Tammikuun tähtöset loka- ja marraskuussa

Onnittelut kaikille vauvan saaneille! ihana lukia noita synnytyskertomuksia vaikka jännittääkin miten ite selviää.

Alexandra89, samanlaisia juttuja pyöriny itellä mielessä välillä nyt kun tiedostaa että vauva on kohta hoidettavana masun ulkopuolella. Tietty haluan tän vauvan, kovasti odotan kaikkea lapsen ja just tän lapsen saamista ja yhden elämäni suurimman haaveen toteutumista mut silti välillä mietin et en todellakaan osannu ennen suhtautua asiaan riittävällä vakavuudella. Elämä mennee uusiksi monin tavoin ja on ihan toivottavaakin koska tuntuu että nyt on sen aika. Se että toinen on itestä niiiin riippuvainen kyllä silti pelottaa. Ja se että jatkossa pieni lapsi on kaikessa huomioitava tekijä vähän myös ahdistaa sen lisäks et ilolla odotan lapsen ottamista mukaan kaikkeen. Välillä tunnen itteni itsekkääksi mut eiköhän nää oo vielä terveän itsekkyyden ajatuksia jotka on vaan hyväkin tiedostaa niin voi sitten käsitellä niitä asioita. Luultavasti sopeudutaan tilanteeseen oikeinkin hyvin raskaus on aika rankkaa aikaa, myös psyykkisesti. Tsemppiä!

Itellä ikäviä liitoskipuja, blaah. Toivoisin niin että vauva olis pian valmis syntymään nyt kun on viikkojakin tarpeeksi kasassa, olisko 37+3. Karmeelta tuntuu aatella et tää piina voi jatkua vielä yli kuukauden mut toisaalta huojentaa ku tietää et pakkohan tän on loppua. Toivon vain ettei nää säryt jää pysyviksi.

 

Paljon onnea Mountain ja Tellu Po! Ihana kuulla hyvin menneistä synnytyksistä

Oi että, ehdinköhän itse sairaalaan kun aika koittaa....

Mullakin on Alexandra alkanut tulla semmonen olo etten oo vielä valmis tähän vauvaan... Tai siis hetkittäin on semmonen olo. Mutta nää on onneks vaan ohimeneviä ajatuksia. Kyllä se kuitenkin on ihanaa kohta saada tuohon mahan ulkopuolelle se pikkunen... Kaikenlaiset tunteet on varmasti raskauteen kuuluvia, myös nää "en mä haluakaan tätä enää!" Ei oo enää onneks paljoa jäljellä!

viii 37+5

 

Kiitos Kusma tsempityksestä ja kaikille onnentoivotuksista! Jaksamista ja kärsivällisyyttä tarvitaan, monessakin asiassa. Unta saa ihan liian vähän, rinnat SATTUU ja esikoinen on 'vaatelias'. Mutta tää on kaikki ihan normaalia, joten kaikki on hyvin!

Teille, joita 'uusi elämä' pelottaa/jännittää, täytyy sanoa, että vaikka vauvan tulo onkin aikamoinen mullistus, ei se silti kaikkea elämässä muuta. Tuo vaan kauheasti uutta ja upeaa elämään. Kun alkujärkytyksestä selviää ja joskus muodostuu omat rutiinit, niin huomaa, että vauvan kanssa voi tehdä kaikkea kivaa ja lisäksi olla tekemättä tylsiä juttuja eli töitä. Äitiysloma on kyllä huippujuttu! Me tehtiin pisin ja mahtavin ulkomaan reissu vauvan ollessa 11 kk, isäkuukausi on myös huippujuttu! (Opiskelut ei multa kyllä onnistuneet äitiyslomalla, että sikäli ymmärrän huolen.) Ja vauvan myötä olen saanut paljon uusia kavereita ja maailmankuva on avartunut ja ja ja... lähes pelkkää plussaa siis.

Mutta en silti ihmettele, että pelottaa, muakin pelotti ja nyt pelottaa, että toinen lapsi se vasta sitookin. Yhden kanssa oli niin helppoa tehdä kaikkea ja lähteä minne vaan. Kahden kanssa joutuu kyllä organisoimaan. Saadaankohan me koskaan enää ketään tuttua lapsenvahdiksikaan... Nyt joku voisi tsempata, että "ei se toinen lapsi elämää niin kovasti muuta, siinä se menee kaksi samassa kuin yksikin". Tällaisia totuuksia tänne kiitos! Niin, ja puhumattakaan teistä, joilla on jo useampia. Mulle on ihan hämärän peitossa, miten useamman kanssa selviäisi.

