Tämä tunne on vain niin täydellinen...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
nimittäin rakkaus :heart: :heart: :heart: Olen niin onnellinen, että 13 v. kestänyt "ihan ok" avioliitto päättyi kolme vuotta sitten. Puolitoista vuotta eron jälkeen löysin elämäni miehen. Vikoja meissä kaikissahan on, mutta hän on minulle niin täydellinen. Ihanaa perjantai iltaa kaikille.
 
Ihanaa, positiivisuutta :heart:

Ja nimimerkki 'just'...joskus se tunne säilyy läpi elämän. Ex oli mulle "ihan ok". Nyksä on yhä (vaikka aika ajoin ärsyttääkin :D) paljon enemmän, juuri se jonka kanssa haluan olla, ja olemme olleet lähes 9 v yhdessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Ihanaa, positiivisuutta :heart:

Ja nimimerkki 'just'...joskus se tunne säilyy läpi elämän. Ex oli mulle "ihan ok". Nyksä on yhä (vaikka aika ajoin ärsyttääkin :D) paljon enemmän, juuri se jonka kanssa haluan olla, ja olemme olleet lähes 9 v yhdessä.

hyvä niin. onnea teille :) Tiedän vaan niin monta, että eron jälkeen kun on hetken yksin niin on ihana taas rakastua ja sitten pian se ei tunnukaan niin hyvältä. Mutta onneksi löytyy todellisia rakkauksia..
 
Alkuperäinen kirjoittaja timpe:
onnea teille! oma ukko lähti just menee, eli toivottavasti mullekin onni suo vielä ihanan miehen :)

Varmasti sinuakin joku jossain odottaa. Jonakin päivänä kun sitä vähiten odotat onni eteesi tupsahtaa :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Ihanaa, positiivisuutta :heart:

Ja nimimerkki 'just'...joskus se tunne säilyy läpi elämän. Ex oli mulle "ihan ok". Nyksä on yhä (vaikka aika ajoin ärsyttääkin :D) paljon enemmän, juuri se jonka kanssa haluan olla, ja olemme olleet lähes 9 v yhdessä.

hyvä niin. onnea teille :) Tiedän vaan niin monta, että eron jälkeen kun on hetken yksin niin on ihana taas rakastua ja sitten pian se ei tunnukaan niin hyvältä. Mutta onneksi löytyy todellisia rakkauksia..

Pakko vielä tähdentää, että en mä väitä, etteikö ukon naama joskus ärsyttäisi, mutta toistaiseksi se on aina mennyt ohi eikä ole tullut sellaista ahdistavaa "olen ansassa"- oloa mitä entisessä suhteessa, joka oli "ihan ok" mutta tylsä!

Ja ymmärrän myös tuon mistä puhut; eron jälkeen uusi rakkaus, luullaan ensihuumaa joskikin muuksi, ja pian huomataan että ollaan taas jumissa suhteessa joka on ihan ok.
 
Alkuperäinen kirjoittaja utelias:
Minkälainen on ihan ok avioliitto/suhde? Mitä siitä puuttuu, ettei se ole sitä jotain?

Osaankohan pukea sanoiksi...no, yritän.

Se on tylsää. Yllätyksetöntä. Toinen osapuoli on niin ennalta-arvattava, eikä sano mihinkään koskaan mitään muuta kuin "selvä, sopii". Ei särmää, ei omia mielipiteitä. Jokaista asiaa pitää harkita ikuisuus ja pohtia onkohan tämä nyt varmasti järkevää, spontaanisti ei voi lähteä mihinkään reissuun tai ostaa mitään suurempaa. Toinen on ihan ok, ei kohtele kaltoin, ei ole paha olla toisen kanssa muttei erityisen hyväkään, ei kutkuttele vatsanpohjassa.

Sellaista mulla oli entisessä suhteessa, joka oli ihan ok.
 
Alkuperäinen kirjoittaja utelias:
Minkälainen on ihan ok avioliitto/suhde? Mitä siitä puuttuu, ettei se ole sitä jotain?

No minulle se oli arkea mikä pyöri ihan ok, mutta arjen keskelle pitäisi löytyä myös sitä juhlaakin. Sitä halua tehdä ja haaveilla toisen ihmisen kanssa samoista asioista sekä puhua niistä. Eikä vain nököttää sohvan nurkassa koko iltaa juuri puhumatta toisilleen. Ihan ok avioliitossa seksi oli vain ihan ok. Siinäpä se.

Nyt minulla on mies ja joka haluaa tehdä samanlaisia asioita kanssani. Hän on älykäs, hauska, omaa saman kieroutuneen huumorintajuni, hän on keskustelutaitoinen ja seksin suhteen haluamme samoja asioita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja utelias:
Minkälainen on ihan ok avioliitto/suhde? Mitä siitä puuttuu, ettei se ole sitä jotain?

Osaankohan pukea sanoiksi...no, yritän.

Se on tylsää. Yllätyksetöntä. Toinen osapuoli on niin ennalta-arvattava, eikä sano mihinkään koskaan mitään muuta kuin "selvä, sopii". Ei särmää, ei omia mielipiteitä. Jokaista asiaa pitää harkita ikuisuus ja pohtia onkohan tämä nyt varmasti järkevää, spontaanisti ei voi lähteä mihinkään reissuun tai ostaa mitään suurempaa. Toinen on ihan ok, ei kohtele kaltoin, ei ole paha olla toisen kanssa muttei erityisen hyväkään, ei kutkuttele vatsanpohjassa.

Sellaista mulla oli entisessä suhteessa, joka oli ihan ok.

Puit aivan täydellisesti sanoiksi ok avioliiton.
 
Okei, kuulostaa tylsältä ihan ok avioliitot. Mutta onko siinä sitten rakkautta ollenkaan (ollutkaan?)? Eikö sitä voi toisen kanssa puhua siitä jos tuntuu tuolta ja yrittää tehdä muutosta (jos kuitenkin rakastaa, vai onko se rakkaus sitten loppunut)? Vai onko se suhde ollut alusta asti tuollaista?

nimim. yrittää ymmärtää :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja mami:
Odottelen innolla miestäni työmatkalta tänään tulevaksi. On enemmän kun ok ja takana 20 vuotta yhdessä...

Ihana :heart: Se ei saakkaan tuntua ihan ok:lta. En syytä ex:ääni erosta. Erossa on aina kaksi osapuolta. Minussa itsessäni on ollut myös vikaa aikaisemmassa avioliitossa kun annoin asioiden mennä siihen ok tilaan. Mutta ero opetti paljon itsestä, siitä kuka minä tosiaan olen ja mitä haluan. Toivotaan, että se kantaa myös 20 vuoden päähän. Ihanaa iltaa teillekkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja utelias:
Okei, kuulostaa tylsältä ihan ok avioliitot. Mutta onko siinä sitten rakkautta ollenkaan (ollutkaan?)? Eikö sitä voi toisen kanssa puhua siitä jos tuntuu tuolta ja yrittää tehdä muutosta (jos kuitenkin rakastaa, vai onko se rakkaus sitten loppunut)? Vai onko se suhde ollut alusta asti tuollaista?

nimim. yrittää ymmärtää :D

Mun suhde ei ollut alusta asti tuollainen.

Yritin mä puhua, mutta loppujen lopuksi totesin että haluan jotain ihan muuta, enkä jaksanut enää edes yrittää parantaa suhdetta. Ei ollut lapsia eikä avioliittoa, ainoastaan avoliitto ja kihlaus, joten oli suht helppo lähteä etsimään seikkailua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja utelias:
Okei, kuulostaa tylsältä ihan ok avioliitot. Mutta onko siinä sitten rakkautta ollenkaan (ollutkaan?)? Eikö sitä voi toisen kanssa puhua siitä jos tuntuu tuolta ja yrittää tehdä muutosta (jos kuitenkin rakastaa, vai onko se rakkaus sitten loppunut)? Vai onko se suhde ollut alusta asti tuollaista?

nimim. yrittää ymmärtää :D

Åbo:n komenttia peesailen myös aikalailla. Minulla osittain oli myös ehkä se, että menimme yhteen jo kun olin 17 v. En siinä vaiheessa kunnolla tuntenut itseänikään. Sitten kuin vain ei kasveta liitossa samaan tahtiin eikä haluta edes puhua niin kaikki muuttuu ihan ok:ksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja utelias:
Minkälainen on ihan ok avioliitto/suhde? Mitä siitä puuttuu, ettei se ole sitä jotain?

Osaankohan pukea sanoiksi...no, yritän.

Se on tylsää. Yllätyksetöntä. Toinen osapuoli on niin ennalta-arvattava, eikä sano mihinkään koskaan mitään muuta kuin "selvä, sopii". Ei särmää, ei omia mielipiteitä. Jokaista asiaa pitää harkita ikuisuus ja pohtia onkohan tämä nyt varmasti järkevää, spontaanisti ei voi lähteä mihinkään reissuun tai ostaa mitään suurempaa. Toinen on ihan ok, ei kohtele kaltoin, ei ole paha olla toisen kanssa muttei erityisen hyväkään, ei kutkuttele vatsanpohjassa.

Sellaista mulla oli entisessä suhteessa, joka oli ihan ok.

Mulle riittää ok-suhde. Tosin miehessä on särmää ja omia mielipiteitä löytyy, mutta muuten ok.
Jos haluan jonnekin reissuun, lähden sinne yksikseni. Se on luksusta. En voi
vaatia, että mieheni haluaa samoja asioita samaan aikaan kanssani. Minulle riittää että hän on kuin peruskallio, johon voi luottaa. Voimme tehdä omia juttujamme rauhassa ilmoitusluontoisesti. Näistäkään tilanteista emme saa mitään säpinää elämäämme.
En edes kaipaa elämääni mitään säpinää, vanhempieni suhteessa sitä oli liiankin kanssa ja kärsin siitä vieläkin.
Emme osta spontaanisti mitään, emme suurta emmekä pientä, ostamme vain tarpeeseen. Lähes 12 vuotta yhdessä ja rahatilanteemme on loistava edellisistä syistä.
En haaveile enemmästä, minulle riittää se mitä on nyt. Toivon että miehellenikin riittää tälläinen peruslapsiperhe-elämä vielä muutaman vuoden. Sitten ehkä matkustelen enemmän ja mies tekee metsätöitä sillä aikaa. Miksi meidän pitäisi olla kiinnostuneita samoista asioista ja olla samanlaisia? Miksei ok-suhde ei riittäisi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja kysymys?:
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja utelias:
Minkälainen on ihan ok avioliitto/suhde? Mitä siitä puuttuu, ettei se ole sitä jotain?

Osaankohan pukea sanoiksi...no, yritän.

Se on tylsää. Yllätyksetöntä. Toinen osapuoli on niin ennalta-arvattava, eikä sano mihinkään koskaan mitään muuta kuin "selvä, sopii". Ei särmää, ei omia mielipiteitä. Jokaista asiaa pitää harkita ikuisuus ja pohtia onkohan tämä nyt varmasti järkevää, spontaanisti ei voi lähteä mihinkään reissuun tai ostaa mitään suurempaa. Toinen on ihan ok, ei kohtele kaltoin, ei ole paha olla toisen kanssa muttei erityisen hyväkään, ei kutkuttele vatsanpohjassa.

Sellaista mulla oli entisessä suhteessa, joka oli ihan ok.

Mulle riittää ok-suhde. Tosin miehessä on särmää ja omia mielipiteitä löytyy, mutta muuten ok.
Jos haluan jonnekin reissuun, lähden sinne yksikseni. Se on luksusta. En voi
vaatia, että mieheni haluaa samoja asioita samaan aikaan kanssani. Minulle riittää että hän on kuin peruskallio, johon voi luottaa. Voimme tehdä omia juttujamme rauhassa ilmoitusluontoisesti. Näistäkään tilanteista emme saa mitään säpinää elämäämme.
En edes kaipaa elämääni mitään säpinää, vanhempieni suhteessa sitä oli liiankin kanssa ja kärsin siitä vieläkin.
Emme osta spontaanisti mitään, emme suurta emmekä pientä, ostamme vain tarpeeseen. Lähes 12 vuotta yhdessä ja rahatilanteemme on loistava edellisistä syistä.
En haaveile enemmästä, minulle riittää se mitä on nyt. Toivon että miehellenikin riittää tälläinen peruslapsiperhe-elämä vielä muutaman vuoden. Sitten ehkä matkustelen enemmän ja mies tekee metsätöitä sillä aikaa. Miksi meidän pitäisi olla kiinnostuneita samoista asioista ja olla samanlaisia? Miksei ok-suhde ei riittäisi?

Minusta kyse siitä, että jokainen saa sitä mitä haluaa. Jos sinulle ok tilanne on paras on tilanteenne loistava. Minulle se ei riitä. Itse asiassa olemme ex:äni kanssa edelleen aika tiiviisti yhteydessä. Ja juuri eilen ajattelin, että hän minulle kuin veli ja sitä oli monella tavalla jo vuosia. Minulle se ei vain riitä. Ex:äni on hyvä ihminen ja olen onnellinen, että pystyimme eroamaan asiallisesti ja voimme edelleen olla toistemme elämässä ilman sitoumuksia.
 

Yhteistyössä