilta haistattelua, vaikka tiedän, että tulevat sitä kokeilemaan, sen verran heillä temperamenttia..

 

Mä olen huoritellut äitiäni ja aivan syystä... Mitäs otti maksua ja makasi kylän jokaisen ukon kanssa, eli siis oli alkoholisti huora minun silmissäni ja taisi olla monen muunkin silmissä...

 

toivottavasti osaan opettaa lapsileni itsekunnioitusta sen verran, että eivät huorittele. on keskenkasvuitsen pojannulikoiden tapa huoritella ja siitä haastan käräjille jos kuulen omiin lapsiini viitattavan.

 

Onhan se kieltämättä hirveän kuulosta, mutta minusta se ei ole normaalia että lapsen (lasken teinit lapsiksi jossakin määrin) ei anneta näyttää pahaa mieltään, osa on kirjoittanut että ei ikimaailmassa uskaltaisi sanoa vanhemmilleen niin, minusta se kuulostaa hirveältä! Omille vanhemmille ei uskalleta räyhätä ja riidellä vastaan, sehän kuuluu ns siihen itsenäistymiseen. Toki riidat pitää myös lopettaa, eli aikuisen/lapsen tulee myös jälkeenpäin keskustella riidasta ja molempien kertoa tilanteen rauhoitutttua miksi se riita kärjistyi niin pahaksi.
Pitää siis myös oppia sopimaan!
Missä sen nuoren pitäisi sitten pahaolonsa purkaa jos ei kotonaan, vahemmilleen?

 

vaikka kovin joskus yhteen otettiin vanhempien kanssa niin en kyllä moisia suusta ole päästänyt.

 

Onhan se kieltämättä hirveän kuulosta, mutta minusta se ei ole normaalia että lapsen (lasken teinit lapsiksi jossakin määrin) ei anneta näyttää pahaa mieltään, osa on kirjoittanut että ei ikimaailmassa uskaltaisi sanoa vanhemmilleen niin, minusta se kuulostaa hirveältä! Omille vanhemmille ei uskalleta räyhätä ja riidellä vastaan, sehän kuuluu ns siihen itsenäistymiseen. Toki riidat pitää myös lopettaa, eli aikuisen/lapsen tulee myös jälkeenpäin keskustella riidasta ja molempien kertoa tilanteen rauhoitutttua miksi se riita kärjistyi niin pahaksi.
Pitää siis myös oppia sopimaan!
Missä sen nuoren pitäisi sitten pahaolonsa purkaa jos ei kotonaan, vahemmilleen?

Jos vanhemmat ovat opettaneet lapselleen että paha olo puretaan huorittelemalla ja haukkumalla muita ihmisiä niin itsepä siitä sitten kärsivät. Meillä paha olo puretaan puhumalla, pienestä pitäen, ei karjumalla, hakkaamalla tai haukkumalla. Eipä ihme jos monella on ongelmia teinien kanssa jos luullaan että on normaalia näyttää noin tunteitaan. Vaikka en miestäni pelkää niin en silti hauku tai hakkaa häntä, se paha olo näytetään muulla tavalla.

 

Onhan se kieltämättä hirveän kuulosta, mutta minusta se ei ole normaalia että lapsen (lasken teinit lapsiksi jossakin määrin) ei anneta näyttää pahaa mieltään, osa on kirjoittanut että ei ikimaailmassa uskaltaisi sanoa vanhemmilleen niin, minusta se kuulostaa hirveältä! Omille vanhemmille ei uskalleta räyhätä ja riidellä vastaan, sehän kuuluu ns siihen itsenäistymiseen. Toki riidat pitää myös lopettaa, eli aikuisen/lapsen tulee myös jälkeenpäin keskustella riidasta ja molempien kertoa tilanteen rauhoitutttua miksi se riita kärjistyi niin pahaksi.
Pitää siis myös oppia sopimaan!
Missä sen nuoren pitäisi sitten pahaolonsa purkaa jos ei kotonaan, vahemmilleen?

olenhan minäkin riidellyt vanhempieni kanssa nuorena, varsinkin isän, mutten koskaan olisi uskaltanut kiroilla kotona,saatikka huoritella. enkä kyllä kenellekkään muullekkaan ihmiselle! mielessäni kyllä!
ja minulla oli hyvä ja onnellinen lapsuus ja nuoruus ja ihanat vanhemmat

 

Jokaisella on tottakai omat tapansa, minusta ne tunteet nyt vaan saa ja pitää näyttää kotona. Asioista kuitenkin keskustellaan ihan avoimesti, anteeksi pyydetään ja opetellaan sitä itsehillintää.
Omille vanhemmilleen ei mielestäni tarvitse esittää jotain mitä ei oikeasti ole. Meillä hyväksytään jokainen omana persoonana, omine tunteineen. Ei tarvitse esittää tyyntä jos ei siltä tunnu.
Huomatkaa KOTONA sa olla oma itsensä!

