Tammikuun tähtöset kesäkuussa

Valpuri, meillä ainakin toinen oli melkein saman kokoinen kuin ensimmäinen. Eka 3150 g ja toinen 3300 g. Nyt onkin sitten ollut koko alkuraskauden turvotusta ihan erilailla kuin noissa kahdessa ekassa, joten saa nähdä jos meillä sitten se kolmas on selkeästi isompi.

Eilen pakotin itseni illalla jumppaamaan, koska alaselkä alkaa olla aika rikki. Tässä vaiheessa taitaa johtua enimmäkseen siitä, ettei kahteen kuukauteen ole tullut tehtyä juuri mitään liikunnallista. Sitten kun olin jumpannut, en saanutkaan nukuttua ennen kahtatoista!! En tiedä lähtikö ekan kerran veri kunnolla kiertämään pariin kuukauteen, mutta olin ihan kierroksilla. Tämäkin kun on normaalisti tottunut siihen kunnon hikiliikuntaan..

En tiedä miten päin olisi että jaksaisi odottaa huomiseen asti sitä ultraa! Tuntuu ihan mahdottomalta oottaa yhtä vuorokautta!

Täällä tuntuu itsestäni, että maha on jo ihan kamalan kokoinen, mutta ilmeisesti sitä ei vieläkään kukaan muu huomaa. Eilen kerroin yhdelle kaverille että odotan vauvaa, ja hän jäin tuijottamaan mahaani ja kysyi, että "niin, missä se oikein on?" :LOL: Housut kuitenkin selkeästi jo puristaa!

Klementiini ja papu 12+1
 
Heippa!

Pikaseen ilmottaudun, että oltiin reissussa viikonloppu ja en nytkään ehdi kirjoitteleen, kun koha tarttee lähtee viemään muksua päiväkotiin, käymään kaupassa yms. ja sitten onkin iltavuoro edessä.

Kolibrinkukka 10+5
 
Helou!

Lueskelin monta sivua juttujanne ja ajattelin kommentoivani vaikka mihin asiaan, mut en nyt enää muista mistä oli puhetta =)

Olo on ollut viimeiset 4 viikkoa aivan kamala; koko ajan oksettaa ja huimaa ja heikottaa. Pää ei toimi ja muutenkin kaikki mahdolliset raskausoireet. Ihan senkin takia ei ole tullut tänne kirjoiteltua kertaakaan. Nyt ollut pari päivää parempaan päin vähitellen.

Aiemmissa raskauksissa mulla on ollut niin päin että pojasta oksensin 16 viikolle asti ja raskausoireet oli aika rajut muutenkin. Tytöstä sit ei juuri mitään ollutkaan, tunsin itseni tosi "tyttömäiseksi" ja kamalan virkeä olin koko ajan. Kaveri sanoikin että nyt taitaa olla poika ja että mikähän mahtimies siitä tulee kun on jo nyt noin vaativainen ja vie äidiltä kaikki voimat, antoi siinä samalla nimeksi Yrjö III tälle masuasukille :LOL:
Ihan hyvä nimi mutta mulla on kaikesta huolimatta tyttöolo...

Nukkunut olen niin paljon että uniakin on ehtinyt näkemään ties minkälaisia. Ihmeellisin uni oli kuitenkin miehelläni; oli hätistellyt mustaa haikaraa :O Tämän unen oli nähnyt vappuna edellisenä yönä kun sanoin että nyt teen raskaustestin.

Ruuista olen himoinnut eniten chilimausteisia tortillachipsejä + salsakastiketta ja päälle piimää! Hyvin vie oksennuksen maun suusta.

Normaaleja oloja odotellessa

May13 ja Yrjö III 10+6
 
Tänään käyty ensimmäisessä neuvolassa. Eipä siellä kyllä mitään ihmeitä tapahtunu. Verenpaineet oli vähän koholla 136/82 että niitä pittää vähän seurailla. Ja painoa on tullu jo 3 kiloo. Huh. Noh, en ihmettele tällä syömisellä :D Mutta eiköhän se siitä tasaannu.. Olin kyllä pettynyt kun sydänääniä ei kuunneltu :/ Nyt täytyy sitten vaan jännäillä ultraan asti..

