**TAMMIKUU2008**joulukuu

Onnea tahtoo äidiksi synnytykseen.

Neuvolakuulumisia.. RR 123/83, hempa 118, sf 34, syke 140+ ja liikkeet ++. Plärää on taas vaihteeksi kerääntynyt 750g/ viikko. Nyt yhteensä 15kg :ashamed: Rupesi ihan hikeentymän siinä, että eikö siellä enää olla elävien kirjoissa, kun ei kuulunut sydänääniä lainkaan. Sitten kun aikansa sinä ronkki masua, niin löytyi ne sitten lopulta. Vauva on ryhmittinyt oikealle puolelle, olut siellä ainakin jo 6 viikkoa. Nyt se sitten terkan mukaan on selkä ulospäin ja jotenkin kierosti siellä.

Heh, ehkä tosiaan on parempi, ettei tuonne alakertaan näe mitään. Viimeksi katoin sinne peilin kautta muutama viikko sitten, kun se rasvapatti ilmestyi. Silloin ei mitään ylimääräistä väriskaalaa siellä ollut.. Mutta ei sinne näemmä enää kannata katsoa, ei tiedä vaikka se loistaisi kaikissa sateenkaaren väreissä, suonikohjuja kuin ympäriinsä kuin puolukoita mehtässä.

Nappis ja Abbath 36+4

 

onnea synnytykseen tahtoo äidiksi :hug:

ja kiitos ymmärryksestä tammimassut tän alapääongelman kanssa.. ei tosiaan parane sinne kurkkia

tossa äsken sain kauheet raivo kohtaukset vaikkei olisi pitänyt. olin laittanut pojan nukkumaan ja puoltuntia sen jälkeen kuulin vessasta kolhduksen ja poika oli siellä ilman vaippaa ja housuja,kakka pallero suihkussa ja käsisuihku kädessä.. sitten menin potan luokse ja sinne oli kakst vääntäny ja pottaa oli myös ulkopuolelta kakan peitossa :/ sitten vaippa löyty sängyn vierestä (ei onneks ollu kun pissaa) ja housut sängystä.. siinä sitten huurin ja raivosin pojalle minkä kerkesin ja vaihoin puhtaat vaatteet. jälkeen päin kun ajattelee niin poikahan oli vaan yrittänyt ihan itse pärjätä ja pestä ittensä ja minä se vaan torun ja rähjään.. :ashamed:
mut ei kyllä ollu kiva yllätys.. poika oli vielä hiipinyt kun en ollut mitään ääntä kuullut. sillä on nykyään huono tapa kun ei tuu asipoista ilmottamaan vaan toimii..

NAsu 34+4

 

Meillä täällä on vietetty erilaista alkuviikkoa. Multa murtui mitä ilmeisemmin kylkiluu sunnuntaina kun yskin. En edes kovasti yskäissyt mut tais olla viimeinen tikki kun kuului sellainen napsahdus ja aivan helvetillinen kipu tuli sen jälkeen. Soitin päivystykseen mutta eihän ne siellä minkään voi. Kehottivat sitten menemään jos tulee pistävää yhtäjaksoista kipua tai hengenahdistusta. (Jolloin kylkiluu voi lävistää keuhkon) Onneksi sellaista ei ole tullut. Mutta mun yskä kun ei ole parantunut niin meinaa itku päästä ja taju lähteä kun vähänkin pitää yskäistä. Antibioottikuuri loppui sunnuntaina ja on se helpottanut aika paljonkin.
Miehelle valittelin että mitäs vielä... Toivottavasti ehtii parantua tuo kylki ennen kun synnytys käynnistyy.
Huomenna olis sitte lääkäri ja katsovat samalla tuota vaavin kokoa. Ihan mielenkiinnolla odottelen kun ne mahamitat olleet niin pieniä edellisiin raskauksiin verrattuna. Tosin mun mielestä tuo vaavin pää tuntuu jo tuolla aikasen alhaalla, ei kylläkään kiinnittyneenä, mutta ei se ollut koskaan edellisillä kerroillakaan kun vasta synnytyssalissa.

Noista suonikohjuista häpyhuulissa; mulle tuli synnytyksen jälkeen viimeksi, mutta hävisi noin kahdessä viikossa. Aikasen ilkeälle tuntui.
Ja tuota alaosastoa mun piti heti viimeksi peilin kautta katsastaa kun kätilöt ja muut hoitajat päivitteli mun mustelmien kokoa synnytyksen jälkeen. Ja olihan ne mojovat, melkein puoleen reiteen asti ihan sinipunainen. Mutta ei kyllä ollut yhtään kipeää.

mirkkuli 32+6

 

Voi viude, ihanaa kun alamme jakutua! Onnea paljon synnytykseen tahtoo äidiksi!

Päivän kysymykseen niin minä INHOON silittämistä, siis en ymmärrä miksi, ei sen nyt luulisi niin pahan nakki olevan mut on se. Sen sijaan minä pidän ikkunoiden pesusta, ja pölyjen pyyhkiminen ja samalla järjestely on kivaa ehkä olen hieman pöhlö.. no kaikilla omat huvinsa

Sitten masentavia neukkakuulumisia.. Ihan ekaks ite terkka oli jotenkin väsynyt ja hätänen, koko käynti kestikin huimat 15 min max. Pissa oli puhdas, paineet 140/82, pärjää mutta koholla.. painoo tullu kilo viikossa! !!! Turvotus varmaan sadalla plussalla, olokin on kyllä sen mukanen, lenkkarit puristi (muita kenkiä ei kannata ees yrittää jalkaan), käsiä särki ja naama ihan kamala.. Todella hehkee olo. sf mitta pompsahtanu 35 (no ei kyllä sen mukaan sitten laskeutunu yhtään, päin vastoin ylöspäin änkeny) mutta on tää vatta silti alhaalla ja pääkin on kiinnittyneenä hyvin, koko on valtava
Mitäs sitten, vettä tuntui oplevan normisti, :heart: tosi vahva ja hyvä siinä 150 luokkaa mennään, liikkeet ++ ja siis rt. Rupes sitten puhuun että kyllä tää vauva tuntuukin valtavalta käteen kiva, että jännityksellä hänkin odottaa perjantain ultrasta painoarvioo! Että todnäk mennään sit Tays:n lääkärille ja jutteleen synnytystavasta Oli jotenkin ihan erilainen kun ennen, nyt olenkin sit ihan hysteerinen ja pelottaan rupes toi synnytys ihan valtavasti, matkalla kotio puhuin varmaan ääneenkin että sektioon mennää ihan varmasti ja viimestään vuodenvaihteen jälkeen, että tää on ihan varmasti joku yli 5kg! SIis rupes ihan päässä pyöriin kaikki mahdollinen ja nyt onkin sit tosi heikko olo ja hiki pukkaa ja kaikenkukkuraks korvaa särkee, saattaa johtua myös tosta hampaasta et korva särkee. Niin sekin vielä, huomenna hammaslääkäriin ja varmaan antaa sitä juurihoitoa, mikä on kuulemma kamalaa, itellä ei kokemusta.

Taustalle jään kans heiluun :wave: jos vaikka löytys jotain piristävää netistä..

Masentunut Cattie ja reipas Osku-poika 35+4 :heart:

 

Onnea synnytykseen Tahtoo äidiksi! Jännää...

Täällä tällaista rauhallista odotusta vaan... Alkaa aika ajoittain käymään hieman pitkäksi äitiyslomalla, sitä osasin odottaakin. Vauvalle on kaikki jo valmiina. Sairaalakassi vaan enää pakkaamatta. Toisaalta, en haluaisi töihinkään palata, ihan hyvä näin! Saa nukkua pitkään ja käydä rauhassa koiran kanssa ulkona. Neljä viikkoa vielä laskettuun aikaan... Onneksi on joulu välissä. Eikä sitä tiedä koska synnytys käynnistyy, kun ekan ultran mukaan ollaan 6 pvä laskettua aikaa edellä.
Ehdin jo kuvittelemaan itselleni kutinaa raajoihin, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että se on enemmän sellaista ajoittaista kihelmöintiä ja johtuu tod. näk turvotuksista. Jos lisääntyy, niin sitten otan yhteyttä neuvolaan. Olen ymmärtänyt, että hepatoosiin liittyvä kutina on aika rajua ja voi häiritä yöuntakin. Sellaista mulla ei ole...

T:Hazelnut rv 36+1

 

Voi että, niin niitä vauvoja alkaa vaan pikkuhiljaa tupsahtelemaan meidänkin pinoon! On se hienoa. Onnea tahtoo äidiksi synnytykseen :heart:

Täällä tänään aamulla oli viimenen lääkäri käynti ja aika turha reissu kaikenkaikkiaan. Ajat oli paljon myöhässä ja sen takia lääkäri tosi nopea ja hätäinen hommissaan. Hyvä että ehti saada sydänäänet kuuluviin kun jo totesi että hyvät äänet ja se oli siinä. Mitään painoarviota ei edes yrittänyt tehdä, ja pikaisesti kokeili kohdunsuuta. Paikat pehmeät mutta kiinni ja kaulakaan ei ollut lyhentynyt yhtään. Vauvan pää tuntui käsiin että aika alhaalla on jo. Muuten kaikki arvot kohillaan ja painoakin oli nyt tullut vain 200g vko kun viimeksi 600g. Sf oli taas kasvanut vain sentillä, nyt 30cm. Vauvan koosta olisi ollut kiva saada jokin arvio, mutta eipä sitä enää taideta tehdä, kun sitten vasta synnärillä arvioivat.

Joulukortit sain vietyä postiin ja viimeinen koneellinen vauvan vaatteita on nyt pesty. Ja minä en todellakaan pidä silittämisestä |O Senpä takia meillä ei mitään silitetäkään

Pötkyläkö se mainitsi että karvat kasvavat vauhdilla raskauden takia, niin täällä aivan päinvastoin. Mistä en siis todellakaan valita Säilyisipä tämä tahti vauvan synnyttyäkin

Nyt ruoan laittoon, että päästään syömään kun mies kotiutuu töistä.

Pippuri ja Onnimanni 35+6

 

Cattie älä turhaan stressaa juurihoidosta, ei se yhtään ikävämpää ole kuin normaalikaan hammaslääkärissäkäynti. Nykyisin puuduteet toimivat niin hyvin.

Mä yritin äsken nukkua tovin, kun yö meni valvoessa, mutta ei se uni kunnolla nytkään tullut. Onko muilla näin, että ei onnistu nukkumaan päiväunia? Mulla on nyt viimeisen kuukauden ollut näin, et vaik kuin päivällä väsyttäis, ni uni ei vaan tuu. En tiedä johtuuko stressistä vai mistä...

Huomaan, että mitä pidemmälle viikot kuluu, sitä enemmän alan stressata kaikkea mahdollista, siivousta, joulua, synnytystä, vauvanhoitoa... Toivottavasti stressi pysyy vaan kohtuudessa, eikä ylly liian pahaksi. Eniten pelkään, että alan ihan oikeesti pelkäämään synnytystä. Mulla ilmeisesti on aika matala kipukynnys, tai siis ainakin aikasemmin oon usein pyörtynyt kivusta esim. menkojen aikana. Nyt sitten vähän jännittää, et jos kipu on vielä pahempi, niin onko mulla mitään mahdollisuutta pysyä tajuissaan, vai pyörrynkö taas...

Mutta nyt taas pois koneelta, jotta saisin edes jotain hyödyllistä tänään tehtyä.

 

:flower: ihanaa toiset saa lähtee jo synnärille nyytin hakuun :flower:

Meikäläinen se vaan menee keskiviikkona sokerirasitus kokeeseen :x Jo ajatuskin saa mut voimaan pahoin :x :x Tuon sokeritestin jälkeen tarttis vielä käydä lääkärillä pyytämässä jatkoa sairaslomaan.

Päivän kysymyksessä oli silityksestä: oon ihan himo silittäjä. Samoin imurointi on mun himo juttu. Nyt olen näiden kipujen kanssa joutunu aikalailla luopumaan tosta imuroinnista, joten silitän nyt senkin edestä.

Omaa napaa sen verran että kivut vaan pahenee ja huippaus/pahoinvointi varsinkin aamulla tosi hirveetä. Onneksi vaavi liikkuu mahassa kivasti niin muistaa että palkinto tästä kaikesta on tulonpäällä Synnytystä en ole miettinyt enkä mieti. Sen kyllä edellisistä synnytyksistä tiedän että kipulääkkeeksi en kelpuuta muuta kuin epidruaalin, kun ei noi muut dropit mitään auta. Näillä eväillä meikäläinen aikoo pärjäillä

maximilian ja vauva 33+1

 

Neuvolasta terveisiä. Hb 123, sanoi, että joka toinen päivä rautaa riittää. Paineet 103/67. Sain lähetteen Isoon Sairaalaan (kaattooko kukaan Jopea?) siis Seinäjoelle tuon maksan takia. Toivottavasti lääkärinä ei ole se semmoinen Kaikkonen Sydän lyö vankasti ja tasaisesti. Että aika rutiinia. Tuon maksan takia meni tietokoneen naputteluks terkkarilla, mutta siis ihan rutiinikäynti. Sf tais olla 32. AI NIIN!!! Painoa tuli 2 kiloa kahdessa viikossa!! Jumalan pyssyt!! Eikä ole turvotusta. Syön kylläkin kuin hevonen, johtunee siitä. No nyt sitten painoa tullut kaikenkaikkiaan se 10 kiloa. Plääh!!!

Kohta ryntään hakemaan poikia kerhoilemasta/hoidosta ja taidan pesaista vähän vauvanvaatteita... Vihdoin. Olisin pessyt jo syyskuussa, mutta onneksi olen saanut itseni pidäteltyä

Niin ja minä INHOAN silittämistä myös!! Varsinkin paitojen. Tyynyliinat menee, jos on ihan pakko... ja kaikki suorat pinnat/saumat. Ja pölyjen pyyhkiminen on myös typerää... Kun en jaksaisi laittaa niitä tavaroita siihen hyllyyn takaisin. Kun ei voi vaan välistä pyyhkäistä, kun sitten itteä harmittaa, kun ei kunnolla tullut pyyhittyä. En siis pyyhi pölyjäkään!!!

johnu 33+2

 

MaijaM: Juu täällä ei ainakaan nukuta päiväunia, eikä kyllä pahemmin yölläkään.. väsyttää kyllä, mutta unen päästä ei saa kiinni. Toissayönä nukuin max 2h, viimeyönä peräti 4 tuntia...ja mulla kun on aina ennen ollut niin hyvät unen lahjat... :headwall:

Katja ja rv 36+5

 

Päivän kyssäriin..
Mä inhoon kans silittämistä. Vain kaikki pakollinen pitkin hampain viime tingassa aina silitän. Pöytäliinatkin useasti jää laittamatta ku ei jaksa pesun jälkeen silittää ja sitten se ois taas päivän tai pari ja taas pesuu...-> ja sama ralli. Spesiaalipäivinä meillä aina liina Pölyjen pyyhkiminen onkin kans sama homma, ja toiseksi mulla nasahtaa nokka aina heti tukkoon ja kaikkein rasittavin on noita miehen elektroniikkoja pyyhkiä ku son niistä vielä niin tarkka ettei saa jälkiä jäähä.. niin ollaankin sitten sovittu että pölyjen pyyhkiminen kuuluu miehelle kuin myös imurointi, mä sitten luutuan ja muuten järkkäilen paikat, pesen vessat (josta tullu melkee neuroosi nyt raskauden aikana ku hajuaisti on herkkänä) Sitten mies hoitaa tiski ja minä pyykit. Pyykkäämisestä tykkäänkin, ja oon tarkka Son tarkkaa että tulee kaikki mahollisimman suorina kuivaa ettei tarvis just silitellä turhia ja viikatessa kans.
Onko muilla miehelle ne omat hommat ja itelle omat? Me tai minä tein tälläisen ratkaisun ku aina jäi mieheltä vähälle noi kotihommat ja useesti sano sitten et pitää sanoo ku ei ite muka hoksaa yms. Sitten tehtiin ja "jaettiin" hommat, niin on helppo pitää kiinni sitten omista kotihommista, ku tietää että mitkä kuuluu ite hoitaa päivittäin ilman toisen sanomista ja erikseen hoksaamista. Ja olen kyllä ollut tyytyväinen että nostettii silloin asia kunnolla esille ja tehtii jaot. Tietenkin joskus niistäkin lipsutaa ja toista autetaan, mutta nyt on ollu tosi hyvä että mieskin on hommansa hoitanu vaikka "olenkin vain kotona" niin yksinkertaisesti fysiikka ei kestä. Ja parasta on että mies hoitaa poikien nukutuksen, ite en tän mahan kanssa taivu tuonne lattialle kököttää taikka nuoremman viereen ku se saa monasti päähänsä kaikkee kummallista että saapi unesta kiinni. Ja olen mä kuiten tiukempikin tuossa nukutushommassa kuin mies.

Nyt pottuja laittaa ku karjalanpaisti on muhinu ihanasti uunissa jo pitkää

Saarulainen

 

Johnu: mieti jos sua vastassa onkin semmonen Kaikkonen Mä ainakin repeisin ihan totaalisesti. Siinä sais selitellä ihan omat taudinkuvat.

Äitipolilla on käyty ja meidän Irmeli oli siellä pää alaspäin, Jees. Eli mitään kääntämisiä ei tarvitse tehdä. Lääkäri teki synnytystapa arvion ja totesi että alakautta vaan jos ei ihmeitä tapahdu. Meinas vaan et jos Irmeli päättäisi vielä kääntää itsensä peppu alaspäin. Paino arvio tällä hetkellä 3100 g, eli semmoinen 4 kiloineinen olisi tulossa, en luota noihin arvioihin sitten yhtään, joten jätän sen omaan arvoonsa. Ainoa mitä Irmeli lääkärin mukaan voisi tehdä niin laskeutua alemmas. Hän on siis viikkoihin nähden erittäin ylhäällä ja silleen. Sit mua huvitti kun lääkäri teki sisä tutkimuksen niin tulokset oli huimasti erilaiset kuin viimeksi neuvola lääkärillä. Neuvolassa lääkäri sanoi että vähän on pehminnyt paikat ja kohdun pituus 2,5 cm, tänään lääkäri väitti ettei ole paikat pehmenneet yhtään ja pituutta oli 3 cm. Että jos tähän tahtiin menee tää loppuaika niin mun kohdun pituus on kohta 8 cm.

Jotta silleen, mutta nyt syömään ja sitten hetkeksi pitkälleen.

Nuuskis ja Irmeli

 

Kanapasta tuli syötyä ja nyt voi vähän aikaa taas istua koneella.

MaijaM Mä vähän tota samaa oon miettiny tosta kivusta ja synnytyssuunnittelussa kysyinkin kätilöltä että onko kukaan koskaan pyörtyny synnytyksessä niin ei ainakaan hän ollut kuullut. Mulla ei nyt ihan hirveen matala kipukynnys varmaan oo, mutta mä oon kans pari kertaa joskus pyörtyny kun menkkakivut ollu niin kovat. Ja ainakin on alkanu huipata vähän. Mutta toivottavasti en pyörry siellä kuitenkaan.

