Tämä on meidän viimeinen joulu perheenä

["pieni."]

Itken taas. Mies lähti rähisten lapsen kanssa ulkoilemaan. Jotta saisin jotain jouluvalmisteluja tehtyä, pyysin että hoitaisi ulkoilun tämän yhden kerran. Lapsen pukeminen ja ulkoilu oli niin vastenmielistä, että haukkui siinä samassa minut sekä äitini, joka laittaa meille jouluruuat.

Kaikki mitä HÄN tekee on valtavaa uhrausta ja sitä pitäisi saada valtavasti kehuja ja suitsutusta. Kaikki mitä minä teen on helppoa ja sen voisi hoitaa hyvin lapsen kanssa. Kirkkaimman kärjen hän vie aina iloltani, oli se sitten mikä tahansa pieni arjen kohokohta. Kuten nyt vaikka joululeipomukset tai kuusen koristelu. Noita askareita pitäisi täällä alkaa hoitaa mieli maassa ja haukuttuna.

Voitteko kuvitella, että minut haukuttiin tänään esimerkiksi siitä, että jouluruokia oli varastoitu miehen mielestä rumiin muovikasseihin kylmiöön. Kaiken loanheiton huippu tulee olemaan huomenna, tiedän sen jo nyt. Miehen vihaamat sukulaiset (minun puolelta) tulevat tuomaan joulutervehdyksiä meille. Tänään hän huusi ystäväni ajaessa pihaan, että sieltä se joulupossu tulee. Ystävä toi joulutervehdystä. En tiedä miten jaksan tämän joulun yli romahtamatta. Lapsen takia se on tehtävä. Olen ihan loppu.

 

["huh huh"]

Mites olet tuommoisen helmen kanssa päätynyt lasta laittamaan?

Tunnen tuommoisia, mieheni aikuinen poika on tommonen valopää. Vaikka olen totutellut hänen pöllöilyynsä jo kymmenen vuotta, ja odotellut että häneltä menee ns. vaikea ikä ohi, niin en vaan totu, eikä vaikea ikä ole 38-vuotiaana näköjään vieläkään ohi.

Pahinta että opettaa tyttärensä samanlaisiksi. Totta kai tytöt haluavat isäänsä miellyttää, kun asuvat äidillään (on varmaan itsestään selvää että kaksi vaimoa on jo katsonut parhaaksi erota tuosta), ja kunn isä tuulettaa möläytyksiä ja niistä saa positiivista palautusta, niin noinhan se oppii lapsikin mölöpään tavoille.

Isänpäivänä oli jo vähällä tilanne että heitän kauhat nurkkaan ja lähden autolla tieheni jättäen miehen lapsineen ja lapsenlapsineen keskenään pärjäämään. Ensi töikseen tää kiekuu että missäs se ruoka on. Ja sitten jatkuu tämän herranihmeen äimistelyt, joihin sisältyy kotini, kattaukseni, ruoat ja yleisesti kaikki muukin. Nyt mieheni on kutsunut herranterttunsa taas meille jouluna syömään. Mietin tässä mihin pakenisin...

 

["Metsätähti"]

Tsemppiä... Toivottavasti ensi joulu on parempi sitten ilman miestä.

 

[hmph]

Rakkaus on umpisokea. Voi tsiisus.

 

[TiiBii]

Nokka pystyyn!

Ensi vuonna teillä on hyvä joulu. Ja sen varmistamisen voit aloittaa vaikka heti. Sano miehellesi, että ei oo pakko katsoa, syödä tai olla, ellei kelpaa.

Ja sit ET jää miettimään, mikset sä muka kelvannut. Vaan suuntaat eteenpäin tietäen että tulee se jolle sä olet oikea helmi etkä vain jotain turhaa.

aatto on yksi päivä melkein neljästäsadasta, älä anna sen määrittää elämääsi!

 

[vierass]

Täällä on ensimmäinen joulu eronneena perheenä

 

[xcv]

Uuuuh, mun veljeni on juuri tuollainen sika. On hänessä hyviäkin puolia ja paljon, mutta suustaan on paha ja juuri tuollainen helvetin latistaja ja alistaja. On tasan yksi tapa pärjätä hänen kanssaan, eli laittaa jauhot suuhun. Itkun tirskutus tai järkipuhe on ihan turhaa, pitää vaan antaa samalla mitalla takaisin ja saman tien, koska loppupeleissä nuo pullistelijatyypit on yleensä pohjimmiltaan raukkoja jotka kovan paikan tullen perääntyy nätisti.

Tämä toisaalta toimii kun kyseessä on veli, mutta jos kyseessä on puoliso eikä voimat tai halu riitä jatkuvaan kovaääniseen sanasotaan (varsinkaan lapsen edessä) niin vaihtoehtona taitaa olla sitten vaihtaa osoitetta.

Joten mieti, mitä teet. Mulla ei sisu kestäsi kuunnella tuota, varsinkaan kun lapsesta asti olen tajunnut että voin ryhtyä lapaseksi tai näyttää että mun yli ei kävellä. Mutta ymmärrän että perhesopukin on jouluna kiva. Joten ehkä kannattaa ratkaisut tehdä pyhien jälkeen.