*Tammikuun piinailijat*

Aurinkoista lauantaita ja samalla siis vielä kertaalleen mukavaa ja plussarikasta alkanutta vuotta!! =) :heart:

Ajattelin laittaa uuden pinon alkuun, ja toivottavasti täältä löytyisi muitakin, joilla on menossa jonkinmoinen piinailukuukausi. Saisin seuraa ja pääsisi vaihtamaan fiiliksiä ja jakamaan kokemuksia jälleen sekä tietysti saamaan sitä kultaakin kalliimpaa henkistä tukea. Ja voitaisiin yhdessä laittaa liikkeelle oikeen hurja plussaaalto, eikös vaan? B)

Itsellä siis kolmas inssi tulossa (toivottavasti) ja sen tiimoilta siis mennään ja jännäillään taas sitten loppukuusta. Löytyykö täältä muita, joilla on jonkinlaisia piinapäiviä tiedossa seuraavien viikkojen aikana?

Tervetuloa mukaan kaikki hoitomuodoista, hoitotauoista tai yleensäkin tilanteesta riippumatta!

Kurreliini

 

En siis kilpailevaa perusta, vaan tulen itsekin tänne :wave:

 

Kuuluisinkohan mieki tähän pinoon? Tosin en kyllä tiiä koska pääsen piinailemaan tai edes millä keinolla... Ens viikolla pitää soittaa polille ja kysyä jatkosta. Viimeksi lääkäri sanoi että vois kokeilla polttaa ylimääräisiä rakkuloita pois munasarjoista. Polttaminen kuulostaa aika epämukavalta :| Tai sit toinen vaihtoehto on ivf. Mulla siis on pco.

Takana on siis kaks epäonnistunutta inssiä. Tämä viimeinen epäonnistuminen ottaa tosi koville ja yritän nyt pikku hiljaa taas koota itseäni kasaan. Tuntuu että on tippunut korkealta ja kovaa, niinkuin lasi kivelle, sirpaleet on levinnyt tosi kauas ja kerääminen tuntuu lähes mahdottomalta. :'( Mutta eteenpäin on kai taas pyrittävä. Ehkäpä olo helpottaa kun saa tietää miten jatkot etenee.

Oon tällä hetkellä töissä ja oloa ei yhtään paranna se että maha on niin kipeä ettei tiedä miten päin olis. Oon tässä yön aikana kiskonu 1200mg Buranaa eikä juuri auta. Mulla ois kyllä vahvempiakin lääkkeitä mutta en uskalla ottaa niitä kun niistä menee pönttö sekasin ja sit nukahtaa istualtaan tms...

-Tiiti-
(sorry, tuli valitusvirsi ja vielä sekava sellainen, pakko purkaa ajatuksia johonkin kun niillä on yöaikaa paha tapa "kiertää kehää" )

 

Ajattelin josko liittyisin myös seuraanne. Tarkoitus on nyt keskenmenon jälkeen "vetää henkeä" pari kiertoa ja sitten inssiin uudelleen. Joten seurailen ja piinailen mukana teidän piinailuissa siihen asti. Niin ja tietty luomuilen

t.mmm

 

Miten jakselet Pupuvaimo? Ja millaset sulla on fiilikset? Joulukuun pinosta havaitsin, että sitä sun ehtymätöntä positiivisuutta olisi taas havaittavaissa ja ajatukset on jo varmasti tulevassa. :heart: Missä tilanteessa teidän hoidot muuten on, tai tiedätkö vielä mitään jatkosta?

Ja Tiiti, kyllähän sie kuulut tähän pinoon, ilman muuta! Otetaan sut ilomielin matkaan kohti niitä plussauutisia. Ja niiden aika on tänä vuonna, mulla on vaan sellanen tunne. No ainaskin kova usko. Äläkä suotta yhtään pahoittele pahan olon purkamista, sitä vartenhan me täällä ollaan. Ja voi kun tiedän valitettavasti itsekin tuon olon niin hyvin, kun tuntee olevansa lasia, joka on menossa rikki hetkenä minä hyvänsä ja sitten joinain päivinä on vuorossa se sirpaleiden keräily, kun vaan ei enää pysynyt kasassa. Ja en tiedä voiko meitä siitä syyttää, ettei vaan oma usko riitä, kun epäonnistumiset vaan seuraa toisiaan... Ihmisiähän mekin ollaan, mutta vahvoja sellaisia toki - se on huomattu. Joka päivä ei vaan voi olla niin positiivinen, mutta silloin tarvitaan muiden tsemppiä, niin sitten taas huomaa saaneensa palaset kasaan ainakin joksikin aikaa. Voimahali :hug:

Kivaa sunnuntaita teille,
Kurreliini

 

Loistavaa mmm, tule ihmeessä mukaan! =) Mulla oli tuossa joulukuussa itsellä vähän sama tilanne, eli taukoa/luomuilua menossa, niin silti oli hurjan kiva lukea muiden tilanteista. Ja samalla purkaa omaa oloa pinoon...

Miten olet muuten jaksellut? Mikä sulla on olo?

Kurreliini

 

Täällä kärvistellään tädin kynsissä, mutta hyvä niin että päästää sitten taas eteenpäin. Saas nähdä mennäänkö ivf:ään niin kuin ennen tätä plussaa oli suunniteltu. Toisaalta tuntuu osittain omituiselta lähteä noinkin rankkaan hoitoon, kun kahdesta luomukierrosta tärpännyt vaikka takana 5 nega-inssiä :ashamed:

Kun tästä selvitään, alkaa luomuilu ja mahdollisimman pian takaisin hoitopöydälle!! :wave: ..ehkä ollaankin enemmän jouluvauva -tyyppejä :xmas:

Ollaan siis kaikki täällä vaan, vaikkei hoidoista ole haisuakaan :hug:

Tsemppiä Tiiti; kyllä nuo lääkärit keinot keksii, ja moni asia kuulostaa pahemmalle kuin onkaan :hug:

Kivaa, mutta toisaalta niin väärin, että piinaillaan taas yhdessä Kurreliini ja mmm!! =)

 

Pupuvaimo, aika hyvin kyllä teillä, että nimenomaan noi luomuilut on tuottaneet tulosta. Ja sitten inssissä taas ei ole vielä toistaiseksi onnistuttu. Onko teidän lääkäri muuten kommentoinut mitenkään, että just luomulla tulee tulosta ja hoitamalla sitten heikommin? Mutta kuten niin monasti jo todettu, nää on vaan todella ihmeellisiä juttuja... täytyy luottaa siihen pieneen ihmeeseen ja saada sekä kuu että tähdet oikeaan asentoon, niin hyvä siitä viel tulee. =)

Ja on tosi, tosi kiva piinailla taas teidän kanssa, vaikkakin on kieltämättä aika julmaa ja väärin, että kaikki ollaan yhä/taas täällä. Mutta siis jo ihan yleisen todennäköisyyden nimissä jonkun meistäkin on onnistuttava, ja aika piankin jopa, veikkaisin. :heart:

Meillä siis jatkuu nyt inssit ja lääkityksenä Femar kp2-6 ja sitten Puregon kp 7-11. Huomenna pitäis päästä puhelimella läpi klinikalle ja saada ultra-aika ens perjantaille, jotta nähtäis, miten toi Femar on toiminut. Läpipääsy vaan voi olla aika kova suoritus, sillä joulutauon jälkeen taitaa parilla muullakin olla siihen suuntaan asiaa...

En tiedä kuinka monta inssiä meille tehdään, kun kuitenkin tokalla yrittämällä viimeksi onnistuttiin, ja lääkäri sanoikin jälkitarkistuksessa, että rankempiin hoitoihin on nyt turha mennä, kun meidän tilanne on kuitenkin näin "hyvä". Aika näyttää.

Kurreliini

 

Täällä sitä kärvistellään koneella ja odotellaan iltavuoroon lähtöä. Tosiaan on kiva lueskella muiden hoidoista yms Ja toisaalta kivahan se on että on "vanhoja tuttujakin" mukana ja tilastollinen tosiasiahan on, että niitä onnistumisiakin on pakko tulla jossain vaiheessa

Niin Pupuvaimo ja Kurreliini samassa jamassa tosiaan ollaan ja samoja vastoinkäymisiä kokeneina, valitettavasti.. Itsellä alkaa pikkuhiljaa olo selkiytyyn jollain tasolla. Alkaa olla helpompi puhua asiasta ääneen, eikä itkukaan tule enää yhtä herkästi. Täytyy vaan todeta, että kieltämättä mahdollinen uusi raskautuminen pelottaa. Miten sen pelon kestää ja miten sen kanssa oppii elämään. Ajattelin vain, että piinaavat 9 kuukautta se olisi, ellei ne pelot helpota, koska mitä vaan voi tapahtua ja milloin vain, tieto lisää tuskaa. Mutta jos ei uskalla, ei mitään saavuta, näinhän se menee.
Täällä vieläkin ihan vaalean ruskeaa vuotoa ajoittain ja vähän vain. Liekö normaalia? Kipuja ei ole ja sitä tätiä tässä aletaan odotteleen. Voi mennä ilmeisesti 6-8 viikkoo, jos oikein ymmärsin? Kauanko teillä saman kokeneilla on mennyt tädin tuloon?
Kovasti tsemppiä kaikille ja parannellaanhan niitä tilastoja

t.mmm

 

Paljon on tapahtunut sitten kun viimeksi avasin tietokoneeni. Päätin että lomalla en koske koko vehkeeseen.
Pupuvaimo ja mmm :hug: :flower: :hug:
Meille ei voidakaan tehdä tässä kuussa viidettä inssiä, kun lääkäri meni lomalle. Mulla on menossa siis kahden kuukauden pupuilukausi, joskin nyt on hiukan hankalaa kun kuukautiset tuli viisi päivää aikaisin ja on sellaista ihme tiputtelua ihan kuin olis vaikeuksia käynnistyä. Toivottavasti on kondiksessa ensi kuussa, että saataisiin viimeiset inssit tehtyä.
Siskoni sai toisen juuri sopivasti kun oltiin Suomessa ja vanhempi (pullossa tehty) oli niin ihana kaksi vuotiaan tarmollaan tädin kanssa leikkimässä. Siskokin kovasti kannustaa mua onhan hänellä kova hoitoputki takana ja nyt on kaksi poikaa. Niistä on minullekin kovasti iloa.

 

hei hyppään tänne tuolta IVF:n odottelevien puolelta. Nyt on mun puolesta viimeinen inssipiinailu alkanut. Eli tänään kp 14 oli inssi (eilen sain irroituspiikin) ja nyt sitten vaan piiiiiinaillaaaaan kaksi viikkoa.

Ihana, että Hobelix sulla on hoitoja käyneitä lähipiirissä. Ei ehkä tunnu niin epäreilulta, musta tuntuu että kaikki ympärillä tulee raskaaksi ihan sattumalta, vahingossa, ekalla kerralla. Ja tulee niin epis olo...

 

Tervehdys!

Kiitos kannustuksesta Kurreliini ja Pupuvaimo! :flower:

Olo alkaa pikku hiljaa vähän parempi olo, ehkäpä tämä taas tästä.

Soittelin tänään lääkärille ja kyselin jatkon vaihtoehdoista. Ja vasta miehen kans pohdittiin että mitä tehdään ja mille aletaan. Vaihtoehtoja on siis kolme.
1) Ivf julkisella, jono 8 kk. Tosin Oys:ssa on menossa tutkimus johon osallistumalla voisi päästä hoitoon jo ennen kesää.
2) Munarakkuloiden polttaminen. Tehdään tähystyksellä eli joudutaan nukuttamaan toimenpidettä varten (=riski) ja toimenpiteen jälkeen voi tulla kiinnikkeitä, jotka voi vaikeuttaa raskaaksi tuloa myöhemmin. Toimenpidettä tehdään Suomessa vielä aika vähän, mutta toimii kuulemma yleensä melko hyvin, tosin takeita ei toimimisesta tietenkään ole.
3) Ivf yksityisellä. Pääsis todennäköisesti nopeastikin mutta hinta hirvittää. Ja jos menee yksityiselle ivf:ään ei voi olla julkisella jonossa yhtä aikaa.

Mietittiin miehen kans että jos odoteltais julkisen ivf ja käytäs odottaessa yksityisellä inssissä. Hirveän vaikeaa kun pitäis nyt pienen ihmisen osata päättää... :/ Kuulisin mielelläni teidänki mielipiteitä ja ajatuksia vaihtoehdoista!

 

Tiiti: on kyllä vaikea päätös.. kun mikään vaihtoehdoista ei ole helppo.
Mutta vertailin noita väestöliiton (onko se siis julkinen) ja yksityisten hintoja joskus netissä ja ei niissä niin suuria eroja musta ollut kelakorvauksen jälkeen. Että jos mitenkään mahdollista minä ainakin suosittelisin yksityiselle menoa.
Tai sit toi tutkimus! Kerro vähän lisää...

 

Tervetuloa pinoon Hobelix ja onneliina!! =) Kiva saada lisää naisia matkaan.

Ja terkkuja viisaudenhampaiden poisto-operaatiosta.... :x Kaksi vietiin äsken ja nyt on niistäkin sitten kaikista viimeinkin päästy. Tosin naamasta sen kyllä näkee, pientä turvotusta nimittäin... Onneks se leikkaus on ohi, jostain syystä jännitin ihan hirveesti, vaikka kyllähän ne puuduttaa. Nyt vaan antibiootit naamariin ja särkylääkkeitäkin sain kaikenmoisia - voi sitten tabletteja napsia vuorotellen ja välillä piikittää Puregonia. Kiavt lääkecokctailit täällä menossa.

mmm, ymmärrän niin noi sun fiilikset. :hug: Itelläkin tuli aluksi itku ihan joka päivä ja km:sta puhuminen oli mahdotonta, se vaan sattui niin paljon. Ajattelinkin, ettei siitä pääse yli, vaan ne päivittäiset itkukohtaukset tuli jäädäkseen ja tuntui että elämä ei voi enää millään palata normaalinkaltaiseksi, mutta tässäkin aika parantaa haavoja. Nyt on helpompaa jo, vaikka tietysti sitä vieläkin silmät kostuu, jos lukee muiden vastaavista kokemuksista... :'(

Ja se vaalea vuoto on varmaan ihan normaalia, ja sitä voi tulla tosiaan jonkin aikaa. Mulla mitään vuotoa ei oikeestaan tullut, koska kaavinnassa oli kait tehty niin tehokasta työtä. Ja menkkoja sai tosiaan ootella, mulla se km:n jälkeinen kierto oli 40 pv. Ootko käynyt jälkitarkistuksessa, siellähän ultrassa voisi kattoa, että miltä se tilanne näyttää ja missä vaiheessa kiertoa mennään?

Hobelix, ihanaa kun sulla on niin lähellä todisteet onnistuneesta hoidosta - se antaa varmasti itselle voimia. :heart: Tässähän tuli itsekin oikeen hyvälle tuulelle, kun luin sun viestin.

onneliina, tosi kiva kun tulit täälläkin piipahtamaan! Ja vau, oot jo tosi pitkällä, kun inssikin on tehty ja pääset siihen varsinaiseen piinailuun. Tsemppiä hurjasti ja ehkäpä sun ei tarvitsekaan mennä ivf:ään ollenkaan...

Tiiti, sulla (tai siis teillä) onkin vaikea valinta menossa. Mäkin ehkä lähtisin tota yksityistä suosittelemaan, sillä odottaminen on niin raskasta. Mikä teillä on inssien tilanne, eli eikö silläkin voisi hyvin onnistua? Ja tietysti jonoon kannattaa mennä nyt julkiselle, ja jos siellä ois vielä mahdollisuus päästä siihen tutkimukseen. Sehän ois tosi hyvä. Ja kiva, kun sielläkin ollaan positiivisemmilla mielin. Kyllä se aurinko vaan alkaa jossain vaiheessa paistamaan - meille kaikille!!

Tilastojen parannusta suunnitteleva Kurreliini

 

Täällä sitä taas kyhötetään koneella, yllätys..
[/b]Kurreliini mulle ei mitään jälkitarkastusta määrätty, ei ilmeisesti sen takia, koska kun menin päivystykseen sen erittäin runsaan vuodon takia, niin meidän hoitava lääkäri sattui olemaan päivystävänä gynekologina. Silloin ultrasi ja sanoi, että kohtu oli tyhjentynyt täysin. Mietin kyllä jälkeenpäin, että miksi ei jälkitarkastusta määrännyt, enkä älynnyt edes kysyä. Jälkeenpäin olin vielä yhteydessä lääkäriin puhelimitse(rh-neg veriryhmän takia) eikä silloinkaan ollut mitään puhetta. Kävin kyllä uudenvuoden aattona yleislääkärillä ja silloin otettiin pika crp, joka oli ihan normaali, ettei ainakaan tulehdusta ole seurannut. Tosin ei ole kipujakaan ollut tai muuta vaivoja. Yleislääkäri olisi kyllä lähettänyt ultraan varmuuden vuoksi, mutta sanoin tarkkailevani tilannetta. Jotenkin en vain halunnut mennä sinne polille silloin, ahdisti niin perkuleesti.

Sitten kysymys muille mahdollisille rh negatiivisille, jos olette synnyttäneet tai saaneet keskenmenon, niin onko teille pistetty Anti-d immunoglobulin rokote? Minulle se pistettiin heti tytön syntymän jälkeen ja pitäisi pistää myös keskenmenojenkin jälkeen. Aikaraja taisi olla 72h, joten minulla se jäi pistämättä. Olkaahan tarkkoja kaikki rh negatiiviset.

Hyvää keskiviikkopäivän jatkoa kaikille!

t.mmm

 

No voi vitsi, tuli sitten tummalla, ei ollut tarkoitus

 

Onneliinan viestiin vähän korjaisin.. Julkinen puoli on Tays/Oys/Tyks jne mutta yksityisiä on Ava, Väestöliitto, Fertinova, In-Tiimi jne.

Jonkun verran kaupungit ostavat palveluita myös omien hoitojen lisäksi yksityisiltä koska eivät pysty kaikkia tuottamaan itse.

 

mmm ja pupuvaimo: olen niin kovin pahoillani puolestanne, ei löydy sanoja. :hug:

Itse piinailen sillä tavalla että 4. inssi on tehty tänään. Nyt on kauhea tsemppi päällä että kyllä se tästä onnistuu. Saa nähdä mihin suuntaan mennään huomenna tässä vuoristoradassa...

 

Raitapaitainen: aa, kiitti. väestöliitto kuulostaa niin viralliselta, että luulin, sitä julkiseksi. Nyt rupesin miettimään, että ehkä minäkin sitten olisin päässyt vähän halvemmalla julkisella. No turha kai sitä enää miettiä, kun on jo päässyt hyvään alkuun hoidoissa yksityisellä.

Ruusunen79: toivottavasti inssi onnistui tällä kertaa! mulla oli eilen, että piinaillaan sit samoissa! jännittää niin kauheasti ja pitäis yrittää ottaa rennosti vaan.. vaikeeta

 

Onneliinalle ja Ruususelle tsemppiä piinailuun!

Kurreliini eikös se oo kivaa että on monenlaisia lääkkeitä, ei pääse kyllästyyn


Sain tänään postissa lisätietoa siitä tutkimuksesta johon Oys:n lääkäri meitä pyysi. Siinä on siis tarkoitus tutkia Metformiinin (=diabeteslääke) vaikutusta ivf-hoitojen tuloksiin normaalipainoisilla pco-potilailla. Metformin lääkitys pitäis alkoittaa muutama viikko ennen ivf:ää. Lähtisin varmaan mukaan tutkimukseen, jos päätettäis jäädä odottamaan julkisen hoitoja. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä että taidetaan mennä ivf:ään yksityiselle. Odottaminen käy niin paljon minun mielenterveydelle etten taida kestää sitä enää. Huomenna soitan Väestöliittoon ja kyselen niiden tilanteesta. Toivottavasti sinne pääsis hoitoon jo ens kuussa!

 

Tervetuloa mukaan Ruusunen79! :flower: Ja koitahan pitää vaan hyvä tsemppi päällä loppuun saakka, kun ei siitä itse onnistumiseen uskomisesta varmasti haittaakaan ole... Pidämme peukut kovasti pystyssä täällä.

Tiiti, juu, ei käy liian ykstoikkoseksi, kun lääkkeet vaihtuu. Mutta siis pääasia, jos ne vaan toimii halutulla tavalla.

Mulla on nyt jostain syystä ihan ihme fiilikset, joita ei ole aikaisemmin ollut. Mä en oikeen mitenkään ole saanut viritettyä mitään tsemppiä enkä innostusta tähän inssikertaan, ja suhtaudun tähän aivan ennennäkemättömällä viileydellä ja sellasella rauhallisuudella, enkä oikeen ehkä usko, että tästä mitään tulisi. Jotenkin vaan ei ole mitään sellaista kutkuttavaa toivoa ja oikeeta yrittämistä, mitä aina ennen on ollut. :ashamed: Kaipa toi hoitotauko ja kokemukset on jotenkin vaikuttanut. Tai sitten mä jotenkin koitan suojella itseäni, kun se negan saaminen on vaan niin raskasta ja pelottaa, ettei se koskaan onnistu... eli en anna itseni innostua enkä uskoa, ettei lasinsirpaleet sitten lentäisi niin pitkälle totuuden koittaessa... Jotenkin mä vaan suhtaudun tähän niin, että tästä on tullut arkea ja hoito menee siinä sivussa kuin muukin elämä, enkä sen kummemmin mieti sitä kun ei se asiaoita mihinkään muuta. Mukamas.

Näköjään nää fiilikset ja ajatukset sitten vaihtelee ihan valtavasti muutamassa viikossa, ja kyllä tässä vähän itsekin on ihmeissään ja peloissaan, että mitä tapahtuu... Eikös tässä vaan pitäisi jaksaa uskoa asiaan ja olla tässä touhussa joka solulla mukana? No, huomenna on ultra, ja jos siellä on asiat edennyt, niin ehkä tässä vielä jotain intoa saadaan haalittua jostakin. :ashamed:

Laitan tähän oman tilanteen, ja lisätkää itsenne mukaan, niin saadaan meistä lista aikaseksi. Ja päästään kunnolla piinailun makuun.

Torstai 10.1.2008

Kurreliini.........3. inssi......Femar, Puregon......kp 10/32-40/pp


Kivaa torstaita,
Kurreliini

 

Mulla on kurreliini vähän samat fiilikset. Ei oiken meinaa löytyä sitä tietynlaista toivoa..
ehkä ultrassa näkyisi kuitenkin jotain, joka sais taas uskomaan!

 

Taas elävien kirjoissa! =) Eilen mentiin päivystykseen kun mahakipu oli niiiiin kamala; lääkäri tutki ja kohdun suulle oli kerääntynyt "raskausmateriaalia", jota elimistö ei ollut itse saanut supistelua ulos. Lääkäri sitten putsasi paikat pihdeillä ja kipu oli poissa alle minuutin; kyllä sen pienen nipistyksen siitä hyvästä kesti.. :snotty:
Vuotokin loppui samalla ja olo kuin ei mitään!! Ihanaa!! =) =)

Tänään alkaa siis uusi uljaampi pupuilukausi; mahtaako sitä osatakaan enää, on meinaan aikaa viime kerrasta :xmas:

 

Torstai 10.1.2008

Kurreliini.........3. inssi......Femar, Puregon......kp 10/32-40/pp
Pupuvaimo.....luomupupuilu.....km 01/08.......kp 7?/?

 

Pupuvaimo, hyvä että sait pikaisen helpotuksen kipuun ja nyt on sielläkin sitten paikat kunnossa. Mainiota. Ei muuta kuin pupuilua harjoittelemaan jälleen.. Ja teillähän on tunnetusti hyvät mahikset luomuilussa. =)

onneliina, ai sulla on vähän samanlainen tilanne... tai siis samanlaiset fiilikset tästä yrittämisestä. Tosin tänään olin leffassa ja siitä elokuvasta jäi mieleen viisaus, että toivoa ja yrittämistä ei saa koskaan lopettaa, vaan niiden avulla mahdottomastakin tulee mahdollista. Ja siis siinä leffassa tää ei liittynyt mitenkään raskautumiseen... Eiköhän mekin nyt taas tehdä ryhtiliike ja aleta uskoa itseemme ja pieneen ihmeeseen, joohan onneliina? =)

Kurreliini