Alkuperäinen kirjoittaja Janina83:
Läheisein tuki on tosi tärkeää, voimia sinne kummallekin :hug:
Onnellinen, oli aika jolloin tämä tunne ei asunut minussa, nousutarina.
- Viestiketjun aloittaja mamizuukkeli
- Ensimmäinen viesti
Läheisein tuki on tosi tärkeää, voimia sinne kummallekin :hug:
:'( :hug:
muistan kuinka äitini oli samassa tilanteessa kun erosi mun isästä,,olin sillon 8v ja meitä lapsia 4 äidillä ei ollut vaatteitakaan mukana meille eikä itselleen,,poliisin avulla haettiin ne ja meidän sängyt,,,muuta ei isäni antanut,saatiin sossusta avustuksia ja äidin ystävät auttoi parhaan mahdollisen mukaan....
toi on rankkaa aikaa,mutta nyt kun olet noussut jaloillesi niin kulje ylpeenä että selvisit ja jaksoit
muistan kuinka äitini oli samassa tilanteessa kun erosi mun isästä,,olin sillon 8v ja meitä lapsia 4 äidillä ei ollut vaatteitakaan mukana meille eikä itselleen,,poliisin avulla haettiin ne ja meidän sängyt,,,muuta ei isäni antanut,saatiin sossusta avustuksia ja äidin ystävät auttoi parhaan mahdollisen mukaan....
toi on rankkaa aikaa,mutta nyt kun olet noussut jaloillesi niin kulje ylpeenä että selvisit ja jaksoit
hyvä tilanne on, olen töissä osa-aikaisesti ja meillä on nyt kaikkea(siis ei nyt kaikkea, mutta tarvittava 
) =) ja mieheni on töissä joten ei täällä taloudellisesti mitään hätää ole enää =)
) =) ja mieheni on töissä joten ei täällä taloudellisesti mitään hätää ole enää =)Alkuperäinen kirjoittaja mamizuukkeli:hyvä tilanne on, olen töissä osa-aikaisesti ja meillä on nyt kaikkea(siis ei nyt kaikkea, mutta tarvittava
Kiva kuulla,kaikkea hyvää teille :flower:
M
mamma
Vieras
Aivan samanlainen tarina kuin minulla!
Paitsi että meillä oli vaikeampaa, sossu ei suostunut antamaan mitään apuja, kalusteisiin saa avustuksia kuulemma vain pitkäaikaisasiakkaat ja mehän ei oltu ennen käyty...
Yhden talven nukuin itse patjalla keittiön nurkassa.
Kaikki hankittiin osamaksulla ja kirppiksiltä pikkuhiljaa. Pariin ekaan kuukauteen ei juuri ollut ruokaa, jouduin ottamaan useamman pikavipin jotka sain onneksi myöhemmin maksettua.
Kuulin vasta myöhemmin että esim. seurakunta olisi voinut auttaa.
Pelottavaa miten tyhjän päälle voi pudota, apua ei saatu mistään + lisäksi lapset sairasteli kovasti ja minä itsekin.
Sossun tätejä kohtaan jäi kova kammo, siellä pidettiin mieheni puolta ja pidettiin sitä täydellisenä isänä. Sydän itkee aina kun joudun lapset antamaan isälleen viikonlopuksi
Paitsi että meillä oli vaikeampaa, sossu ei suostunut antamaan mitään apuja, kalusteisiin saa avustuksia kuulemma vain pitkäaikaisasiakkaat ja mehän ei oltu ennen käyty...
Yhden talven nukuin itse patjalla keittiön nurkassa.
Kaikki hankittiin osamaksulla ja kirppiksiltä pikkuhiljaa. Pariin ekaan kuukauteen ei juuri ollut ruokaa, jouduin ottamaan useamman pikavipin jotka sain onneksi myöhemmin maksettua.
Kuulin vasta myöhemmin että esim. seurakunta olisi voinut auttaa.
Pelottavaa miten tyhjän päälle voi pudota, apua ei saatu mistään + lisäksi lapset sairasteli kovasti ja minä itsekin.
Sossun tätejä kohtaan jäi kova kammo, siellä pidettiin mieheni puolta ja pidettiin sitä täydellisenä isänä. Sydän itkee aina kun joudun lapset antamaan isälleen viikonlopuksi
:hug: :hug: liikuttava selviytymistarina,ihanaa että saitte apua ja olette onnellisia,oikein ihanaa joulun odotusta teille!! :hug: :xmas:
Sydän itkee täälläkin kun lapset isällään,mutta se on toinen tarina...meillä lapset hieman useammin isällään,ikävä kyllä, mutta tarkka on seuranta isän tekojen takia eli syynissä on ja tietää sen itse ja tyttö kertoo aina mitä isällä tapahtuu ja talo sijaitsee mummulan vieressä se helpottaa mamman oloa.
Ei meinannut täältäkään sossusta apua herua, mutta minä käytin sikakeinoja eli soitin naapurikunnan sossuun ja kyselin ja sätin näitä sossuja että prkl kun ei apua meinaa tippua ja johan tämä kunnan sossu rupes auttamaan eikä ole mitään ongelmia ollut. Tosin pieni kylä, kyllähän he tiesivät ongelmistamme koska niistä muutkin oli sossuun soitellut.
Sossussa käydään vieläkin keskusteluissa MINUN pyynnöstäni koska tuo isä on saatava pysymään ruodussaan ja jos ei pysy niin menettää hetkellisesti lasten tapaamiset tai niitä lyhennetään eli selvät sävelet on.
Ei meinannut täältäkään sossusta apua herua, mutta minä käytin sikakeinoja eli soitin naapurikunnan sossuun ja kyselin ja sätin näitä sossuja että prkl kun ei apua meinaa tippua ja johan tämä kunnan sossu rupes auttamaan eikä ole mitään ongelmia ollut. Tosin pieni kylä, kyllähän he tiesivät ongelmistamme koska niistä muutkin oli sossuun soitellut.
Sossussa käydään vieläkin keskusteluissa MINUN pyynnöstäni koska tuo isä on saatava pysymään ruodussaan ja jos ei pysy niin menettää hetkellisesti lasten tapaamiset tai niitä lyhennetään eli selvät sävelet on.
Alkuperäinen kirjoittaja mamma:Aivan samanlainen tarina kuin minulla!
Paitsi että meillä oli vaikeampaa, sossu ei suostunut antamaan mitään apuja, kalusteisiin saa avustuksia kuulemma vain pitkäaikaisasiakkaat ja mehän ei oltu ennen käyty...
Yhden talven nukuin itse patjalla keittiön nurkassa.
Kaikki hankittiin osamaksulla ja kirppiksiltä pikkuhiljaa. Pariin ekaan kuukauteen ei juuri ollut ruokaa, jouduin ottamaan useamman pikavipin jotka sain onneksi myöhemmin maksettua.
Kuulin vasta myöhemmin että esim. seurakunta olisi voinut auttaa.
Pelottavaa miten tyhjän päälle voi pudota, apua ei saatu mistään + lisäksi lapset sairasteli kovasti ja minä itsekin.
Sossun tätejä kohtaan jäi kova kammo, siellä pidettiin mieheni puolta ja pidettiin sitä täydellisenä isänä. Sydän itkee aina kun joudun lapset antamaan isälleen viikonlopuksi
Mutta nyt varmaan elämä jo hymyilee, vai?
VOimia jatkoon sinnekin :hug: :heart:
ja hyvää joulua..
tiedän sen että joka paikassa ei sossut ole niin "hyviä" kuin täällä...todella harmillista että eivät auttaneet, meillä lasten asioista päättää miessossu ja oli ihan munat tulessa kun lasten isä esitti heille niiiiin täydellistä, soitin päätöksen jälkeen nais sossulle joka muuten hoitanut meidän asioita ja hän oli ihan ihmeissään ja nykyään hän hoitaakin meidän asiat, mutta sovittuja juttuja ei saa peruttua.
I
Iippa
Vieras
pakko oli palata lukemaan tämä juttu ajan kanssa. Todella koskettavaa! Hienoa että olet lähtenyt ja saanut apua
Alkuperäinen kirjoittaja Gloria:
älä itke :hug: ..katselin kaikkia vanhoja juttuja ja löysin tämän.. Sori jos jotain haittaa kun nyt nousee
V
vieraissa
Vieras
Onnea uuteen elämään.
Tarina on juuri sellainen kuin toivoisin monen miettivän mitä elämältään haluaa ja miksi. Ei se maallinen mammona onnelliseksi tee jos parisuhde on huonolla tolallaan.
Kunnoitan näitä naisia todella paljon jotka ovat tälläisen valinnan tehneet itsensä ja lapsiensa parhaaksi sillä päätös ei ole helppo ei todellakaan.
Muutaman tälläisen tarinan olen läheltä seuranut.
Tarina on juuri sellainen kuin toivoisin monen miettivän mitä elämältään haluaa ja miksi. Ei se maallinen mammona onnelliseksi tee jos parisuhde on huonolla tolallaan.
Kunnoitan näitä naisia todella paljon jotka ovat tälläisen valinnan tehneet itsensä ja lapsiensa parhaaksi sillä päätös ei ole helppo ei todellakaan.
Muutaman tälläisen tarinan olen läheltä seuranut.
R
RaukkaP*ska
Vieras
täällä samankaltainen tilanne...edessä. Mies viikot töissä ja perjantaista sunnuntaihin juo aamusta iltaan, ja minua kohtaan käyttäytyy väkivaltaisesti yms. nytkin tällä hetkellä istuu baarissa.. mä en vaan saa itteeni niskasta kii että lähtisin lasten kanssa(5 ja 2 vee).
Mä joka viikonloppu kiroan itteeni et nyt kun maanantia koittaa soitan sossuun ja kerron tilanteen, mut aina se saa mut pehmitettyä.. Nytkin tällä hetkellä oon niin kiukkunen että tärisen.. ;( tuliko kuinka sekavaa tekstiä..
Mä joka viikonloppu kiroan itteeni et nyt kun maanantia koittaa soitan sossuun ja kerron tilanteen, mut aina se saa mut pehmitettyä.. Nytkin tällä hetkellä oon niin kiukkunen että tärisen.. ;( tuliko kuinka sekavaa tekstiä..
M
maria
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja RaukkaP*ska:
:hug:
Älä hukkaa elämääsi! Lähde pois! Otat itseäsi niskasta kiinni ja pelastat oman ja lastesi elämän!
Arvosta itseäsi nainen! Jokaisen kuuluu saadaa nauttia ja olla onnellinen elämäSTÄÄN!!!!!
Voimia sinulle :hug:
Similar threads
