Kiitti vinkistä ja linkistä
Piupula. Uskaltaa sitä rautaa sitten varmaan ottaa. (tätäkään ei siis tietenkään voinut neuvolaan soittaa ja kysyä, vaan palstalta selvittää
)
Noista
synnytyksistä kun on ollut puhetta, niin jaettakoon tähän lyhyesti nuo kokemukset. Erittäin positiivisia, etenkin kaksi viimeisintä.
Esikoinen käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia rv 39+3 ja vuorokauden käynnistelyn jälkeen synnytys käynnistyi sitten seuraavana aamuna melko kovakouraisen lääkärintarkastuksen jälkeen. Sitten mentiinkin rytinällä: avautuminen kesti 40 minuuttia ja oli yllättäen melko rajua menoa. Siinä ei ehtinyt edes sanoa "epiduraali", kun piti jo alkaa ponnistaa. Miehen olin lähettänyt ulkoiluttamaan koiraa... Onneksi hänkin ehti takaisin, ennenkuin poika näki päivänvalon. Tapahtui täsmälleen 7 vuotta sitten, eli meillä on juhlittu tänään.
Kakkonen käynnistyi yöllä supistuksilla ja sairaalassa olimme jo tunnin päästä ekasta supistuksesta, koska esikoinen oli ollut niin nopeasti maailmassa. Nopeasti tälläkin kertaa edettiin, altaassa lilluin muutaman tunnin ja sitten jo pusattiinkin vauvaa maailmaan. 39+4 oli tämäkin. Ponnistus jakkaralla kahdessa minuutissa ilman repeämiä, tosi helppo homma.
Kolmonen meinasi ottaa varaslähdön jo viikolla 33 ja olin sairaalassa puolitoista viikkoa pakkomakuutuksessa ja sain supistustenestolääkityksen. Viikot saatiin hyvin kasaan ja 39+1 aamulla synnytys käynnistyi supistuksilla ja taas lähdettiin samantien, kun taustalla oli nopeita synnytyksiä. Tällä kertaa ilmeisesti aiemmin syöty lääkitys laimensi supistuksia, koska ne eivät missään vaiheessa oikein säännöllistyneet ja kestoakin oli puolisen minuuttia. Altaassa lilluin tälläkin kertaa, eikä missään vaiheessa tehnyt kunnolla kipeää. 12h30min kestänyt avautuminen oli valehtelematta kivuttomampi kuin menkkakivut! Ponnistus nyt on tietysti aina oma lukunsa, mutta tälläkin kertaa vain 7 minuuttia (jakkaralla tämäkin) ja ihan pieni pintanaarmu, johon laitettiin yksi tikki lähinnä "kaunistukseksi".
iitu-, kuulostaa hyvin samankaltaiselta, mitä mullakin on ollut joka raskaudessa. Kolmoselta tuli yhtenä päivänä oikein kunnolla verta, mutta niinpä vain loppuun meni sekin raskaus.
Toivottavasti on ihan vaaratonta ja ohimenevää sinullakin. kuten myös
TaCalla.
Kadehdin täällä
memmun viikkoja, tuntuu ikuisuudelta, että pääsee sinne saakka...
Kärsimätön? En...
Kuulostaa kyllä nihkeältä sukuloida tässä olotilassa, aika sissi olet,
neulainen. Yhdet sukukinkerit vältin, kun syytin nuorimmaista vatsataudista (jota ei siis tietenkään ollut), mutta voi olla, että kauhean montaa kertaa ei mene läpi.
Hölmöä muuten, kun koko päivän väsyttää, mutta nyt kun voisi mennä unille, ei oikeastaan väsytäkään enää...
Kreecher ja Ötys 8+5