Toggle sidebar

Tammikuu 8

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja R
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Mulla on ollut tavallista enemmän puutumista sekä käsissä että jaloissa.

Vanhemman huolesta Arvo Ylppö on sanonut, että sitten se vähän helpottaa kun saa omat lapsensa turvallisesti saatettua eläkkeelle.

Mä olen ollut huolissani masuasujan puolesta, kun mua vaivaa sitkeä flunssa ja kovat yskä hyppyyttää koko keskivartaloa.

Olen kertoanut pikkuisen sukupuolesta kyllä eteenpäin. En mä osaa salaisuuksia pitää. Mulla ei ole pelkoa siitä, että tulisi nyt vain leimallisesti ""poikatavaraa"". Kaikki läheiseni tietävät, että olen aika tarkka siitä, että tytöt ja pojat kasvatetaan samalla tavalla. Niin on minutkin opetettu, että tytöt saa ja osaa tehdä kaikkea sitä mitä pojatkin. Kyllä saa siis minunkin poikani leikkiä nukeilla, jos vain haluaa.
 
Heippa odottajat!Tänään oli rakenneultra,rv 20+1..La ei muuttunut,kaikki meni tosi kivasti ja hyvin tuli tietoa vauvan voinnista ja kehityksestä...Kaikki kunnossa:)Mut ei tietoa sukupuolesta.En edes uskaltanut kysyä kun täällä ne eivät mielellään kerro.Kysyisinkin et onko tietoa kellään mitä maksaa yksityisellä pelkkä sukupuolen katsominen ultrassa?Helpottais hankintoja tehdessä tietää kumpaa odottaa.
 
Rakenneultrassa käytiin ja vauvalla kaikki hyvin. Nestettä oli jonkin verran munuaisaltaissa, eli se käydään tarkastamassa vielä 4 viikon päästä ultrassa. Ei kuulemma pitäisi huolestua, mutta arvaahan sen, ettei voi olla asiaa miettimättä. Sukupuolesta ei ollut ihan varma, mutta luultavasti meille on tyttö tulossa!

Minulla tuo käsien ja jalkojen puutuminen on tuttua sekä ne inhottavat suonenvedot yöllä. Nimet on meillä aikalailla jo tiedossa, tietysti mieli voi vielä muuttua..

Rv 19+3
 
Huomenet!
Meikäläinen se veti sitten 13 tunnin yöunet...

Hippie, sanoiko ne, että mitä se sitten tarkoittaa jos lapsella on sitä nestettä munuaisaltaissa? Tai mitä sitten jos sitä on vielä 4 viikon päästä?

Nimiä ollaan pikkuisen pohdittu, muttei olla mihinkään päädytty. Näillä hormonimyrskyillä mielipide ehtii muuttua vielä moneen kertaan =) Haluan kuitenkin nimen, mitä ei ole joka toisella. Miehen sukunimen vauva kai tulee saamaan, avoliitossa kun ollaan. Omastani en haluaisi luopua kun on niin harvinainen, mutta mieshän ei sitä huoli, ""kun on niiiiiiin ruma"" sen mielestä...
 
Kävin eilen pikaisesti neuvolassa, kun on ollu melko paljon alaselän ja -vatsan kipuja ja siistä syystä aloin olla jo ihan hermoraunio..samoin mies. Soitin neuvolaan, että olenko ihan kahjo, mut pelkotiloja on vähän liikaa, johon ihana neuvolatäti sanoi, että tulepa tänne, niin kuunnellaan niitä sydänääniä. Ja kyllä se siellä jumpsutti ihan oikeaan tahtiin :) Kivut johtuu taudin kuvasta (eritt.vaikea endo) ja kiinnikkeistä.

Nyt siis odotellaan vaan, viikon päästä ultra (rv 20).

Joitakin nimiä ollaan miehen kanssa listattu ja ruksittu pois..eli ei olla päädytty mihinkään. Paitsi sen verran edistystä, mitä ei ainakaan.
 
