Sateiset terveiset... ja sumuiset. Kylläpä kivan keväisen ilman heitti päälle, menimme tänään kerhoon kävellen ja sateessa sitten talsittiin takaisin.. :/ plääh.
Viime yö oli taas kivaa rallia, viereen, omaan sänkyyn, pulloa, viereen... Tuntuu kuin olisin tuomittu elinkautiseen valvomiseen tän lapsen kanssa!
Ihan hirvittää jos tahti sama ens syksynä et miten sitä jaksaa töihin itsensä kammeta :\| . Oon varmaa aiemminki sitä jo täällä pähkäilly.
Santerille siitä hoitoon tottumisesta, on niin yksilöllistä, olen joskus ollu harjoittelijana ihan pienten ryhmässä, niin toisilla meni pidempään kuin toisilla taas lyhyemmän ajan. Toiset ei alkuun reagoi mitenkään, mutta sit kun huomaavat et tää onkin pysyvä juttu, alkavat sitten protestoida. Mut vois kai olettaa et parissa viikosta 1kk:teen voi kestää sellanen vaikea vaihe. Tiedän kyllä mite se sydäntä kaivamaan, kun joutuu huutavana jättämään lapsen toisen syliin.. :hug:
Saa nähdä miten sitte meillä alkaa tuo rutiini hoitua, kun nyt jo näyttää sellasta omaa päätä, jos mikä ei mielytä ni sit on oksat pois!! Jännittää sekin mite hoito tulee järjestymään, saadaanko tähän lähelle, vaiko sitte hiukan kauemmas ryhmikseen. Nuo iltavuorot on kyl hankalia muutenkin, kun siinä on se nukkumaanmeno niin samaan aikaan, ja ennekuin tottuu siihen rytmiin. Minulla kans tuo iltahaku olis siin 9 pintaan ja ukkeli on yleensä unilla siin 9maissa siis normaalisti. Alkuun olisi tarkotus koettaa saada meille kotiin joko minun äitini tai muu, ettei tarvias kauheesti noita iltavuoroja laittaa hoiotopaikkaan, ainaskaan ihan heti alkuun.
Joo , siinäpä tätä sepustusta taas tulikin, joten se on moro!
Viime yö oli taas kivaa rallia, viereen, omaan sänkyyn, pulloa, viereen... Tuntuu kuin olisin tuomittu elinkautiseen valvomiseen tän lapsen kanssa!
Ihan hirvittää jos tahti sama ens syksynä et miten sitä jaksaa töihin itsensä kammeta :\| . Oon varmaa aiemminki sitä jo täällä pähkäilly.
Santerille siitä hoitoon tottumisesta, on niin yksilöllistä, olen joskus ollu harjoittelijana ihan pienten ryhmässä, niin toisilla meni pidempään kuin toisilla taas lyhyemmän ajan. Toiset ei alkuun reagoi mitenkään, mutta sit kun huomaavat et tää onkin pysyvä juttu, alkavat sitten protestoida. Mut vois kai olettaa et parissa viikosta 1kk:teen voi kestää sellanen vaikea vaihe. Tiedän kyllä mite se sydäntä kaivamaan, kun joutuu huutavana jättämään lapsen toisen syliin.. :hug:
Saa nähdä miten sitte meillä alkaa tuo rutiini hoitua, kun nyt jo näyttää sellasta omaa päätä, jos mikä ei mielytä ni sit on oksat pois!! Jännittää sekin mite hoito tulee järjestymään, saadaanko tähän lähelle, vaiko sitte hiukan kauemmas ryhmikseen. Nuo iltavuorot on kyl hankalia muutenkin, kun siinä on se nukkumaanmeno niin samaan aikaan, ja ennekuin tottuu siihen rytmiin. Minulla kans tuo iltahaku olis siin 9 pintaan ja ukkeli on yleensä unilla siin 9maissa siis normaalisti. Alkuun olisi tarkotus koettaa saada meille kotiin joko minun äitini tai muu, ettei tarvias kauheesti noita iltavuoroja laittaa hoiotopaikkaan, ainaskaan ihan heti alkuun.
Joo , siinäpä tätä sepustusta taas tulikin, joten se on moro!