voi ahistus,
Tänään on huono päivä, jos ei halua lukea ääliömäistä avautumista, ei kannata lukea tätä ollenkaan.
Aamulla tyttö heräsi liian aikaisin ja kiukutteli päiväunille saakka sitä. Kiukutellessaan ja riehuessaan tippui ensin nojatuolista (käsinojan päältä suoraan pyrstölleen) ja sitten sohvalta kohta taas. Nyt kyljelleen. Kaatoi kolme kertaa maidot lattialle ruokaillessaan, heitti ruokaa ympäriämpäri ja sotku oli valtava. >Minä hermostuin jo moiseen.
Mutta pahinta kaikessa on se, että meillä oireet jatkuu. Tytölläon yskä ja mua ottaa hengitysteihin. Olen niin väsynyt tähän, kun koko ajan miettii, että mitä kaikkea vikaa talossa on, onko tämä ihan pilalla... Jouduttiin ottamaan asianajaja, jonka mukaan pitää nyt tutkia kaikki. Esim. patolevyjen olemassaolo on nyt täysin kyseenalaista, kun niitä salaojia ei olekaan ollenkaan tuossa talon ympärillä. Joten vesi menee kellariin lirin lirin lirin, lorin lirin. Ahistaa kamalasti, kun olen tuonut oman lapseni tänne asumaan ja nyt täällä ei ehkä olekaan hyvä asua. Asiaa tutkitaan, mutta se mies, jonka pitäis tulla kattomaan kämppää on tuttu, ja se on luvannut tulla joskus, en tiedä koska. Olen puhki tähän. Miehenkään kanssa ei varmaan muusta puhuta kuin talosta ja sen tilasta ja lapsesta. Tuntuu, ettei mitään muuta mahdu mieleen, ja sekös masentaa. Ja sitten se purkautuu hermostumisena lapseenkin. Ihan tyhmää.