T
tarutar
Vieras
.... on minun tämän hetkinen tilanne. Olen raskaana vkolla 23. Lapseni tuleva isä, avopuolisoni halusi lasta, eli teimme kaiken täydessä järjessä ja harkinnassa. Ällöttää ehkä sanoa noin sillä lapset tulevat kun oavt tullakseen. Minun taustani on yksi 5-vee poika, jonka olen alusta asti kasvattanut yksin, sillä erosin hänen isästään jo ennen hänen syntymää. Kaikki siltä osin täysin kunnossa ja sanotaanko että poikani on mahtava pakkaus !!
Tapasin tämän hetkisen mieheni kaksi vuotta sitten. Hänen ensimmäisestä liitostaan hänellä on lapsia kolme: Kaksi jo aikuista ja sitten yksi teini-ikäinen, jolla on ADHD-oireyhtymä, mutta joka on minullekin hurjan rakas ja tärkeä - ja koen myös olevani hänelle tärkeä. Mieheni lapset ovat asuneet äitinsä luona ja joka toinen vkl isällään. Nyt kun me asumme yhdessä, eli me poikani kanssa muutimme mieheni luokse,halusi hänen nuorimmaisensa muuttaa myös. Hänellä heräsi jokin pieni mustasukkaisuus ja omistamisen halu - Entä jos isäni rakastaakin tuota perhettä enemmän kuin minua?!? Otin ajatuksen hyvin vastaan mutta mieheni ja hänen
ex- vaimonsa eivät keskustelleet mitenkään pojan muutosta tai asumisesta, minä hoidin ja hoidan pojan kuljetuksia ja menemisiä, olen hänelle enemmän kuin vain isän uusi nainen. Poika asuu tällä hetkellä meillä ja äidillänsä miten sattuu - menee ja tulee minne tuuli kuljettaa. Noh, minä tässä vastaan tässä pojasta joskus ehkä liikaakin. En voi puhua miehelleni sillä hänen mielipiteensä on että äläl kuskaa älä anna itseäsi liikaa pojalle.
Nyt kun meille sitten olisi tulossa yhteinen lapsi,jota yhdessä halusimme, mieheni käänsikin kelkkansa - puhuu erosta, puhuu siitä kuin hän viettää villin poikamies kesän, kuinka hän treenaa itsensä kuntoon kesäksi ja painuu baanalle. Minulle hän vinoilee ylikioista etc.
... Tässä vain alkua meidän tilanteesta... :'(
Tapasin tämän hetkisen mieheni kaksi vuotta sitten. Hänen ensimmäisestä liitostaan hänellä on lapsia kolme: Kaksi jo aikuista ja sitten yksi teini-ikäinen, jolla on ADHD-oireyhtymä, mutta joka on minullekin hurjan rakas ja tärkeä - ja koen myös olevani hänelle tärkeä. Mieheni lapset ovat asuneet äitinsä luona ja joka toinen vkl isällään. Nyt kun me asumme yhdessä, eli me poikani kanssa muutimme mieheni luokse,halusi hänen nuorimmaisensa muuttaa myös. Hänellä heräsi jokin pieni mustasukkaisuus ja omistamisen halu - Entä jos isäni rakastaakin tuota perhettä enemmän kuin minua?!? Otin ajatuksen hyvin vastaan mutta mieheni ja hänen
ex- vaimonsa eivät keskustelleet mitenkään pojan muutosta tai asumisesta, minä hoidin ja hoidan pojan kuljetuksia ja menemisiä, olen hänelle enemmän kuin vain isän uusi nainen. Poika asuu tällä hetkellä meillä ja äidillänsä miten sattuu - menee ja tulee minne tuuli kuljettaa. Noh, minä tässä vastaan tässä pojasta joskus ehkä liikaakin. En voi puhua miehelleni sillä hänen mielipiteensä on että äläl kuskaa älä anna itseäsi liikaa pojalle.
Nyt kun meille sitten olisi tulossa yhteinen lapsi,jota yhdessä halusimme, mieheni käänsikin kelkkansa - puhuu erosta, puhuu siitä kuin hän viettää villin poikamies kesän, kuinka hän treenaa itsensä kuntoon kesäksi ja painuu baanalle. Minulle hän vinoilee ylikioista etc.
... Tässä vain alkua meidän tilanteesta... :'(