Asunnosta: Meillä tällä hetkellä 56 neliöinen kerrostalo kolmio joka tuntuu nyt jo liian pieneltä. Ollaanki tällä hetkellä etsimässä isompaa ja rivaria.

Naspu rv 9+0
 
Viimeksi muokattu:
Hei,

Joku mainitsi painonnousun ja minulle terkkari sanoi ettei tarvitsisi tulla yhtään lisää. Edellisestä tuli silloin 9 vuotta sitten vain 8 kg. Ylipainoinen olen siis jo valmiiksi.

Kadehdin tietä joilla maha jo näkyy koska minulla varmaankin tulee näkyviin vasa puolissa välin, mahaa kun löytyy jo ennaltaan. Housut kyllä kiristää.

Pahoinvointini on nyt selkeästi helpottamassa, toivon samaa teille muillekkin.

minä olin sokerirasituksessa ja varmaankin jään kiinni heti. Oli kamalaa olla siellä penkillä istumassa ja sainkin petipaikan seuraavaksi tunniksi. Veti ihan veteläksi tuo litkun juomisen jälkeinen sokerihuippu. Olisi ihanaa jos en heti jäisikään kiinni vaa voisin olla "normaalisti" edes puoleen väliin. Huomenna onkin kauan odottamani ultra!!

t.Lellu ja hippu 11+0
 
Happymum --> mullakin on vatsa aivan sekaisin välillä, joutuu välillä juosta yhtäkkiä vaan vessaan :eek: ei kiva!

Pikku-nökö --> Jep, kunnon liikunta vaan on parasta ;) Sitten kun ittestä tuntuu ettei esim kävelyä edes lasketa liikunnaksi, kun se on semmosta "perus"juttua eikä se saa niin suurta hikeä pintaan! Pitää olla rankkaa! :D

Asunnon koosta --> Meillä on 76 neliöinen kerrostalokolmio. Asunto on ihan hyvän kokonen, mutta kun se on toisessa kerroksessa eikä tässä oo hissiä, niin välillä tuntuu ulos lähteminen vähän turhan hankalalta... Oiski omakotitalo tai rivitalo... (haaveilee;D)
 
  • Tykkää
Reactions: Pikku-nökö
Moi.

Laiskasti on tullut kirjoiteltua, vaikka joka päivä olen käynyt lukemassa muiden kuulumisia.

Neuvola oli 5.6 ja se meni kuten odotinkin, terkka oli ihan mukava, vähän häslä, mutta tää olikin joku kesälomasijainen. Paino oli tippunut kilolla siitä mitä se on ennen raskautta ollut. Th sanoikin, että painoa ei tarvitsisi tulla ennen 20. raskausviikkoa yhtään. Joudun jo alkuraskaudessa sokerirasitukseen sillä mm. äidilläni ja siskollani on 2. tyypin diabetes ja se nostaa minunkin riskiäni kuulemma sairastua raskausajan diabetekseen. Vähän jäi kuitenkin hämäräksi, että miten se varataan, itse vai sitten seuraavan neuvolan aikaan.

Alexandra89, olen puhelimella täällä ja en onnistu lisäämään noita seuraavia tietoja sinisellä joten jos bongaat tämän niin nämä ajat voi päivittää:

Seuraava neuvola-aika on 16.7 jolloin on luultavasti rv 14+2.

Niskapoimu-ultran varasin 5.7 jolloin viikkoja 12+4. Niissä siihen liittyvissä verikokeissa kävin viikko sitten.

Olo on ollut hyvä, ja töissä olen tehnyt paljon yövuoroja jotka meillä on kiireisiä ja raskaita, mutta hyvin on mennyt.