Niin ja Saaru kyseli hommien jaosta niin meillä kyllä mä teen pääosin kaiken. Tää on mennyt nyt vähän tähän kun oon ollu tän puol vuotta tässä kotosalla niin oon täällä hommaillu kaikki kotityöt aina päivisin valmiiks. Tottunu mies vähän turhan hyvään, koska sitten kun vauva on syntynyt niin en halua jatkaa samalla tavalla. Teillä ainakin hyvin jaettu hommat. Tuollainen järjestely kävisi mullekin oikein hyvin. Mä oon vaan meistä se tarkempi ja siistimpi ja ehdin jo tarttua siivoamiseen kun miehen mielestä ei ole vielä yhtään likaista. Saa nähdä miten hommien jako muuttuu kun vauva tulee.

Nyt kahvin keittoon :wave:

Pippuri

 

Saaru: Meillä minä teen oikeastaan kaikki kotityöt tällä hetkellä, mut meillä se onkin vähän eri juttu, kun ensimmäinen lapsi on vasta tulossa, niin voi sanoa että "olen vaan kotona", toista se on teillä, joilla on lapsia jo ennestään. Mies saattaa joskus viikonloppuna imuroida tai ruokaa laittaa, mutta muuten minä teen kaiken. Sovittiin, että kunhan vauva on syntynyt, niin katsotaan asiaa sitten uusiksi vähän senkin mukaan, että miten työläs vauva on...

 

Maija M:Kyllä siitä synnytyksestä selviää ja ei kannata pelätä sitä kipua.se on niin tarkotuksenmukaista kipua.jokainen suppari tuo lapsen lähemmäks syliä,olen kuullut tuon mantran aikoinaan mammajoogassa ja se on kyl ihan fiksusti sanottu.nykyään on niin hyvät kivunlievitykset ettei luomuna tarvi synnytystä kestää.

silitys:täällä ei paljon tuo silitysrauta kuumene.vain pakolliset silitän eli yleensä juhlavaatteet kerran vuodessa

Saaru:meillä kumpikin tekee tällä hetkellä kotitöitä,ei olla varsinaisesti jaettu mutta mies ei kyllä koske pyykkeihin.olen kieltänyt...iltaisin hoitaa tytön pesut ja nukuttamiset,mikä on ihan kiva ajatellen sitä että kohta on tissitakiainen sylissä ja jos tulee siskoonsa niin imetysmaratooneja tiedossa iltaisin

Itsellä sitten alkoi nuo lonkkakivut viime yönä ja vessaankin piti nousta 3 kertaa |O uni alkaa olla kyllä aika levotonta ja hikoiluttaakin.kohta alkaa sit varmaan se kun valvotaan muutama tunti yössä..sen olen huomannut että väsymys tulee illalla yleensä 9 aikaan ja jos ei mene nukkumaan(niinkuin en mene) niin uni tulee vasta 23-24..jotenkin tulee aina yhtäkkiä sellainen virkku olo.aamulla kyllä nukkuisin vaikka kuinka pitkään.

HeMa05 rv 36 tasan(hui)

 

Hurjaa muuten, elokuisiakin on jo pitkä pino... Vastahan me jänskättiin ekaa neuvolakäyntiä. =)

 

joo kyllä aika menee nopeasti.itsekin muistan että vasta odotin toista ultraa ja mietin että vielä yli 3kk pitää olla töissä...nyt olen ollut jo kk himassa ja enää sama aika ja palkinto on sylissä

saa nähdä milloin kenelläkin kutsu käy...jännitystä ilmassa

 

Kotitöihin: Meillä on isännällä se malli kotoa, että äiti/vaimo siivoaa ja tekee kaiken kotiin liittyvän. Siis sen ei ole KOSKAAN tarvinnu esim. imuroida omaa huonetta. Voitteko kuvitella, nykyaikana. Opeta siinä sitten vanhalle koiralle uusia temppuja... Eikä sitä sitten edes haittaa villakoirakerros lattialla, kun sille ei ole kehittynyt siivoussilmää Välillä olo on toivoton, mutta huumorilla siitäkin selviää. Itse olen TOSI laiska siivoamaan ja se on mulle lähinnä kamalaa pakkopullaa, jotenka ei niin välikskään. Tai siis likasta ei saa olla, mutta säännöllinen epäjärjestys meillä on aina. Kun pitää siivota, että pääsee esim. imuroimaan. Kaikkeen tottuu... inhorealismia... Kyllähän mies pyydettäessä auttaa ja tekee oman osansa, kunhan kerron mitä ja miten se tehdään... että näin meillä.

 

Mä ostin Alille eilen kotiintulopuvun (sisäpuvun siis)

Tällanen lähti h&m:stä mukaan (50cm kokoinen kun tuosta veikataan max 3kg vaavia)

Mun mielestä toi oli just sellanen kiva söpö ja pehmeä kotiintulovaatteeksi, tietty siihen tulee ite neuloma villa-asu ja haalari päälle vielä...

Kotitöistä: nyt kun mulla on ollu liitoskipuja ja koulua käyn edelleen, ni mies on tehnyt kaikki kotihommat melkeen, (paitsi vauva valmistelut mä olen pääosin halunnut hoitaa heh!) Ite en muuten jaksaisi tätä koulua ja mies on viikot kotona, viikonloppuina vaan töissä ni ihan reilua et se tekee kotihommat, onneksi on pienestä saakka joutunut tekemään kaikkea, kun on 12 lapsisesta perheestä, eikä niillä ollu edes imuria, pesukonetta, tiskikonetta yms, et on tottunut et joutuu hommia tekee kotona ja tietty osaa nykyään käyttää koneita, vaikka niitä ei sen lapsuudessa niillä ollut, jokainen lapsi ku vaan osas pesi omat tiskit ja pyykit jne... Mies on Israelista ni siel on vähän erilaista

PrincessOfAcco ja Ali 36+5

 

Hoh hoijaa. Miten voi ihmistä väsyttää näin hirveesti. Olin sitten ihan unohtanut, että meillä on yhtiökokous torstaina meillä. Eli ei kun leipomaan ja muuta tarjottavaa pöytään hankkimaan. Ei kiinnostaisi kyllä kestitä ketään juuri nyt. No en meinaa hirveesti stressata, vaan paistan torttuja ja teen jonkun kuivankakun. Sit jos tekis jonkun suolasen piirakan, niin eiköhän siinä ole ihan tarpeeksi.

Perjantaina onkin sitten taas neuvola, kun ne vahtii noita mun verenpaineita ihan tosissaan. Tänään kyselivät niistä siellä äitipolillakin. Sinne kuulema neuvolasta passittavat heti jos vielä vähänkin nousevat. Viime raskaudessa niistä ei ollut ongelmaa, mutta nyt tuntuvat nousevan kerta kerralta.

Mutta taas mä täällä tällaista turhaa kun poika istuu sohvalla ja katsoo lastenohjelmia. Onneksi tuo Saarukin oli laittanut jälkikasvunsa dvd:tä katsomaan niin ei tunne itseään ihan huonoksi vanhemmaksi

Mutta nyt iltapuuron keittoon ja tänään on taas DirtySexyMoney päivä.....oon niin koukussa siihen ohjelmaan.

Nuuskis ja Irmeli, jolla on juuri hirmuinen iltajumppa menossa

 

Tsemppiä täältäkin sinulle tahtoo äidiksi, toivottavasti pian kuullaan hyviä uutisia :hug:

Pikaisesti nyt muutenkin kirjoittelenl, kun nyt olis inspiraatiota lähteä pienelle kävelylle. Masussa möyrytään taas normaaliin tahtiin ja on helpottunut olo, kun ei noita liikkeitä tarvitse juuri laskea. Viimeyö meni jokseenkin ikävästi, kun vatsaa nipisteli ja oikeaa jalkaa särki. Iskiaskipuakin mulla on vain tuossa oikealla puolella. Aamulla otin sitten särkylääkettäkin, mutta eipä se juuri mitään auttanut... Huomenna pääsen jalkahoitajalle, jippii ja pitäähän sitä töissäkin vielä piipahtaa.

Nyt ulos, tulen lukemaan noita kirjoituksia sitten paremmalla ajalla... :wave:

 

P.O.A. Ihanan puvun oot poitsulle ostanu =) Miksei meidän kaupungin H&M:llä oo tuollaisia pukuja |O Nimim. heti syöksyisin ostamaan samanlaisen

 

P.O.A. Ihanan puvun oot poitsulle ostanu =) Miksei meidän kaupungin H&M:llä oo tuollaisia pukuja |O Nimim. heti syöksyisin ostamaan samanlaisen

Kiitos Meidän h&m:issä niitä oli molemmissa, ne oli sellasessa unihaalarirekissä, mutta musta toi ei oo niin unihaalari, kun ne muut on sellasia peruspuuvillapukuja ja toi on tollanen pehmeä, hiukan pörröisen tuntuinen kangas... Mikä sen materiaalin oikee nimi sit on? :ashamed: Ja muutenkin toi oli paljon sellasen kivemman näköinen ku tossa oli kaikki yksityiskohtia ja sillee, et ei oikeen unihaalarimainen. Noita oli aika isoihin kokoihin saakka, varmaan 80cm saakka, vaiks sen kokoiselle ei oikeen enää sovi ton tyyppinen niin paljon. Mä otin 50 cm kokoisen, mut niit oli ihan 56, 62, 68 jne.. Mut halus just vartavasten sen kotiintulokokona, vaikka isompanakin toi olis ihan kiva ja mahtuis kauemmin....

muoks: Ai niin, ja piti vielä sanoa että noita oli siellä ollut jo aika kauan et alkoi koot olee vähän loppu, et ne on voinut loppua teidän liikkeestä jos niitä on ollut siellä, mutta nyt just oli tullut uusia, muuten samanlaisia pukuja, mutta ne oli ruskeita ja niissä oli vauva nalle puh ja oisko ollu tikru jotka halasivat, kauan mietin kummanko ottaisin...

 

P.O.A: Mie ostin kotiintulopuvuksi samanmallisen, paitsi siinä ei oo hihoja, ja samanlaista materiaalia olevan potkupuvun H&M:ltä, siinä on sellainen avaruusolion kuva, ja väriltään on sellainen vihreä (ei siis tavallinen kirkas vihreä, vaan miksi sitä nyt sanotaan, H&M:n vaatteissa aika usein käytetty väri, vähän niinkuin harmahtavan-vihreä...tiedät varmaan mitä tarkoitan) Se kans kokoa 50cm. Olipas monimutkainen selitys...

 

P.O.A: Mie ostin kotiintulopuvuksi samanmallisen, paitsi siinä ei oo hihoja, ja samanlaista materiaalia olevan potkupuvun H&M:ltä, siinä on sellainen avaruusolion kuva, ja väriltään on sellainen vihreä (ei siis tavallinen kirkas vihreä, vaan miksi sitä nyt sanotaan, H&M:n vaatteissa aika usein käytetty väri, vähän niinkuin harmahtavan-vihreä...tiedät varmaan mitä tarkoitan) Se kans kokoa 50cm. Olipas monimutkainen selitys...

Sekin on kivan näköinen, mä joskus kattelin niitä kanssa.. mulla hiukan venahti myöhäseen tän puvun osto, eka mietin etten osta ollenkaan ku mulla oli pari tosi kivaa pientä hyvin vähän käytettyä pukua ja noi menee niin pian pieneksi, mut sit päätin et ostanpas ihan uuden ja oman ni sit sen voi pitää sellasena muistona kanssa. Kun on ekastakin lapsesta yks sellanen pikkiriikkinen muistopuku, ni miks ei sit molemmista ihan omat.