Tammikuun tähtöset 2014

Ite kuulun just niihin joista kasvatettiin poikatyttöä, ikinä ei ollu mitään erityisen tyttömäistä eikä nättiä Äiti ei koskaan leikkiny prinsessaleikkejä, ei opettanu laittautumaan ja mun hiuksetki piti aina leikkauttaa lyhyiksi ja yhä tänä päivänäkin olen tästä kaikesta katkera vaikka hyvä lapsuus olikin. Ei vaan ollu hyvä juttu itsetunnolle ku tunsi ittensä rumaksi siihen asti ku parikymppisenä vihdoin oppi ite vähän laittautumaan... Urheilla sain sydämeni kyllyydestä, se oli meillä se juttu ja siitä itekin aktiivisena tykkäsin. Ärsyttää silti et yhä vielä äiti kuvittelee että liian naisellinen ei saa olla. No en ole mut ei pitkissä hiuksissa ole myöskään mitään pahaa. Voi että, antakaa ainaki mahdollisuus olla tyttömäinen, eihän sen tarvi niin ehdotonta olla eikä kaiken tarvi olla pinkkiä, yks unelmahieno mekko ja laittautumista silloin tällöin olis ollu mulleki jo iso juttu

Ite oon aatellu tarjota tytölle mahdollisimman laajan repertuaarin josta valita. Meillä kyllä puetaan röyhelöihin mut myös
muunlaisiin vaatteisiin, en halua väkisin tuputtaa mitään yhtä ja tiettyä kun tyttö on vähän isompi. Rajan vedän liian aikuismaisiin ja paljastaviin vaatteisiin joita kerta kaikkiaan inhoan lasten päällä.

Missä te oikein asutte, täällä rotinakulttuuri kaukana tuollaisesta... no jotkut on tuonu erilaisia elintarvikkeita, hedelmiä ja jäätelöä ja keksejä esimerkiks, mut useimmat vauvalle jotain käyttötavaraa. Miehen vanhemmat toi kotia kukkia eivätkä sit enää kastejuhlaankaan mitään. Eivät siis mitään ostaneet tytölle, kyllä oli minusta omituista. Omat sukulaiseni ovatkin sitten paikkailleet tätä kerrassaan komiasti

Mahatauti jatkuu yhä levottomalla mahalla ja satunnaisena ripulina... minkä vuoksi piti pyytää ylimääräistä punnitusta neuvolaan. Vauvalle siis oma paino pudonnu lähes kaks kiloa tässä viikon aikana, ei vieläkään tee mieli syödä kunnolla. No, meidän kohta 2,5 kk vanha tyttö vetässy kahdessa viikossa mittaa 2 cm ja oli nyt 61 cm! Ei siis ihme että vaikuttaa äiskästä jotenki solakammalta... varsinki kun paino noussu maltillisemmin, nyt 5730 g. Ihan mieletön kasvutahti tytöllä ku tää oli vielä syntyessään ihan keskiarvokäyrillä 50 cm ja 3,5 kg ja ihan täysiaikainen vielä :O eikä me miehen kaa mitään erityisen pitkiä (ei lyhyitäkään silti) olla..?

Tyttö siis kasvaa äidinmaidolla hyvin mut luovutus on kyl nyt jäissä eikä enää tunnu tarvettakaan sille, saa nähä mut tuskin enää tuleekaan. Näyttää taudin jälkeen kysyntä ja tarjonta vastaavan niin hyvin toisiaan... välillä tyttö kyl syö taas liikaa ja pulauteltu on sit miehekkäästi...

Mites muuten teillä muilla seksielämä tässä kohtaa synnytyksestä? me on kahdesti kokeiltu, viikolla 5 ja 9 synnytyksen jälkeen, aika kauheeta... mulle ainaki, sattu ja tuntui ettei homma luista alkuunkaan. Imetys vissiin hormoneineen tekee tollaset vaihdevuosikuivat limakalvot :O pitää ostaa liukuvoidetta ilmeisesti ku en imetystäkää oo lopettamassa. Ja kai sitä varalta pitää alkaa ehkäistä, sen verran välillä uuvuttaa tää kaikki et taidetaan kyl lykätä perheen kasvattamista suosiolla useampi vuosi.

 

Maddi, Itä-Suomessa asutaan Teilläpäs on tyttö kasvanut pirteää viikkotahtia, varsinkin pituudessa Tuli mieleen että millos teillä se rotarokote oli? Että voiks toi sun mahatauti olla siitä peräsin? Täällä ainankin varoteltiin että pitää olla normaalia tarkempi käsipesujen yms. kanssa kun se virus mitä siinä rokotteessa on voi aiheuttaa sen taudin vaikka vanhemmilla.

Mies lähtee kertausharjoituksiin tänään, tulee sitten sunnuntaina. En ole suunnitellut mitään erikoisempaa menoa nyt täksi ajaksi, ikkunat pitäis pestä, aika karmeessa kunnossa ovat vaikka syksyllä ne pesin kun tähän muutettiin. Toi kevätaurinko vaan ei paljon anna armoa, olispa kaihtimet...

Seksiä ollaan muutaman kerran harrastettu, se eka kerta oli aika.. noh, toisenlaista kuin ennen liukkari on kyllä kova sana!

 

kaiho, ei uskallettu ottaa rotaa vielä tytön refluksin takia eikä varmaan uskalletakaan täällä päin ollu mahatautia liikkeellä, kävi vaan kirjaimellisesti paska tuuri ku osu kohalle...

Mun mies sai kutsun viikonlopun kestäviin polttareihin... onneks ei ite haluu lähtee, kyllä olis ollu rankkaa olla yksin. Ei pelkästään et joutuu yksin tekeen kaiken vaan ei voi kenenkään kans jakaa kivojakaan juttuja. Ehkä oon vaan vähä liian seurallinen et viihtyisin ihan kaksin tytön kaa. Tsemppiä kaiho! Vai miten otat tuon yksin olon?

 

No ihan hyvät tunnelmat ton miehen poissaolon suhteen, saadaan kumpikin vähän lomaa toisistamme ja tulee ehkä uutta jutun aihettakin kun ei muutamaan päivään nähdä Tähän sitä on tultu kun tarpeeks monta vuotta kattelee samaa naamaa

Mä kyllä viihdyn hyvin yksikseni(kin), tai no eihän tämä vauvan kanssa olo niin yksin olemista ole, mutta kuitenkin. Ehkä olis eri fiilikset jos kyseessä olis kertaamisen sijaan joku 3-4 päivän ryyppäysreissu

 

Hei vau paivih!! onpa ihana ja omaltakin osalta lohdullista kuulla et kiinteät auttanu refluksiin! Täällä taas pahentunu ku oon ite toipumaan päin ja syön ja juon paremmin ja maito tulee reippaammin blaah. Mitä kaikkia kiinteitä ootte antanu? Miten vaikuttaa kakkaan? Jos ei muuten oo mitään vaivoja et tarvis sen takii ni mistä muuten tietää milloin pitää ottaa kiinteitä mukaan?

 

Täysimetysvauvoillahan se suositus on ottaa kiinteitä 6kk tienoilla, mutta ei kai sekään ole silti pakollista. Neuvolasta aikahyvin ovat neuvoneet täällä näitä ilman vaivoja olevien lasten ruokailun aloituksessa. Ja korvikevauvoilla 4kk tai jos alkaa mennä korviketta todella paljon yli litran.
Me ollaan syöty perunaa ja porkkanaa, tänään ollaan maisteltu potun kanssa bataattia. Hyvin maistuu.

Niin ja kakasta. Tulloo muuten tuutin täyeltä Vaippa ihan pursuvvaa kakkaa Eli paremmin jopa ku ennen

 

Kauanko te muuten ootte siippojenne kans ehtiny olla yhessä? Meillä on toistemme ja vain toistemme naamoja kateltu jo ööm mitä yhdeksän vuotta, kauheeta Teinivuosista siirrytty aikuiseen parisuhteeseen, nykyään ollaan kyllä jo niiiin vanha pari et hohhoi heh. Tietty kiva ollakin ku yhteinen pallerokin on tullu hommattua.

 

Piti ihan laskea.. Yhdeksän vuotta ollaan mekin nyt "pyöritty" Paljon on molemmat muuttunut niistä ajoista kun tavattiin, positiivista sinänsä että samaan suuntaan. Välillä toki ollu aikoja että on ollu yhtä perkelettä toi yhdessä oleminen mutta enemmän niitä vaikeuksia oli sillon ekojen vuosien aikana, nyt on aika seesteistä ollu viimeset vuodet.

 

Me ollaan kateltu toistemme naamataulua.. apua... *laskeelaskee* syksyllä 8 vuotta. Hui! Ja minä kuitenkin täytän VASTA 24 kohta.

 

Heheh, mä kun luulin et mä ja mun mies ollaan poikkeuksellisen varhain sitouduttu...! Niin me kai ollaankin, täällä vaan poikkeuksellisen moni muukin on Musta toi on aika hienoa...

Vakavasti ottaen vaatii aika paljon pysyä yhdessä näin kauan. En kadu suhteen eteen tekemääni työtä, en todellakaan haluu joutua tästä luopumaan. En haluis ketään "uutta". Ja nyt viimeistään ku on yhteinen lapsi teen kaikkeni että mies ja minä pysytään toisiimme tyytyväisinä, mm. pysyn sanoisinko monella tasolla avoimena kaikenlaisille kivoille ehdotuksille. Eipä noita tosin nyt oo hirveänä kuulunu, ei kuulemma jaksa. En ihmettele nyt ku mahatauti on siirtyny sille ja vieläpä pahempana ku mulla..! Muutoin miestä vaivaa riittämätön unimäärä, vaivas jo ennen vauvaa eikä vauva oo kyl auttanu vaik toi hyvin yöllä antaa nukkuaki.

Hmm, meillä on jotain rytmiä havaittavissa: klo 20 iltatissittelyä, klo 21 nukkumaan, klo 1 toinen tissi, klo 5 toinen, klo 7-9 ylös ja syömään ja sen jälkeen syödään päikkäreiden pituudesta riippuen 2-4 h välein. Meillä on nyt nukuttu pikkupäikkäreitä muutaman kertaa päivässä mut nyt ku alan olla taas kulkevien kirjoissa ni yritän saada yhet kunnon päikkärit. Niiden lisäks sit pienempiä tarpeen mukaan. Peukut pystyyn et onnistuis!

 

Ennenkaikkee vaatii paljon pysyä kauan yhdessä kun nuorena on alkanut olemaan Varsinkin jos mies on pari vuotta vanhempi. Tai ihan sama kumpi on vanhempi, mutta kun toinen on jo täysi-ikäinen aikaisemmin ku toinen.

Meillä on kans jonkun lainen rytmi kun soseille päästiin, tai maisteluahan tämä vielä on.
Klo. 07-08 maito
Klo.11 vihannes sosetta pari tl ja maitoa
Klo. 13-14 maitoa, hedelmäsosetta pari tl
Klo 16-17 vihannes sosetta pari tl ja maitoa
Klo 19-20 maitoa.

Yöllä pari kertaa maitoa. Riippuu vähän yöstä.

Edit. Toki jos vaikuttaa nälkäiseltä väliaikoina niin maitoa toki saa

 

paivih, vaikuttaa hyvältä toi rytmi! Mitä soseita annatte pojulle? Teetkö ite vai ootko löytäny hyviä kaupasta? Uppoaako kaikki mitä ootte tarjonnu? Ei malttais oottaa et meilläki päästäis maistelee muutaki ku maitoo mut pitää nyt yrittää vaan oottaa...

Ootteko muuten te muut äidit kokeillu vielä liikuntaa? Muutaki ku kävelyy? Tekis mieli juosta mut en uskalla... juoksin pieniä matkoja kiireessä viiden viikon jälkeen synnytyksestä ja jälkitarkastuksessa viikolla 8 synnytyksestä annettiin kuukauden päähän lupa juosta JOS lantionpohjaa on treenattu siihen asti... mut mistä ihmeestä tiiän onko se siihen mennessä sit kuntoutunu tarpeeks? :O Uimaanki tekis mieli, onkohan siinä mitään rajoituksia, vuotohan nyt loppu jo ajat sitte.

 

Meillä on peruna,porkkana, bataatti ja tänään eka kerran maisteltiin kesäkurpitsa. Yleensä sotken perunan kanssa jonkun muun vihanneksen kaveriksi. Peruna yksistään ei maistu, sylkee pihalle. Hedelmäsoseena on ollut päärynä ja luumu, jota on sieltä 2kk ikäsestä asti otettu. Mä teen ite vihannessoseet, hedelmä soseetkin alan tehdä itse. Mutta nuo nykyset hedelmä ja marja soseet on tullu lahjaksi, kun liityttiin sipsukerhoon. (Kajaanilaisten lasten oma Prisman kerho) Ja minun äiti halus ostaa parit Onni-soseet. Kun kaupan päällisenä sai jarrusukat Ensi viikolla maistella kukkakaalia. Kaupan vihannessoseet ei maistu pojalle oikeastaan ollenkaan. Oli kaupan peruna-porkkana ja ilme oli kyllä aika näkemisen arvoinen. Ja myönnän, kun itsekin maistelin sitä, niin se maistui aika teolliselle. Ja helppohan nuo on tehdä ite. Höyryttä tai keittää, soseuttaa ja nakkaa annospusseissa pakkaseen Paitsi tuon kukkakaalin ostin pakasteena, nii joutuu tehdä aina vain päivän annoksen sitten.

Liikunnasta sen verran, että mull on niiiiiiin rapakunto. Joten vain kävelyä vaunujen kanssa vain harrastettu. Vatsalihaksia ja selkälihaksia oon sitten jumpannu. Täytyi vaan eka varmistaa, että tuo rako noiden vatsalihasten välistä on palautunut. Mutta, kesällä ois tavoite päästä rullaluistelemaan. Viime kesänä en uskaltanut raskauden takia. Ja toissakesänä, tai oikeastaan koko vuoden ennen raskautta kärsin kahdesta välilevynpullistumasta. Joten melkein kaksi vuotta on menny pelkällä kävelyllä. Uintia haluaisin lähteä testaamaan, mutta nuo minipillerit aiheuttaa ihmeellistä vuotoa koko ajan. Putäs helpottaa viimestään 6 kuukaudessa, mutta en tiiä jaksanko odottaa niin pitkään vai heivaanko menemään. Ensikuun pojan lääkärineuvolassa voisin ottaa puheeksi jos sais muun ehkäsyn.

 

Kuulostaa hyvältä teidän pöperöt! Meillä syödään muutenki kasviksia, varsinki mun mies tykkää ihan hirveesti höyrytetyistä kasviksista. Samalla tekis tytölle. Joskus jouduin ite olemaan sosedieetillä enkä sairaana jaksanu vääntää ite mitään pöperöitä ja sorruin noihin valmissoseisiin ja totesin et ne maistuu pahalta Niin toivoisin et jaksais tytölle tehä ite, tietääpähän mitä siinä sit on ja saa tehä mieluisia ja monipuolista. Ite uskon että allergiat vältetään ja siedätetään monipuolisella pöperöllä, saa nähä meneekö näin

Yritin ite joskus kokeilla vieläkö on rako vatsalihasten välissä mut en mä osannu... ehkä sitä ei sit oo ku en löytäny huomenna neuvola, kokeilkoon ne siellä. Mulla OLI hyvä kunto kunnes koitti rv 6 ja alkoi etova olo vaivata ja sit kun se päätty oli maha jo niin iso etten enää tottunu lenkkeilyyn. Mies ei päästäny rullaluisteleen kesällä, en ehkä olis itekään uskaltanu. Uiminenki jäi, pöpöjä pelkäsin eikä muut uikkarit passanu ku bikinit ja niissä en viittiny. Salille en enää uskaltanu. Kaikki jäi, ilmankos kroppa rohmus noita kiloja mur. No, onpahan imetysvaraa edelleen. Ja kaikki projektit ja suunnitelmat on niin kivoja, hauska seurata miten etenee Alan kyllä tästä taas kuntoileen kunhan uskallan, maidon tulon haluan varmistaa sinne puoleen vuoteen asti joten kaikki rääkit jätän suosiolla sinne mut pientä polskimista, hölkkää ja punttireeniä vois ennen sitä.

 

Onko muuten tullu mieleen näin jälkikäteen asioita joita tekisitte toisin uudessa raskaudessa/synnytykseen valmistautuessa/synnytyksessä/vauvan elämän alkutaipaleella?

Ite oon niiiiin monesti miettiny et ens kerralla raskaana jatkan liikuntaa vaik miten olis paha olo tai kipuja tai jotain! Ihan syvältä tällanen ettei pääse liikkuun normisti suunnilleen vuoteen ja pittää katella ja raahata noita turhia kiloja. No ei passais valittaa ku sentään on liikkumiskykyinen eikä ees ylipainoinen mut kaipaan vaan sitä omaa kroppaa ja vapautta käyttää sitä parhaaksi katsomallaan tavalla!

Varmaan miljoona muutaki asiaa tekis toisin mut toi kirkkaimpana mielessä just nyt.

 

Jos saisin uuden mahdollisuuden niin haluaisin sitä imetystä yrittää uudestaan. Se meillä ei lähtenyt sujumaan, vauva sai lisämaitoa heti synnärillä kun oli niin hirveä ruokahalu ja multa ei tullut maitoa kuin pari hassua tippaa.

Synnärillä suurimman osan ajasta oltiin lisämaidon varassa, kotiinlähtöpäivänä maito nousi, ja sitä olisi riittänyt niin vauva vaan kirkui kun koetin imettää. Kirkui niin kauan että äänikin lähti ja siinä vaiheessa jo minäkin itkin, ei muuta vaihtoehtoa kuin pullo esille ja vauva sai mahansa täyteen.

Seuraavalla syöttökerralla sama kuvio, ja mä aloin jo etukäteen pelkäämään sitä imetyksen yrittämistä, se oli jotain niin kamalaa se tunne että en pysty ruokkimaan omaa lastani omin avuin. Kaikkeen tuohon lisänä läheisen ystävän yllättävä kuolema ja järkyttävä väsymys, hämmennys kaikista vauvan tuomista muutoksista ja hormonimyrsky, ei ollut voimia yrittää enempää.

Nyt näen kaiken selkeämmin ja toivon että seuravaan lapsen kohdalla olisin vahvempi ja onnistuisin imetyksessä, on vieläkin niin huono omatunto siitä että asiat meni miten meni, ja kun jopa korvikepurkin kyljessä lukee epäsuorasti että olet pikkuisen huonompi äiti jos tätä lapsellesi syötät..

 

kaiho, voi toi kuulostaa niiin kurjalta - sun takia! Minusta turhaan noin kovasti suret tuota... Toisaalta ymmärrän ihan täysin, itellä ihan samat fiilikset ja paineet imettämisestä alusta asti ja vaik tyttö nyt täysimetyksellä onkin niin ei tää imettäminen oo missään vaiheessa ollu mitenkään ongelmatonta ja hyvin ymmärrän että joskus tulee se piste kun ei jaksa enää. Ollu itelläki aina välillä mielessä mut jokin sit vielä saanu jatkamaan, ei oo tarpeeks hankalaks vielä menny..? Lisäks asiaa on meillä edistäny se et tää tyttö on sellanen ku on: viihtyy tissillä ja äkäisyydestään huolimatta on tosi sinnikäs! Toisenlainen vauva olis voinu olla eri juttu. Olehan siis armollisempi itelles

 

Mulla sama ku Kaiholla. Seuraavan lapsen kohdalla olen kärsivällisempi imetyksen kanssa. Meillä myös osastolta asti poika sai pullosta lisämaitoa, kukaan ei vaan ikinä kertonut miksi.... :O Imetys sujui rintakumin kanssa oikein hyvin siellä ja kotiinkin niitä hankin. Mutta jotenkin kyllästyin siihen, että piti olla vaihtamassa miljoonasti vaatteet.

Ja täällä myös podettu huonoa omaatuntoa siitä. Joten täsmälleen samat fiilikset kuin kaiholla. Tiedän mistä puhut.

 

Seksiä täällä on harrastettu ekaa kertaa jo silloin, kun synnytyksenjälkeistä vuotoa oli edelleen hiukan. Muutamat kerrat tuntui tosi inhottavalta ja sattuikin, mutta hiljalleen ne paikat siitä sitten taas tottui tuohonkin hommaan. Harvemmin sitä tulee sekstailtua kuin ennen lasta, mutta kyllä nyt pari-kolme kertaa viikossa yritän jaksaa.

Kiinteitä ei ole täällä vielä aloitettu, eikä ole nyt tarvettakaan. Katsotaan sitten muutaman kuukauden kuluttua... Pullo maistuu täällä taas, samoin tutti, joten olen vihdoin päässyt takaisin työelämään! Tuttiahan tuo ei ole huolinut vielä missään vaiheessa, kunnes nyt 3 kuukauden iässä alkoi yllättäen maistua, kun nyrkkejä ja lelujakin pitää koko ajan suuhun tunkea. Leluihin on tartuttu tarmokkaasti jo useamman viikon ajan ja muutenkin on kehittynyt tyyppi huimaa vauhtia!

Mitä muuttaisin seuraavassa raskaudessa/synnytyksessä? En tupakoi raskausaikana ja yritän syödä terveellisemmin + liikkua enemmän. Synnytyksestä toivoisin selviäväni ilman lääkkeitä ensi kerralla, kunhan nyt ei taas venyisi niin pitkäksi kuin tällä kertaa..

Maddi: En nyt ihan noin radikaaliksi ole missään vaiheessa aikonutkaan. Rakastan itsekin pitkiä hiuksia ja oikein odotan pääseväni letittämään tytön hiuksia jossain vaiheessa! Minunkaan äitini ei ole koskaan opettanut minua laittautumaan, vaan ihan itse olen harjoitellut eikä ole haitannut yhtään. Lähinnä pyrin kiinnittämään mahdollisimman vähän huomiota mihinkään ulkoisiin seikkoihin, joiden merkitys on minusta varsinkin tyttöjen kohdalla kasvanut ihan hävyttömän suureksi jo pienestä pitäen. Enemmän pitäisi kiinnittää huomiota sisäisiin seikkoihin eikä kommentoida ensimmäiseksi nähdessään esim. lapsen uutta "ihanaa mekkoa". Ja noille aikuismaisille/paljastaville vaatteille on täälläkin ehdoton ei. Naisellisuudessa ei mielestäni ole mitään vikaa, kunhan elämässä on sitten muitakin arvoja kuin itsensä puunaaminen.

 

Mun äiti ei halunnutkaan että olis nätti, tyttömäinen tai naisellinen ei ollu hyvä juttu. Oon joskus miettiny et ehkä se halus yrittää suojella mua vääränlaiselta huomiolta. Harmitti vaan kun joskus tajus et omat vaatteet ja hiukset on niin rumia En olis mitään puunaamista kaivannutkaan vaan ihan sitä et olis ollu itelle sopivat ja pukevat vaatteet ja hiukset ja olis ollu nätti sellaisena ku on. Nyt koen et näytin aina rumemmalta ku mitä oikeesti olin, tunsin itteni huonommaks ku monet muut jne. Tuolta haluan oman tyttöni välttyvän Pitää kyllä sit yrittää tosiaan välttää toista ääripäätä, sekään kun ei houkuttele.

Minkälaisia orastavia luonteenpiirteitä teidän vauvoista on havaittavissa? Lueskelin temperamenttipiirteistä kertovaa kirjaa ja muutenki oon pohtinu asia silloin tällöin ja todennu et meillä on aika tomera tapaus, vaikuttaa hirmu määrätietoiselta ja vahvatahtoiselta, ilmaisee tosi äänekkäästi itseään ja on tosi sinnikäs. Sen elämöinti ja käyttäytyminen tissillä on hyvä esimerkki Pienestä asti kärsimätön ja huutaa niin kauan et pääsee tissille, joskus vielä mielenosoituksellisesti sittenki pari rääkäisyä vielä ku tissi on jo suussa. Ja sit se syö siinä hirmu ahnaasti ja jatkaa tasan niin kauan ku on nälkä, vaik maitoa tulee heikomminkin joskus ni ei suostu irrottaa vaan levottomana pyörii ja murisee siinä ja imee mitä irti lähtee Joku toinen varmasti pitäs tyttöä vähän haastavana mut musta se on just ihana Vaatii kyl vielä jämäkkää kurinpitoa - rakkaudesta yhtään tinkimättä tietty.

Eilen oli jotenki tosi raskas päivä... sitä ennen muutamana päivänä putkeen sain tytön nukkumaan parit päikkärit päivässä, yhteensä 3-6 h yhen päivän aikana! Mut eilen, ei sit millään ulkona satoi eikä päästy vaunuileen ja aamulla tyttö tais päästä yliväsyneeksi ja sit ei rauhottunu unille ku puolen tunnin pätkissä pari kertaa. Kuvittelin et ainaki sit yöllä nukkuis kunnolla, varsinki ku eilinen meni sit hereillä ollessa tissillä usein vieraillessa, mut pyh ja pah Vintiö nukahti ennen yhdeksää illalla, heräs tankkaamaan normi kahden kerran sijaan klo 24, 2 ja 5 ja sit aamulla jo ennen klo 7. Ja kyllä se söi joka kerta kunnolla. Ehkä siitäkin johtuen refluksi vaivas yöllä, mulla oli tissit pinkeenä maidosta yöllä jolloin maitoa vaan tulee tehokkaasti ja tyttö hotki niin ku ei olis tissiä aikoihin nähnykään ni sit vaik sain jonkun röyhtäsynkin tytöltä alkoi sängyssä refluksi vaivata Oon ollu kahdella tavalla munattomalla nyt vähän aikaa, toinen ihan vapaasta tahdosta, ja söin eilen kananmunia, en tiiä olisko se tehny. Ärsyttää välttää maitotuotteita ja munaa ku just rakastan noita!! Lihasta en tykkää mut noista oon koostanu protskuni ja nyt pitää kituuttaa kokonaan ilman Kalaki on niin törkeen kallista nykyään

No, jotain kivaaki eilen, leikkimatolla touhuiltuaan siinä kohtaa ku olin henkisesti jo ihan kuitti, tyttö päästyään
syliin alkoi hirveästi pulputtaa Ei ollu ennen noin paljon ja noin kovaa. Näki et oikein iteki innostu omasta äänestään Sitä alko sit naurattaa ja sit se nauroi ääneen :O Niin ihana ääni... :heart: Oli se joskus aiemmin unissaan naurahtanu pari kertaa, söpöä sekin, mut toi niiin piristi ku välillä oli niin känkkäränkkää.

 

Meillä ei mitään tarkkaa rytmiä ole, mutta päivä alkaa usein klo 7-9 jolloin nostan tytön kehdosta syömään ja sen jälkeen vielä torkutaan (tai minä torkun ja tyttö jumppailee) tunnin verran. Päiväunia tyttö ottaa 2-3 kpl päivässä, kestot n. 30min - 1,5h. Yöunille laitan sitten 19-21 aikaan, riippuu päiväunien määrästä. Syöttövälit on nyt päivisin noin 3h ja kerralla syö 120-180ml. Yöt mennään nykyään ilman herätyksiä

Vauvan luonteesta, en osaa määritellä kun ei ole vertailukohteita, mutta tyttö on kova hymyilemään ja ilmeilemään, "juttelee" paljon ja me usein keskustellaan, minä sanon jotakin, hän vastaa ja niin edespäin Kikattelee paljon ja tykkää seurailla maailmaa sitteristään. Saattaa viihtyä pitkääkin ilman erillistä viihdytystä, katsellen vaikkapa kun minä tiskaan tai lajittelen pyykkejä tms. eli aika helppo tapaus siinä mielessä. Jos alkaa itkemään niin tyyntyy ihan hetkessä, paitsi yliväsyneenä. Temperamentiltaan siis varmaan aika rauhallinen tapaus?

Katselin ristiäiskuvia ja voi luoja olen pulskassa kunnossa. Painoin ennen raskautta noin 70kg ja nyt 80kg (laitoksella ennen synnytystä paino huimat 92kg!!). Olen koettanut syödä kevyesti jne. mutta liikun silti syömisiin nähden liian vähän. En ole kyllä ikinä nauttinut liikunnasta, mutta töissä sentään tuli askelia n. 18000-20000 joka riitti pitämään peruskuntoa hyvin yllä. Olis kiva jos kesään mennessä vanhat vaatteet mahtuisi päälle mutta saas nähdä. En ole ostanut uusia isompia vaatteita koska en halua jämähtää tähän vaatekokoon, nykyiseen garderopiin kuuluu lähinnä erillaiset kollarit ja hupparit Kengänkokokin kasvoi pysyvästi raskauden myötä yhdellä numerolla, voi jee...

 

kaiho, siis vau mitkä yöunet teillä nukutaan! :O Kyllä kadehdin teitä joilla vauva nukkuu noin hyvin... vaik nukutaan täälläkin minusta hyvin, yösyötöt vaan rasittaa mut hyväksyn ne noin pienellä. Vähän tosin ärsyttää ku arvon neiti on nyt toista yötä peräkkäin keksiny herätä nyt myös puolilta öin tankkaamaan! Ymmärtäisin jos päivällä paastoais mut kun ei... Maitoaki pitäis ihan hyvin tulla ni en kyl tajuu.

Miten muuten teillä muilla vauva nukahtaa yö- ja päiväunille? Itekseen vai tarviiko kauan nukuttaa? Meillä simahdetaan yöunille kun on ensin mussutettu masu täyteen, samoin yösyöttöjen jälkeen nukahtaa itekseen... paitsi joskus aamupuolella ei aina heti. Päikkäreille pitää käyttää vaunuja et saa nukahtaan. Rasittavaa toi päikkäreille nukahtamisen vaikeus, ei kovin hyvin pääse ite päikkäreille tai muutenkaan "tauolle"... oon alkanu puhuu miehelle kämpän vaihtoa sellaiseen mis on parveke et sais tytön ulos nukkuun. Mies ei innostunu, ei kuulemma jaksa muuttaa. No en itekään mut en kyl tätäkään jaksas ku toinen on niin työläs saada päivällä nukkuun ja kuitenki yölläki pitää ite herätä syöttään. Muutenki olis tarve isommalle kämpälle, vielä aion yrittää! Vinkkejä miten ylipuhua mies ilman komentelua?

kaiho, joo mua ainaki nyppii toi paino- ja kuntoasia, argh Normipaino 57-59 kiloa, eli painoindeksi siinä 21-22 välillä, ja joskus oon painanu maksimissaan 62 kg. Nyt 64 kg edelleen... Ei putoa tuosta ellen vähennä syömisiä tai liiku rankemmin. Imetys mitään kiloja vie kun tulee vaan nälkä... en ees syö mitään herkkuja tai roskaruokaa, ihan tavallisella itseäni ruokin No, mua lohduttaa se et yhet mun vanhat farkut menee kuitenki päälle vaik kollareissa kieltämättä mukavinta on olla tällä pömppiksellä Vähän oon nyt alkanu kuntoilla, tein jopa vatsoja kun rako vatsalihasten välissä ei ollu löytyäkseen sitten millään.

 

Unille nukahtaa poika itekseen Yöunille mennessä syö masun täyteen ja kun vie sönkyyn ja tutti suuhun niin hyvä tullee. Joskus laulelee omia laulujaan sängyssä, mutta useimmiten sammuu ku saunalyhty. Samoten päikkärit, tartte ku pukea vaunuihin niin nukahtaa. sitten tökätä vaunut takapihalle. Asutaan siis rivitalossa. Sekä sisällä siirrän olkkarissa kehtoon nukkumaan. Myös leikkimatolla torkkuu kesken leikin Joten meillä on siinä suhteessa helppoo.

Meillä on suuremman asunnon etsiminen edessä viimeistään toisen vauvan kohdalla. Mutta asuntokauppa on nyt huonolla tolalla, ei asunnot liiku. Asutaan kyllä kolmiossa, mutta nämä pikku-ihmiset tarttee aika paljo tilaa tavaroilleen

 

paivih, ooh kadehdittavat unet pojulla ainaki vielä tässä iässä meillä on nukuttu taas päikkäreitä, vaatii kyllä äidiltä vaunuilua mut kariseepa ylimääräiset samalla...

Meille tulee tytön mummi kylään pääsiäiseksi, jee Asuvat kaikki mun sukulaiset kaukana ni harvoin näkee mut kerranki sopi aikataulut yksiin! Ihana ku saa seuraa, piristää arkea ihanasti.

Punnitsin muuten tytön vaa'alla, ensin kävin ite ja sit tytön kans, no peräti 6,5 kg tuli väliä tulikohan mittausvirhe

 

No me ollaan harjoteltu tämä nukkumaan menomtyyli ihan tosi, tosi vauvasta asti. Sitten kun pikkumies alkaa ymmärtää iltasaduista tai muusta, nii sitten otetaan ne kehiin.