 

Jokaisella on tottakai omat tapansa, minusta ne tunteet nyt vaan saa ja pitää näyttää kotona. Asioista kuitenkin keskustellaan ihan avoimesti, anteeksi pyydetään ja opetellaan sitä itsehillintää.
Omille vanhemmilleen ei mielestäni tarvitse esittää jotain mitä ei oikeasti ole. Meillä hyväksytään jokainen omana persoonana, omine tunteineen. Ei tarvitse esittää tyyntä jos ei siltä tunnu.
Huomatkaa KOTONA sa olla oma itsensä!

Sulla ei taida vaikeita lapsia ollakaan. Se 15-v adhd-poju saattaa haluta hakata joka päivä huoneensa ihan paskaksi, mutta annetaanhan lapsen vaan näyttää tunteensa. Aika lailla yksinkertaistaen puhut, ehkä sinä voit antaa lapsesi näyttää kaikki tunteet ja raivota niin kuin tahtoo mutta joka lapsen kohdalla tuo ei onnistu.

 

Jokaisella on tottakai omat tapansa, minusta ne tunteet nyt vaan saa ja pitää näyttää kotona. Asioista kuitenkin keskustellaan ihan avoimesti, anteeksi pyydetään ja opetellaan sitä itsehillintää.
Omille vanhemmilleen ei mielestäni tarvitse esittää jotain mitä ei oikeasti ole. Meillä hyväksytään jokainen omana persoonana, omine tunteineen. Ei tarvitse esittää tyyntä jos ei siltä tunnu.
Huomatkaa KOTONA sa olla oma itsensä!

Sulla ei taida vaikeita lapsia ollakaan. Se 15-v adhd-poju saattaa haluta hakata joka päivä huoneensa ihan paskaksi, mutta annetaanhan lapsen vaan näyttää tunteensa. Aika lailla yksinkertaistaen puhut, ehkä sinä voit antaa lapsesi näyttää kaikki tunteet ja raivota niin kuin tahtoo mutta joka lapsen kohdalla tuo ei onnistu.

HALOO, Nyt taisi olla kyse normaalista teini-ikäisestä...
meidän perheessä ei ole adhd lapsia, enkä ole niin väittänytkään.
Jos sinulla on se adhd poika niin kannattaisi varmasti jutella asiantuntijoiden (esim. lääkäreiden kanssa) sekä hakea vertaistukea toisilta vanhemmilta joilla adhd lapsia..
Hyvää illan jatkoa sinulle, tunnut olevan pahalla päällä

 

Mä tiedän perheen, jossa ÄITI on vuosikaudet huoritellut ja haukkunut läskiksi lehmäksi tällä hetkellä 15-vuotiasta tytärtään... Tytöllä on ollut äidin takia syömishäiriö ja nyt on jäänyt kiinni huumeiden käytöstä. Ihana mutsi.

 

olen ollut niinkin lojaali mun sadisti-vanhemmilleni, etten puhunut lapsena koko 8vuoden terapiajaksona heistä mitään pahaa.. Ja tämä meni 80-luvulla läpi,, ei paljon napannut sos. työntekijöitä, kunhan vanhemmat olivat naimisissa ja töissä, sama se tuliko ilmoituksia lasten kaltoinkohtelusta. Minä en uskaltanut sanoa vanhemmistani mitään ulkopuolisille..

Nyt aikuisena olen alkanut sitten vasta terapiassa avautumaan.

T. trauma

Onhan se varmasti traumaattista jos ei saa äitiään huoritella, plussalaisten mielestä se kuuluu lasten normaaliin kehitykseen.

Kyllä minusta riidellä voi rajustikin ja turvallisesti kiintynyt lapsi voi tukeutua vanhempiinsa teini-iän vaikeuksienkin keskellä. En ole huorittelua mitenkään puolustellut, mutta varmasti siitä ei aikuiselle äidille traumaa. Lapselle takuuvarmasti tulee jos ei voi luottaa vanhempiinsa ja esim. äiti huorittelee tytärtään.. Mieti vaikka sitä.. kiitos.

 

niin se on. sen edestäänlöytää, mitä taaksensa jättää.. jos vanhemmat kunnioittaisivat lapsiansa vauvasta asti, osaisi teinikin kunnioittaa vanhempaansa.

 

Onhan se varmasti traumaattista jos ei saa äitiään huoritella, plussalaisten mielestä se kuuluu lasten normaaliin kehitykseen.

Niin,sossut vaan ei ymmärrä ja sitten jos äiti sanoo takas niin huostaanotto.

 

minä olen kans. kotona opittua ja jatkoin siitä mihin äiti aina jäi.

katso elokuva "Uusi ihminen"

 

Vanhempi on aina vastuussa ilmapiiristä kotona. Ja ettei lietso riitaa. Yrittää rauhoittaa tilanteen vaikka menemällä eri huoneeseen ja tyttö voi kirjoittaa paperille mitä haluaa tai ei halua. Teini ei voi tilalleen mitään, joitakin ahdistaa ja on paniikkia, huuto vain tulee. Ehkä teinillä on sen iän suuria huolia. Teinillä on myös tarpeita ja haluaa omaa tilaa. Kukaan ei tunnu ymmärtävän teiniä oikein ja syvemmin.