tahkoojaplussat 9

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Riinuska
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ihanaa Julia, että teillekin odotus on nyt viimeinen totista totta! Mun mielestä se uskomus menee just toisin päin, että pojalla on sykkeet matalat (120-140) ja tytöllä korkeat (140-160). Mulla syke on ollut useimmiten 140, joten mitäs se sitten kertoo? :).

Jalka on nyt sen verran hyvässä kunnossa, että tulin töihin. Vältän edelleen turhaa rasitusta. Tänään mulla on jostain syystä muuten huono olo. Heikottaa ja huimaa. Liekö sitten verenpaine niin alhainen. Pitää hakea salmiakkia :D.

Tunsin muuten eilen ekaa kertaa ihan selvästi vauvan jalan. Se oli tosi pinnassa, joten pystyin tunnustelemaan sitä pitkältä matkalta. Pylly on parkkeerattu tiukasti kiinni oikeanpuoleisiin kylkiluihin. Ei parane istua yhtään lysyssä, muuten alkaa ahdistaa.

Nyt alkoi nälättää. Täytynee lähteä lounaskahvilaa kohti.
 
Ihanaa Julia, että oli onnistunut neuvolakäynti!! Ne sydänäänet tosiaan on niiiiiiiin ihanan kuuloiset.

Meillä vauvan syke on ollut koko ajan 142-152, terkka äskön neuvolassa kysyi, että oletkos kuullut niistä uskomuksista.... Munkin mielestä sanotaan, että tytöllä korkeampi kun pojalla. Mutta eikö tuo nyt riipu siitä, onko vauva hereillä vai nukkuu?
No, mulla on tyttösykkeet ja poikamaha... =)

Paljonkos se nyt olikaan, Stella, se sun sf- mitta?
Mulla ei ollut juuri kasvanut viime kerrasta, mutta terkka sanoi, ettei hätää. Kahdessa viikossa 29.5cm -> 30 cm. Pääasia kuulemma on, että aina vähän kasvaa edes.

Muutoin neuvolassa kaikki hyvin, painoa tullut 400g/viikko. Eli tauon jälkeen lähti taas nousuun. No, kyllähän se vauvakin kasvattaa massaa tässä vaiheessa sen 200g/viikko.

Me ollaan hankittu kaikki muu uutena, paitsi se turvakaukalo on lainassa. Jotenkin haluttiin uuteen taloon uusia, samaa sarjaa olevia tavaroita, eikä edes kyselty muilta. No, vaatteet ovat kyllä käytettyjä.

Stella, hyvä että jalka on jo parempi. Mä kävin just äskön taas koiran kanssa tuolla liukastelemassa...
 
Viime viestissä kirjoitusvirhe, piti olla viimein eikä viimeinen.

Riinuska, mulla sf-mitta oli viikoilla 31 ja 33 sama eli 30. Kätilö sanoi, että on ihan normaalia, että mitta jossain vaiheessa vähän harppaa ja sitten tasoittuu. Aika huolimattomasti se mitta kyllä otetaan, että jo mittaustavasta johtuen heittoja varmaan tulee.

Tänään ois eka synnytysvalmennus, jännää!

Mulla taitaa kans olla poikamaha, kun se on niin edessä ja pyöreä. Sykkeestä ei osaa sanoa mitään. Sormustestissä tuli selkeä tyttö. Karvankasvu on normaalia. Makeaa on tehnyt mieli enemmän kuin tavallisesti. Eli eipä ole uskomuksiin luottamista. Meille on vissiin tulossa sellainen sukupuoleton tapaus :D. Voi kauheeta, ei sais laskea edes leikkiä asialla.
 
Kiitos neuvolakäynnin mukana elämisestä ;))

Hih hih, nuo uskomus-jutut on hauskoja ja varsinkin kun menevät tuolla lailla ristiin, että tulos on poikatyttö. Mulle kaveri teki sen sormustestin ja ihme sinänsä; en muista kumpaa se ""näytti"" (mies varmaan muistaa, kysyn). Sykkeen perusteella meille siis todellakin tulisi Yrjö. *nauraa*
Mullakin th mittaili vähän sf-mittaa ja heitti, että olis 13cm (eikös ne senteistä puhu?).
Mun tekee mieli suolaista ja vatsaan on tullut karvoja. ??Miehen kans naureskeltu asiaa, kaikkee kummaa sitä raskaus teettää.

Stellalta odotetaan sitten huomenissa raporttia synnytysvalmennuksesta. Hinoa :)

 
Onnea Julialle sykkeistä!

Meillä ollut 139-140. Kerran mitattu. Milloinkas niitä sf-mittoja otetaan, kun viimeksi ei katottu ollenkaan koko ultralla? Loppuraskaudessa vissiin.

Menen huomenna tohtoriin, kun epäilen tulehdusta. On aika epämiellyttävä tuoksu tuolla alaosastolla...=( Vanhat sukat tuo mieleen...

Mulla on kyllä ihan poikamasu, mutta mene ja tiedä. Sormustestiä en uskalla tehdä. Mitä jos se sormus ei liikukaan ja sitten pähkäilen koko loppuajan, että meneekö joku vikaan. Olen niin tolkuttoman kova murehtija. Pitää sitten jälkikäteen tehdä.

Mulla on luojan kiitos karvankasvu hidastunut. Huomasin sen äskettäin, kun höyläsin jalat ja takaisin ei heti seuraavana päivänä kasvanutkaan sänkeä. Hyvä juttu sinänsä, kun mulla PCO:n takia on ihan törkeän karvaset jalat myös reisien takaa ja edestä ja napaan asti kasvaa tummia karvoja...ei kivaa. Ilmeisesti ne androgeenit ei pääse jylläämään raskaana niin pahasti.

-Tiku-

 
Heippa!
Ja hoplaa, kun meinasin totisesti nukahtaa yhteen seminaariin..piti vähän ennen loppua lähtä veke, kun olisin kyllä sinne penkkiin kuukahtanut. Äärimmäisen ärsyttävä olotila, kun silmät menee väkisin kiinni. Aihe toki ihan mielenkiintoinen, muttei näköjään tarpeeksi. No heräsin jo kuudelta pisulle ja sen jälkeen vaan pyörin sängyssä, joten ei ihme, että nukuttaa.

Hienoa Julia, että neuvolassa kaikki hyvin! Olettekos te noita sydänääniä kuunnellut aikaisemmin? Toivoisin meinaan, jos niitä saisi kuunnella ekalla neuvolalääkärillä, joka on mulla ti. Silloin on 12+3. Ettei ihan pasmat sekaisin tarttis mennä sinne np-ultraan...

Mimmulta piti kysellä, että onko kotona olo muutoin ollut auvoisaa ja sellaista, kun odotit? Meillä kehkeytyi ihan mielenkiintoisia keskusteluja kotona olosta töissä ja muutama kertoi omista kokemuksistaan, miten sitä viimeistään vuoden jälkeen oikein laski päivä, että milloin pääsee töihin. Mutta vuosi nyt onkin pitkä aika, siinä ehtii monen kotona pitävänkin mieli muuttua. Aina kai ihminen tuppaa kaipaamaan sitä, mitä ei ole, ja uskon, että itsekin olen aivan onnesta sekaisin, kun siellä kotona saa olla, mutta vuoden, puolentoista jälkeen töihin taas kaipaa.

Eilenhän oli muuten kympin uutisissa, että Suomessa on vauvabuumi taas meneillään, ja eniten lapsia syntyy Oulun läänissä. Siinä hyvin yksin haastateltu äiti totesi, kun kysyttiin, miksi halusivat 4. lapsen, että hän haluaa pois töistä ja siitä oravanpyörästä ja hulinasta, mitä työelämä nykyään on. Että haluaa rauhoittua. Sitä jotenkin itsekin kaipaa, että voi vain keskittyä yhteen asiaan, eikä repeytyä moneen eri paikkaan ja vilkuilla jatkuvaan kelloa, tai olla jonnekin koko ajan menossa.

No joo, meni vähän sivupoluille tämä juttu. Pitää lähtä kotiin ja ulkoilemaan, että jaksaisi loppuillan. Moikka!
 
Piritta, uskon että sulla jo kuunnellaan sydänääniä neuvolassa. Mulla kuunneltiin ekan kerran rv 13+ ja kuului.

Sf- mittaa alettiin ottaa siinä puolessa välissä raskautta. *katsoo kortista* Mulla otettu ensimmäisen kerran 17+4 ja se oli silloin 14cm. Se otetaan siis mittanauhalla häpyluun päältä masua ylöspäin kohdun korkeimpaan kohtaan.

Tiku, inhottavaa tuommonen tulehdus! Onko sulla ennen ollut, että osaatko epäillä jotain vai onko ihan eka kerta?

Mulla kasvaa muutama tummempi karva navan yläpuolella, ei kuitenkaan häiritsevästi. Jaloissa ei kasva kun pari hassua karvaa ja alakerrassa entiseen malliin *kiroaa kun pitää ""sokkona"" höylätä*

Nyt taidan sulkea koko koneen, on ollutkin päivän päällä. Olin tässä iltapäivästä 2,5 tuntia puhelimessa vaan välissä...

Huomenna taas jatketaan!!
 
Heipä hei

Pitkästä aikaa palstalla. kaksi kuukautta juttuja lukematta, joten en osaa oikein kommentoida mitään :) Täällä nyt 20+2 ja kaikki hyvin. Vatsa kasvaa ja vointi on hyvä. Painoa vain ei meinaa tulla taroeeksi. Tosin ei mitään halyttävää ja vauva on kaikin puolin normaali. Ja rakenneutran mukaan tyttö :)
 
No moi Siirappi! Eipä tosiaan ole kuulunut susta aikoihin. Kiva kuulla, että kaikki on hyvin ja tytteli kasvaa, vaikka sulla ei kilot nousekaan. Mielelläni menisin myös tota rataa..

Riinuska jo vastasikin Pirittan kysymykseen sydänäänien kuuntelusta. Mulla oli tosiaan eka kerta kun kuunneltiin, sen tähden kun olen nyt vasta siirtynyt neuvolaan Taysista ja Taysissa ultrattiin eikä muuta. Muuten oltaisiin kuunneltu jo aiemmin, yleensä siinä rv 12 aikoihin.

Tikukin sai vastauksen sf-mittaamiseen. Vatsan päältä todellakin mitataan käsikopelolla. Mulla th mittasi jo, rv 15+5 ja sanoi mitaksi tuon noin 13cm. Sehän merkitään siihen neuvolakortin taulukkoon ja siinä mitta alkaa vasta jostain 20 sentistä muistaakseni.

Tahkoojien aktiivisena seuraajana jännitän todella Sandemanin tilannetta, kuulostaa lupaavalta, vaikkei hän itse uskokaan! Keijukaisellakin on jännät paikat.
 
Heipä hei!
Sehän olisi mainiota, että Sandeman tulisi tälle puolelle. Peukutetaanpa hänelle! Eikös niitä hääpukuja osaa taitavat ompelijat vähän suurentaa :).

Tervetuloa takaisin Siirappi! Kerro nyt vähän, miten teidän reissu meni. Sinäkin olet raskaudessa jo puolivälissä, kyllä se aika rientää. Miten varmana tyttösukupuoli teille muuten mainittiin siellä ultrassa? Oliko 3D ultra?

Eilen oli eka synnytysvalmennus. Ei siellä kauheasti tullut uutta tietoa, mutta tulipahan äitiyspoli ja synnyttäneiden osasto tutuksi. Tilaisuus teki odotuksesta entistä konkreettisempaa. Kyllä nousi pala kurkkuun, kun tajusi, että viimeistään 2 kk:n päästä on tositoimissa pungertamassa pikkuista tähän maailmaan.

Joiltain asioilta suljin korvat, koska en halua tietoa lisäämään tuskaa. En siis halua ajatella synnytystä liikaa etukäteen. Luotan, että luonto ja osaavat ammattilaiset hoitavat vauvan maailmaan ja antavat minulle vinkkejä. Kivunlievitystä otan, jos tuntuu pahalta. Ei ole siis aikomustakaan luomuilla. Ystävän vinkistä lähden sairaalaan vasta sitten, kun on pakko eli sinnittelen tutussa ja turvallisessa kotiympäristössä mahdollisimman pitkään.

Aika rujosti synnytyssupistukset kyllä kuvattiin. Odotan pelonsekaisella mielenkiinnolla, miten hirveä se avautumisvaihe todellisuudessa on.

Tänään saimme työpaikalla jouluriisipuurot. Tuhdin puurolautasellisen jälkeen alkoi kovasti nukuttaa... mutta pakko skarpata, kun hommia on.

 
Heippa!
Huh, vetäsin taas 11 tunnin yöunet, mistä sitä unta riittää. Onhan se tietysti hyvä näillä loppuviikoilla, että saakin nukuttua. Ensi vuonna se on haavetta vaan =)

Tänään olisi tasan kk laskettuun aikaan....

Siirappi, tervetuloa takaisin!! Muakin kiinnostaa, miten reissu raskaana ollessa meni. Kerrokerro.

Stella, mulla ihan sama juttu. En halua liikaa ajatella koko synnytystä kun ei voi tietää, miten se menee. Ja yleensä niitä kauhutarinoita kerrotaan hyvin mielellään. Päällimmäisenä (joulukuun ketjua lukeneena) mielessä on, että kunhan nyt molemmat pysytään hengissä ja terveinä...
 
Hellou virtuaaliystävät armaat! Tolkuton kiire töissä. :-( Jouduin pikakomennuksella reissuun ja sen seurauksena hommat jumiutuivat entistä pahemmin. Argh. Huomaan todella, että mulla on stressi, unohtelen asioita ja nukun huonosti. Joululta helpottaa.

Hinoa, että Pirittalle tuli viimein kutsu ultraan ja että Julian neuvola meni hinosti. Meillä on sydänäänten kuuntelua tiedossa ma:na. Mies tulee sitä varten mukaan. Jännittää! Kuvotus on huomattavasti helpottanut. Miettikää, urpo entinen esimieheni kysyi multa maanantaina suoraan, että odotanko!!! Meni ihan jauhot suuhun ja pakko oli änkyttää, että joo. Turvotus ilmeisesti näkyy, itse olen siihen tottunut... Harmitti, sille en olisi vielä halunnut kertoa, kun lähin esimieheni ei vielä tiedä. (Firma johto sen sijaan tietää.)

Stella, avautumisvaiheen kivut oli ainakin mulla infernaaliset, mutta kyllä niistä selviää! Mähän jouduin käymään keväällä läpi täyden avautumisen, kesti 10 h. Sattui ylivoimaisesti enemmän kuin mikään koskaan, mutta kipulääkettä saa ja epiduraalista avautui taivas. Reippain mielin vain, kuten sanoitkin, siellä on osaavat ihmiset auttamassa. Itse en osaa synnytystä pelätä yhtään, jotenkin lohduttaa, että olen sen jo kertaalleen kokenut ja siitä selvinnyt, vaikken saanut tuskan tulosta edes kotiin mukaani.

Minäkin peukutin täysillä Tahkoojia. Pöh.

Siirapin reissukuulumisia janoan!

Pelotteluistanne huolimatta aion muuten käyttää sitä mun Biothermin raskauarpien estorasvaa. Siinä nimenomaan lukee, että on tarkoitettu raskaanaoleville ja pitäisi käyttää 4. kk:sta etiäpäin. Kemistiystäväni on sanonut, ettei Suomessa saa myydä kosmetiikkaa, joka vaikuttaisi ihon pintakerroksia syvemmälle tms.

Mä yritän taas pysyä jutuissa paremmin ajan tasalla, nyt oli niin omanapaista.
 
Voi että on ihanaa lukea teidän juttujanne, kyllä se raskausaika oli niin ihanaa (no, alkupaniikin jälkeen siis), vieläkin kaiholla muistelee.

Minä voisin sanoa omista avautumisvaiheen kivuistani, että kyllä teki kipeämpää kuin mikään muu tähän mennessä. Mutta missään vaiheessa ei kyllä tuntunut siltä, ettei sitä kestäisi, kun tiesi, missä mennään ja miksi tekee kipeää. Ja uskonpa, että raskausaikana kuuntelemani synnytysrentoutuslevy oikeasti auttoi vähän, ainakin eri vaiheet olivat syöpyneet mieleen, samoin ponnistuksen tekniikka ja rentouden tärkeys.

Piritta, ensimmäisten kolmen viikon jälkeen olisin ollut kyllä valmis palaamaan töihin ;) Olin umpiväsynyt, hormonit heittelivät ja minusta tuntui, etten ollenkaan ymmärtänyt, mitä vauva itkullaan milloinkin halusi, päivissä ei ollut minkäänlaista rytmiä eikä vauva vielä oikein osannut ilmaista kuin negatiivisia tunteitaan. Unessa tulevat pienet hymyt ja rauhallinen uni olivat ainoata positiivista palautetta. Silloin tunsi oikeasti, että lapsenhoito käy työstä, eikä äitiyden onni oikeasti ollut ihan päällimmäisenä, kyllä se rankkaa oli. Ja minäkin siis kyllä odotin äitiyslomaa osin myös pienenä taukona työarjesta.

Mutta nyt, kun arki on alkanut sujua, tyttö hymyilee aurinkoisesti ollessaan tyytyväinen ja ""selittää"" kauheasti jotain vauvajuttuja enkä itsekään ole enää niin väsynyt, niin kyllä tämä on sellainen vaihe, etten päivääkään vaihtaisi pois. Siis huolimatta siitä, että hyvin sitovaa ja aikaa vievää tämä lapsenhoito edelleen on, varsinkin kun täysimetän, niin pienetkin piipahdukset ulkomaailmaan saa aika hyvin suunnitella ja valmistella eikä unirytmi ole enää omassa hallinnassa lainkaan. Mutta tällä hetkellä ei tulisi mieleenkään valittaa :)
 
Voi hitto, ei saatu kamuja tälle puolelle Tahkoojista. Odotellaan.

Synnytysjuttuja on mielenkiintoista kuunnella, mutta täytyy sanoa, etten ole kuin yhden ""ei se niin kamalaa ollut"" -tarinan kuullut. Kaikki muut ovat suoraan sanoneet, että hirveää oli. Suoraan sanottuna mua koko homma vähän hirvittää, mutta uskon siihen, että pystyn luottamaan osaavaan apuun sairaalassa ja kestän kyllä kun tiedän minkä vuoksi kärsin.
Musiikkia (omavalintaista) haluan ehdottomasti synnytyssaliin ja kipulääkettä kiitos! Muita vaatimuksia ei ole ;)
 
Morjensta!

Siirapille tervetuloa takasin! Samoissa mennään 20+2 =)

Tulehdus oli onneksi vain hiivaa. Tai ainakin siltä se näytti ja kuuri pitää puikkoja käyttää. Sitten jos ei tehoo, niin papa.

Mä olen aatellut ummistaa silmäni ja korvani kaikilta synnytysjutuilta ennen kuin neuvolassa alkavat niistä puhua. Äidillä on ollut vaikeeta ja samasta puusta ollaan veistetty, joten se riittää mulle tiedoksi tässä vaiheessa.

Pitää jatkaa hommia, kun pukkaa kiirettä.
 
Heipsis,
Kyllä on taas sellaiset masunpullotukset meneillään, että hyvä kun voin tuolissa istua. Napit on auki ja istun kivasti selkä suorassa, kun lysyssä alkaa painaa ja puristaa. Mulla tämä turvotus-pullotus on ihan kokopäivästä ja välillä ahdistaa todella. Eli löysät paidat on nyt kova sana, jos ei halua paljastua. Sen lisäksi tänä aamulla oli ensimmäinen sellainen inhottava kuvotus aamulla, yökkä pyrki ylös ja auto ajaessa piti tuuletella ikkuna auki. Kummallista, ehkä se oli joku hormonipiikki, koska aiemmin ei ole tällaista ollut. Mä kun en jaksa illalla puputtaa koko ajan, niin saatan huomata heti hampaiden pesun jälkeen, että on nälkä - taas. Eli voi johtua siitäkin, että aamulla oli tod nälkä.

Kiva Siirappi kuulla sustakin. Missäs olet piileskellyt vai oletko ollut vain kiireinen, ja sulla taisi olla joku reissukin?
Nekku, aika urpo toi esimies. Miten noin suoraan voi edes kysyä? Ikävää. Toivottavasti nyt asia pysyy salassa ennen kuin oma pomosi tietää. Meillähän aikoinaan mun esimiehen esimies kertoi mun pomolle, että olin hakenut ja saanut yhden toisen työpaikan ennen kuin olin itse asiasta sanonut. Mikä urpo! Hieman ketutti.
Mä en edes tajunnut Nekku, että olit joutunut synnyttämään viimeksi. Tai olihan siitä puhetta, mutta tuntuu noin kirjoitettuna niin järkyttävältä asialta. Oliko se muuten rakenneultra, jossa epämuodostumat huomattiin? Sori, ei ole tarkoitus udella ja kaivaa esiin enää, mutta oli jo aiemmin yksi pvä mielessä kysyä sulta. Biothermin rasvasta, totta kai sitä voi käyttää, jos siinä niin lukee. Varsinkaan tuollainen merkki ei valmista ihan mitä tahansa hyvin asiaa tutkittuaan.

Eilen tuli kaiken maan papruja Kättäriltä ja tuntui niin kivalta lukea niitä. Että me ollaan nyt tosiaan synnytyssairaalan asiakkaita! Ja aina vaan asia tulee konkreettisemmaksi. Siinähän oli kaikki ne tarpeelliset nrotkin, joskus kun mietin, että miten ne ihmiset aina tietää, minne pitää soittaa, kun on lähtö sairaalaan :) Juu, kaikkea mä olen miettinytkin. Ja rakenneultraankin jo aika varattu, se on sitten 10.2.

Mimmu, mun kaveri puheli ihan samoja asioita noista ekoista viikoista, että miten sitä on ihan pihalla, eikä oikein osaa suhtautua siihen pienen ihmiseen. Ja tunsi syyllisyyttä siitä, miten sellainen rakkauden tunne ei heti kummunnut esiin. Sillä oli vielä imetyksessä hieman ongelmia ja parkui ongelmaansa sen jälkeen, kun oli käynyt jossain imetystuki-sivuilla netissä…
Mä eilen mietinkin, miten sitä on varmaan ihan hoo-moilasena, kun sairaalasta kotiutuu. Että miten me miehen kanssa pähkäillään, että mitä tälle pitää nyt tehdä...ja miten sen kanssa pitää olla. Onhan se kuitenkin niin kummallista, kun kotona on yhtäkkiä hoidettava käärö. Mutta onneksi lapsen kasvaessa moni asia helpottuu.

Romaania jälleen..mutta yhdestä asiasta tuli mieleen, kun tuossa ketjun eka viestissä on tuosta aivoverenvuodosta (Riinuskan viesti?), ja se osuu mun silmiin jatkuvaan. Aivoverenvuotoon ei tietääkseni ihan noin vain voi sairastua, vaan suurin riski on korkea verenpaine ja etenkin piikki siinä. Ja kun asia nyt kiinnosti, niin katsoin Minnan aiempaa viestiä (järkyttävän surullista kyllä), ja hänellä oli juuri silloin hälyttävän korkeat verenpaineet. Miehillä tuo on tietääkseni naisia yleisempää ja stressi taas aiheuttaa korkeaa verenpainetta (+ ruokailutottumukset). Mutta se siitä.

Jaahas, puheenvuoroa muillekin =)
 
Samaa mieltä aivoverenvuodosta. Kyllä sille joku alttius pitää olla ja voi olla, ettei koskaan sitä vuotoa saa, vaikka alttius olisikin. Nythän kyseessä oli raskausmyrkytys, jonka yhtenä oireena korkea verenpaine. Varmaan alttius, suuri ponnistus ja korkea RR aiheuttivat vuodon tässä tapauksessa. Harvinaista kuitenkin. Jotenkin tässä vaiheessa vaan pelkää sitä raskausmyrkytystä ja nuo Minnan ketjut, joita näyttää olevan jo useampi, osuvat silmään.

Meillä töissä osastonhoitaja kysyi suoraan, olenko raskaana, olisinkohan silloin ollut viikolla 10. Kysyi, koska eräällä työntekijällä oli vesirokko ja sehän voi olla vaarallinen odottavalle jossei ole sitä sairastanut. En tässä kohtaa vielä myöntänyt vaan kiertelin ulos tilanteesta. Olen vesirokon kyllä pikkusena sairastanut.
Mutta muutoin on aikas röyhkeää kysellä suoraan tuommoista.

En mä ainakaan Nekku tuominnut mitenkään sitä arpivoiteen käyttöä. Käyttäisin itsekin, mutten raaski ostaa.

No niin, syömään sitten. Ajattelin lyhentää verhot sen jälkeen. Tietysti sillä kätevällä silitysnauhalla =)
 
Riinuska, mitä on silitysnauha? Olen kyllä kuullut sanan, mutten tiedä, miten se toimii.

Mäkään en muistanut, että Nekku on jo joutunut synnyttämään. Kiitos, että jaoit kokemuksen siitä.

Mä yritän ajatella synnytystä niin, että se on kaikkinensa max. vuorokauden juttu, ja sinä aikana tapahtuu sitten mitä tapahtuu. Jollain tapaa se vauva sieltä ulos saadaan. Täytyy silti yrittää erilaisia rentoutumismenetelmiä, joista Mimmu mainitsi. Niistä puhuttiin valmennuksessakin.

Harmi tosiaan, että uusia plussaajia ei tullut :(

Tänä iltana on luvassa joulukonsertti, kivaa! Otetaanpa tähän taas jouluG: mikä on lempijoululaulusi? Omaa vastausta täytyy vielä miettiä ;)
 
Olisin halunnut kommentoida tohon aivoverenvuotokeskusteluun... minun äidilläni on ollut aivoverenvuoto ja tämän takia myös minut on tutkittu (aivojen magneettikuvaus). Kenellä tahansa ihmisistä voi jo syntymästään asti olla ns. heikkoja kohtia tai pullistumia aivojen verisuonissa ja nämähän eivät tule esille kuin aivojen magneettikuvauksissa. Jos päässä on tällainen heikko kohta/pullistuma se saattaa revetä esim. juuri kovan ponnistuksen, iskun tms. seurauksena tai sitten suurimmalla osalla ei koko elämän aikana tule asian kanssa mitään ongelmia. Emme siis kukaan voi tietää minkälainen aikapommi aivoissamme raksuttaa, jos niitä ei ole tutkittu ja tuo tutkimushan tehdään vain harvoille ja todelliseen tarpeeseen. En ollut yhtään varma halusinko mennä tutkimukseen, koska aivoissa on niin paljon paikkoja joita ei voida leikata vaikka sieltä löytyisikin ongelmallinen kohta, mutta sitten taas menin tutkimukseen, koska jos löytyisi tällainen kohta niin voitaisiin välttää tilanteita, joissa se saattaisi revetä esim. synnytys. Olen todella kiitollinen ettei minulta löytynyt mitään, mutta halusin vain kertoa, että tässäkin suhteessa tajuaa kuinka pienestä ihmisen elämä on kiinni ja täytyy olla todella onnellinen jokaisesta päivästä jolloin saa olla terve, huomisesta ei kukaan tiedä...
 
Ulkopuolinen, kiitos kommentistasi. Hyvä, ettei sinulla asian suhteen ole hätää. Juuri noinhan me tässä kirjoiteltiinkin, että koskaan ei voi tietää, ei siis kannata hirmusti miettiä ja murehtia.

Stella, siis kun mä en osaa ommella enkä lyhentää esim housuja tai verhoja niin käytän silitysnauhaa. Semmoista nauhaa, joka silitetään taitteeseen kiinni ja siinä on ja pysyy. Vähän aikaa sitten lyhensin mun kolmet housut sillä nauhalla ja nyt ajattelin kokeilla verhoja. Lähdenkin niitä irroittelemaan tangosta...
 
Hei!

Kiitos kysymästä, reissu meni tosi hyvin. Oltiin siis kuukauden päivät Havaijilla ja vajaa viikko New Yorkissa. Raskaus ei tuottanut mitään ongelmaa. Ainoa oli tietty, että onhan se vähän erilaista olla reissussa, jos voi pistäytyä baarissa tai illalla ottaa vähän punkkua. Mutta senkin kesti, kun tiesi, ettei se vain ole mahdollista. Ruokien suhteen en ollut kovin kranttu, kun hygieniataso ja muu sellainen näytti olevan ihan samaa tasoa kuin täälläkin. Vältin äyriäisiä, pehmeitä juustoja, epämääräisiä majoneeseja yms. Mutta muuten söin ihan normaalisti.

Lennot, jotka kestivät palatessa kaikkinensa lähes 30 tuntia, olivat aika raskaat. Nekin menivät hyvin, mutta loppupäässä meinasi jalkoja vähän turvottaa. Tosin miehellä oli vielä pahempi.

Ainoat vaikeudet olivat väsytyksessä ja jatkuvassa nälässä. Illalla olin ihan kuitti ennen kymppiä ja aamulla heräsin jo kuudelta :) Ruokaa piti myös saada koko ajan, ettei oksetus ja hirveä päänsärky yllättänyt. Tämä oli tietenkin välillä vähän hankalaa, jos oltiin jossakin korvessa. Samoin vessojen sijainnit tulivat hyvin tutuksi.

Rannalla oltiin jonkin verran (Waikikilla), ratsastettiin, ajeltiin mönkijöillä, vaellettiin, snorklattiin ja opeteltiin surffaamaan (oli aika hankalaa..) ja syötiin hyvin. Vietettiin aikaa kahdestaan ja oltiin rakastuneita, heh.

Eli hyvä reissu, kannatti tehdä! Ja oli aika huvittava, kun lähdin Suomesta niin mahaa ei juurikaan ollut, mutta kun tultiin, niin ei ollut enää epäilystäkään...Töissä olivat vähän hoo moilasena, kun en ollut ihan kaikille kertonut ennakkoon. Heh:)

Minulla on huomenna toinen rakenneultra (joo, kävin yksityisellä viikolla 18, kun en malttanut odottaa kunnallista..), jossa sukupuoliasia ehkä varmistuu vähän. Tai sitten ei. Mutta siis ultra oli ihan normaaliultra, ei 3D. Lääkäri oli tosi kokenut ja hyvä. Hän totesi vain, että vaikka näkyvyys on hyvä ja haarat vauvalla levällään, niin hän ei löydä mitään pojalle kuuluvaa. ""Eli teille on mitä ilmeisimmin tulossa tyttö."" Voihan se vielä muuttua. Ei varmaan olisi ensimmäinen kerta :) Ja kumpikin on ihan yhtä tervetullut!

Vatsa kasvaa ja liikkeet tuntuvat selvästi. Minulla on istukka etuseinässä ja se lääkärin mukaan vaimentaa mekkalaa. Nyt viimepäivät on kyllä ollut semmoinen potkunyrkkeily käynnissä, että tuntuu kyllä. Varsinkin aamulla ja illalla makuulla. Olen ilmeisesti tuntenut aiemminkin liikkeitä, mutta en uskaltanut niitä oikein lukea liikkeiksi, kun en ollut varma. Nyt olen....

Raskaus on ollut päänsärkyjä lukuunottamatta tosi helppo ja ihana. olo on hyvä ja elämä on onnellista. Ja epäilen, että näin on kaikilla muillakin tahkoojaplussilla :)

Tässä pikaiset kuulumiset. Yritän kahlata viestejä läpi ja osallistua muutoinkin kuin omilla jutuilla.




 
Ai te olitte Siirappi noin pitkään reissussa, en edes tajunnut! Wau, kerros nyt kaikki yks. kohdat Havaijista, sinne ois ihana joskus päästä. Mä olin aikoinani jenkeissä au-pairina ja länsirannikolla, mutta se reissuun lähtö tuntui sieltäkin aika kalliilta. Siis oliko toi ihan lomailua?? Muistelin, että ois jotenkin liittynyt sun töihin. Mahtavalta kyllä kuulosti! Ja kiva, että olet viettänyt kaikin puolin rentoa lomaa, itsekin ajattelin lasketella vielä tammikuun lopussa, vaikka useimmille odottajille se on takuulla ehdoton nou-nou. Ja aionkin esim. salata sen äidiltäni, joka ei asiaa hyvällä katso...

Ulkopuolisen selvitys tohon aivoverenvuotoon oli hyvä, ja uskonkin, että periaatteessa elimistössä voi olla monella montakin ns. piilevää asiaa, joista ei vain tiedä ja jotka voivat altistaa sairastumiselle jossakin vaiheessa elämää. Ja takuulla tuohon em. vaikuttaa monikin asia, mutta ehdottomasti suurin riski on korkea verenpaine.
Jännä, miten tämän Minnan tapaus on aiheuttanut tällaisesten osanottoketjujen perustamisen. Kai ihmisillä on tarve purkaa asiaa jotenkin, koska onhan tapaus mahdottoman järkyttävä ja surullinen. Mutta tuntuu monet olevan niin kovin herkkiä asian suhteen. Meitä on moneksi.

Mutta nyt lähden sinne spinningsalin takanurkkaan polkemaan. Ihan kivaa kyllä vaihteeksi, kun ei tarvitse hikipäässä polkee, vaan voi ottaa sillai rennosti :)
 
Huh, vihdoin kotona ja vielä pikainen kurkkaus tänne...

Siirapin reissu kuulosti kyllä aivan mahtavalta! Mulla on tiedossa Atlantin yli lento, kun viikkoja kasassa about 20. Hyvä kuulla, että kyllä sen kestää. Tukisukkaa vaan jalkaan. ;-)

Piritta, meillä tosiaan huomattiin rakenneultrassa poikkeamat ja siitä sitten reilun viikon kuluttua oli synnytys. Eipä haittaa, vaikka asiasta kyselette. Ollaan oltu sen suhteen tosi avoimia ja luulen, että nimenomaan se ja asiasta puhuminen on meitä paljon auttaneet. (Ja kyllä se mustakin kuulosti aivan käsittämättömältä etukäteen, että sen pikkuisen joudun synnyttämään, mutta se oli tärkeä kokemus. Ihminen selviää ihmeellisistä asioista, kun on pakko.)

En mäkään muuten oikein ymmärrä, miten joku kehtaa tässä vaiheessa kysyä noin suoraan raskaudesta! Kun ei se nyt niiiiiiin selkeästi näy. Turvotusta kyllä ja pakko jo vähän miettiä, kuinka kinkkanoita paitoja päälleen pistää. Monet kirraa tissien kohdalta.

Mekin saatiin rakenneuän aika, on 24.1. Taas erikoisaikaisin, mutta luotan, kun tohtorit sen siihen määräsivät. Meillähän ne uät tekee erikoislääkäri, ei kätilö.

Nyt meikit pois naamasta ja sitten kohti Höyhensaaria... ZZZZ. Tätä tää arki on. Voikaa hyvin. Ihanaa, huomenna on perjantai!

Ai niin, joululaulu-G: Mun suosikkeja on mm. perinteiset Sylvia, Varpunen jouluaamuna, Oi jouluyö ja sit uudemmista mm. se ""niityllä lunta"" biisi ja hyvänä tulkintana myös Sydämeeni joulun teen. Mä kuuntelen aina bussissa sitä jouluradiota - ihan ykköstä.
 
Upeelta kuulosti Siirapin reissu, oikein lemmenloma =)

Pitää taas tuota ukkokultaa kehua. Eilen siltä tuli taas joku hellyyskohtaus ja ilmoitti mun näyttävän niin kauniilta nykyään. (jee... olen aina lähes samoissa vaatteissa, enkä kyllä omasta mielestä kovinkaan hehkeänä...) Sanoi, että raskaus ihan selvästi sopii mulle. Ja että on ihanaa kun mä olen nykyään tositosi harvoin enää pahalla päällä. Se vaan likisteli ja ihaili mua. On se ihana mies!!!

Joululaulug: No se lumiukkobiisi, perus last christmas, varpunen jouluaamuna, joulumaa. Onhan nuita.

Nyt meikkaamaan, lähden äipän kanssa kaupungille... Viime yön nukuin vaan aika huonosti, oli harjotussuppareita koko ajan, koko yön masu kovana.
 

Yhteistyössä