Mites teillä on imetys lähtenyt sujumaan? Täällä maito alkoi nousta heti, sain vauvan rinnalle jo synnytyssalissa, mikä varmasti edisti asiaa. Nyt maitoa tulee ihan yli tarpeiden, mutta se ei tee imettämisestä vielä helppoa. Vauva ei saa kunnon otetta liian täydestä rinnasta ja huono ote se vasta sattuu. Joudun imetyksen alkuun pumppaamaan ylimääräistä pois (jopa yli 100 ml), jotta vauva pystyy syömään. Ja pumppaaminen sit varmaan taas kiihdyttää maidontuotantoa entisestään. Mikä kierre. Ja vaikka ote vauvalla olisi hyväkin, tuntuu imetyskerran alkuun ensimmäiset minuutit aina siltä, kun joku tunari tekisi nännilävistystä uudelleen ja uudelleen. Jos miehet imettäisi, olisi varmasti olemassa joku 'imettäjien paikallispuudutus', jota vaan suihkittais rintaan imetyksen aluksi. No, ehkä mä lopetan valituksen imetyskivusta, kun toisilla on vielä synnytystuskat edessä.

Tsemppiä ja jaksamista kaikille!

Tellu Po ja tyttö 7 pv

 

Nyt taitaa muuten synnäreillä tapahtua, koska täällä palstalla on aika hiljaista.

 

Tääl mitään ainakaan tapahdu - kai kotona ollaan mut kyl vaihteeks taas supistellu aamupäivästä asti, välillä oikeinkin ikävästi. Liitoskivut pikkusen ehkä helpottanu, ehkä keho alkanu tottua alas lantioon puskeneeseen vauvaan. Ainaki oletan et alhaalla on ja mahdollisesti jumissa ku sellasia merkkejä ollu mut saa nähdä mitä neuvolassa tuumataan asiasta. Ihan jännäähän tää on seurata milloin vauva oikeesti syntyy kun näitä supistuksia alkaa olla niin usein. Miehen kans laitettiin jo veikkaus aiheesta pystyyn, palkinto/rangaistus tosin vielä päättämättä heheh.

Oi, vähänkö kiva sulla Tellu et imetys lähti heti sujumaan noin hyvin - tuskiasi vähättelemättä toki. Haaveilen ite täysimetyksestä enkä perfektionistina haluis joutua turvautumaan vastikkeisiin ollenkaan. Rinnat valuttanu maitoa jo nyt mut ei siitä vissiin vielä voi kauheesti päätellä mitään muuta ku et jotain tuotantoa vois olla. Kauanko ootte ihmiset imettäny esikoisianne?

Muuten, jännä juttu vaik oonkin kasviksia syöny koko raskausajan mut nyt viime metreillä iskeny jokin ihmeen kasvis- ja hedelmähimo! niitä on siis ihan pakko saada joka aterialle tai muuten on koko ateria turha ja pilalla.

Niin ja vielä tosta elämän muuttumisesta... ite en osais enää kuvitellakaan elämää kahden mieheni kans. Vaik vauva on vielä masussa niin joulukin tuntui jo pienen perheen joululta ja muutenki tuntuu et ollaan jo pieni perhe vaikkei vauva vielä ihan näykään takaisin ei oo paluuta, äidiksi oon tulossa vaikka mitä vielä sattuis. Oon iteki aatellu et vauvan ja lapsen kans voi tehä vaik mitä ja oikein ootan kaikkea sitä vaikka sitte vastuu ja uusi tilanne välillä mietityttääki. On kyllä jotenki tosi onnellinen olo joskus pelkäsin etten ees saa lapsia, PCO:n joku gyne joskus maininnut kun välillä on jouduttu kuukautisia käynnistään jollain lääkkeillä eikä kierto oo ikinä ollu säännöllinen muutoin ku et on ollu tosi pitkä, yli 35 päivää lähes aina. Täytyy siis olla kiitollinen tästä mitä nyt saa kasvatella varsinki ku ei tosiaan ees ehitty stressata raskaaksi tulemisesta ja yrittää ku tää alkoikin vahingossa ehkä molemmat salaa toivoi koska pienellä riskillä tietoisesti touhuiltiin silloin ku ei pitäny olla todennäköistä tulla raskaaksi.