Dopplerilla kokeilin kuunnella ääniä rv 9+5 ja ihmeekseni sain ne kuulumaan hetkeksi, vaikka mun kohtu on vähän taaksepäin kallistunut. Muuten on kuulunut lähinnä omaa sykettä ja suoliston jänniä ääniä :D

Urheilua en juuri harrasta, työni puolesta liikuntaa tulee silti ihan mukavasti, pidän usein askelmittaria töissä, hiljaisena vuorona noin 15 000 askelta ja kiireisenä vuorona yli 20 000, joka riittää kyllä täyttämään liikunnantarvetta mukavasti.

Asunto meillä on "oma" 59 m2 kaksio jossa kaksi aikuista ja kaksi kissaa. Ajatuksissa ei ole vaihtaa, kun pieni lapsi ei varmaan omaa tilaa vielä kaipaa, sängyt sun muut mahtuu hyvin makkariin.

Osalle työkavereista olen jo kertonut, kun on suoraan kysytty. Ovat siis huomanneet kun esimerkiksi kahvi ei enää maistu, vaikka ennen olisin elänyt pelkällä kahvilla.

Nyt on odottavainen olo ultran suhteen kuten varmasti kaikilla muillakin. Jos sieltä vielä elossa oleva kaveri löytyy, uskaltaa varmaan antaa itselleen luvan olla raskaana ja puhua jossittelun sijaan kun-muodossa. Palailen varmaan kirjoittelemaan vasta sen jälkeen jos tässä ei ihmeitä tapahdu.

Hyvää vointia kaikille!

Fireweed 10+1
 
Viimeksi muokattu:
Puolukkainen84 meillä on sama tilanne. Ylläriraskaus minipillereistä huolimatta. Koko kevään olin menossa kierukan laittoon mut en saanu aikaseks käydä papakokeissa niin koko ajan siirty ja tässä sitä nyt taas ollaan. Meillä tulossa neljäs lapsi. Mies puhu jopa eroamisesta kun en suostunu aborttiin. Itsekkin sitä mietin noin tunnin mut totesin etten mitenkään siihen pysty. Parin viikon miettimisen jälkeen mieskin oli valmis ottamaan tämänkin vauvan vastaan ja nyt on kaikki taas hyvin. Mäkään en vieläkään riemusta hypi mut oon jo sopeutunu tilanteeseen ja välillä ollu jopa oikein onnellinen. Eilenkin mietin et oltaishan mekin voitu olla niitä epäonnisia jotka jää lapsettomiks et kyllä mä sit mieluummin oon tässä tilanteessa taas kerran.

Asuminen Meillä on 70 neliön hyväpohjainen kolmio ja meidän makkari on hurjan suuri. Tytön pinnasänky on edellen meidän makkarissa joten muutenkin olis pitäny kohta vaihtaa makkarit päittäin niin että lapset saa ison makkarin ja me ahtaudutaan nykyseen poikien huoneeseen. Yks huone lisää olis kyl ihanaa, niin sais 7v esikoinen oman huoneen ja nää pienenet 3v ja 1,5v olis omassa huoneessa. Toisaalta en ole valmis muuttamaan kun ihan lähialueella kun pojan koulu ja pienten päiväkoti on nyt 5 min kävelymatkan päässä.

Matkapahoinvointia oli esikon kanssa busseissa, eteenkin yövuorojen jälkeen piti koko kotiintulomatkan keskittyä hengittämiseen niin että ei oksennus lentänyt.

Sokerirasitukseen oon menossa mut en ihan vielä kun välillä on vielä niin kuvottava olo. Keskimmäisen kanssa pärjäsin ruokavaliolla ja kuopuksen kanssa piti iltainsuliinit ottaa käyttöön joten aivan varmasti käy nytkin ihan samalla tavalla.

Paino on tippunut pari kiloa ja ihan tarkotuksella ja neuvolatädin siunauksella. Painoa on ihan liikaa jo ennestään niin kaikki mitä lähtee on vaan positiivista.

