Ihanaa kuulla Ellastiina, että teillä kaikki meni hyvin, ja saitte pienen tytön syliin. :heart: Olenkin monesti miettinyt mitä teille kerhopuolelaisille kuuluu. Itsekin siellä aluksi kirjoittelin, sitten oma elämä vei kaikki voimat, ja kirjoittelu koko palstalle jäi, ajattelin sitten jättää sen kerhopuolen rauhaan teille, jotka siellä olette alusta asti mukana olleet, ja olen nyt täällä sitten kirjoitellut. Todella suuret ja lämpimät onnittelut teidän koko perheelle :hug:
Synnytyksestä puheenollen itseäni toisena päivänä jännittää, toisena pelottaa ja toisena odotan ihan innoissani synnytystä. Lähinnä pelkään jotakin komplikaatioita, tai ettei vauva mahdukaan syntymään, tai kärsii hapenpuutteesta tms, kipua en niinkään pelkää - sen jotenkin koen kuuluvan asiaan. Joka päivä olen onnellinen, että olemme taas päivän lähempänä vauvan syntymää. Nyt mulla on alkanut supistuksia olemaan enemmän kuin ennen ja ne on jotenkin voimakkaampia. Viimeyönä heräsin pari kertaa kipeään supistukseen, mutta nukahdin aina uudelleen sen jälkeen kun olin katsonut kelloa. Mies on tosiaan kipeänä, ja siirrettiin sairaalaan tutustuminen viikolla eteenpäin. Toivottavasti vauva pysyy sen ajan sisällä. Muutenkin mietityttää, että jos mies on kipeänä, ja synnytys käynnistyy, niin voiko mies tulla mukaan synnytykseen, täytyy kai pyytää joku kaveri varmuudeksi varalle, jos hätä tulee. Toivottavasti en itse kovin pahasti sairastu.
Millis Toivottavasti paranet pian, etkä sairastu pahemmin. Itsellä olon puolesta vähän samanlainen tilanne kuin sulla, että en tiedä mihin suuntaan tässä mennään, tuleeko kunnolla kipeäksi. Olen itsekin päätynyt siihen, että odotan passin hakemisen siihen, että mennään sitten vauvan kanssa yhtäaikaa niitä hakemaan. Ajokortti ja henkkarit kai vois tässä ennen synnytystä järjestää, jos jaksaisin.
Käsi edelleen kipeä, punainen ja tennispallon kokoiselta alueelta turvonnut possurokotteen vuoksi. Muita oireita ei oikeastaan ole.
Kauniita unia.
Haltia ja mönkiäinen 35 + 3
Synnytyksestä puheenollen itseäni toisena päivänä jännittää, toisena pelottaa ja toisena odotan ihan innoissani synnytystä. Lähinnä pelkään jotakin komplikaatioita, tai ettei vauva mahdukaan syntymään, tai kärsii hapenpuutteesta tms, kipua en niinkään pelkää - sen jotenkin koen kuuluvan asiaan. Joka päivä olen onnellinen, että olemme taas päivän lähempänä vauvan syntymää. Nyt mulla on alkanut supistuksia olemaan enemmän kuin ennen ja ne on jotenkin voimakkaampia. Viimeyönä heräsin pari kertaa kipeään supistukseen, mutta nukahdin aina uudelleen sen jälkeen kun olin katsonut kelloa. Mies on tosiaan kipeänä, ja siirrettiin sairaalaan tutustuminen viikolla eteenpäin. Toivottavasti vauva pysyy sen ajan sisällä. Muutenkin mietityttää, että jos mies on kipeänä, ja synnytys käynnistyy, niin voiko mies tulla mukaan synnytykseen, täytyy kai pyytää joku kaveri varmuudeksi varalle, jos hätä tulee. Toivottavasti en itse kovin pahasti sairastu.
Millis Toivottavasti paranet pian, etkä sairastu pahemmin. Itsellä olon puolesta vähän samanlainen tilanne kuin sulla, että en tiedä mihin suuntaan tässä mennään, tuleeko kunnolla kipeäksi. Olen itsekin päätynyt siihen, että odotan passin hakemisen siihen, että mennään sitten vauvan kanssa yhtäaikaa niitä hakemaan. Ajokortti ja henkkarit kai vois tässä ennen synnytystä järjestää, jos jaksaisin.
Käsi edelleen kipeä, punainen ja tennispallon kokoiselta alueelta turvonnut possurokotteen vuoksi. Muita oireita ei oikeastaan ole.
Kauniita unia.
Haltia ja mönkiäinen 35 + 3