 

Ei tapahdu täälläkään, ei varmaan vielä pitkään aikaan... Kiva Tellu että maitoa tulee, vaikka alku ilmeisesti on aikamoista opettelua vauvalla vielä... Itekin toivon, että pystyisin täysimettämään vauvan... Esikoista imetin vain osittain 4 kk, kun ei mun oma maito riittänyt. Se oli vähän sellaista häsläämistä se imetys+korvikkeet. : P

Tänään oli neuvola, ja kätilö teki sisätutkimuksen. Yhelle sormelle olin auki ja kohdunkaulaa oli 1ja puoli cm jäljellä Kehossa tapahtuu vaikken itte oo ollu ihan varma On jo pitkän aikaa satunnaisesti vihlaissut alapäähän, niin siellä salaa pikkuhiljaa paikat aukee... Oi ei malttais enää odottaa synnytystä... Innostuin vaan kun kuulin että jotain on jo edes hiukan tapahtunut...

viii 37+6

 

Jälleen pikaisesti puhelimella: Täällä myös yksi joka odottelee edelleen jotain tapahtuvaksi. Selkäkipu vaivaa vieläkin, oletan johtuvan si-nivelestä.

Ihanaa vauva-arkea jo synnyttäneille!!! Muille lehmän hermoja, kyllä se sieltä vielä tulee... Ihan niin kuin helpottaisi!

Huomenna poksuu 39+0!!!

 

Täälläkään ei vielä ole tapahtunut mitään. Supistuksia usein, melkein koko ajan, kun olen liikkeessä, mutta levossa ne taas häviää. Eipä auta muu kuin kärsivällisesti odotella. Eilen illalla tuntu kovempaa painetta tuolla ihan alhaalla, oliskohan se taas joku uusi merkki asioiden etenemisestä... Huomennahan olis mun LA!

Titti. 39+6

 

Täällä ei myöskään mitään vielä tapahtunu. Tänään poksuu 38 viikko!

Onnea vauvoista Kusma, Mountain ja Tellu Po!:flower:

Laiska olen ollut kirjoittelemaan, vaikka äippälomallakin saanut onneksi jo tovin olla.:ashamed: Täällä oireet vaan vähenneet mitä enemmän viikkoja tullut.=) Maha tosin melkein kokoajan kovana, mutta niin se oli esikostaki pitkän aikaa loppuraskaudessa. Kipeitä supistuksia ei kuitenkaa ole vielä näkynyt.
Paikat olivat viikko sitten lääkärillä käydessä mukavasti kypsyneet. Kohdunkaulaa vielä hyvin jäljellä, mutta pehmeetä ja hieman auki. Lääkäri ilmoitti heti että pää tuntuu hyvin käteen ja selvästi aukile tuntuu. Arvio että ennen LA:ta syntyis... Saa nähdä!! Kärsimättömyyttä täälläkin ilmoilla. Sais syntyä vaan jo! Niin joo painoarvioksi sain viikko sitten 2800-2900g sf mittaa ei tuolloin mitattu, mutta varmaan jatkanu samaa mitä tähän asti eli tasan ala- ja keskikäyrän puoltaväliä. Ihan pitäis esikon kanssa samankokoinen olla tulossa.=)

Tiuhti87 38+0

 

Paljon onnea kaikille synnyttäneille! :flower: Nopeasti tulin vain puhelimella infoomaan että täällä enää pari tuntia LAta jäljellä eikä tietoakaan jakaantumisesta. En jaksa edes stressata koko asiasta, tietysti synnytys saisi käynnistyä mahdollisimman pian kiitos mutta ei kai tässä auta muu kuin odotella Tulee kun tulee. Seksiä ja siivousta edelleen harrastetaan ja olen iltaisin vyöhyketerapian pisteitäkin painellut mutta ei uutisia ainakaan toistaiseksi. Eniten ehkä v*tuttaa kun kaikki kyselee eikö jotain jo tapahdu, kohta en jaksa enää nätisti vastailla Tsemppiä muillekin vielä odottaville ja ihanaa vauva-arkea kaikille jo synnyttäneille :heart: (Mijau & Viipyilijä 40+0)

 

Tellu Po täällä on menny toistaseks hyvin sujuvasti tää arki kahen kanssa ja kyllä toi toinen on toistaseks "menny tossa sivussa". Neidit nukkuu samaan aikaan päikkärit ainaki tähän asti. Ja Esikko nousee siinä ysiltä ja tää vauva kympin jälkeen ni kerkeen hoitaa aamutoimet kivasti toisen kanssa. Ja onhan tossa sumpliminen millä vaunu kokoonpanolla sitä lähtee mihinkin mutta eiköhän sekin järjesty.

Imettäminen täälläkin lähtenyt mainiosti käyntiin. Tosin sitä pumpattua maitoa on pakkasessa ainaki jo litra, joten ylimäärästä tulee. Saa Esikko juoda ne jos tää ei kerkee. Ja näin reilun viikon imettämisen jälkeen kyllä se alku "tissikipu" parin ekan imasun jälkeen ei tunnu enää missään. Eiköhän ne rinnat totu siihen. Tai no öisin kertyy niin paljon maitoa et sattuu enemmän ku päivällä mut ne imasut kyllä kestää

Täällä on pieni ongelma kun neiti ei nuku omassa sängyssä. Eka viikon nukku vieressä, nyt tän tokan nukkuu sitterissä ja ens viikolla uus yritys nukuttaa sänkyyn. Hetken aikaa siellä tyytyväinen ja sit huutaa läheisyyttä neiti taitaa kaivata. Eiköhän se tästä.