Pahoinvointi tulee ja menee. Lauantaina oltiin kaverin ja hänen lasten kanssa Linnanmäellä ilmasilaite kierroksella ja illalla olin aivan loppu kun koko päivä oltiin liikenteessä. Eilen etovaa oloa riitti koko päiväks, ja tänäänkin aamupäivä oli samanlaista. Kuopuksen kanssa en kyllä muista että olis olllu näin hankalaa. Silloin tein pari kertaa viikossa yötöitä niin että tulin kotiin ja painuttiin lasten kanssa puistoon ja kotiin tullessa nukuin päikkärit samaan aikaan kun silloinen kuopus nukku parin tunnin päikkärit parvekkeella. Nyt ei olis mitään toivoakaan että mä edes jaksaisin yhtään yövuoroa tehdä, saati sitten etten pääsis heti sen jälkeen nukkumaan koko päiväks.

Repäsykipuja
mulle tulee noita kohdunkiinikkeiden repäisykipuja jos käännyn sängyssä huolimattomasti tai sohvalla maatessa yritän nousta liian nopeesti. Näitä tuli jo ennen kun plussasin mut en heti suostunu myöntämään ittelleni mitä ne tarkottaa. Keskimmäisen kanssa niitä oli kans jo ihan alusta asti, kuopuksesta en sitäkään muista. Se et koska ne väliaikasesti on aikasemmin loppunu niin en muista. Loppupuolellahan ne sit varmasti tulee taas takasin kun mahan alkaa olemaan iso.

Kertominen vanhemmille en ole vielä kertonu, mut veljelle kerroin. Aika monelle kaverille on tullut kerrottua kun on puhuttu niin on tuntunu paremmalta kertoa niin on saanu vähän purkaa tunteita samalla. Vanhemmille kerron nt-ultran jälkeen, niin voin sit toivon mukaan kans heti kertoa et kaikki näyttää hyvältä.
Pomolle ajattelin kertoa nt-ultran jälkeen. Oon opintovapaalla helmikuun loppuun asti ja silloin oli tarkotus valmistua ja oltiin jo puhuttu että sen jälkeen voin tulla tekemään keikkavuoroja aina välillä mut että haen kyllä silloin ihan terkkarin töitä. Opiskelen siis lähihoitjasta terkkariks. Eli työpaikalla mun äitiysloma ei vaadi mitään erikoisjärjestelyjä.

Tänään kävin labrassa antamassa pissanäytteet ja papakin otettiin kun en millään muista koska se olis viimeks otettu.Verikokeita ei voitu ottaa koska äitiysseulaa varten olis pitäny ottaa neuvolasta saatu paperilla oleva lähete mukaan. Koneella kyllä näky labrassa että on lähete laitettu mut ilman lappua sitä ei voida ottaa. Eli huomenna sit uus yritys.

Fantaihana 11+4
 
Heippa kaikille ja tervetuloa taas uusille! :)

Oli niin paljon tekstiä tullut viikonlopun aikana etten muistakaan enää mitä kaikkea piti kommentoida... :p

Asunnoista oli ainakin puhetta, me asutaan vuokralla pienessä n. 90 neliön omakotitalossa jonka pohjaratkaisu on ihan hanurista. Mutta ensimmäinen vaavihan meille vasta tulee ja kovasti säästetään koko ajan omaan taloon, joka toivottavasti saataisiin jo ensi vuonna ostettua. Mulla on ihan kamala talokuume mutta mies opiskelee tällä hetkellä ja valmistuu vasta vuodenvaihteessa eli ei toivoakaan lainan hakemisesta... Meillä onkin taloudellisesti jännät paikat loppuvuodesta kun miehelle ei luonnollisestikaan ole tiedossa töitä vielä valmistumisen jälkeen ja saa nyt nähdä kuinka pian hän työllistyy. Onneksi ukko ei töiden suhteen nirsoile ja suhteilla saa toivottavasti edes jonkinnäköistä hommaa :)

Tsempit ja jaksamista kaikille jotka niitä kaipaa, itse myös uskon että paistaa se päivä risukasaankin vaikka välillä tuntuu ettei paljoa enempää vois asiat mennä päin mäntyä.

