voin sanoa rkastavana mieheni lasta

[aippä76]

Rakastan mieheni tyttöä yhtä paljon kuin omiani!! Itselläni entisestä suhteesta poika ja meillä myös yhteinen poika. Minun poikani on mieheni tyttöä 1kk.n nuorempi. Tapasimme, kun lapset olivat hieman alle 1v. Mieheni tyttö jäi hänelle kun tyttö oli 3kk. Poikani on nähnyt "isänsä" viimeksi vauvana, eli ei muista häntä ollenkaan. Mieheni on hänelle ISÄ. Minä olen mieheni tytölle äiti ja äidiksi minua myös sanoo. Omasta äidistä puhuu hänen nimellä ja hän on tämän hyväksynyt. Kun tyttö on äitinsä luona kylässä puhuu sielläkin minusta äitinä. Itkee siellä,kun on äitiä ikävä. Minun vanhempani ovat mummu ja vaari myös mieheni tytölle samalla lailla kuin pojilleni. Samanlailla muistavat kaikkia ja ottavat lomalla lapset luokseen KAIKKI. Minkä takia vihaisin tätä ihanaa lasta vaikka en hänen äitinsä kanssa aina toimeen tulisi. Ei varmaan tyttö minua äidiksi sanoisi jos häntä huonosti kohtelisin. Hän on minun iso tyttöni!!! Teemme myös kaksin naisten juttuja ja mieheni poikien kanssa miesten juttuja. Nyt olemme olleet yhdessä kohta 6v. ja en sano,että aina olisi ollut helppoa. Kyllä pinna palaa kaikkiin lapsiin välillä samalla lailla ja mieheni kanssa ollaan asioista eri mieltä,mutta se kai on normaalia... Kai ihmiset jotka adoptoivat lapsia rakastavat heitä siltikin vaikka ei olekkaan ns.omia lapsia. Olemmekin puhuneet, että mieheni adoptoisi poikani joku päivä jos tai kun hääkellot meille soivat!! Meillä kaikki on MEIDÄN LAPSIA!!!! :heart: :hug: :heart:

 

[viikonloppuäitipuoli]

Olen iloinen, että teillä on näin. Toivon samanlaisia fiiliksiä kaikille uusperheille!

Teillä taitaa olla vähän erilainen tilanne kuin yleensä uusperheillä: Te kaikki asutte KOKO AJAN yhdessä. Silloin on eri tilanne lähteä luomaan suhdetta puolison lapseen. 1-2 vuorokautta joka toinen viikko on loppujen lopuksi aika harvoin ja lyhyt aika suhteen luomiseen ja sääntöjen kehittymiseen. Siinä ehtii parin viikon aikana miettiä taas monta kertaa seuraavaa viikonloppua... kun pitää vuorokauden aikana hakea taas kaikki rajat uudelleen... ja käydä koko tunteiden kirjo läpi niin lyhyessä ajassa. Se on rankkaa sekä lapsille että aikuisille!

 

[aippä76]

Ymmärrän kyllä teidänkin tilanteen sillä käyhän mieheni tyttö äitinsä luona joka toinen viikonloppu yhden päivän ,kun yötä ei uskalla olla siellä. Tapaamisia koitetaan toteuttaa nyt näin,että tyttö menisi sinne ilman itkua. Mutta olemme sopineet,että siellä noudatetaan suht meidän koti sääntöjä,että siellä olisi helpompi olla(siellä ei muita lapsia). Tytön äidillä on paineita kuinka tapaaminen menee ja välillä jännittää jo kuulemma tytön hakemistakin. Eihän hän tiedä kaikkia tytön "oikkuja" niinkuin me tiedämme. Tytön äidiltä tulee viesti jälkeenpäin kuinka tapaaminen meni. Välillä kun tyttö puhuu siellä hieman lööperiä ei voi äiti edes olla varma aina puhuuko totta ja muutenkin huijaa mitä saa tehdä ja mitä ei, pelleilee ruoalla. mitä ei kotona saa tehdä. Erikoista tietysti on että minä hoidan nämä tapaamis keskustelut mieheni ex.n kanssa. Että äitikin tietäisi kuinka tämä lapsi ns."toimii". Välillä oli niinkin,että tyttö ei käynyt äitinsä luona...äidin elämäntilanteen takia. Olen myös perhepäivähoitaja ja olemme lomaperheenä sosiaalin kautta tuleville lapsille ja silloin lapset ovat meillä meidän säännöillö. Se on ainakin meillä toiminut. Kun teilläkin on tämä yhtinen lapsi niin hänhän on varmasti tottunut teidän sääntöihin niin olisihan se mukavaa jos miehesi lapsi pystyisi olemaan samoilla säännöillä,kun teille tulee. Mutta tietysti aina on helppo sanoa täällä toisessa päässä. Rajat helpottaa kummasti tapaamisia teidän kannalta tai lapsi ajattelee ajan myötä,että teille kun tulee saa pistää ranttaliksi. Mielestäni se että lasta komennetaan on myös rakastamista. Minkälaisia ovat lapset aikuisina, kun ikinä kukaan ei ole asettanut rajoja... meillä löytyy sellainen lähipiiristä. MUKAVIA KEVÄT PÄIVIÄ TEILLE!!!! =) =)

 

[viikonloppuäitipuoli]

Menee nyt meidän kahden väliseksi kirjoitteluksi, mutta menköön...

Sen verran pitää korjata, että ei miehen lapsi saa meillä käyttäytyä miten tahtoo, vaan rajat on aina olleet - jo ennen yhteisen lapsen syntymää. Meillä isän rajat on vähän löyhemmät, kuin minulla tai miehen ex:ällä ja se lienee eniten ongelmana molempien lasten kohdalla.

Kaiken kaikkiaan "etä"lapsi on todella hyvin käyttäytyvä ja muutenkin "kiltti". Saanut hyvän kasvatuksen (äidiltään). Ehkä joutuu jopa tiukemmin noudattamaan rajoja kuin yhteinen - saattaa johtua ikäerostakin (6 v.). Mutta siitä huolimatta... rajoja haetaan tietyissä asioissa joka kerta kun meillä on. Joskus se on uuvuttavaa. Mutta toisaalta, iän myötä vähän helpottanut tuokin asia.