Nyt kun ei vielä näytä hirveesti ihmisillä tapahtuvan ni tulee sit varmaan monta iloista uutista samalle päivälle

Hassua muuten, miten meidän tytsylle ja Tellu Po:n lapsella on vain pari päivää ikäeroa ja silti meidän tytsy "luokitellaan" vuoden nuoremmaksi mut johonkin se raja on vedettävä.

Olis kiva jos tällasta ketjua vois vielä jatkaa lasten syntymän jälkeenkin? Muita kiinnostuneita? Lukea toisten ajatuksia ja kysellä vinkkejä tarvittaessa muilta

 

Mä olisin ainakin kiinnostunu löpisemään teidän kanssa vielä myöhemminkin vauva-arjesta!

 

Vähän päivitystä omaan tilanteeseen: tänään taas kontrollikäyrät, kaikki kunnossa. Supistuksia tulee, mutta ei ainakaan vielä ole tapahtunut sen enempää, PAITSI juuri äsken vessassa käydessä paperiin jäi minimaalisen kokoinen murunen ihan kirkasta hyytelömäistä ainetta. Olisiko toi sitä limaulppaa?
Tänään sairaalassa sanottiin, että jos ei ens viikon perjantaihin mennessä ole tapahtunut mitään niin sitten käynnistellään. Toivottavasti ei tarvitse odottaa sinne asti. Otin nyt heti rankemmat keinot käyttöön ja kävelin rappuset kolmanteen kerrokseen. =) Seuraavaksi ajattelin silitellä tuota puhtaiden vaatteiden vuorta tuosta pois mahdollisimman pitkään seisaaltaan.

Titti. 40+0

 

Täällä 37+6 ja päivän verran yli 2 viikkoa laskettuun aikaan, neuvolassa käyty ja omat epäilykset osoitettu oikeiksi: häpyliitoskivut ja kova kiva paineentunne "siellä niin" johtuvat alas luiseen lantioon laskeutuneesta ja sinne myös jämähtäneestä vauvan päästä (vartalokin toki tullu mukana alemmas ). Hyvin ymmärrän vauvaa, kun se jaksaa puskea pikku pyllyään ja jalkojaan niin kovasti, onhan se varmaan aika turhauttavaa jämähtää päästään kiinni Sais pieni jo tulla pois mut ei siellä vissiin niin kamalaa vielä oo et olis kiirettä. Neuvolan täti kyl alkoi sanomaan kaikkee et "joko on kassi pakattuna" ja "sullahan on tässä jännät ajat tulossa" ja "jos syntyy ennen seuraavaa aikaa niin soittele niin tullaan käymään" niin ku olis lähtö ihan lähellä.

Supistukset jatkunu nekin, välillä toistuu ja on ikävän tuntuisia mahan jännittymisen ja ajoittaisten vihlaisujen takia. Meillä ei neuvolassa hoitaja tee sisätutkimusta mut melkein pari viikkoa sit tosiaan synnytystapa-arviossa oli kohdunkaula puolipehmeä ja näppituntumalla kanavaa jäljellä pari senttiä. Ultrassa kyllä joskus kauan sitten melkein neljä ja silloin joku lääkäri näppituntumalla totes et kanavaa jäljellä vain jotain reilu sentti, joten en pidä noita näppituntumia kovin luotettavina vaikka aika kauan tää viimekertainen lääkäri jaksoi nyt tilannetta tutkailla.

Muuten, mullahan on sf-mitta kasvanu nätisti himpun verran (millin tai jotain) keskiarvon yläpuolella mut nyt ei ollu tullu kasvua yhtään ja käyrä sit painui peräti keskiarvon alle! Neuvolan täti selitti ton johtuvan vaan siitä, että vauva laskeutunu mut pohdin kyllä et onks toi nyt ihan normaalia silti...? Tilastojahan noi on ja keskiarvoja siitä miten yleensä maha kasvaa mut mietinpähän vain, välillä vähän luottamuspulaa noihin hoitajiin, koska niillä tuntuu olevan jokseenkin subjektiivisia näkemyksiä asioista.

Mulla oli verenpainekin taas mun normaalia paljo korkeampi mut ei kuulemma huolta, koska ei ole vertailuarvoihin nähden korkea! Mun normi on siis jotain tyyliin 90/60 ja nyt ollu reilut 120/80. Vähän itseä mietityttää toi mut no, pissanäyte kuulemma puhdas ja turvotus omasta mielestä aika lievää vielä joten ei pitäis olla mitään suurta raskausmyrkytysriskiäkään.

Hemoglobiiniakin ihmettelen, mun hoitaja on sitä mieltä et 110+ on oikein hyvä. Kaverille oli sanottu arvosta 117 että toi ei riitä mihinkään... Eikö noilla hoitajilla oo mitään yleistä linjaa noille arvoille? Mitä teille on sanottu hemoglobiinista? Oon koettanu taas ottaa rautaa ripulinkin uhalla et jospa saisin taas hemoglobiinin hiukan nousemaan, oli nyt 115. Väsymys välillä ihan kauhee ja toi hb varmaan yks syy. Eihän se vaarallista oo jos itteä vaan vähän väsyttää mut pelkään et vauva kärsii alhaisesta hemoglobiinista Hyvinhän toi on toki kasvanu ja liikkuu tomerasti edelleen ainakin yleensä mut mitenpä voisin tietää miten olis sitten jos mun hemoglobiini olis alusta asti ollu korkeampi. Eikä oo ollu neuvolassa vauvalla ennen syke alle 150, nyt oli 145. No, aika pieni ero mut mietinpähän vain tuotakin kaikella tällä joutoajallani jonka ilmeisesti jostain syystä nyt haluan käyttää kaiken mahdollisen murehtimiseen :/

Mites teillä muilla viimeisillään olevilla parisuhdeasiat, onko ollu mitään erityistä? Meillä miehellä on vauvajännityksen lisäks tullu taas autokuume Miettii et pärjätäänks me vauvan kans tolla vanhalla vai pitäskö vaihtaa. Ihan innoissaan ku olis "hyvä syy". Oon omaksunu mielestäni viisaan asenteen tähän asiaan, seuraanpa vain tilannetta ja puutun vasta jos menee ihan yli. Jotenki hellyyttävää miten kumpiki omilla alueillaan valmistelee kaikkee vauvaa varten... Ite olin tosi tyytyväinen ku saatiin pinnasänky kasattua ja lakanat ja peitot laitettua valmiiks vauvaa varten. Ajattelin tässä vielä täydentää ruokavarastoja pakastimeen ja kaappiin tulevaa varten. Ja lueskella synnytysjuttuja ja harjoitella rentoutumistekniikoita.

Ootteko muuten huomannu mikä on ollu seksin merkitys miehelle näin loppuraskaudessa? Itestä ainaki tuntuu et jos vaan ollaan et "vauva-vauva-vauva" eikä tehä kahdenkeskisiä juttuja niin eihän siitä mitään voi tulla. Pelkään et sillä menolla miehestä(kin) tulee tyytymätön. Ei mun mies kyllä ole sellainen että päätyis pettämään helpolla/ikinä mut pelkään katkeroitumista, irti ajautumista, seksuaalisuuden siirtymistä lähinnä itsetyydytykseen, pornoon tms. Oon aatellu jo aiemmin, ennen raskauttakin, etten todellakaan haluu olla sellainen vaimo joka sanoo liian usein "ei" vaan sellainen joka on useammin (ainakin ku ei oo ihan ehdotonta syytä olla olematta) avoimin mielin asian suhteen. En kuitenkaan haluu olla mikään tylsä ja passiivinen vain odottava ja poimittava osapuoli ja omien halujenkin vuoksi kyllä ehdotan itse usein/useammin kuin mies ite. Oon vaan aatellu et nyt loppuraskaudessa panostan tähän asiaan niin pärjätään sit pieni yhdyntätauko synnytyksen jälkeenkin. Olisin ite valmis hoitamaan seksuaalisuutta ilman yhdyntöjäkin jos vain yhtään siihen löytyy halukkuutta mut katotaan miten toi mies innostuu asiasta. Miten teillä jotka ootte jo aiemmin synnyttäny on synnytyksen jälkeen seksielämä ja parisuhde voinu seksin osalta? Minkälaisia haasteita ollu?



Niin ja Titti, kuulostaa kyllä limatulpalta, varmaan saat vastauksen kysymykseesi tässä aika pian, luulis ainaki et sitä varmaan on tulossa lisääkin jos siitä on kyse. Eikö sekin yks kohdunkaulan kypsymisen merkki ollu joten oijoi, jännäää....

Itekin olisin kiinnostunu jatkamaan kuulumisten ja muiden ajatusten vaihtoa, en omista oikein vastaavia tuttavuuksia missään, kun melkein kaikilla mun tutuilla on vähän eri elämänvaiheet menossa ja ensikertalaisena on kiva kuulla miten muilla. Hyvä ehdotus

 

Hyvin ymmärrän vauvaa, kun se jaksaa puskea pikku pyllyään ja jalkojaan niin kovasti, onhan se varmaan aika turhauttavaa jämähtää päästään kiinni

Niinpä!!!

Meilläkin miehellä tuli autokuume jo alkusyksystä ja sen tuloksenahan meille sitten ostettiin uusi auto... ihan vaan vauvaa varten...!

Mitä eroa on muuten veren rauta-arvoilla ja hemoglobiinilla? Täällä verikokeiden tuloksissa ne on aina eritelty. Mä en ole koko raskauden aikana joutunut syömään rautaa. Viimeisimmissä verikokeissa mun hemglobiini oli 13,4 g/dl (täällä käytettävä yksikkö; raja-arvot ovat 12-16.5) ja rauta-arvo sen sijaan oli 113 mcg/dl (raja-arvot 50-170).

 

Ihania vauvauutisia!! <3 Onnea palleroista ku oma mönkii tiiviisti tuolla masun puolella vielä
Synnytystapa-arviossa käyty, ja ei kuulemma mitään tapahtumia tuolla alhaalla vaikka supistellu inkii siitä marraskuun alusta. Oon nyt alkanu asennoituu et yli menee ja sektioon joudutaan Kuulemma ei käynnistetä mielellään kun on sektio jo takana.
Pelkopolille meen ens viikolla, johtuen esikoisen pitkän synnytyksen aiheuttamasta ihan hullusta pelosta. Tai, eihän se kestäny "ku" vaan reilu 38h, aukenin vaan 4cm sinä aikana ja lopuks jouduttiin sitten leikkuuseen Koko aikana en saanu nukuttua ja siinä 30h kohdalla kätilö käski keksimään uuden ajan millo synnytys alko ku ei kuulemma voi kestää niin pitkään!?! Joo, poika oli kietoutunu napanuoraan ni ei päässy alemmas..
Liitoskivut on ihan hirveet, hullu kävin eilen lenkillä ja illalla en meinanu enää sohvalta päästä ylös :/

Näillä mennään Jaksut kaikille muillekin ku mahan kans viel mennään <3

TammenTirppa 37+5

 

Kamala aamu, maha kipeenä ja ripuli otin eilenkin rautatabletin, varmaan siitä taas meni sekaisin... ei kiva kun vauva ilmeisesti painaa oeräsuolta niin että se sattuu hyviä vinkkejä? Mulle ei tuu muuta mieleen ku houkutella vauva ULOS helpommin sanottu ku tehty hmm...

Pakko muuten kysyy et kun puhutte lenkillä käymisestä ni ootteko siis juossu?? Vai kävelylenkkikö ollu kyseessä? Ite viel sentään kävelen päivittäin mut en kyl juokse :O

 

Täällä ois nyt sit se 40 viikkoa täynnä, jee. :ashamed: Pinna niin kireellä, ettei meinaa happi kulkea, itkeskelen pienimmästäkin asiasta ja olo on kaiken kaikkiaan paska. Oon niin kyllästynyt tähän odottamiseen, mahaan, liian pieniin vaatteisiin, väsymykseen ja yleensäkin ihan kaikkeen! Mies on onneksi sentään ollut tapansa mukaan aivan ihana, ymmärtäväinen ja kiltti. :heart: Pitää arjen ja ennen kaikkea mut kasassa, kun ei tää paska emäntä saa enää edes aikaiseksi ruokaa laittaa. Raukka joutuu vielä työpäivän päälle katsomaan mun surkeaa olemusta ja tekemään kotihommatkin ihan yksin, kun mua ei vaan yksinkertaisesti voisi vähempää kiinnostaa. Aaarrrrgggghhh! :'(

 

Meille syntyi rv 40+1 tyttö 2.1.2014 klo 12:54, painoa 3585g ja pituutta 51cm.

Yöllä ennen neljää menivät vedet, sitä ennen oli supistellut muutaman tunnin 7-12 min välein. Sen jälkeen supparit tihenivät ja lopulta niitä tuli jo 2-3 min välein. Aamulla seiskalta oltiin Tayssissa ja tietysti supparit laantuivat matkalla. Olin 3cm auki ja saliin päästiin parissa tunnissa. Kivun lievityksenä oli kohdunkaulan puudute, jota lisättiin pariin kertaan. Oksitosiinilla vauhditettiin supistuksia ja hitsi vieköön ne oli kipeitä!
Ponnistusvaihe kesti 17min ja sitä en kokenut ollenkaan kivuliaana. Kaikki voimat se kyllä vei ja hetkellisesti meinasi usko loppua. En siis osannut yhtään etukäteen kuvitella miten valtavaa ponnistusvoimaa siinä tarvitaan. Kaikkein kamalin vaihe oli ehdottomasti se, kun synnytyksen jälkeen kätilö paineli kohdun tyhjäksi. Supistuksia tuli tiuhaan ja kun supparin aikana painetaan nyrkki mahanpäältä selkärankaan, niin se oli pahempaa kuin avautumisvaiheen kipu! Mutta kaikki sujui hyvin ja nopeasti, yksi pieni tikki vain tuli.

Nyt on harjoiteltu vauva-arkea jo muutama päivä, kaikki on mennyt hienosti! Uskomatonta, miten suunnatonta rakkautta sitä voikaan tuntea pientä ihmistä kohtaan!

Onnea kaikille vauvansa saaneille ja tsemppiä vielä odottaville!

 

Onnea Burmilla, hienoa, että kaikki meni hyvin!

Täällä ei vieläkään mitään uutta. Tän aamun supistuskäyrät nähtyään kätilö meinasi, josko sitä jo ensi yönä nähtäisiin. No mulla näitä supistuksia on ollut jo useamman päivän, joten en nyt jaksa uskoa, että vielä ens yönä jotain tapahtuisi.

Tänään on jotenkin kuvottava olo eikä ruoka maistu lainkaan. Myöhemmin ajattelin tehdä kunnon kävelylenkin.

Titti. 40+1

 

Maddi --> En huolestuis ite noista sf-mitoista, kun sehän vaihtelee muutenkin vähän mittaajasta, vauvan asennosta yms riippuen. Eikä kaikki voi aina mennä täysin käyrän mukaan, joten älä ota siitä turhaa huolta! Itelläkin on tässä raskaudessa käyrä käynyt ihan siellä yläkäyrällä, mutta viimeks se tipahti ihan keskikäyrälle... Tosin mulla ainakin oli ihan eri mittaajat ja huomasin itekin kuinka "hepposesti" se aiempi silloon mittas.

Ja seksistä sen verran, että oon kyllä huomannut että sillä on miehelle merkitystä. Ite oon vaan ollut todella haluton nyt raskausaikana (harmittaa kovasti mua itseäni myös!), mutta mies on onneks ymmärtänyt, ja luotetaan siihen että synnytyksen jälkeen jatkuu taas hommat vähä eri tavalla ku mitä nytte on ollu. Ei me kuitenkaan täysin toiminnatta olla oltu, kyllä se tuntuu tietyllä tavalla etäiseltä jos ei oo tarpeeks läheisyyttä toisen kanssa.

TammenTirppa --> Kamalalta kuulostaa tuo sun aiempi synnytyksen kulku, ei ihme jos pelottaa... Mutta hei, toivottavasti tällä kertaa sujuu paremmin ja nopeemmin! Toivotko kuitenkin voivasi synnyttää alakautta? Siis että mieluummin alakautta kuin sektio, vai mitkä on nyt fiilikset?

Burmilla --> Onnea! Hyvä että kaikki sujui hyvin (Ai niin, en muistanutkaan että sairaalassa sitten painellaan sitä kohtua.... Se ei tosiaankaan tunnu kivalta... : P )

Oma vointi sama kuin aiemminkin, väsyttää ja vähän samanmoiset fiilikset ku Alexandralla, ei vaan meinaa kiinnostaa mikään, kyllästyttää kaikki ihan hirveesti. Vauva sais kuitenkin pysyä mahassa vielä vähintään viikon, niin sitte olis kaikki ihan ok, hoitojärjestelyt esikoiselle yms. Ei kyllä ainakaan tunnu yhtään siltä että vielä vähään aikaan syntyis. : P

viii 38+2

 

Alexandra, voi tsemppiä, eihän tää odotusaika oo mitään herkkua aina, hormonit ja paisuva maha ja kaikki maholliset vaivat Onneks sul on noin ihana mies ja no, eihän se nyt akuuttiin hätään välttämättä auta mut pakkohan ton sun odotuksen on just loppua! Luonnostaan todennäköisesti tai sit viimeistään käynnistyksellä. Oot jaksanu hienosti jo nää kaikki viikot ja ihan kohta pääset tästä piinasta. Koeta nauttia kahdenkeskisestä ajasta ihanan miehes kanssa

Burmilla, sydämelliset onnittelut! Jaksamista vauva-arkeen oon iteki aatellu jo ennen ku oon koko vauvaa nähnykään et voi että miten sitä pientä voikaan rakastaa..! Puhelen omalleni aina välillä ja liikutun siitä kovasti, voi voi. Kovasti ootan ensikohtaamista

Titti, ihan lähellähän sullakin synnytys väkisinkin on!! Jännää jo pelkästään seurata kaikkien teidän odotusta, ihan niin ku ei tässä omassa kohtalossa olis itelle ihan tarpeeks

viii, mulla on ollu melkein aina sama mittaaja ja aina mitattu samalla tavalla joten mittausvirheeseen en oikein usko. Vauvakin kököttäny pitkään rt:ssä aika samalla tavalla... Ainaki se liikkuu sielä edelleen aika pontevasti välillä, jospa olis kaikki hyvin. Jännä nähä sit minkäkokoinen vauveli sieltä tulee oon ihan tyytyväinen jos se vaan mahtuu ulos.

Jotenki alitajuisesti oon aatellukin et hyvä jos löytyy jokin mihin molemmat on tyytyväisiä. Seksi raskauden lopussaki tai sit sopimus et jatketaan vähän myöhemmin. Meillä on nyt valuttu jotenki passiivisempaan vaiheeseen tällä viikolla... aattelin kyl nyt viikonloppuna muistutella miestä asiasta - enkä aatellu laiminlyödä muitakaan ässiä. Mielellään houkuttelisin tän päivän tukaluuden jälkeen vauvan kolostaan ulos jos se vaan on tullakseen

Leppoisaa viikonloppua ja nautinnollisia aikoja kaikille...

Maddi 38+0!!

 

Kiitos Maddi tsemppauksista, onneksi ei tosiaan ainakaan kahta viikkoa kauempaa tarvitse tässä enää kärvistellä...

Mulla sf-mitta on heitellyt ihan yläkäyrältä alakäyrälle, vaikka on ollut sama mittaaja joka kerta. Enpä ole asiasta osannut edes huolestua, kun neuvolatädin mukaan se on kuitenkin ihan normaalia. Aika pitkälle pysyteltiin siinä yläkäyrän tuntumassa, kunnes mitta yhtäkkiä putosikin alakäyrälle ja on nyt taas keskikäyrän paikkeilla. Välillä tulee kasvupyrähdyksiä, jotka sitten taas tasoittuvat hiljaisemman kasvun aikoina. Ja juuri tuossa vauvan laskeuduttua myös sf-mitta pieneni minulla. Ei siis syytä huoleen.

 

Iltaa!
Yllättävän vähän vauvoja päivitetty tähän ryhmään vasta. Loppukuusta odotetaan vauvabuumia

Tulin tänne avautumaan kuinka olinkaan unohtanut millasta tää "yksinäisyys" onkaan. Joo lapsien kanssa olis kiva käydä kavereilla mutta kaikilla tuntuu olevan kokoajan jotain. Täällä ei siis ole ollut tungosta kattoo uutta tulokasta, päin vastoin :/ noh, elämä on nykyään kiireistä. Serkku tappoi itsensä noin kuukaus sitten joka laitto miettimään että mitä vaan voi tapahtua millon vaan. Luulenpa että hänen siskolleen jäi melko paha mieli kun ei ollut nähnyt häntä kahteen vuoteen riidan takia. Nyt on jo liian myöhästä. Pitäkää siis kiinni ystävyys suhteista ja muistakin suhteista! Elämä on liian lyhyt riideltäväks.

Ekan lapsen kohdalla muutos oli mulle melkoinen ja kiukkuilin kuinka mulla ei ollut omaa aikaa. Enkä voinut ikinä kuvitella että haaveilen työstä lapsien parissa vaikka eka oma lapsi aiheutti ihme tunteita. Tän toisen jälkeen tuntuu et palaset on loksahtanut paikalleen ja en vois elää ilman lapsia. Omaa aikaa en hirveesti tässä oo kaivannu. Siisteys ei tunnu olevan enää se päällimmäinen juttu. Siivoon kun kerkeen ja jaksan. Nyt vain aijon nauttia tästä vuodesta

Tulkaahan muutkin sit kertomaan kun ootte saanu oman pikkusen masun ulkopuolelle et millaisia tuntemuksia se on teissä herättäny

Tuleva Essi <3

 

Täällä on toivon mukaan viimein päästy tositoimiin! supistuksia on tullu nyt neljä tuntia max. 10 minuutin välein mutta toistaseks on tuntunu siltä että kotona vielä pärjää. Kaurapussi ja rauhallinen hengittely on olleet parhaat avut kun supistaa, jumppapallo melkeinpä pahensi kipua kun sitä kokeilin. Kohta on pakko mennä lämpimään suihkuun silläkin riskillä että mies herää, pikkuhiljaa on tuskat äityneet sen verta pahoiksi. Tänään on menkkojen mukainen laskettu aika, toivottavasti pääsen pian kirjottamaan teille hyvät uutiset! :heart: