Jokohan alamme olla kaikki kahtena kappaleena? Onnea vielä kaikille näin yhteisesti.
Sparklelle lämpimiä ajatuksia, tosi kurjaa että vauvan elämä alkoi noin dramaattisissa merkeissä :-( Mulla on samasta kokemusta esikoisen kohdalla ja jotenkin se shokki iski vasta myöhemmin. Sitä miettii vielä näin vuosienkin jälkeen että mitä kaikkea olisi voinut tapahtua. Mutta pääasia että nyt kaikki on hyvin ja saatte nauttia normaalista vauva-arjesta. Älä kuitenkaan epäröi puhua tuntemuksistasi vaikka neuvolassa jos siltä tuntuu.
Meidän synnytystarinaa:
Supisteluja alkoi olla säännöllisesti viikkoa ennen synnytystä eli sunnuntaista lähtien. Torstaina laskettuna päivänä alkoi pulputa kirkasta, välillä vähän veristä vuotoa. Lauantaina sitten reilummin. Iltapäivällä lähdettiin synnärille tarkastuttamaan oliko lapsivettä ja käyrillä maatessa vettä taas tuli reilummin ja lääkäri ilmoitti sisätutkimuksen tehtyään että mut siirretään saliin ja puhkaistaan kalvot. Kohdunsuu ei ollut viikossa auennut kuin sentin, vaikka supistukset oli kipeitä ja säännöllisiä. Salissa sitten supistukset alkoi nopeasti kiihtyä ja kipeytyä, mutta yritin pysyä pystyssä ja liikkeessä. Viiden tunnin kärvistelyn jälkeen pettymys oli järkyttävä kun kätilö ilmoitti että kohdunsuulla tilanne sama :'(
Kipu oli aivan erilaista kuin kahden aikaisemman kohdalla ja tuntui eniten peräaukon kohdalla hirvittävänä paineena. Tosiaan tuntui että takapuoli repeää justiinsa. Puolen yön aikaan ulisin että haluan epiduraalin. Supistukset tuli aivan taukoamatta, hyvä että ehdin vetää henkeä välissä. (tässä vaiheessa en todellakaan ollut enää pystyssä...) Huusin miestä ja tukihenkilöä painamaan alaselkää ja he tekivät parhaansa. Ilokaasun heitin nurkkaan ja muutenkin olin tosi agressiivinen ja suorastaan vihainen :ashamed: Kirosin niin että varmasti koko sairaala kuuli..
Epiduraali ei sitten auttanut siihen takapuolen kipuun, mutta paikat aukeni lähes hetkessä kun vaikutus alkoi ja pääsin ponnistamaan ehkä puolentoista tunnin päästä pistoksesta. Siinä vaiheessa supistuskivut helpotti, mutta puolen tunnin punnertamisen jälkeen kun lapsi syntyi niin meinasi kyllä järki lähteä siitä tuskasta. Toisen asteen repeämä tuli, ja kun rääkivä lapsi laitettiin rinnalle niin olo oli aivan absurdi. Itkin ja ulisin monta minuuttia helpotuksesta ja onnesta. Mies meinasi jo hätääntyä että mikä mulla on hätänä kun ulinasta ei tullut loppua. Tyttö painoi 4kg ja oli 51cm pitkä. Hattu 37cm. Luonnollisesti aivan ihana tapaus :heart:
Ylivoimaisesti vaikein synnytys kyllä kaiken kaikkiaan. Syyksi kätilö epäili vauvan väärää tarjontaa, sillä oli kasvot ylöspäin. Kääntyi tosin jossain vaiheessa niin, että tuli lähes oikeassa kulmassa ulos. Mutta tuon vuoksi ei kuulemma kohdunsuu päässyt avautumaan ja kipu oli takapuolessa.
Kahdeksan päivää synnytyksestä jälkivuoto oli jo melkein loppunut kun aloin yhtäkkiä vuotaa kuin seula. Siteet kastui hetkessä, veri valui jalkoja pitkin ja jouduin laittamaan vauvan vaipat pöksyyn. Soitin synnärille jossa sanottiin että odotella rauhassa aamuun.. Just! Kun taju alkoi hämärtyä niin soitin äitille että tulee viemään mua ensiapuun. Siellä pistettiin hösseliksi ja jouduin saman tien leikkaussaliin kaavintaan. Istukasta oli sittenkin jäänyt kappaleita kohtuun tai sitten siellä oli ylimääräinen istukka :O Lähes kymmenen sentin läpimittainen klöntti kuitenkin. Ei ihme että maha oli ollut yhä kuin kuudennella kuulla raskaana.. kukaan ei vaan ottanut todesta kun ihmettelin asiaa. Naureskelivat vaan että kolmannen jälkeen alkaa jo näkyä. Nyt kaavinnan jälkeen maha on hävinnyt ja olo muutenkin aivan eri tuolla alakerrassa. Hemppa oli laskenut 80:een, eli vähän heikottaa yhä, mutta muuten olo on nyt hyvä.
Vauva on ollut kova nukkumaan ja tuntuu ainakin näin alkuun helpommalta tapaukselta kuin isosiskonsa. Teille, joilla kärsitään vatsaväänteistä vinkiksi, että paras alle vuoden ikäiselle on antaa maitohapoista bifidusta, eli esim. DDS Junior. Relatabsit ei auta näin pienelle ja öljypohjaiset d-tipat kannattaa unohtaa kokonaan. Näin opasti vyöhyketerapeutti. Meillä on päästy aika helpolla, ehkä juuri tämän takia. Lauantaina mennään vielä osteopaatille. Vauva vetää voimakkaasti selkää kaarelle ja pieni huoli on tietysti, että merkkaa jotain neurologista vaivaa (joista on perheessä kokemusta ennestään), mutta tod.näk. on ohimenevää.
Onko meillä muuten vauva-puolella ketjua? Onko kukaan ehtinyt aloittaa? Itse olen yrittänyt vältellä nettiä, mutta varmasti siellä aina silloin tällöin tulisi käytyä =)
Ihania hetkiä kaikille vauvojensa parissa. Toivotaan että ilmat vähän lauhtuvat niin päästään pian ihmettelemään ulkomaailmaakin.
Tyttötrio ja miss x 12pv