Nyt ei taas ehdikään enempään kirjoitella, jospa huomenna yritän vähän kattavammin vastailla :)

Mijau 10+0
 
Heipsan!

Tervetuloa uudet!

Asunnosta: meillä on iso omakotitalo, 5h+k+s. Nyt meitä on 2 aikuista, 2 lasta ja 2 koirajättiläistä. Hyvin siis mahdutaan ja mahtuu vielä useampikin lapsi :)

Rahallisesti on tällä hetkellä aika tiukkaa kun mie olen kotihoidontuella, mutta reilun vuoden päästä helpottaa kun asuntolaina on maksettu :) Jos tämä raskaus sujuu hyvin ja tammikuussa saadaan ihanainen, rahatilanne helpottaa jo loppuvuodesta kun saan saman äitiyspäivärahan kun kuopuksesta.

Ultrassa käyty, ja kaikki hyvin, ihana pikkuinen siellä potkutteli <3 Hyvin näkyi jo rakenteet, nt oli 0,8. Istukka on etuseinämässä, eli istukkabiopsian pitäisi onnistua hyvin :) Eli viikon päästä siis sinne biopsiaan. Hui kun pelottaa! Mutta miulla on ihan hyvä fiilis, aion vakaasti uskoa että saadaan hyviä uutisia :) Voi että oli ihana nähdä pieni täydellinen ihmisen alku. Vauva on jo niiiiin rakas <3 Pää-perämitta oli 41mm ja vastasi viikkoa 11+1.

Teto rv 10+4
 
Täälläkin nyt eka neuvola takana. Tuli pieniä yllätyksiä: paino noussut 2,2kg ja hb 129. Olin varautunut siihen, että paino ei oo oikein muuttunut miksikään kun en oo kovin hyvin saanut syötyä ja hb:n oletin olevan alhainen tän tajuttoman väsymyksen vuoksi(viime raskaudessa tajuton väsymys viesti matalasta hb:sta). No, ei se mitään :D Verenpaine oli myös ok.

NP 10.07 ja NL 19.07
 
Fantaihana: niin neljäshän tämä olisi meillekin, jos ei samalla tulisi viides... :xmas: Kiitos kun olette jakaneet vastaavanlaisia kokemuksia! Merkitsee paljon kun tietää ettei ole ainoa jolle raskaus on tullut yllätyksenä ja jolla on ehkä hieman sopeutumisvaikeuksia.

Asumisesta: Meillä tällä hetkellä pieni neliö jossa 78m2. Keittiö on naurettavan pieni ja kaksi pienempää makkaria samoin. Plussana tässä on iso olkkari ja aivan helkkarin iso lasitettu parveke! :D Pienemmissä makkareissa on meidän isommat muksut (6v. ja 4,5v.) omissa huoneissaan. Meillä on sitten tuo suurin makkari jossa tällä hetkellä myös tuon 2-vuotiaan kuopuksen sänky. Likka on vasta alkanut nukkumaan täysiä öitä, joten järjestely on ollut ihan puhtaasti sen takia että ollaan oltu neitiä lähempänä yöllä. Nythän oli tarkoitus, että siirrytään itse toiseen pieneen makkariin ja ympätään kaksi pienempää tuohon isoimpaan. Mutta mutta... pitää varmaan selvittää että saisiko tuon pienemmän neidin laitettua veikan kanssa pienempään huoneeseen jotenkin koska muuten ei kyllä pinnasängyt mahdu mihinkään! Ajateltiin kyllä katsoa vähän isompaa asuntoakin, mutta juuri tätä enempää ei ole varaa maksaa nyt.

