Tahkoojat 120

[Liina]

Aloitanpa uuden ketjun pitkästä aikaa.
Ja kerron kaikille lukijoille, että Tahkoojiin on tervetulleita kaikki ketkä tuntevat ketjun omakseen.

Kirjoittelemisiin tytsit!

 

[Suvi]

Keijuuuu! Testin tulosta raahauduin katsomaan ja mitä minä näenkään, ei vielä mitään viestiä! Alappas nyt pissailla siihen tikkuun ja heti!

Kuume nousi taas illasta ja on nyt jo yli 38. Jippii! Taidan hautautua takaisin sängyn pohjalle...

 

[Sivustaseuraaja]

Samaa minäkin olen ihmetellyt et kuinka tommoseen suhteeseen vielä lapsia. Ja jos pettää/on pettänyt puolisoaan,pettää jatkossakin. Mut meitähän on moneks! T:3 lapsen äiti.

 

[Keijukainen]

Hei, tulinpa heti kertomaan tuloksesta. Nega ja menkat alkoi saman tien Joo...näköjään olin saanut ne myöhästymään pelkällä hermoilulla tai sitten sitä ovista ei ollut tai jotain. Kierrosta tuli siis 36 pv mikä on pieni pettymys lapan jälkeen (ajattelin sen jotenkin korjaavan hormonitoimintaa...). Voihan se olla että elimistö korjailee vielä itseään mutta musta ei nyt valitettavasti ollut rohkaisua..toivottavasti muilla on parempi tuuri!!

Huomenna näen hyvän ystäväni viinin ja ruuan merkeissä joten eiköhän se tästä
Kipuja ei kuitenkaan ole!!!

 

[Liina]

Voi hemmetti Keiju, ois nyt voinu tärpätä

Pakko heittää tänne väliin kommentti Kastiksen parisuhteen ruodinnasta, mulla ei ole käyny koskaan mielessä edes, että Kastiksen miekkonen ois alkoholisti, itse olen nähnyt kun ihminen palaa loppuun ja Kastiksen mies vaikuttaa oireineen juuri sellaiselta. Kyllähän sitä alkoholia voi ottaa sillon tällön ja ei se ihmistä sillon holistiksi tee. Ja vielä tämä lapsiasia, kaikillahan on parisuhteessa välillä ongelmia, varmasti teilläkin hyvä kommentoijat. Kastikselle on sattunut ja tapahtunut pienen ajan sisällä aikasta paljon.
Hyvä äiti Kastiksesta tulee, kunhan nyt tärppäisi ja varmasti mieskin on hyvä isä. Mutta mutta eiköhän anneta tämän asian jo vähitellen olla...

Ei muuta kuin erittäin mukavaa keskiviikkoa!

 

[Tiitu]

Huomenta! Pahoittelut Keijulle Olin ihan varma, että oli tärpännyt, kun huomasin, että ketju oli pyörähtänyt ympäri, mutta ne olivatkin nuo äidit innostuneet ruotimaan. Toivotaan Keiju, että nyt kroppa on vaan vielä vähän toipumistilassa siitä lapasta ja pikkuhiljaa tasoittuu taas.

Ei mullakaan kyllä ole käynyt mielessäkään, että Kastiksen mies olisi alkoholisti. Kieltämättä välillä nämä ulkopuoliset tarkkailijat tekevät aika pinnallisesti nopeita johtopäätöksiä...

Ah, oltiin eilen pitkällä hiihtolenkillä ja sen jälkeen saunaan. Kyllä uni maistui sen jälkeen

 

[gissa]

Huomenta!

Voi hitto Keiju... kyllä harmittaa.

Tää ruodinta ei nyt näytä loppuvan. Vapaa palstahan tämä tietysti on...

Mulla ei edelleenkään mitään kerrottavaa. Verikoe vaan lähestyy, enkä osaa päättää menenkö... Jos etsii jotain positiivista tulevista hoidoista, niin mun työpaikka muutti ihan tähän tyksin viereen, pääsee jatkossa helposti käymään

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

 

[Julia]

Tsemppiä Keijukaiselle. Hyvä viini ja ystävä auttavat aina

Gissan vuoro olla jännäyksen kohteena. Jos meiltä muilta kysyt, niin käy testissä Eihän me jakseta odottaa...

 

[Kastehelmi]

Huomenta
Pöh Keijukaiselle. Olisihan se ollut niin ihanaa. Mutta hei, ei kirvestä kaivoon vaan uutta yritystä. Nyt kuitenkin mahdollisuudet ovat niin paljon paremmat.

Vielä noista kommenteista. Sori vaan Tahkoojat, kun joudutte lukemaan moisia mun erilaisten mielipiteiden takia. Mulle kuitenkin riittää, että voin elää itseni kanssa ja olen ihan ok. Toivon, että muillekin se riittäisi (siis että olisivat tyytyväisiä itseensä ja elämäänsä). Vaikka onhan se hienoa, että ""äidit"" jaksavat kantaa huolta mun epäkypsyydestä (ironiaa). Joo, hyvät naurut olen ainakin saanut Eilen nauratti, että olisikohan siinä yhdessä viestissä pitänyt lukea ""yh-äitikin on äiti.."" sijasta ""yh-äitikin on ihminen.."" No joo, antaa olla

Gissalle kovasti tsemppiä ja toivotaan, että onni olisi tällä kertaa myötä.

 

[Keijukainen]

Kiitos kaikille tsempeistä ja pahoitteluista. Tosin ei mua jostain syystä edes kauheesti harmita. Mun on pakko tunnustaa että eilen ennen testaamista muhun iski se sama paniikki jota on esiintynyt aikaisemmin. Että lapsi jotenkin ""pilaisi"" mun ja miehen ihanan kahdenkeskisen elämän! Murehdin etukäteen että sitten ei pääse edes leffaan ilman kauheita järjestelyjä eikä matkustaminen ole enää samaa. Bailaamista voin hyvin vähentää, nytkin mulle tulee näköjään vaan ennen menkkoja näitä ""pakko päästä radalle""-päiviä

Pelkään sitäkin että suurin syy miksi haluan raskautua on se breikki töistä ja se ei mun mielestä ole mikään tarpeeksi ""oikea"" peruste lapsen saannille. Tykkään olla kotona, sen huomasin lapan jälkeisellä sairaslomalla, oli aivan ihanaa. Mutta tykkäänkö enää olla kotona sen lapsen kanssa??? Lisäksi mulle tuli sellainenkin olo että musta tulee ""vanha"" kun saan lapsen!!!
No, nää on taas näitä aivoituksia, koettakaa kestää..
voihan se olla jotain itsesuojeluakin, pettymystä vastaan..???
Mies oli kyllä pettynyt...huomasin selvästi vaikka se koetti urheasti olla sitä näyttämättä.

Gissalle kuitenkin vielä hurjasti peukkuja, ymmärrän ton valinnan vaikeuden mutta ton kauhean jännäyshelvetin läpikäyneenä, minä ehkä menisin siihen verikokeeseen...

Vielä omaa napaa: kierrosta tuli siis 37 pv joten en usko että ovis on edes tapahtunut. Jotenkin ne kivut viestitti että kroppa ei ole vielä ihan kunnossa. Vuoto on kyllä ihan punaista mutta sellaista haaleaa ja alkoi tosiaan kunnolla vasta tänään, eilen pari surkeaa vaaleanpunertavaa tuhrua ja yöllä ei mitään. Ristiselkä on kipeä mutta vatsakipuja ei ole. Se jo tuntuu hyvältä! Kivuttomat menkat mulla on tainnut olla viimeksi joskus 2003...

 

[Keijukainen]

Kastikselle vielä: ei stressiä! Onhan noita kommentteja tullut ennenkin, eipä se minua ainakaan haittaa Mua vaan ärsyttää toisten pyhyys. Ja ylipäänsä sellainen asenne että kun ""minä olen itse äiti niin minä tiedän mistä puhun ja minulla on oikeus arvostella muita"". Muutenkin ärsyttää koko äiti-myytti, varsinkin nyt kp1:na. PÖH!

 

[Sandeman]

Huomenta.

Voihan peeeeeeeee, Keiju!! Me ollaan täällä varmaan pettyneempiä kuin miltä itse vaikutat? Niinä kertoina kun mä olen sortunut testaamaan niin menkat on alkaneet saman tien, jotenkin se on surkuhupaisaa, miksi siinä aina käy niin?

Gissa, mä oon samaa mieltä, eihän ME jakseta odottaa maanantaihin asti sun testituloksia! )

Sain eilen patologin lausunnon endometrioomasta. Paljon tekstiä josta en ymmärtänyt mitään, mutta lopputulema oli kai että on keskiaktiivinen, ei a-tyyppinen (??) ja vast'ikään muodostunut. Mun analyysi tosta on että se on kasvanut lokakuisen kystaruptuuran jälkeen joka taas tarkoittaisi että seuraavat 3 kk on aikaa ennenkuin seuraava endometriooma alkaa kasvaa munasarjassa ja seuraava lapa edessä:-((. Pessimisti ei pety. Jokos Keiju olet saanut oman lausuntosi?

 

[Keijukainen]

Sandeman, kyllä mä sain sen patologin lausunnon. Mulla siis vaan katsottiin kudosnäytteet ja niistä ei löytynyt solumuutoksia. Epikriisinkinkin sain ja siinä selvisi oikeastaan samat asiat mitä lääkärikin sanoi, paitsi sitä se ei sanonut että endoa oli runsaasti. Mulla ei ollut endometrioomia eikä munasarjoissa mitään endoa joten en oikein niistä tiedä. Mutta kannattaahan sunn käydä vaikka 3 kk:n päästä ultrassa tsekkauttamassa tilanne? Ellet sitten ole jo raskaana
Ei siis kai ihme että elimistö vielä korjailee...??

 

[Keijukainen]

Joo, tuo elimistön korjailu tuli vähän väärään paikkaan, piti olla sen jälkeen että multa löytyi sitä endoa runsaasti D

 

[Kastehelmi]

Keijukainen, varo nyt ihmeessä mitä kirjoitat Kohta saat säkin kommenttia, että kannattaako oikeasti harkita lapsia, kun tekee noin kovasti radalle mieli.. Epäkypsää toimintaa jne. (Nauraa partaansa). Hi hii

 

[Keijukainen]

Kastis, tuo kävi mulla kyllä mielessä Toivon ettei kukaan Tahkooja eikä Tahkoojaplussa (jos luki) loukkaannu näistä mun ajatuksista, iloitsen jokaisen plussasta täysin vilpittömästi, itse olen vaan vähän vielä hakusessa ...
se nyt on yksi lysti mitä ""ulkopuoliset"" noista ajattelee. Ja sitäpaitsi: eiköhän jokainen edes pienesti mieti noita samoja asioita kun kerran aina toitotetaan että vauvan hoito on tosi rankkaa ja parisuhde rakoilee herkästi!!

Huomenna on kuuluisan viikkolehden synttärikekkalot. Sinne sitten bongaamaan turhia julkkiksia =)

 

[Hertta]

Harmi Keiju, olisi plussa ollut hino, mutta ensi kerralla sitten! Ihanaa, ettei sulla ole vattakipuja. Lapa works (siltä osin ainakin..).

Nyt on kiire töissä. Palaan myöhemmin astialle!

 

[Kata]

Terve!

Keijulle isopit, tää on tätä.. ja musta ainakin on ihan ymmärrettävää miettiä kaikenlaista kun aikaa menee. ""Normaalisti"" jos tärppäis vaikka muutaman kk sisään yrityksen alkamisesta niin ei ehtisi miettiä ollenkaan samalla lailla kaikkea mahdollista. Uskon että monella vaikka kuinka toivoo plussaa niin pieni paniikkikin voi jopa tulla hetkeksi sitten kun se oikeasti on totta.

Mun pitäisi lauantaina mennä yhdelle ystävälle tyttöjen iltaa viettämään, mutta jotenkin nyt taas vaihteeksi ei huvittaisi yhtään lähteä baariin, kun seuraavanakin viikonloppuna ollaan duunikaverien kanssa lähdössä radalle. Kumma miten välillä on hirveä polte lähteä tuulettumaan ja välillä ei yhtään jaksaisi! Mutta sitten taas tiedän että ystävät pettyy jos ilmoitan lähteväni kotiin kesken illan..ja hauska jokatapauksessa nähdä heitä..kyllä sitä ihminen ongelmat kehittää..;-)

Viikko menee hitaasti, tänään luulin hetken aamulla että on perjantai..mutta onkin keskiviikko, aargh! Välillä työnteko on ihan tervanjuontia, vaikka periaatteessa tykkäänkin enkä tällä hetkellä voi kuvitella jääväni kotiin kovin pitkäksi aikaa vaikka lapsia tulisikin. Sitten voi tietysti mieli muuttua..

Hyvää työpäivää kaikille!

 

[Sivullinen]

Keijukainen, kuulostaa tutulta nuo sinun pohdintasi tuosta vauvan ja parisuhteen yhdistämisestä. Itsellä oli ihan samanlaisia ajatuksia ennen vauvan syntymää. Meillä on hyvä suhde mieheni kanssa ollut ja viihdytty erinomaisesti ihan kahdestaan. Ollaan eletty mukavaa elämää, tultu ja menty ja matkusteltu paljon. Nyt kun perheeseen on ilmaantunut kuitenkin kolmaskin jäsen, on elämä tietysti aikalailla uusiksi mennyt, omat menot ja oman navan tuijottelu on vähentynyt, mutta sitävastoin elämään tullut niin paljon lisää iloa ja naurua, että omista tarpeista on kyllä valmis tinkimään.

Oman lapsen syntymä on kuitenkin niin suuri ja hieno juttu, että arvot menevät totaalisen uusiksi pienen ihmisen myötä. Ja itseasiassa minulle on ollut jotenkin vapauttavaakin kun oman navan sijaan on nyt jotain muuta mihin huomion kohdistaa. Ja eihän sen muun elämän tarvitse lapsen saantiin loppua, matkustella voi ja kaikkea muutakin tehdä kuin ennenkin, asiat vain vaativat hieman enemmän järjestelyä. Jos suhteessa on kaikki kunnossa ja hyvä kumppani rinnalla, niin yhteinen lapsi kuitenkin ikäänkuin ""täydentää"" sen paketin. Vanha klisee mutta nyt totta. Teidän rinnallenne vain tulee yksi ihminen lisää matkaa jatkamaan. Aivan normaaleja ajatuksesi siis ovat. Tsemppiä sinulle!

 

[Keijukainen]

Jaahas, Sonera taas tökkii. Kiitos myös sivulliselle asiallisista kommenteista. Näköjään nämä minun mietteeni ovat sellaisia, joita moni ajattelee. Se on helpottavaa.
Toisaalta olen myös ihan tyytyväinen siitäkin että tahkoomisessa on kestänyt, on ollut aikaa miettiä asioita ja tehdä niitä juttuja joista luulee sitten joutuvansa luopumaan lapsen (utopiaa??) synnyttyä.
Ehkä mua just ahdistaa se että kun kaikki sanoo että sitten ei tee enää mieli tehdä niitä juttuja kun lapsensaanti on niin hinoa, niin tulee sellainen olo että haluanko minä olla haluamatta tekemättä niitä asioita enää? Ja tulla vanhaksi...
Just, varmaan ihan selkeän kuullosta

Niin, kai nyt on vähän paremmat mahkut. Tai sitten ei. Miehen simpoista johtuen.
Toisaalta olisi ihan helpottavaa että ovista ei nyt olisi ollutkaan. Koska yritystä oli...

 

[Sivullinen]

Vielä lisäkommentoin hieman... Itse olen 29 ja pitkä, kaikin puolin antoisa suhde oman mieheni kanssa tullut siis kuljettua. Eli onhan tässä ""itsekkäästi"", omin ehdoin tovin aikaa jo elelty. Siinä vaiheessa kun vauvasta aloimme haaveilla tuli minulle jo sellainen tunne, että olisin valmis jo vähän erilaiseenkin elämään.

Sehän meillä ""kypsässä"" iässä vanhemmuudesta haavelevilla on, että kun sitä on tottunut elämään vain itselleen. Voi olla vaikea sopeutua uuteen tilanteeseen jossa elämä kulkeekin yllättäen hyvin pitkälle sen pienen ihmisen ehdoilla. (Tästä kai joku tutkimuskin oli taannoin tehty). Jos lapsen olisi saanut kaksikymppisenä, ei tätä puolta asiassa olisi, mutta toisaalta taas se muu elämä olisi jäänyt vähemmälle. Molemmissa siis on ne hyvät ja huonot puolet. Tyytyväinen olen että itsellä on mennyt näin ja nyt sitten tuntuikin, että on viimein ""valmis"" jo tähän toisenlaiseen elämään. Tuli sellainen olo että aika aikaansa kutakin, on aika mennä eteenpäin. Ja täytyy sanoa, että kyllä tuntuisi elämä nyt aika köyhältä jos ei lasta olisi, niin hauska on oman lapsen kehitystä seurata. Eli sitä kasvaa siihen tilanteeseen ja äitiyteen kyllä.

Itselle ei kyllä tuota vanhuuden tunnetta ole tullut, tottakai menot on vähentyneet, mutta en nyt muuten mitenkään ""jämähtänyt"" ole. Ja mitä sitten, vaikkei kaikkia vanhoja asioita tahtoisikaan enää niin suurella palolla tehdä? Sitähän tämä elämä on, sitä muuttuu ja elämän tilanteet vaihtelevat muutenkin. Niinkuin moneen kertaan on todettu. Ja vielä se, että kaikki tuollaset pohdinnat ja pelot häviävät kun sen lapsen viimein syliinsä saa. Kaikki menee sitten kyllä omalla painollaan.

Tsemppiä teille kaikille!

 

[Suvi]

Voihan kökkö Keijukainen! Onneksi et kuitenkaan kovin pahasti masentunut!

Ajatus ei oikein kulje. Tää flunssa menee vaan pahempaan suuntaan. Olo on edelleen aivan kaamea, en varmaan kykene koko viikolla töihin. Voi hemmetti ja ens viikko on sitten lomaa, jää vähän hommat tekemättä.

ON: Eilen pieni tippa verta ja sen jälkeen ei mitään. Kp 30/30-34. Kummallista tässä vaan on se, ettei mitään menkkakipuja ainakaan vielä ole. Tosin en niitä nyt tässä hirveästi kaipailekaan, koska olo on jo muutenkin ihan tarpeeki kamala.

 

[Sandeman]

Suville tsemit flunssan selättämiseen!

Sori nyt vaan keiju ja sivullinen mutta mua kävi (taas) ahdistamaan tuo lapsen saamisen ihanuus jota sivullinen hehkuttaa. Ei varmaankaan tahallaan käännä veistä haavassa, mutta kun me oikeasti ollaan niitä ""lähes"" lapsettomia, pitkään yrittäneitä, ei-ihan-helppoja, katkeriakin ämmiä niin PLIIIS voisko hehkuttaa vähän vähemmän? Moralisteille mäkin vaan nauroin mutta nyt iski paha mieli. Kele ja *ttu kun meille ei ole tuota lapsen saamisen iloa suotu, niin voisko vähän himmata?? Eikä tämä ole nyt pahalla sanottu (tunteet ne kaikilla toki) eikä tästä kannata ottaa herneitä nenukkiin, kunhan taas avasin sanaisen arkkuni. Hoh, sainpas sanottua...

).( ihmettelen että onko täällä sitä ovista ollenkaan. Limoja ei ole näkynyt nyt kp15, pitäis tänään varmaan vielä varmistella jos jotain oliskin tapahtunut? Noh progehan sen näyttää. Saisinkohan clomit jos ovista ei ollutkaan?

Hoh, en ole saanut mitään aikaiseksi tänään töissä. Kaikki kostautuu ens viikolla, jaiks...

 

[Keijukainen]

Sandeman, älä masennu Onhan se totta että mitä minäkin tässä mietin sitä että muuttuuko se elämä liikaa jos se lapsi sitten joskus tulee kun voihan se olla ettei sitä koskaan tule ja nämä mietteet ovat turhia. Kyseessä voi olla siis hyvinkin itsesuojelu.
Ei ollut missään nimessä tarkoitus masentaa yhtään ketään eikä hillitä kenenkään riemua mahdollisesta plussasta, kunhan kerroin taas näitä paniikki-pohdintojani näin kp1 ratoksi.

Hyvä että sulta otetaan se proge nyt. Kyllähän se, jos proge-taso ei nouse ja lekuri epäilee ettei ovista ole tapahtunut, antaa aihetta sitten miettiä niitä clomeja seurannan kera. Hyvältähän se rakkula ainakin sulla ultrassa näytti!

 

[Kastehelmi]

Mulla taitaa olla sitten ihan hyvä päivä, kun ei yhtään masentanut ""hehkutus"". Koitahan säkin Sandeman antaa mennä toisesta korvasta ulos. Musta on ihanaa ""nauttia"" nyt, kun se on vielä mahdollista. Sitten kun se lapsi on siinä, on elämä väistämättä erilaista. Ei ehkä huonompaa, ei ehkä parempaa, mutta erilaista. En tosiaan ole varma, olisiko se lapsi oikeasti mun juttu. Muu(kin) elämä voi olla hyvää, kuin elämä lapsen kanssa. Ja tietysti sekin on varmasti omalla tavallaan hyvää. Nyt kun sitä lasta ei ole, pitää vaan olla tyytyväinen tähän ""vapaaseen ja itsekkääseen"" elämään, jota nyt on Sitten jos joskus käy niin ""onnellisesti"", että kolmas jäsen ilmoittaa tulostaan, niin sittenhän asia on ihan eri ja sitten edetään sen mukaan. Niinhän se menee..

Vaikka ymmärrän kyllä mitä ulkopuoliset koittavat selittää (raskasta elämää vs. ihanaa elämää lapsen kanssa) niin kyllähän se kuulostaa huvittavalta. ""Elämä lapsen kanssa on raskasta ja vaativaa"" vs. ""Elämä lapsen kanssa on parasta mitä olla voi ja muuta en haluaisi"". Aika aikaansa kutakin, eikös se niin mene?