Rakenneultrassa kaikki hyvin! Tulokas vaan sai häveliäisyyskohtauksen, ja ultraajatäti ei sitten millään saanut kriittisiä paikkoja näkyviin... Eli yllätykseksi taitaa jäädä meillä sukupuoli:) Np-ultrassa sai paljon paremman käsityksen vauvasta, kun se silloin vielä mahtui kuvaan. Nyt oli vaikeuksia käsittää mikä on mitäkin, kun näkyi ruudulla vain osa kerrallaan...Mutta nyt alkaa kyllä huolet helpottaa:)

Ei olla nimiä vielä mietitty. Ajateltiin, että olis vähemmän keksimistä, kun tiedettäis sukupuoli, mutta kai sitä kahta miettii samalla kuin yhtäkin.

Ootteko uskaltaneet jo tehdä joitain konkreettisia vauvahankintoja ja millaisia? Ainakin niitä vakuutuksia olisi pian syytä ryhtyä pohtimaan jos sellaista mielii.... Ja tekisi mieli jo kärryjä ja sen semmoisiakin katsella:D
 
Tasan puolivälissä ollaan!
Eilen oli neuvola ja kaikki ok. Ainoastaan alavatsaa oli koskenut jonkin verran eilispäivän ajan ja yöllä sitten alkoi kamalat kivut töissä. Hyvä että kykenin kävelemään. Levossakin oli jatkuvia aaltomaisia kipuja. Tosin ne olivat vain lähinnä oikealla puolella, mutta erittäin tuskallisia. Aamulla alavatsa oli kosketusarka, mutta nyt levon jälkeen se on helpottanut aika hyvin.

Tänään olenkin sitten roikkunut puhelimessa neuvolaan päin ja nyt odotellaan kello kolmea, että pääsen lääkäriin. Siellä otetaan jotain testejä ja sitten lääkäri katsoo laittaako eteenpäin äippäpolille. Sinnekin jo on soitettu varuiksi kuulemma!

Toivotaan, ettei ole mitään kummempaa.. pelottaa. Vauvakaan ei ole mielestäni juuri liikuskellut yön ja tämän päivän aikana, eilen päivällä kyllä kovastikin. Pelottaa tosiaan, että onko siellä vielä kaikki kunnossa, nyyh.
 
Tuo nesteen keräytyminen munuaisaltaisiin voi viitata virtausongelmiin virtsateissä. Pojilla kuulemma yleisempi ongelma ja yleensä kyllä tyhjenevät, mutta haluavat kontrolloida sen. Noh, näemmepähän tulokkaan sitten vielä kolmannen kerran :) Jos jotain positiivista pitää löytää..

Laskettu aika ei muuttunut nytkään ja lääkäri painotti, että edetään kuukautisten antaman rv:n mukaan. Eli niitähän on nyt sitten 19+5.

Hankinnoista sen verran, että meillä on valtaisan vaatekasan lisäksi turvakaukalo, sitteri ja tuollainen jumppalelu. Kaikki tosin saatuja, mitään ei olla itse ostettu :) Kärryjen hintoja pitäisi mennä vertailemaan tässä kunhan ehtisi..
 
Käsittääkseni ultra yksityisellä maksaa noin satasen.

Meillä on ollut nimi valittuna jo ennen kuin olin raskaana. Toki on aina mahdollista, että mieli muuttaa kun pienoisihmisen omin silmin näkee.

Hankinnoissa olen pitänyt matalaa profiilia, mutta ""haravointi"" on jo aloitettu. Vaunut onneksi saadaan. Ne on pirun hintavia uutena. Huuto.netissä on paljon kaikkea vauvankamaa, joten sieltä voi tehdä edullisia hankintoja.

Kantoliinan aion ainakin hankkia ihan uutena ja parhaan mahdollisen.

Kestovaippojakin ajattelin ostella hyvissä ajoin. En mä ajattele mitenkään orjallisesti ekoilla, mutta ainakin päiväsaikaan ja kotona on varmaan ihan helppo olla käyttämättä kertiksiä.
 
Hoijaa.. sairaslomaa tupsahti viikon verran. Supistuksia ne sitten oli, tai on yhä. Lepoa määräsi, ei myöskään saa istua autossa kovin paljoa, se kuulemma lisää supistuksia.
Viikonloppuna matkattiin autolla kolme päivää ja yli 1000km, öhöm! Siinä varmaan yksi syy työn ohella.

No, muuten kaikki kunnossa. Nyt vaan lepäillään ja kerätään voimia. Tulee vieläkin supistuksia, jos rehkii ihan normaaleissa kotihommissa. Tosin mulla ei tunnu supistukset aina kummallakin puolella samaan aikaan, mutta lääkäri sanoi sen olevan normaalia ja lisäsi, että liian usein oletetaan, että supistus tulisi tuntua kummaltakin puolen samaan aikaan. Kyllä sen huomaa kun vatsa pingottuu.

Meille on hankittu jo pinnasänky, rintareppu ja turvakaukalo. Tai siis ollaan saatu kummankin sisaruksilta, kuten myös vaatteita. On vaatteita sekä pojalle että tytölle, mutta käy kaikki myös molemmille. Ostanut olen ainoastaan yhden pienen riippunallen vaunuihin. Turvakaukalo on mielestäni vaan hieman vanhanaikainen ja turhan suuri, joten taidan ostaa ihan uuden ja sellaisen joka on helppo laittaa ja irrottaa autosta. Cracolla taisi olla aika kivoja jos en väärin muista.
 
Neuvolassa tuli pyörähdettyä. Hemoglobiini noussut 107:n, rautakuuria jatketaan edelleen. Sf-mitta oli 17cm (joku tätä muistaakseni kyseli aiemmin), nyt kun siis rv 19+6. Sydän jumpsutti 140:ä. Painoa ei hämmästyksekseni ollut kuulemma tullut yhtään liikaa vaan sopivasti, 213g/vko. Hyvä näin :) Nyt vain varailemaan tuota kolmatta ultraa...
 
Mä olen tosi ihmeissäni... Ensinnäkin se, et mun kohdunpohjan korkeus oli rv 16+3 18cm, eli tosi iso muihin verrattuna ja sit toisex se, et oon tuntenu potkut jo nyt vatsan päältä. Mieskin tunsi eilen, joten ei ole mun omaa kuvittelua... Sillon noin rv12 NP-ultran mukaan sikiö vastasi viikkoja. Paino ei ole noussut yhtään. Terkkarikin ihmetteli kohdun suuruutta ja vihjaili kaksosista... Ootteko koskaan kuulleet, että alkuraskaudessa ultrissa ei ole näkynyt kuin yksi sikiö ja että vasta myöhemmin on selvinnyt masuasukeita olevan kaksi???
 
Huomenet Kymenlaaksosta!

Tanjuska, tervetuloa supparisairaslomalaisten joukkoon! Ikävä homma. Voidaan sitten roikkua ensi viikko täällä leväten. =) Mulla tuli taas eilen monen päivän tauon jälkeen supistuksia, nyt eivät onneksi olleet niin tuntuvia kuin silloin kun jäin saikulle.

Mulla sf- mitta oli rv 17 + 4 ,14 cm, joka sekin on keskiarvon yläpuolella. Siis näin sanoi neuvolan terkkari. Nyt kun mä itse tutkin taulukkoa, niin miten niin yläpuolella??? Tai sitten mä en osaa yhtään tulkita sitä.... Mun mielestä se on alakanttiin. Vai häh? Mitä teillä muilla on ollut ja missä vaiheessa?
Ajatteles enkeli jos rakenneultrassa selviää, että teille on tulossa kaksoset? =) Tosin onhan se aikas jännä, ettei niitä edellisissä ultrissa ole näkynyt, mutta kaikki kai on mahdollista?

Mä en ole tuntenut kuplintaa taas kahteen päivään, tahtoo tuntea niitä liikkeitä!!!
 
Minulla oli rv 16+4 sf-mitta 14cm. Nyt kun päästiin käyrälle (mun kortissa taulukko alkaa rv20:stä), niin keskiarvon yläpuolella mekin jytistellään.

Olen kyllä kuullut useitakin tapauksia, jossa on np-ultrassa nähty yksi sikiö, mutta kaksoset sieltä on sitten kuitenki tullut :) Mutta toisaalta tiedän myös naisen, jolla epäiltiin kaksosia suuren kohdun vuoksi, joka sitten selvisikin poikkeukselliseksi kohdun kasvuksi. Eli hänellä kohtu kasvoi suoraan ulospäin (masu on valtava), mutta sikiöitä on vain yksi.
 
Huomenia, vai pitäisikö kenties sanoa iltapäiviä?!
Tuli tuossa tempaistua reilut 13h unet. Kai ne supistukset vaatineet veronsa, nukuin kuin tukki ja nyt on olo huomattavasti parempi!

Saa nähdä kuinka hyvin osaan olla tekemättä mitään.. Äsken hain postin ja siinä ohessa piti kitkeä kukkapenkistä rikkaruohoja pois... (toivoton tapaus!) Tietysti siinä kyykkiessä vähän vihlaisi taas supistus. Nooh, kai se on uskottava.

Pitää hyvällä omatunnolla jättää hommat miehelle. Se on nyt ollutkin niin ihanan ""ylihuolehtivainen"". Vähän jos ""voikahdan"", kysyy heti että mihin koskee, älä nyt rasita itseäs. Käy lepäämään, kyllä hän tekee ruoan jne.
Eikös ookkin lutunen?
Eilenkin kun soitin, että tarvitsen auton kun tuli lääkäriin lähtö niin, Mies tuli tukka putkella ja harmitteli vaan sitä ettei ehdi ihan käymään suihkussa kun täytyy lähteä. Odotteli mua täysissä pukeissa keittiön pöydän vieressä seisten, kun minä vielä vähän söin. Siinä minä sitten hetken katselin sitä ""vauhkoa"" miestä kieroon ja kysyin, että onkos sullakin lääkäri...?
Ahaa-elämys heräsi miehessä ja hän tajusi itsekin, ettei hänen sinne lääkäriin pitänyt ehtiä!! (potee vielä kammoa kaikkia laitoksia ja sairaaloita kohtaan, mutta hyvin on kestänyt siedätystäni.. Oli keskiviikkona neuvolassakin mukana kun sanoin, että on sinun ne sydänäänet kuultava!)
Että näin täällä.

Multa ei oo vieläkään mitattu sf-mittaa!!! Oli keskiviikkona se neuvola ja se sijaisterkkari heilutteli vähän sitä mittanauhaa masun päällä, muttei alkanu kunnolla edes mitata. sanoi, ettei sitä vielä saa tarkaan mitattua! Itse tosin tunnen kohtuni koot käsin päältä tunnustelemala hyvin ja eilen lääkärikin näytti käsin minkä kokoinen mun kohtu on ja sen rajat.
Tiedä tuota. Onhan mulla nyt 20+1, joten luulis jo mittoja saavan. Tää maha kun ei enää mikään pieni ole. Ei kai niillä sitten niin kiire ole. Jos ne mittaavat ensi viikolla siellä rakenneultrassa. Toivotaan niin.


 
Eka työviikko alkaa olla paketissa ja ihan hyvin tää on sujunut. Menis vaan flunssa pois, niin saisi nukuttua kunnolla.

Mä maltan ihan liian harvoin pysähtyä kuuntelemaan masuasujaa. Eilen yöllä, kun ei uni tullut silmään tunsin sen potkuja ja siitä tuli hyvä mieli. Joulukuussa on varmaan toinen ääni kellossa, kun jäpikkä pitää tunteja hereillä rymistelyllään ;-)

Sain just yhdeltä kaverilta mailia, että sekin odottaa. Ihanaa, kun tuntuu siltä, että kaikki on raskaana!
 
No niin, viiden viikon kesälomasta viimeiset päivät käsillä. Vihdoinkin saatiin netti toimimaan kotona ja pääsee taas lukemaan näitä juttuja. Viikkoja on nyt 20+2 ja maanantaina olis sitten rakenneultra. Vähän jo jännittää, että onkohan siellä varmasti kaikki kunnossa. Masu on kyllä kasvanut kovasti ja suoraan eteenpäin, monet onkin sanonu, että poika sieltä täytyy olla tulossa. No maanantaina se selviää. Päädyttiin miehen kanssa loppujen lopuksi siihen, että voisi kuitenkin olla mukava tietää, kumpi sieltä onkaan tulossa. Mies vaan on jo varma, että se on poika, koska on muka selvästi nähnyt vehkeet jo np-ultrassa :o) Niin varmaan...

Täällä on ollut paljon puhetta liikkeistä. Mulla on sama tilanne kuin jollakin toisellakin täällä eli mulla on istukka kiinni edessä ylhäällä ja siksi mä olen tuntenut potkuja vain hyvin satunnaisesti. Välillä on pitänyt miettiä, että olikohan tuo vauva vai suolisto, joka kuplii. Tosin pikku hiljaa liikkeet on alkanu tuntua paremmin.

Äsken täytyi soittaa neuvolaan, kun mulla on ollut noin viikon ajan kipuja alavatsassa aina, kun olen enemmän liikkeellä. Ne on kuulemma supistuksia, mikä ei ole tässä vaiheessa mitenkään epätavallista, kun kohtu kasvaa voimakkaasti. Terkkari neuvoi ottamaan rauhallisesti ja lepäämään aina, jos noita supistuksia tulee. Täytynee siis unohtaa pitkät sauvakävelylenkit ainakin toistaiseksi :o\ Uimassa aion kuitenkin käydä, vedessä kelluminen tuntuu mukavan kevyeltä ja jatkuvasti kipeä alaselkäkin saa levätä.

Maanantaina alkaa taas työt... masentavaa. No toisaalta mä kerkeän olla töissä vain noin kolme kuukautta ennen mammaloman alkua.

Vanamo 20+2
 
Noh, juuri kun valittelin niitä liikkeiden puutetta, niin pikkuinen pelasti päivän. Kääntyi niin, että oli kai sivuttain ja mennessään potkiskeli kohdun vasenta reunaa. Vatsa oli ihan hassun muotoinen kuhmura =)

Tanjuska, tuttua on tuo, ettei saisi mitään tehdä... Muttamutta... minäkin olen kitkenyt, imuroinut, pyyhkinyt pölyjä, pessyt vessoja, lenkittänyt koiraa ja tehnyt ruokaa. Ero on tietty siinä, että en stressaa, niin kuin töissä, jossa suppareita tuli enemmänkin.

Mulla on eilen ja tänään viiltänyt vähemmän kivasti tuosta häpyluun päältä. Näinköhän voisi olla niitä liitoskipuja jo?
 
Mä olen niin paljon jäljessä teitä kaikkia, tai ainakin tuntuu siltä, kun tuo meidän vauveli syntyy vasta tammikuun lopulla. 18.raskausviikko alkoi tuossa eilen. Liikkeistä, saati sitten potkuista ei mitään tietoa täällä päässä :(
Tuota sukupuolen selvittämistä tässä pohditaan. Haluaisin kovasti mennä 3D-ultraan, mutta se maksaa, ja mies on suurimman osan ajasta sitä mieltä että hän ei halua tietää vauvan sukupuolta etukäteen... Ja sehän on varma että se tieto ei mulla sekuntia kauempaa salassa pysyisi. Rakenneultra on sitä ennen, mutta olen ymmärtänyt että eivät kättärillä kovin hanakasti kerro sukupuolta vaikka näkisivätkin? Tosin tästäkin on omassa tuttavapiirissänikin kahdenlaista kokemusta kättäriltä, kaipa se on sitten kätilökohtaista. Enpä tiedä...
Viime neuvolakäynti viikko sitten oli kyllä niin nopea käynti etten paljon ehtinyt istahtaa, kymmenessä minuutissa oli ohi koko juttu. Kummallista. Neuvolalääkäriä mulla ei ole ollut ollenkaan, kuulemma eka lääkäri jäi heinäkuulta pois lomien takia eikä ole niin tarpeellista kun kyseessä on terve normaali nuori nainen??
Ja sitten vielä yksi jurputuksen aihe: jos teitä ei huvita olla töissä, niin voin kertoa että ei se tämäkään kivaa ole kun ei saa olla töissä vaikka haluaisi! Aika käy pitkäksi, mies tekee pitkää päivää töissä ja itse on mahansa kanssa vaan kotona... huoh. Kirjoja kuluu, lähivuokraamon leffat on totaalisen läpikoluttu eikä ihan joka päivä ole varaa kaupungillekaan mennä kahville/lounaalle/shoppailemaan...