Pahoinvointi: Kuten olen jo monesti onnistunut valittamaan, niin se on aivan järkyttävää!!! Eilen oli varmaan tähän mennessä pahin päivä. Oksensin pitkälle yöhön... Ja heti aamusta taas. :x Marssin sitten heti aamupäivällä apteekkiin ja ostin nuo sea bands -rannekkeet. Sillä sekunnilla kun pääsin apteekista ulos, länttäsin ne ranteisiin. Nyt voisin sanoa, että on niistä jonkun verran apua ollut vaikkeivät ne maagisesti koko pahaa oloa lopettaneet. Pahin terä tuntuu kuitenkin lähteneen ja söin tänään jopa ihan kunnon ruokaa! :D Yksi isompi kuvotusaalto oli tossa päivällä mutta silloinkaan en oksentanut vaan meni ohi ehkä puolessa tunnissa. Melkein uskaltaisin noita ihan suositella oikein pahaan pahoinvointiin!

Puolukkainen84 ja tuplat 7+1
 
Moi!


Tervetuloa Puolukkainen ja muut uudet, kaikkia en edes muista. Tsemppiä myös haastaviin tilanteisiin.. Talousaspektit mietityttää varmasti useimmissa lapsiperheissä ja asettavat omat rajoituksensa elämälle. Onnea kaksosodotukseen, se on ihan oma lukunsa kyllä! Mulla on ystävä, joka on 3 v kaksosten äiti, ja se sanoo joka päivä ajattelevansa, miten uskomattoman etuoikeutetulta tuntuu olla saanut kokea kaksosäitiyden. Ne on kyllä sen 2 ekaa lasta, että haasteet verratuna suurperheäitiyteen ei tokikaan verrattavissa. Voimia ja tsemppiä! Toivottavasti se pahoinvoinnin kurimus alkais kaikilla jo pikkuhiljaa helpottaa.

(.) Tänään tupsahti ultra-aika postista, viikolle 11+6 näyttäis osuvan. Ens viikolla pitäis antaa labrat, kun tulee 10 viikkoa täyteen. Ultra ehkä jotenkin pelottaa enemmän kuin aiemmilla kerroilla. Hartaasti toivotaan, ettei mitään ylimääräistä huolta tulisi ja yksi terve pienokainen siellä pötköttelisi.

Asumisesta: meillä on 84-neliöinen kerrostalokolmio, isoveljet samassa tilavassa huoneessaan. Vauva mennee meidän makkarissa ja periaatteessa tähän vielä hyvä tovi mahdutaan, mutta ennen esikoisen kouluunmenoa (siihen toki vielä pari vuotta) varmaan jonkinlainen muutos asumiseen on aikeissa. Kesän tullen kaipaa aina niin kipeästi omaa pihaa..

Muuten täällä menee mukavasti. Pahoinvointia ei ole, vointi pysyy hyvänä, kun pupeltaa hedelmiä pitkin päivää. Raskaus tuntuu täysin samalta kuin 2 edellistä, mikä siis viittaisi poikaan. Ei olla päätetty, kysytäänkö sukupuolta, kummastakaan pojasta ei kysytty. Toisaalta olis jännää tehdä nyt erilailla, mutta onhan se maailman hauskinta saada tietää sukupuoli vasta synnytyksessä! Olen täysin allerginen joidenkin spontaaneille kommenteille "voi kunpa saisitte nyt tytön!", koska se ei missään tapauksessa ole motiivi tähän projektiin ryhtymiselle ja oma identiteetti poikien äitinä on niin vahva, että melkein sitä toivookin poikaa! Kumpi vaan on tottakai aivan yhtä tervetullut ja olis kai se ihanaa olla myös tytön äiti.

Vitamiineista: syöttekö jotain raskausvitaamineja? Suosituksia? Neuvolasta tuli kyllä jotain ohjetta, mutta enpäs tietenkään ole apteekkiin asti vielä päässyt..
 
MOi! Musta ei oo kuulunut aikoihin mitään, en oo pystynyt kirjoittelemaan enkä olemaan koneella: on ollut viimeiset neljäviikkoa tajuton väsymys ja pahoinvointi päällä. Kamalampaa kuin esikoisen raskaudessa..Mutta varhaisultrassa oli kaikki hyvin, sydän sykki..

NP-ultra on 5.7, sitä odotellessa.

Mä en nyt pysty kirjoittelemaan muuta, pahoittelut, pakko mennä huilaamaan, et selviää taas huomisesta päivästä..

terkuin Elina, 9+3
 
Se pienikin pahoinvointi on ONNEKSI alkanut täällä jo helpottaa. Oikeastaan vain aikaisin herättyäni on pientä pahoinvointia, mutta onneksi nyt sairaslomalla saa huilia pidempään...

Väsymys on ja pysyy, eikä ole juurikaan helpottanut. Voisi kyllä mielestäni jo alkaa pikkuhiljaa väistyä, että saisi edes tehtyä niitä pakollisia kotitöitä eikä kaikki kaatuisi miehen niskaan.

Täällä toivotaan kovasti poikaa, mutta mitään oloja ei oikeastaan ole suuntaan tai toiseen. Edellisessä (keskeytetyssä) raskaudessa pahoinvointi oli kyllä huomattavasti kovempaa ja ihan oksensinkin pari kertaa. Tuosta olen ainakin sen verran päätellyt, että eri sukupuolta näissä raskauksissa on nyt oltava. :D Ongelma tosin on se, että minulla ei tietenkään ole mitään tietoa edellisen toukankaan sukupuolesta. No synnärillä sitten selviää, jännätään sinne asti. :)

Paino täällä ei ole noussut yhtään (kilon verran on pudonnut lähtöpainosta) ja nyt mennään 12. viikolla. Eipä tuon mielestäni tarvitsisi koko raskausaikanakaan nousta ainakaan montaa kiloa, kun jo ennestään löytyy kymmenisen kiloa ylipainoa. Näytän kyllä hoikemmalta tuota turvonnutta alavatsaa lukuunottamatta, että ehkä lepsummalla ruokavaliolla olisi paino saattanutkin jo lähteä nousuun. Tisseihin on nimittäin ainakin tullut sen kilon verran lisää painoa, siitä ei ole epäilystäkään. :D

Onko muilla toiveissa poika vai tyttö? :) Terve lapsi on pääasia joo, mutta se nyt on mielestäni ihan mainitsemattakin itsestäänselvyys.
 
Aamupäivää!

Viikonlopun hulinat takana. Jos nyt ehtis vähän jotain tänne raapustaa, vaikka ei tässä nyt mitään ihmeitä ole tapahtunut suuntaan eikä toiseen. Olot vaihtelee, mutta väsymys vain sinnikkäästi roikkuu mukana.

Asunnoista ollu puhe. Meillä omakotitalo (4h) ja tässä kyllä mahutaan olemaan oikein loistavasti sitten, kun ja jos meitä neljä on :) Asutaan vielä päättyvän tien päässä ja tosi rauhallisella alueella, joten ei voi valittaa :) Ainoa tietysti on se, että pojalla ei ole oikein ikäistään leikkiseuraa tässä, kaikki muut ovat jo isompia ja uudelle tulokkaalle vielä vähemmän. Mutt se nyt pienin murheista, kyllähä sitä leikkiseuraa saa aina järkättyä :)

Toivoisin niin tyttöä tästä uudesta tulokkaasta. Ei mulla siis poikaa mitään vastaan ole, olisi tosi hieno, kun olisi myös se tyttö ;) Poikaa odottaessa toivoin poikaa ja sehän sieltä tulikin. Oireista jos alkaa päätellä tai pikemminkin himoista, niin nyt olis tyttö, kun mulla tekee mieli kaikkea makeaa. Pojasta ei tullut pieneen mieleenkään mikään karkki tai suklaa :x

Niin ja sain sitten eilen vihdoin ja viimein varata ajan nt-ultraan :) Se olis viikon päästä 25.6. Toisaalta hyvä, että tarvii oottaa vaan se viikko, niin ei tartte jännitellä niin kauaa ja Juhannuskin onneks "sotkee" kuvioita tässä välissä iha mukavasti :)

Eipä mulla taida muuta olla, tarttee jatkaa siivoilua ja pyykin pesua, kun Juhannukseksi taas olisi reissuun lähtö :) Iltavuoroonkin tarttee vielä ehtiä...

Kolibrinkukka 10+6

NT-ULTRA 25.6.
 
Täällä on onneksi pahoinvointi ollut koko ajan vähäistä ja se pienikin pahoinvointi on helpottanut jonkin verran. Olen aamuisin pystynyt juomaan jo vähän kahvia ja syönyt aamupalaakin taas kotosalla ennen töihin lähtöä. Ja väsymyskin on helpottanut! On aivan mahtava olo kun jaksaa taas muutakin kuin nukkua töiden jälkeen! :) Ainoa mikä edelleen vähän väsyttää on tietysti levottomat unet, viime yönäkin nukuin todella huonosti ja heräilin monta kertaa. Huonoista unista huolimatta energiaa on enemmän kuin pari viikkoa sitten =)

Vitamiineista syön multivitan raskausvitamiineja joka aamu.

Repäisykipuja mulla tuntuu välillä kun aivastan, nauran paljon :D, nousen nopeasti sohvalta ja kun heitän koiralle palloa tai keppiä. Muutenkin alavatsa tuntuu välillä hetken kipeältä mutta menee onneksi nopeasti aina ohi.

En oikeastaan ole miettinyt kumpi olisi kivempi, tyttö vai poika. Toisaalta tyttö kun itse tietää tyttöjen jutuista enempi mutta toisaalta taas poika kun ne usein on sellaisia hauskoja vilperttejä :D En tiedä!
Olen rauhoittunut aika paljon kotidopplerin ansiosta, kun kuulee pikkuisen sydämmen sykkeen niin ainakin tietää ettei raskaus ole mennyt kesken. Seulonnoistakaan en ole jaksanut niin stressata enää, kaikki menee niinkuin menee. Jostain syystä usko siihen että meille syntyy terve vauva on kasvanut hirveästi :) Ikävä kyllä tilalle on tullut stressi mun ja miehen välisistä asioista... En ymmärrä miten kaikki nyt yhtäkkiä tuntuu niin raskaalta ja epävarmalta sillä saralla. Kunpa loppuisi pian, ei ole yhtään kivaa kun mieskin varmasti aavistaa ettei kaikki ole minun puoleltani ihan kunnossa :(


Mijau 10+1
 
ultra takana :D tyyppi oli hirmu vilkas ja kätilö sanoikin että se on aina hyvä merkki :D mittaaminen oli haastavaa koska kaveri tuijotteli vaan ultraapäin ja joka kerta kun mittaa otettiin niin venytti itseään selkä kaarella ja varpaat ja jalat pitkänä,kätilökin sanoi että ihan kuin haluaisi näyttää että mä olen nääääääin pitkä :D pää-peppu mitta oli 5,7cm ja niskaturvotus 1mm laskettu aika pysyin samana eli 1.1.2014 :D

nyt täällä siis yksi mamma meinaa pakahtua onnesta <3 ihanaa :D

11+6
 
Mä toivoisin tyttöä, vaikkei haittaisi jos poika tulisikin :) Olisi vaan helppo kierrättää esikoisen vaatteet tällä toisella sitten ja itse olen kasvanut siskon kanssa, niin haluaisin sen kokemuksen myös omille lapsille. Tälläkin kertaa on ollut tyttöolo, vaikka aluksi mulla vaihteli tyttö- ja poikaolon väliltä. No, pääasiahan se on, että olisi terve. :)

Väsyttää taas järkyttävän paljon ja kiukuttaakin, vaikkei siihen mitään syytä ole. Jospa tuo kiukkukin helpottaisi kun lähdetään päiväkävelylle, kunhan tyttö herää päikkäreiltä.

Vitamiineista sen verran, että mä oon ottanut kuuriluontoisesti ihan vaan perus Sanasolia. Tosin, neuvolassa muistuttivat että raskaana ollessa esim. D-vitamiinia tarvii enemmän nii täytyy nyt vähän laskeskella että pitäisikö vitamiinia vaihtaa.

Valpuri rv 9+0
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä