Taidan vihata lastani

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nimetön
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Nimetön

Vieras
Lapsen isä on sosiopaatti, väkivaltainen ja rikollinen narsisti. Eronnut olen jo lapsen ollessa pieni, kun miehen oikeat piirteet paljastuivat. Nyt, pojat ollessa ekaluokalla, on lapsen käytös alkanut muuttumaan. Entinen ihana ja normaali lapseni on muuttunut hirviöksi, aggressiiviseksi, valehtelevaksi pikkukriminaaliksi joka varastelee ja tekee aivan uskomattomia tempauksia. Olen hakenut apua, mikään ei auta.

En vain jaksa enää. Tuntuu kuin taistelisin tuulimyllyjä vastaan, mitään, minkä teen tai jätän tekemättä ei tunnu vaikuttavan asiaan. Pojasta on kasvamassa isänsä kopio, hirviö. Pojan isä on ollut pienestä saakka psyk.hoidossa, koulukodeissa jne. Imppauksen aloittanut ala-asteella josta sitten siirtynyt kovempiin huumeisiin yms.

En pysty vaikuttamaan geeneihin, en pysty vaikuttamaan lapsen käytökseen tai siihen mikä hänestä kasvaa. Kasvatan kattoni alla tulevaa sosiopaattia, ihmistä jonka tiedän hakkaavan minut, oman äitinsä joku päivä kun en enää pysty vastustamaan.

Tuntuu että vihaan lastani. Vihaan isäänsä, joka sekä pilasi elämäni, että varmisti helvettini jatkumisen vielä sittenkin kun hänestä ei siihen enää ole.
 
Siirrät vain viihaasi lapseen jolla on uhma. pääse jo erosi ohi ja jatka elämää.
Lapset oat idyllistä maata muokata ja kamalaa ajatella että leimaat lapsesi ennekuin edes luonne on kehittynyt.
Sinä vaikutat siihen mikä ghänestä tulee, jos aina vain sanot pahoja etkä koskaan kiitä tai arvosta on tulos taattu ongelmanuori.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Plue:
Siirrät vain viihaasi lapseen jolla on uhma. pääse jo erosi ohi ja jatka elämää.
Lapset oat idyllistä maata muokata ja kamalaa ajatella että leimaat lapsesi ennekuin edes luonne on kehittynyt.
Sinä vaikutat siihen mikä ghänestä tulee, jos aina vain sanot pahoja etkä koskaan kiitä tai arvosta on tulos taattu ongelmanuori.

Oletko perinnöllisyystutkija? Jos et niin älä puhu läpiä päähäsi!
 
Kuulostaa kamalalta. Ja surulliselta. Sinun on PAKKO saada apua jostakin.
En kuitenkaan usko, että pelkästään geenit voi vaikuttaa lapsesi tulevaisuuteen. Sinä pystyt varmasti kasvattamaan hänestä kunnon kansalaisen, mutta tällä hetkellä tarvitset kyllä apua! *halaa*
 
Alkuperäinen kirjoittaja Plue:
Siirrät vain viihaasi lapseen jolla on uhma. pääse jo erosi ohi ja jatka elämää.
Lapset oat idyllistä maata muokata ja kamalaa ajatella että leimaat lapsesi ennekuin edes luonne on kehittynyt.
Sinä vaikutat siihen mikä ghänestä tulee, jos aina vain sanot pahoja etkä koskaan kiitä tai arvosta on tulos taattu ongelmanuori.

Miten voit yleistää, aina, ei koskaan?
Et voi tietää miten paljon olen yrittänyt. Olen kasvattanut lapsen yksin, isää ei ole kiinnostanut kantaa minkäänlaista vastuuta. Olen yrittänyt luoda lapsilleni hyvän ja turvatun tulevaisuuden, kasvattaa ja rakastaa heitä jokaista yhtäpaljon. Olen päässyt eroni ohitse, mutta luuletko että viha lakkaisi kytemästä, kun eksä edelleen kiusaa ja käyttää henkistä väkivaltaa?
Olen yrittänyt vaikuttaa siihen millainen lapsesta tulee, vasta nyt alan näkemään että en siihen pystykään.
 
Meni ihokarvat pystyyn. *Minulla oli erikoislapsi veli...* Miten syvät arvet ( kaikella tasolla )hän minuun jättikään. Saisitko lapsen huostaanottoon? Veljeni hakkasi minut joka päivä, haukkui ja raapi ja piirsi minusta rivoja kuvia.. Siis joka päivä. Muistan kun olin 11 v ja mietin elämää taaksenpäin niin tajusin että olen itkenyt joka ikinen päivä kivusta ja pettymyksestä niin kauan kuin muistan. Surullista oli että äiti sanoi että pikku vauvana olin oikea ilopilleri.. kunnes veljeni lannisti minut. Veli 2v vanhempi minua. Veli löi myös isääni puukolla teini-ikäisenä ja syy oli se että isä ärsytti aukomalla päätään.
 
Niin ja lisään vielä että olemme saaneet rakkautta perheessä ja rajoja. Mutta jos joku on psykopaatti.. niin hän on sitä yleensä jo lapsesta asti. Minä en itse ole väkivaltainen tai vanhempani.
 
Surullista, miten voit ajatella noin omasta lapsestasi. Olkoon lapsen isä mikä tahansa niin sinä olet tämän pienen pojan äiti. Mikään ei ole arvokkaampaa kuin rakkaus. Rakasta lastasi, osoita hänelle miten suuri lahja hän on.

Ymmärrän kyllä, että on varmasti raskasta jos koko ajan vain on yhteen ottoja mutta suosittelisin hakemaan apua pian, jotta tilanteeseen voitaisiin puuttua. Harva asia paranee vain odottelemalla, joten aktiivisesti apua etsimään.
 
Muut lapset ovat normaaleja, eikä heidän kanssaan ole ollut poikkeavia ongelmia. Enkä ole vihannut tätä poikaani ennen kuin vasta nyt.. tai en tiedä onko tämä vihaa, mutta jotain. En näe hänessä enää sitä rakasta lastani, joka hän oli aiemmin. Näen vain täysin vieraan pojan, jota en ymmärrä enkä osaa kasvattaa enää. En halua halata enää, en mitään.. itkettää vain.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Surullista, miten voit ajatella noin omasta lapsestasi. Olkoon lapsen isä mikä tahansa niin sinä olet tämän pienen pojan äiti. Mikään ei ole arvokkaampaa kuin rakkaus. Rakasta lastasi, osoita hänelle miten suuri lahja hän on.

Ymmärrän kyllä, että on varmasti raskasta jos koko ajan vain on yhteen ottoja mutta suosittelisin hakemaan apua pian, jotta tilanteeseen voitaisiin puuttua. Harva asia paranee vain odottelemalla, joten aktiivisesti apua etsimään.


Kaunis ajatus.. että hakee apua. Mutta minun perheeni kokemus oli se että joka kerta veljeni kieltäytyi terapiasta tai raivostui vain lisää. Älykkyystesteissä hän pärjäsi yli mittaustulosten joissakin kohtaa ja joissakin taas huonosti.

Terapia ja apu ei meillä auttanut koska siis veljeni kieltäytyi terapiasta jo alta kouluikäisenä. Hän vain oli hiljaa ja raivoissaan terapiahuoneessa.

Tietysti lähtökohta on avun hakeminen. Mutta sitä ei voi pitää 100% varmana. Toivon aapeen perheelle että terapia toimisi!!! *vilpittömästi*
 
Alkuperäinen kirjoittaja outoa:
Alkuperäinen kirjoittaja Plue:
Siirrät vain viihaasi lapseen jolla on uhma. pääse jo erosi ohi ja jatka elämää.
Lapset oat idyllistä maata muokata ja kamalaa ajatella että leimaat lapsesi ennekuin edes luonne on kehittynyt.
Sinä vaikutat siihen mikä ghänestä tulee, jos aina vain sanot pahoja etkä koskaan kiitä tai arvosta on tulos taattu ongelmanuori.

