Tahkoojaplussat 60

[kale88]

Nyt tulee varmasti kommentia teiltä tahkoojilta tautisen jeesustelusta ja täydellisestä äitiydestä jne., mutta sanompa silti: Kuullostaa todella oudolta ja pahalta että joku karjuu lapselleen, lähes vauvalle vielä niin että kurkkuun sattuu...

 

[Mariska*]

Huomenta.

Täällä ilmottautuu yksi kauheakamala karjuva äiti juu hermo menee, mutta enimmäkseen isommalle pojalle. Mut saa ihan raivonvaltaan kun aamulla on kiire eikä 5-vuotias muka osaa pukea. Silloin saattaa tulla muutama karjasu, uhkaus ja kiristys. Mutta enimmäkseen yritän pysyä puhelinjalla...noi kiire aamut on tosi vaikeita...
Omasta vireystilasta (niinkuin Julia sanoi) se on kiinni. Ihmisiä me äiditkin vaan ollaan..ja jokainen äiti tietää parhaiten miten lastaan komentaa. Meillä ei ainakaan Samulle mikään "älä Samu höpsökkä syö kissanhiekkaa"-lepertely tepsi. Vaan siinä vaiheessa sitä hiekkaa jo heitetään ympäriinsä kaksin käsin. Kyllä mä on huomannut et tiukka/kova EI, tepsii parhaiten..minun poikiin
Ansku älä välitä taustiksesta, on joku Katan kuvaama pyhimys tai sitten ei vielä äiti lainkaan.

Hermo meni eilen mieheenkin. Voi että mikä aasi. Meillä alkaa ensi viikolla se keittiöremppa. Ja luulin että oltiin jo sovittu että mennään anoppilaan siksi aikaa. Meidänpä iskä päättää olla reppu ja reissumieslinjalla ja nukkua töissä, kotona, hotellissa tms. Mutta hänhän ei kotiinsa mene kun on kerran sieltä lähtenyt???!!
Siis voi juma! Äijä luulee et mä rahaan muksuja ympäri kaupunkia tai meen keskeneräiseen kotiin, porakoneiden ja sirkkeleiden yms yms remonttipölyn keskelle lasten kanssa. No way! Mulla ei ole mitään ongelmaa mennä anoppilaan viikoksi, pariksi. Menköön itse sitten nukkumaan minne lystää. Vitsit kun suututtaa vieläkin. En tiedä tajusitteko mitään tuosta, mutta tulipa siis karjuttua miehellekkin!

Ööh, kasvaako ripset takaisin? Sanokaa pliiiiis että kasvaa!! Mä onnistuin nyppimään toisen silmän ripsistä puolet pois. Mä taivuttelin yksi aamu ripsiä ja mulla jotenkin ponkas se taivutin pois kädestä. Luomeen sattui ihan v**** ja sen jälkeen huomasin että puolet mun ripsistä oli siinä taivuttimen tyynyssä kiinni. Tosi komeet ja tuuheet ripset mulla nyt. Voi Apua! Me ollaan huomenna lähössä vielä pikkujouluristeilylle. Miten mä saan meikin onnistumaan kun ei mulla ole ripsiä kun muutama. PRKL! Varokaa siis taivutinta kovassa kiireessä.

Täytyy palata töihin!

 

[Riinuska]

Anteeksi Mariska kun mä täällä hörötän ääneen sun jutuille Ensin tuota "älä Samu höpsökkä syö kissanhiekkaa" ja sitten tuota ripsikatoa. Eiköhän ne ripset sieltä kasva, kasvaahan uudet luonnollisestikkin tippuneiden tilalle. Nyt kipikapi ostamaan tekoripset, että saat itsesi pikkujoulukuntoon.
Ja sitten vielä sun mies. No ompas tiukassa periaatteet. Onko hän kuitenkin hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa? Jos on, niin uskon kyllä että sua potuttaa. Olkaa te hyvillä mielin anopin helmoissa, saapihan mies sitten nukkua vaikka siellä työpaikalla

Eilisestä joulujuhlasta. No, eipä paljon kertomista. Juska oli todella kiukkuinen jo sinne mentäessä. Istui lähes koko setin mun sylissä eikä tod.suostunut eteen esiintymään. Nessuja olis tarvittu kun mua harmitti niin kovin kun kaikkien (paitsi yksi toinen) muiden lapset reippaasti leikki ja lauloi. Tiedän kyllä, että J on vielä kovin pieni, mutta kun ne kaikki muut olivat niin reippaita. Ehkä seuraavissa juhlissa sitten.

Nyt lenkille koiran kera nauttimaan tuosta lumen määrästä kun sitä vielä on. Viikon jatkoja! Kalellekin

 

[Aniliini#]

Voi ei, Mariska, sun ripsien kohtaloa. Eiköhän ne takaisin kasva. Mies ainakin joskus aikoinaan oli säätänyt sytyttimeensä liian ison liekin ja ripset kärähti röökiä sytyttäessä. Nyt ovat kuitenkin ihan tasaiset ja yhtä pitkät kuin toisessakin silmässä. Sun pitää laittaa sellaset suht neutraalit tekoripset pikkujouluihin!

No, voihan nenä, kun pikku-Juska ei ollut esiintymistuulella, mutta kuten totesit Riinuska, ensi vuonna uudelleen.

Argh, meillä on hienoinen tuttiongelma! Annettiin pojun syödä kipeänä tuttia mielin määrin ja nyt narisee sitä koko ajan, kun vaan leikin ohessa muistuu tämän tästä mieleen. Luulin ennemminkin, että yöllisistä maitotarjoiluista tulisi jälleen tapa, mutta kun kuumeisena heräsi moneen otteeseen öisin, eikä ollut päivisin syönyt, niin annettiin maitoa. Eipä ole kuitenkaan sitä "vaatinut" kuumeen laskun jälkeen. Tutti, tutti, äiti, tutti.......

Naulan kantaan Kale, oletko sitten isä tai äiti tai et vielä kumpikaan.. Eihän se toki ole jeesustelua, jos sanoo, että on kamalaa, kun lapselle KARJUTAAN. Sanoinkin, että kun olen pari kertaa karjaissut, niin itku on tullut itsellekin, kun olen malttini menettänyt. En siis pidä sitä ollenkaan järkevänä kasvatusmuotona ja vakaa aikomukseni on pitää ääni ja sen korotus maltillisena, mutta kun hermo palaa, niin sitten napsahtaa. Mieluummin sitä ääntä maalimaan mahtuu kuin väkivaltaisia otteita, vaikken hel****llistä huutamista pidä olenkaan puolusteltavana enkä järkevänä. Niinä hetkinä en olekaan ollut erityisen järkevä. Tästä eteenpäin yritän olla!

Nyt myöskin ulkoilemaan!

 

[kale71]

Voi ei, Mariska, sun ripsien kohtaloa. Eiköhän ne takaisin kasva. Mies ainakin joskus aikoinaan oli säätänyt sytyttimeensä liian ison liekin ja ripset kärähti röökiä sytyttäessä. Nyt ovat kuitenkin ihan tasaiset ja yhtä pitkät kuin toisessakin silmässä. Sun pitää laittaa sellaset suht neutraalit tekoripset pikkujouluihin!

No, voihan nenä, kun pikku-Juska ei ollut esiintymistuulella, mutta kuten totesit Riinuska, ensi vuonna uudelleen.

Argh, meillä on hienoinen tuttiongelma! Annettiin pojun syödä kipeänä tuttia mielin määrin ja nyt narisee sitä koko ajan, kun vaan leikin ohessa muistuu tämän tästä mieleen. Luulin ennemminkin, että yöllisistä maitotarjoiluista tulisi jälleen tapa, mutta kun kuumeisena heräsi moneen otteeseen öisin, eikä ollut päivisin syönyt, niin annettiin maitoa. Eipä ole kuitenkaan sitä "vaatinut" kuumeen laskun jälkeen. Tutti, tutti, äiti, tutti.......

Naulan kantaan Kale, oletko sitten isä tai äiti tai et vielä kumpikaan.. Eihän se toki ole jeesustelua, jos sanoo, että on kamalaa, kun lapselle KARJUTAAN. Sanoinkin, että kun olen pari kertaa karjaissut, niin itku on tullut itsellekin, kun olen malttini menettänyt. En siis pidä sitä ollenkaan järkevänä kasvatusmuotona ja vakaa aikomukseni on pitää ääni ja sen korotus maltillisena, mutta kun hermo palaa, niin sitten napsahtaa. Mieluummin sitä ääntä maalimaan mahtuu kuin väkivaltaisia otteita, vaikken hel****llistä huutamista pidä olenkaan puolusteltavana enkä järkevänä. Niinä hetkinä en olekaan ollut erityisen järkevä. Tästä eteenpäin yritän olla!

Nyt myöskin ulkoilemaan!

Huutaminen on väkivaltaa varsinkin pienen ihmisen korvissa. Ajattele itse miltä kuullostaa jos joku karjuu sinulle - vaikka oletkin jo aikuinen ja se ei 'pelota'.

Jotenkin vaan huvittaa nämä tukikeskustelut jossa kaikki komppaa toisiaan, "jesh, multa menee hermo ja huudan, kai sultakin menee?"

Itselläni on kaksi lasta joista toinen on juurikin 3v, ja uhma aika hurjakin välillä.

 

[Riinuska]

Kale88 vai Kale71? Mä en kyllä oikein ymmärrä. Ihan kun täällä ei saisi keskustella kun vain positiivisistä asioista. Ja osittainhan täällä kirjoitetaan vertaistuen takia.
Odotusaikanani mun neuvolan terkka kertoi, että oli päättänyt olla koskaan huutamatta/ korottamatta ääntään lapsilleen. Näin oli myös tehnyt. Sanoi, ettei ehkä ollut ihan viisas juttu. Nimittäin myöhemmin (oliko nyt koulussa) olivat olleet lähes shokissa kun heille oli korotettu ääntä kun eivät olleet koskaan sellaista kuulleet.
Hienoa jos sinä et koskaan huuda, eiköhän suht sama tavoite ole kaikilla. Elämään kuuluu kuitenkin myös riitely, mitä meillä tapahtuu silloin tällöin. Teillä tuskin? Ainakaan lasten edessä? Onnitteluni myös lehmänhermoista, niitä kaivataan tännekin aika ajoin.

No niin, Tiitun kuulumisia lähdin kurkkimaan ja tänne eksyin ikävä kyllä.

 

[kale71 ja 88:kin]

Kale88 vai Kale71? Mä en kyllä oikein ymmärrä. Ihan kun täällä ei saisi keskustella kun vain positiivisistä asioista. Ja osittainhan täällä kirjoitetaan vertaistuen takia.
Odotusaikanani mun neuvolan terkka kertoi, että oli päättänyt olla koskaan huutamatta/ korottamatta ääntään lapsilleen. Näin oli myös tehnyt. Sanoi, ettei ehkä ollut ihan viisas juttu. Nimittäin myöhemmin (oliko nyt koulussa) olivat olleet lähes shokissa kun heille oli korotettu ääntä kun eivät olleet koskaan sellaista kuulleet.
Hienoa jos sinä et koskaan huuda, eiköhän suht sama tavoite ole kaikilla. Elämään kuuluu kuitenkin myös riitely, mitä meillä tapahtuu silloin tällöin. Teillä tuskin? Ainakaan lasten edessä? Onnitteluni myös lehmänhermoista, niitä kaivataan tännekin aika ajoin.

No niin, Tiitun kuulumisia lähdin kurkkimaan ja tänne eksyin ikävä kyllä.

Rauhaa ja happea sinnekin. On vaan aisoita mitä kannattaa ja saa tehdä ja päinvastoin. Tämä huutaminen varsinkin pienelle lapselle on se päinvastoin

 

[Riinuska]

Kyllä me "huutajat" ihan varmana tiedetään, mitä kannattaisi tehdä. Elämä ei vaan aina ole niin mustavalkoista. Jos sua huvittaa meidän "tukikeskustelut" niin mua huvittaa sun tarve tulla kertomaan meille elämän perusasioita. Piste.

 

[Nekku ejk]

Voi pyhä jysäys, taas vähän mustavalkoista. Mutta sitähän se näissä nettikeskusteluissa on, kun tartutaan yksittäiseen asiaan tai yksittäiseen sanaan, kuten tässä. Minähän tämän hermojen menettämiskeskustelun avasin. Kelelle tiedoksi, että en muuten aloittanut keskustelua sanomalla, että mä huudan, kai tekin. ;-) Nimittäin itsellä menee tosiaan hermot toisinaan, mutta mä en ole huutanut. (Kun menee hermot, kiroilen puoliääneen tai viilentelen tunteitani toisaalla, vaikka likka kuinka karjuisi. Kaipa se siitäkin voi traumat saada, mutta no can do.) Näin siksi, että yritän kunnioittaa miehelleni tosi tärkeää asiaa eli sitä, ettei huudeta - ollenkaan. Hän inhoaa sitä yli kaiken ja paljon olen oppinut itseäni vuosien mittaan hillitsemään. Heh, hänen mielestään en vielä riittävästi... Painokkaasti siirrän lapsen kielletyn asian äärestä ja sanon tiukan ein ja usein siitä seuraa huuto. Miten Kele/Kale itse kaitset lapsiasi? Höpsis, äläpä syö kissanhiekkaa??? Mun lapsuuden kodissa on kyllä huudettukin enkä mielestäni ole kovin kieroon kasvanut. Täällä keskustelevien lapset kasvavat rakastavissa perheissä, joissa asiat ovat mallillaan. Siksi niistä satunnaisista karjahduksistakaan ei lopullista damagea saa syntymään, kun se kasvuympäristö on turvallinen. Hyvänen aika sentään. Ainakin me ollaan rehellisiä. Minäkin onnittelen mieheni kaltaisista hermoista, äidillä vielä. Itse valitettavasti olen epätäydellisempi.

Noh, iso kiitos jälleen vertaistuesta, joka sekin on nyt asetettu kyseenalaiseksi, heh. Olin koko illan stadissa kavereiden kanssa. Kyllä piristi.

Julia on ollut munkin mielessä tossa vesiasiassa, hyvä, että säästyitte.

Meillä yö sujui mallikkaasti, tosin sylin kautta nukkumaan. Vaihe varmaan.

Nyt vessanpesuun ja lukemaan. Tulkaa juttelemaan mukavampia!

 

[Mariska*]

Ääh, Tiitun kuulumisia tulin kurkkimaan. Ei vielä ollut tullut kertomaan. Jänskättää. Peukut tanassa jännitettään.

Hei, kävin ruokkiksella ostamassa irtoripset, ikinä ennen en ole sellaisia laittanut. Miten hyvin ne pysyy kiinni (siinä oli joku liima mukana)? Ettei mulla röpsötä ripset loppuillasta? Entä miten helposti ne saa irti? Toivottavasti irroittaminen tuntuu vähemmän pahalta kun oikeiden ripsien nyppiminen..heh.

 

[Piritta*]

Heheehh, täällähän on makoisia juttuja Mariska, suo anteeksi, mutta mua nauratti sun ripsien kohtaloa. Mutta samaan syssyyn: voi eii! On taatusti sattunut. Mä en noita taivuttajia harrastakaan, löytyy kyllä, mutta ööh, käyttänyt ehkä 5 kertaa. Mä en osaa auttaa noissa tekoripsissä, hankin ne varmuuden vuoksi häämeikkiin, muttei koskaan käytetty. Näyttivät jotenkin liian...huomiota herättäviltä. Mutta lienee löytyy erilaisia. Kaipa ne pysyy, pakkohan niiden on? Ei ois kiva olla valuvin ripsin loppuillasta
Zemppiä, kaikkea sitä sattuukin kiireisille mammoille.

Hah-haa, ollaan saatu taas kommenttia taustatukijoilta. Mikäs siinä, haluaisinpa nähdä äidin, joka ei korota ääntään lapselleen. Meillä sitä kyllä harrastetaan, lähinnä sellaista karjahtelua Enkä todellakaan pode siitä huonoa omaatuntoa, valitettavasti. Ihminen minäkin olen, ja pojan kanssa joka päivä 12 t tiiviisti yhdessä. Viimeksi karjahdin ja kovaakin, kun poika heilutti isoa seinäpeiliä niin, että oli pudota vaikka vallan hyvin tietää, ettei sitä saa tehdä. Ja rämppäsi telkkaria illalla kiinni ja auki. Kyllä siinä kuulkaa hermo menee. Kuten Nekku hyvin totesit, kaikki nämä meidät ihanat muksut elävät onnellisissa kodeissa, joissa rakastetaan, pusitaan ja halitaan yllin kyllin - siinä ei yhdet karjaisut - ja hei meillä jopa otetaan niskavilloista kiinni joskus...(!!!), paljon henkistä tasapainoa järkytä. Mutta paatos sikseen ja kukin tavallaan.

Noh niin, päiväjärjestykseen. Hyvä kuulla Ansku, että rakenneu:ssa kaikki mallillaan. Hm...kumpi lie tulollaan
Meilläkin se jo ensi viikolla, hui! Just sain järjestellä lastenhoitajaa paikalle, kun miehellä urgent tilanne töissä, eikä voi olla aamulla kotona.

Hyvä Julia, että säästyitte vatsaongelmilta. Aika hurja tilanne kyllä.

Käytiin taas mun töissä. Hihii, ja huvituin, kuinka tarmoa olen täynnä. Pomolle innokkaana esittelin ideoita ja kommentoin meidän lehteä, suunniteltiin tammikuuta jne. Hah, kauankohan sitä työhönpaluuhuumaa riittää...? Max maaliskuulle...ja sittenpä sitä taas pääsee pois. Mutta tosi kiva mennä töihin, mukava huomata itsestä. Ja mies laskee päiviä, että pääsee jäämään kotiin. Toimiva ratkaisu meillä.

Vielä pahoinvoinnista. Kyllä mä Nekku arvelen, että sain jonkun pöpön - ehkä - sulta. Sitähän ei koskaan tiedä. Mehän nähtiin myös to....Mutta ei nyt sentään samalta lautaselta syöty... Olin nimittäin huonovointinen to-aamu, pe ja la, eikä nyt enää mitään. Perin outo episodi. Kummallista oli sekin, että yhtäkkiä heitti niin huonon voinnin, kun olen kuitenkin oksuilulta säästynyt.

Mitäs vielä...Huvittaa muuten tämä taustiksen kommentti: "Jotenkin vaan huvittaa nämä tukikeskustelut jossa kaikki komppaa toisiaan, "jesh, multa menee hermo ja huudan, kai sultakin menee?"
No, tätä ei tartte kommentoida enää lainkaan ;-)

Ai niin Nekku, meilläkin illat omituisen vaikeita olleet. Poika voisi heilua ympäriinsä vielä iltakympiltä, siis oikeesti täynnä energiaa. Pakko rajoittaa päikkiä, kun ei millään saisi muutoin ajoissa nukkumaan. Karjuu vaan (huh, sekin!), kun laittaa illalla sänkyyn. Vaihe, vaihe, vaihe....Hope.

Jes, huomenna vapaata ja isukki kotona. (Ja karjuu muuten sekin joskus Aamulla leivotaan pipareita ja mutakakkua ja iltapäivällä suunnataan ystäville syömään ja katsomaan linnanjuhlia, ajoissa kotiin. Mitäs muilla suunnitelmissa?

 

[Julia ejk]

Jessus täälä jeesustellaan...siihen puuttumatta, täysin omaa napaa....

Hemmetti mikä härdelli täällä meitin kylässä, nyt kaikki arvaa mistä olen, mutta ei haittaaa. Täällä on päällä täysi vedenkäyttö kielto, armeijaa on pyydetty apuun vedenjakeluun. Hohhoijaa. Kaupoista on kertakäyttöastiat loppunu, apteekeissa jopa Tampereen puolella (Pispala, Lielahti) on käsidesit loppuneet.
Itse kävin jo aamulla Trella hamstraamassa kerttiksiä, pyllynpyyhintä lappuja jne. Jos homma, eli salmonella ja norovirus, joita nyt on löydetty, karkaa käsistä niin meidän perhe matkaa kohti Lappia ja meitin lomapaikkaa.

Sorgen, ei nyt muuta mielessä.

 

[Stella*]

Heipsis hei!

Mäkin täällä nauran ja kauhistelen Mariskan ripsiepisodia! Aika inhottavaa... Mullakaan ei ole kokemusta irtoripsistä, joten en voi auttaa.

Huominen on tosiaan perhepäivä. Mulla on suunnitelmissa kokata vähän pikkusyötäviä ihan vaan omalle perheelle. Illemmalla mennään ehkä kaupungille katsomaan ilotulitusta ja sitten kotona tuijotettaneen linnanjuhlia. Päivällä vois vähän askarrella Leon kanssa, ostin pahveja ja silkkipaperia tänään.

Oltiin tänään kerhossa, jossa Leo sai nauttia ikäisestään seurasta. Tosin eilenkin meillä oli kylässä yksi samanikäinen tyttö, jonka kanssa Leo on tosi hyvää pataa. Ovat ihan samalla aaltopituudella, ja niin söpöjä yhdessä. Pussaavat ja halaavat, kun eroavat.

Muakin huvittaa tuo taustisten tapa tarttua yksittäisiin lauseisiin. Kyllähän täällä kaikki ovat olleet sitä mieltä, että karjuminen ei ole hyvä juttu, mutta joskus sitä vaan tulee suututtua taaperolle. Mä luin jostain kasvatuslähteestä kerran, että alle yksivuotiaalle ei saa suuttua, ja sen olen ottanut omaksi ohjenuorakseni. Ja on tosiaan eri asia menettää hermot kuin että joka kerta osoittaa sen lapselle. Olennaista on mielestäni myös se, että ihmisillä - niin lapsilla kuin aikuisilla - on erilaiset temperamentit. Yksi on viilipytty ja toinen räjähtävämpää sorttia. Mun mielestä on ihan hyvä, että perheessä kaikki voivat osoittaa tunteitaan, myös äidit. Mutta totta kai ylireagointeja pitää pyytää anteeksi ja hyvitellä, koska lapsi ei välttämättä ymmärrä aikuisen käytöstä.

En mä ainakaan rupea hurskastelemaan, etten koskaan suutu, jos kerran suutun. Eli komppaan silloin kun komppaan . Ja eipä siinä mitään, jos joku toinen on sellainen, ettei koskaan hermostu tai korota ääntä lapselle ja pysyy silti emotionaalisesti ja järjellisesti terveenä henkilönä, niin onneksi olkoon.

Tuosta kun Piritta ja muutkin totesivat, että lapset saavat kuitenkin hellyyttä ja rakkautta yllin kyllin. Mä just mietin yks päivä, että pitäisi oikein laskea, montako pusua tulee annettua päivässä... varmaan satoja. Mä vaan en voi olla muiskuttelematta näitä ipanoita jatkuvasti, ja mies on samanlainen .

Ja sitten vielä tahkoojiin kurkkaamaan, kuuluuko Tiitusta.

 

[Stella*]

Voi ei Julia, tositosi kökköä! Koettakaa jaksaa, ja lähtekää vaan evakkoon, jos voitte.

 

[Kata*]

Iltaa! Päästin miehen tapaamaan kavereitaan (lue: baariin), ei oikeastaan haitannut yhtään, sain Vanessan jo unille, joten tässä pari tuntia aikaa ihan yksikseen. Avasin juuri oluen, ja jään odottamaan illan tv-antia, eli Unelmien poikamiestä...(heh, uskokaa tai älkää, olen koukussa)

Toivottavasti Julian kulmilla pysyy taudit kohta jo kurissa, inhottavaa tuommoinen.

Meillä on huomenna ihan kotipäivä, käydään tapamme mukaan Hietaniemen sankarihaudoilla, ja muuten tuijotellaan telkkua, Tuntematon sotilas päivällä (ainakin mies katsoo) ja Linnan juhlat illalla.

Mä luulin jo, että turhin vauvatarvike meillä olisi ollut sellainen soiva ja pyörivä mobile sängyn päällä, heijastaa myös valokuvioita kattoon. Ikinä ei ole ennen ollut sille mitään käyttöä, mutta nyt siitä on tullut korvaamaton nukuttaja. Jos se on päällä, Vanessa on nukahtanut aika pienillä itkuilla. Kolmena iltana siitä oli patterit loppu, ja silloin huudettiin ihan raivokkaasti. Loistava juttu!

Tilasin äsken viimein joulukortit, ja voi jösses, sormet toimi niin nopeasti, että ehdin vahvistaa tilauksen ennen kuin tajusin että tilasin 30 sijaan 300 kpl! Apua, pitää soittaa heti perjantaiaamuna ja korjata virhe. Tyhmänä en heti tajunnut, että siinä tilattiin 10 kpl nippuja...Niinhän se menee, että idioottivarmoja ohjeita ei olekaan..;-)

 

[Julia ejk]

Me lähdetään mökille pakoon norovirusta ym, joten ole linjoilla ainakaan ennen sunnuntaita. Onneks päästään pois tästä kylästä, Kaikki on aivan sekasin. Vanhemmat ja siskon perhe tulee kans möksälle.

 

[TakaRONKKI]

Mitäs vielä...Huvittaa muuten tämä taustiksen kommentti: "Jotenkin vaan huvittaa nämä tukikeskustelut jossa kaikki komppaa toisiaan, "jesh, multa menee hermo ja huudan, kai sultakin menee?"
No, tätä ei tartte kommentoida enää lainkaan ;-)

Hei Paukku, voit kommentoida vapaasti ;-D

 

[Tiitu]

Lämpimät kiitokset tällekin puolelle onnitteluista! Olo on kuitenkin vielä sen verran varovainen, että en varmaan uskalla toistaiseksi kokonaan siirtyä plussien puolelle. Huhhuh, minäkö tahkoojaplussa?

Katalle olisi kysymys, muistaakseni sinäkin käytit metformiinia ja vielä alkuraskaudestakin? Oliko annos sama kuin aikaisemmin, kuinka kauan käytit ja lopetitko pikkuhiljaa annosta vähentämällä vai kertarysäyksestä? Kiitos etukäteen, jos muistat. Itselleni on aikaisemmin yksi lääkäri sanonut, että metut lopetaan plussaan, toinen, että käytetään rv 12 saakka. Nyt ivf:n lääkäri ei maininnut mitään asiasta, enkä muistanut kysyä. Taitaa olla aika lääkärikohtaista, miten suosittelevat, itse olen kyllä sillä kannalla, että jatkaisin vielä, täytyy toki vielä huomenna soitella klinikalle.

Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille!

 

[Kata*]

Onnea Tiitu kovasti! Ja muistaakseni (en nyt mene ihan vannomaan) jatkoin metformiinia tonne rv 12 asti, ja oisko sitten vähitellen parissa päivässä lopetettu. Voi myös olla et sotken nyt Lugesteroniin, kun sitäkin piti jatkaa..sori kun ei enempää apua! Mutta tosiaan taitaa olla aika lääkärikohtaista.

 

[**Keijukainen]

Huomenta tännekin! Mulla on (hiljainen) työpäivä tänään joten aikaa roikkua netissä..
Itsenäisyyspäivän vietto meni mukavasti ja tuntui ihan juhlapäivältä, ruoka ja seura oli hyvää =)

Nekku, mä mietinkin että sä varmaan synnytät Naikkarilla, mä valitsin Kättärin koska se on paljon lähempänä meitä. Muuten oltais tosiaan saatettu ollakin samaan aikaan äheltämässä

Mulla on ihan kökkö neuvolatäti ja se harmittaa. Toivoin nuorta mukavaa tyyppiä niin tuli vanha kääkkä :/ Lisäksi se oli säheltänyt paprujen kanssa kun tänä aamuna kävin verikokeessa mutta onneksi saatiin sentään putket täyteen. Lääkäri on ens ke ja hänet tiedänkin, on tosi mukava ja viisas mies eli siitä olen onnellinen.

 

[Riinuska]

Tiitu, ihan rohkeasti vaan tälle puolelle, olet hyvin tervetullut

Nooh, missäs eilisen arvosteluraati on? Mä katsoin juhlia sivusilmällä, enkä edes koko aikaa. Seela Sella oli mun mielestä tosi juhlava ja kaunis. Samoin joku nainen, jolla oli ruskea puku jonka alaosassa vaaleita/hopeita raitoja. Siis puku oli hieno, naista en tiennyt enkä niin katsonutkaan. Dahlman- Räikkönen eikä Tanja säväyttäneet yhtään. Paitsi että Tanja oli niiiiiiiin laiha, että pahaa teki katsoa.

Olin eilen aamuvuorossa ja illalla mun vanhemmat oli kylässä. Kahviteltiin ja oltiin vain. Siinäpä ne "juhlallisuudet".

Se olis sitten iltavuoro joten hyvät viikonloput kaikille!

 

[Riinuska]

Keiju olikin ehtinyt ensin. Mullakin oli vanhempi neuvolatäti josta en alkuun pitänyt yhtään, varsinkin kun huomautti heti mun painonnoususta. Myöhemmin opin kuitenkin tykkäämään tosi paljon, oli kuitenkin kätilö ja ollut aikanaan 10 vuotta synnytyssalissakin töissä. Joten kokemusta löytyi. Toivottavasti sulle käy samalla tavalla, muutoin ne käynnit on aika väkinäisiä. Hyviä vointeja sinne!

 

[Nekku ejk]

Ihan huippua Tiitun plussa. Teretulemast tänne, kun siltä tuntuu!

Olipahan työn takana saada likka tänään koisimaan… Kiertelin lähikortteleita ja hää vain höpötti rattaistaan. Yleensä sippaa minsassa.

Ai joo, P, kun sanon L:lle jotain Matiaksesta, hää sanoo "pizza". Heh, ollaan oltu lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa pizzalla yhdessä ja se on Lotalle ehdollistunut Matiakseen...

Hui, onneksi Julialla oli “pakopaikka”. Tosi kurja tilanne siellä, ei voi edes kuvitella.

Keiju, juu, mä en suostu synnyttämään muualla kuin Naikkarilla. :-D Tänään tuli kutsu np-seulaan, on 19.12. eli jotakuinkin ajoissa. (Julkisellahan se toistaiseksi tehdään vähän liian myöhään.) Mutta laskin, että ehdin vielä seerumiseulaankin. Menen siis oman lääkärini lähetteellä samana päivänä verikokeeseen ja noista tiedoista saadaan sitten se riskiluku.

Mullakin on vähän pliisu nlanterkka, ei siltä oikein irtoa kommenttia mihinkään ja tietokoneen ja paprujen kanssa on totaalisählä. Harmiton tapaus kuitenkin, Lotalla on se sama. Mä olen ottanut asenteeksi, että hää katsoo pissan, paineet, beben sykkeen ja hb:n, muuten haen tukeni muualta. Niin kuin täältä, jossa vallitsee loppumaton konsensus. ;-D Mä skippaan ekan lääkärinlan ja loputkin taidan käydä yksityisellä. Varhaisultra muuten ajaa saman asian kuin se eka lääkärinla, kuulemma.

Ostin tänään Ticketin untuvapussin. Se on niin lämmin, että paukkupakkasillakin tarkenee sisäkamppeissa vaunuissa. Sain viime talvena tarpeekseni huutavan vauvan pukemisesta… Menee vielä Lotalla sen hetken, kun nukkuu ulkona ja sitten seuraavalle tulokkaalle.

Eilinen meni rattoisasti, meillä oli L:n kummit lapsineen, joten vilskettä riitti. Alkuruokana muuten “Keijun tomaatti-kookoskeittoa”. Hyvvee oli! Ja kakkuna se Sandenkin mainitsema karpalo-valkosuklaa-mascarponetorttu. Nami.

Koskas Aniliini lähteekään reissuun? Viikon päästä? Vai jo tänään?

Hui sitä Mariskan ripsiepisodia!!! Kyllähän ne toki takaisin kasvaa, mutta voi siinä hetki mennä. Saitko irtoripset pysymään?

 

[Stella*]

Heippa! On kyllä hinoa, että saadaan Tiitukin tänne!

Sen sijaan Sanelman tunnelmia luin itku silmässä. Tuli niiiiin surku olo, kun itse imetin Kaislaa samalla kun luin tahkoojia. Harmittaa, että toiset joutuvat odottamaan niin kauan ennen kuin saavat samanlaisen, pikkuisen nöpönenän syliinsä. Uskon vahvasti, että Sanelma saa plussan ensi vuonna. Ei muuta kuin kovasti jaksamista! Silloin kun oma uskosi raskautumiseen hiipuu, me täällä uskotaan sun puolesta. Odottelu on ihan hanurista!!!

Meidän itsenäisyyspäivä oli aivan ihana. Aamupäivällä käytiin kurjasta säästä huolimatta reippailemassa metsässä koko perheen voimin. Kun lapset oli saatu unille, saunoimme, avasimme kuoharin ja söimme hyvää ruokaa. Illalla käytiin katsomassa ilotulitusta keskustassa. Leo-parka pelkäsi ihan kauheasti, mutta ilotulitus oli kyllä hieno. Sitten loppuilta tuijotettiin linnanjuhlia. Mun mielestä parhaat puvut oli Saarelalla, Taiveaholla ja Mäenpäällä. Muutamien vanhempien naisten tyyliä sai taas kauhistella... mutta Seela Sella oli kyllä komea nainen.

Hei, multa on mennyt ohi. Mikäs tuo karpalo-valkosuklaa-mascarponetorttu on? Joku valmisjuttu vai itse tehty? Reseptiä kiitos, kuulostaa hyvältä!

Mulla oli onnea äitiysneuvolan "tädin" kanssa, hän oli sellainen viiskymppinen kätilö, joka oli tosi rauhallinen, fiksu ja mukava. Mutta lastenneuvoloissa onkin ollut sitten ärsyttävämpiä naisia. Sellaisia sössönsössöttäjiä ja valistajia, joita en henkkoht. voi sietää. Ja neuvolalääkäri on ihan turhanpäiväinen tapaus .

Nyt taidan ottaa kaiken irti viimeisistä hiljaisista hetkistä ennen Kaislan heräämistä. Hyvää viikonloppua!

 

[Piritta*]

Heippa!
Huh, näkisitte meidän KAAOKSEN. Matias sai kummitädiltään eilen valtavan säkillisen vanhoja autoja, rekkoja, junia, lentokoneita ja poika on levittänyt ne nyt ympäriinsä. Ja arvanette ettei herraa tarvitse viihdyttää, todellakaan. On aivan lumoissa ja oikein tärisee, kun katselee autojaan Voi meidän kultaa. Pienoinen kina oli aamusta, kun lähdettiin kaupoille, ei poika ois malttanut olla hetkeäkään ilman autokasojaan. No otettiin sit minikaivuri mukaan kauppakaveriksi.

Hain tänään mun joulukortit, mutta höh, niissä ei ole meidän nimiä. Laitoin kyllä ne kortteihin, mutta minne lie kadonneet..? Pitää tiedustella jonkin sortin hyvitystä.

Kamala tilanne Julia teidän suunnalla. Ei sitä edes ymmärrä, kun vesi kuitenkin niin itsestäänselvyys. Kiva, että pääsette pakoon. Onhan toikin jonkin sortin kokemus, vaikkei tosiaan mukava ja koettelee monia yrityksiä taloudellisesti.

Linnan juhlista ei jäänyt oikein mikään asu mieleen. Jaana Pee näytti ihan siivousmopilta, Leppilammen naisella oli aavistuksen liian rohkea puku..hui mikä halkio! - ja Dahlmanin puku ei taas oikein mun makuun. Mutta olihan niitä upeitakin, etenkin sellaisia kultasävyisiä, mutten muista nimiä. Urheilijanaiset oli söpöjä, Kiira etenkin. Pressan puku sopi sille toosi hyvin, samoin Mustakallion raskauspuku oli kaunis. Aika masu sillä!

Voi harmi Kata sun kuvaepisodia. Mun mielestä muutoksia on mahdoton tehdä enää, koska tilaukset menee tekoon automaattisesti. Olen joskus yrittänyt muuttaa jälkikäteen kokoa yms. mutta ei ole enää onnistunut. Tosin esim. ifolor ottaa kuvat takas, jos niikseen tulee. Noissa kyllä sattuu ja tapahtuu, kun tilaa netin kautta kuvia. Mulla aina tulee tuplakuvia joistakin, vaikka kuinka yrittäisin tarkistaa.

Meillä muuten mies kipeenä vuorostaan. Jotain vatsafluuta, muttei kuitenkaan oksua tms. Kiva, että on kotona, mutta makaakin tosin sängyssä koko ajan

Taitaa olla aika tuuri, että saa mieleisen terkan ja sellaisen, jonka kanssa synkkaa hyvin. Etenkin vanhempien naisten käsitykset, asenteet ja ajatukset voi olla muinaisilta vuosilta. Mulla on aivan ihana th, joka oli Matskun kanssa ja nytkin tässä toisessa raskaudessa. Ihanaa on myös se, että jatkaa edelleen M:n th:na.

Millons Anskun perheen matka olikaan? Yksi tuttu muskasta palas juuri teidän kohteesta ja kehui lämpöä. Että siellä kelpaa

Mukavata viikkistä kaikille, poistun nyt hoitelemaan asioita.