Että semmosta valivalivalivalia tällä kertaa... (Oih ihanat ensimmäiset 3 kk, silloin olin yhtä aurinkoa, nyt vaan väsyttää, ahistaa ja masentaa...)
 
Täällä ollaan nyt entistä raihnaisempia. '
Koira meni ja kaatoi minut tänään suorilta jaloilta selälleen. Tai kai minä kaaduin jotenkin takapuoli edellä, vatsa oli vain mielessä kun kaaduin. Nyt on takapuoli niin kipeä, ettei oikein kärsi istua saati sitten nauraakaan! Onneksi en kaatunut vatsalleni, kiitos siitä. Säikähdys oli kyllä valtava, mutta vauva on kunnossa, kiitos takapuolen rasvakerrosten.
Nyt täytyy lähteä yöpuvulle, ei kyllä oikein nukuta, kun tuli nukuttua niin pitkään tänään.
Öitä!
 
Huomenia!

Rakenneultra on onnellisesti takana ja kaikki oli hyvin:) Lääkäri sanoi mahassa olevan erittäin vilkkaasti liikkuva sikiö ja kaikki mitat vastasivat viikkoja eli laskettu aika ei muuttunut. Sukupuolen näkymisestä kysyin ja lääkäri sanoi, että ""ihan varmaksi ei pysty sanomaan eli älkää vielä tapetoiko, mutta neitiä veikkaisin"". Eli saas nyt sitten tammikuussa nähdä:)

Oli kyllä huippufiilis nähdä vauveli paremmin, siellä se esitteli jalkapohjia ja varpaitaan, polki hassuilla sammakonreisillään ja tälläsi naamansakin näkyville:) Tuntuu taas vähän todemmalta tämä odotus!

Liikkeitä en ole vielä kovin selvästi tuntenut ja ultrassa selvisi, että mullakin on istukka etuseinämässä eli vaimentaa jonkin verran. Kavereilta kysylemällä olen kyllä vakuuttunut, että ne tietynlaiset kuplinnat ja nykimiset on vauvan liikkeitä eikä suolen toimintaa:) Eli liikkeiden voimistumista odotellessa.
Mahakin on jo alkanut muuttaa muotoaan ja ulkopuolisten silmissä etenkin. Mutta yksi tuttu ei olisi eilen uskonut, että ens viikolla koittaa jo puoliväli.

Nimet on meillä jo molemmille valmiina, olleet jo varmaan pari vuotta:) Mutta eihän sitä tiedä miten ne muuttuu, jos vauva näyttääkin joltain ihan muulta.

Hankintoja ei ole tehty vielä muuta kuin matkasänky, joka sattui edullisena kohdalle. Ollaan melko varmasti saamassa edulllisesti käytettyinä vaunut ja turvakaukalo.

Ensi viikolla neuvolaan. Epäilen, että on saattanut paino nousta...

Mukavaa viikonloppua kaikille:)

-Neppis 19+5
 
Niin ja starttipaketrri on ostettu, mutta muita vaatteita ei. Mieleni tekis kyllä ostaa H&M:ltä söpö vakosamettinen talvihaalari, kun äitiyspaketin haalari on kuulemma niin iso, että talvivauva sinne aluksi hukkuu:)
 
Hui!
Näin yöllä painajaista rakenneultrasta. Unessa kätilö huomasi vauvan vas. olkapään kohdalla jonkin hermovaurion ja kertoi, että ei se ole kovin vakava - vielä. Kun vauva kasvaa, niin vaurio laajenee. Ainoa apu olisi raskauden aikainen leikkaus, jossa vamma korjattaisiin, mutta vauva voisi menehtyä ja lisäksi joutuisin olemaan koko loppuraskauden sairaalassa.
Onneksi heräsin ennenkuin jouduin tekemään unessa päätöksen.

Kamala painajainen ja rakenneultra vasta tiistaina! Eilinen tapaturma eli kun koira kaatoi minut on varmaan osaltaan aiheuttanut unen. Olin huolissani tietenkin, että onhan vauvalla kaikki hyvin.

Kaikkea sitä ja alitajunnassaan kehittää varsinkin näin odotusaikana.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa