taidan saada hermoromahduksen tai jotain...:/

[jaunus]

Olo on ihan kamala. oon jotenki ihan rikki, työolosuhteet on ollu jo pitemmän aikaa ihan kummalliset ja oikeesti todella rankat. Olen hoitaja ja olen työssä aggressiivisten ja käyttäytymishäiriöisten lasten ja nuorten kanssa ja musta tuntuu et mehut on imetty loppuun. Töihin pitää mennä nykyään jo aikaisemmin aamulla ja jopa iltavuoroon täytyy mennä aikaisemmin kun vuorot ei natsaa muuten. Tuntuu kun olis jääny sellanen "kokoajan töissä" levy soimaan ja en pysty relata kotonakaan. Nukkuminen on tosi pinnallista ja sydän on alkanu oireilla ihme pistostuntemuksilla. Töissä oleminen on yhtä taistelua, olen koittanut miehelle purkaa sydäntä mutta se ei vaan tajua mun hätää.. Mula on oikeesti tosi paha olla, ja oon vaikka millä yrittäny psyykata itteeni et kyllä se tästä mut valoa ei kyl tunnelin päässä näy, joku on todella sammuttanu senkin... Mies vaan ihmettelee et mistäs sit rahaa saadaan, vaikka olen yrittäny puhua että jos vaikka jotain päivätyötä hakisin että saisin hermoni kuriin ja uutta pontta. Ei voi kun lisät jää saamatta kuulemma...mä en jaksa tätä enää. Joten tein hakemuksen kuitenkin toiseen työpaikkaan, saa nähdä mitä tulee siitäkin. Se antaa mulle kyllä intoa jatkaa ja suorastaan pelastais mun elämän jos saisin sen uuden työn. Muuten mä en tiedä et miten jaksan jatkaa..

 

["vieras"]

Hae sairaslomaa..

 

[a.p]

[QUOTE="vieras";22177650]Hae sairaslomaa..[/QUOTE]

mä olinkin sairaslomalla jonkin aikaa muttei se mitään auttanut..:/ senkin takia koen et mun pitää päästä johki muuhun työhön etten oikeesti ajattelis vain tätä työtä. se poistais ison ongelman mun elämästä. Harmittaa ihan kauheasti sekin että meillä on 3vee poika jota nään aamuisin hetken jos menen iltavuoroon ja aamuvuoroissa sitten taas pari tuntia ennen kuin hän menee jo nukkumaan sitten. Onhan muitakin äitejä jotka tekee vuorotöitä niin riittääkö tämä aika muka muille? Musta tuntuu ettei riitä mut minkäs sille mahtaa. Mulla on muukin elämä kun työ, vaikkei siltä tunnu todellakaan!

 

[Ina 81]

Tuon kanssa ei kannata jäädä yksin. Selkeästi tarvitset lepoa. Jos sinulla on mahdollisuus työterveyshuoltoon, hakeudu sinne heti huomenna. Siellä osaavat auttaa, et ole ensimmäinen etkä viimeinen joka kokee tuon olon. Se kuitenkin on voitettavissa mutta yksin ilman apua ja lepoa se on todella haasteellista. Tsemppiä sinulle!

T:Hermolomalainen

 

[a.p]

Tuon kanssa ei kannata jäädä yksin. Selkeästi tarvitset lepoa. Jos sinulla on mahdollisuus työterveyshuoltoon, hakeudu sinne heti huomenna. Siellä osaavat auttaa, et ole ensimmäinen etkä viimeinen joka kokee tuon olon. Se kuitenkin on voitettavissa mutta yksin ilman apua ja lepoa se on todella haasteellista. Tsemppiä sinulle!

T:Hermolomalainen

On meillä työterveyshuolto, mutta se vetää niin firmaan päin kun vaan voi vetää... :/ sain ensin 1 päivän "hermoloman" ja sit perään 5 päivää, siinä kaikki. Nyt en uskaltais enää mennäkkään kun ei siellä ilmeisesti mun ongelmat kiinnosta /ratkea. Tää just on kauheinta kun en saa ääntäni kuulluksi missään, tai miten mun sit pitäs toimia että saisin purettua tätä fiilistä?

 

[jaxuja]

olet hoitoalalla, joten tarvetta saatta olla työvoimalle muuallakin.
välittömästi vaan vaihtamaan päivätyöhön.
ja mikset tosiaan ottaisi pientä sairauslomaa vielä tuosta vanhasta paikasta, että olisi tuumaustauko.

Tuollainen itsensä hulluuteen ajaminen on turhaa, et saa siitä palkintoa.
Kun emme koneita ole, ja työnantaja lisää vaan vaatimuksiaan ilman eri sopimista, ja muutenkin, vain huonompaan.
Mieti itse, olet hengäsdystauon ansainnut ihan noista kiristämissyistä.
Vaikka vuorolisät jää saamatta, voit ottaa päivätyön oheen etukäteen määriteltyjä lisätöitä, tiettyinä päivinä ja kellonaikoina, kun sinulle itsellesi sopii.
Jos siis haluat pehmentää tuon muutoksen palkkavaikutuksia.
Tai teet jatkossakin keikkaa siihen oheen, vaikka joka toinen kuukausi.

Sinulla on täysi oikeus myös lepoon, työnantaja kyllä tietää, että, s-lomat lisääntyvät välittömästi huononnusten jälkeen. Ei ihmiset sentään onneksi niin tyhmiä ole kuin ennen, että kaikkeen suostuttiin.

 

[a.p]

olet hoitoalalla, joten tarvetta saatta olla työvoimalle muuallakin.
välittömästi vaan vaihtamaan päivätyöhön.
ja mikset tosiaan ottaisi pientä sairauslomaa vielä tuosta vanhasta paikasta, että olisi tuumaustauko.

Tuollainen itsensä hulluuteen ajaminen on turhaa, et saa siitä palkintoa.
Kun emme koneita ole, ja työnantaja lisää vaan vaatimuksiaan ilman eri sopimista, ja muutenkin, vain huonompaan.
Mieti itse, olet hengäsdystauon ansainnut ihan noista kiristämissyistä.
Vaikka vuorolisät jää saamatta, voit ottaa päivätyön oheen etukäteen määriteltyjä lisätöitä, tiettyinä päivinä ja kellonaikoina, kun sinulle itsellesi sopii.
Jos siis haluat pehmentää tuon muutoksen palkkavaikutuksia.
Tai teet jatkossakin keikkaa siihen oheen, vaikka joka toinen kuukausi.

Sinulla on täysi oikeus myös lepoon, työnantaja kyllä tietää, että, s-lomat lisääntyvät välittömästi huononnusten jälkeen. Ei ihmiset sentään onneksi niin tyhmiä ole kuin ennen, että kaikkeen suostuttiin.

kiitos näistä sanoista mä koitinkin miehelle sanoa että koen että mun mielenterveys on tärkeämpi kun tää työpaikka mutta eihän se tajunnu. Sillä kun itellään on päivätyö 8-16, ja viikonloput vapaat. Niin tottakai ne lisät täytyy saada. Mä koen tärkeeksi työssä viihtymisen jotta sitä voi tehdä. Nyt tuntuu et oon lukossa ja tää lukko ei aukee vaikka koitan saada itteeni "rauhottumaan" ja uskotella et kyllä se helpottaa jossain vaiheessa. Tuntuu etten osaa tai pysty enää työhöni sillä tavalla kun ennen, työpanos on heikompi. Suutun tosi helposti, ja välillä tekis mieli tirvasta turpaan jotakuta töissä koska veekäyrä kimpoo niin korkealle... oliskin niin helppoa vaan jäädä saikulle, mutta eihän meillä tth anna kun sen pari päivää ja mahd jonkun mielialalääkereseptin kouraan.

 

[jaxuja]

no, ymmärrän hyvin tuon vuorotyön tuoman helvetin.
kun ei ole niitä säännöllisiä vapaita odotettavissa viikonloppuisin.

Kannattaa ottaa nyt joku tauko. Jos vapaata on putkeen enemmän, käydä vaikka jossain seuraavalla vapaalla. Kaikilla ei tietenkään ole automaattisesti pitkiä vapaita, vaikka vuorotyötä tekeekin.
Vaikka se kaksi päivääkin voi auttaa, mutta kaikki itsensä syyllistämisajatukset kannattaa jättää pois, tehdä jotain mukavaa. Hyvässä asemassa olet siinä mielessä, että hoitoala varmaan sitten vetää hyvin, ja tosiaan työvoimaa tarvitaan. Vaihda mahd. pian.
Mielenterveyttä ei voi säilöä, tosiaan. Se on tärkeä asia myös miehellesi, mielenterveytesi siis.
sitä on suojeltava todella etukäteen. Liian myöhään on nimittäin liian myöhään

Lueskelin joskus tuollaista kirjaa kuin Hullu työtä tekee (Juhani Seppänen).
Pääsia, että olet ottanut sen ekan askeleen jo, siitä se matka alkoi...

 

[a.p]

no, ymmärrän hyvin tuon vuorotyön tuoman helvetin.
kun ei ole niitä säännöllisiä vapaita odotettavissa viikonloppuisin.

Kannattaa ottaa nyt joku tauko. Jos vapaata on putkeen enemmän, käydä vaikka jossain seuraavalla vapaalla. Kaikilla ei tietenkään ole automaattisesti pitkiä vapaita, vaikka vuorotyötä tekeekin.
Vaikka se kaksi päivääkin voi auttaa, mutta kaikki itsensä syyllistämisajatukset kannattaa jättää pois, tehdä jotain mukavaa. Hyvässä asemassa olet siinä mielessä, että hoitoala varmaan sitten vetää hyvin, ja tosiaan työvoimaa tarvitaan. Vaihda mahd. pian.
Mielenterveyttä ei voi säilöä, tosiaan. Se on tärkeä asia myös miehellesi, mielenterveytesi siis.
sitä on suojeltava todella etukäteen. Liian myöhään on nimittäin liian myöhään

Lueskelin joskus tuollaista kirjaa kuin Hullu työtä tekee (Juhani Seppänen).
Pääsia, että olet ottanut sen ekan askeleen jo, siitä se matka alkoi...

Mää itken täällä nyt, sun sanat on lohduttavia, varsinkin kun kukaan ei oo ottanu mua vakavasti tähän asti. Mies nurisee mulle siitä että hän joutuu olemaan viikonloput lapsen kanssa kotosalla ja mä taas tekisin mitä vain että saisin olla ne viikonloput kotona pojun kanssa. Ehdotinkin että vaihtas ite vuorotyöhön niin ei hän luovu niin hyvästä työstä mikä hällä on. Niin miksi siitä luopuiskaan.. No mutta kuitenkin nousen joka aamu kuuden aikaan laittamaan lapsen valmiiksi päivähoitoon jonne mies hänet vie, vaikka mulla olisi iltavuoro. Sen jälkeen saatan torkkua hetken mutten osaa nukahtaa yleensä. JA jos satun nukahtamaan niin olen pilannu päiväni, koska sit tuntuu että en herää siihen päivään lainkaan.. eniten pelkään kontrollin kadottamista, koska nyt jo työssä koen kadottaneeni ne taidot ja tiedot mitä osasin, ja jos kadotin vielä kotiminäni niin sitten olen hukassa. Nyt vaan todellakin toivon että mun toiveet on kuultu ja mulla odottaa jossain muualla uus työ ja ehkäpä uuden elämän aloitus. Mä niin haluaisin nauttia elämästä..

 

[jaxuja]

no on kyllä päivätyötä tekevän mahdoton ymmärtää miltä vuorotyöt ja työputket tuntuvat.
ja on ihan tosi haasteellista saada pelaamaan ne rytmit yhteen, jos vain toinen vuorotöissä.

eli siksi se päivätyön aloittaminen normalisoi asiat eri tavalla, vaikka sitten lisäkeikkaa heittäisikin siihen oheen alussa.
tuo yhteistyön puute on tietenkin sitten liian huono asia tässä kohdassa.

en ajattelisi mitään tyyliin jos tästä pääsen nyt uuteen alkuun, vaan että KUN tästä vaihdan päivätyöhön jne.

 

[a.p]

no on kyllä päivätyötä tekevän mahdoton ymmärtää miltä vuorotyöt ja työputket tuntuvat.
ja on ihan tosi haasteellista saada pelaamaan ne rytmit yhteen, jos vain toinen vuorotöissä.

eli siksi se päivätyön aloittaminen normalisoi asiat eri tavalla, vaikka sitten lisäkeikkaa heittäisikin siihen oheen alussa.
tuo yhteistyön puute on tietenkin sitten liian huono asia tässä kohdassa.

en ajattelisi mitään tyyliin jos tästä pääsen nyt uuteen alkuun, vaan että KUN tästä vaihdan päivätyöhön jne.

Näin se täytyy tehdä, KUN pääsen uuteen työhön nyt koitettava nukkua, aamuvuoro olis huomenna tiedossa. Sohvalla nukutaan kun suutahdin miehelle tossa aiemmin sen ymmärtämättömyydestä... Tyhmää tiedän.. mut mä haluisin jonkimoista tukea siltä tähän. Kai se on liikaa vaadittu sitten. Hyvät yöt