Oletko perinnöllisyystutkija? Jos et niin älä puhu läpiä päähäsi!

Se on täyttä paskaa että lapsella olisi psykopaatti geeni isältään,mikä se sellainen geeni ?! näytä joku todiste,lapsen kasvuympäristö on tärkeämpi kuin geenit ja kasvuympäristö on se joka tulee vaikuttamaan tulokseen.
Toki voi olla altistavia tekijöitä jotka puhkeavat suotuisassa ympäristössä.
Äiti on selvästi masentunut exän edelleen jatkuvasta kiusaamisesta ja edelleen kärsii menneestä tekstistä paistaa vahvasti läpi,mutta hän myös kaipaa valtavaa tukea jotta onnistuisi lapsenkasvatuksessa.
Miettisin vakavasti jo asumista perhehoidossa jossa voitaisiin tarkkailla kokonaisuutta.
 
Veljessäni oli samoja piirteitä kuin ukissa. Jota hän ei ole voinut tuntea. Joten perinnöllisyys on meillä ollut varmaan vahvasti mukana. Hän oli tosin jo vauvana erilainen.
http://www.kaypahoito.fi/kh/kh_julkaisu.NaytaArtikkeli?p_artikkeli=nak06289
 
Alkuperäinen kirjoittaja Prkl:
Ja nyt järki käteen jos lynkataan jo palstalla lapsi jolla nyt sattuu olemaan psykopaattinen isä.

Eikä aina äiti ole syyllinen....
Pientä myötätuntoa kiitos. Ymmärrätköhän miten paljon tällaisen lapsen äitiä sattuu ja masentaa.. ja sekin vielä päälle että syyllistetään. Kiva juttu vai? Itse en voisi ikinä syyttää vahvaa ja rakastavaa äitiäni siitä mikä hirviö minun veljeni on!
 
Alkuperäinen kirjoittaja uhri myös:
Meni ihokarvat pystyyn. *Minulla oli erikoislapsi veli...* Miten syvät arvet ( kaikella tasolla )hän minuun jättikään. Saisitko lapsen huostaanottoon? Veljeni hakkasi minut joka päivä, haukkui ja raapi ja piirsi minusta rivoja kuvia.. Siis joka päivä. Muistan kun olin 11 v ja mietin elämää taaksenpäin niin tajusin että olen itkenyt joka ikinen päivä kivusta ja pettymyksestä niin kauan kuin muistan. Surullista oli että äiti sanoi että pikku vauvana olin oikea ilopilleri.. kunnes veljeni lannisti minut. Veli 2v vanhempi minua. Veli löi myös isääni puukolla teini-ikäisenä ja syy oli se että isä ärsytti aukomalla päätään.

no millaiset vanhemmat pojalla oli? oliko hänellä rajoja? ei hän paholaiseksi syntynyt, viaton hän oli syntyessään. aivan älyttömiä höpöjuttuja kerrot.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nimetön:
En pysty vaikuttamaan geeneihin, en pysty vaikuttamaan lapsen käytökseen tai siihen mikä hänestä kasvaa. Kasvatan kattoni alla tulevaa sosiopaattia, ihmistä jonka tiedän hakkaavan minut, oman äitinsä joku päivä kun en enää pysty vastustamaan.

Kyse ei onneksi ole geeneistä, vaan puuttuvasta miesmallista eli isän tarjoamasta kasvatuksesta ja turvasta. Käytös on hyvin tyypillinen pojille jotka kasvavat yksinhuoltajaperheissä joissa yksinäinen äiti kasvattaa poikalapsia. Juuri tuossa iässä alle 6 vuotiaana koettu ero oireilee pojilla ensimmäisen kerran.

Ainoa lohtu on siis että sinun tilanne ei ole mitenkään poikkeuksellisen paha (nyky-yhteiskunnan normien mukaan), eikä poikasi ole "pilalla" viallisten geenien takia.
 

Yhteistyössä