Tahkoojaplussat 60

[Aniliini#]

Huomenta! Hyrrrr, meillä on ihan hirmukylmä, öljypoltin oli syystä tai toisesta mennyt yöllä pois päältä, ukkelit nukkuu vielä ja mä marssin pihan toiseen päähän pannuhuoneeseen kissan kanssa, aamusuihku olisi seuraavaksi toiveissa. Jo porottaa patterit. Penteles, kun tekee kepposta, ei ole eka kerta..

Tosi muuten kiva idea, tuo mitä Sande ja Nekku perhepiirissä toteuttaa, voisi ajatella sitä ensi vuonna. Nyt ei viitsitä pyörtää puheitamme, kun jo sovittiin muuta.

Jaahas, miehet heräsivät heti, kun pääsin tänne..

Sande ehtikin siis eilen väliin, ennen kuin lähetin oman viestini, joten tuuletusta nyt sitten Nellan hyvälle ruokahalulle.

Voihan Piritan huonoa oloa, mitäs se nyt vielä tässä vaiheessa pukkaa oksua? Paitsi kyllä mäkin oksensin vielä ehkä rv 16.

Toiv. Vili on jo terveempi tänään, vaikkei korkea kuume hirmuisesti hidastanutkaan veitikkaa. Illalla vielä miehen sisko kävi visiitillä ja samalla temmolla poju painoi kuin normistikin, silmistä vaan huomasi, että kuumetta on.
Toivottavasti Lotta ei tule kipeäksi.

Me muuten nukuttiin taas perhepedissä, kun poika huusi omassa sängyssään jo klo 23, niin nostettiin viereen. Siinä nukkuin hyvin, eikä yhtään potkinut, joten saimme kaikki nukuttua makoisasti. Paitsi, että kylmyys keljutti. Kylkikyljessä ja lämpimän peiton alla oli kuitenkin kiva tuhista.

Heirontaa Nekku kehui taivaalliseksi, mun mielestä on ihan tuskaa, jos joku koskee hieromisotteella mun niska-hartiaseutuun, vaikkei ne ole edes juurikaan ikuna kipuisat. Päätä ja jalkapohjia saa mun kropasta hieroa, mutta mojauttaa tekisi mieli, jos niskaan koskee. En siis käy milloinkaan hierojalla.

Jahas, sitä huudellaan aamiaiselle, joten palaillaan..

 

[Kata*]

Lauantaita!

Täällä on viikonloppu helvetistä, sillä sairastuin eilen vatsatautiin, ja olo on aivan kamala. Kyllä oli sairastaminen mukavampaa ennen lasta.. mies auttaa kyllä, mutta Vanessa on tosi kiinni mussa, ja en varmasti saa olla rauhassa kauaa, kun nukuin makkarissa oven takana, niin muksu kipitti ulko-ovelle parkumaan..voi apua. Olo on ihan hirveä, vaikkei enää oksetakaan. Kaikki voimat on valuneet viemäriin, täytyy toivoa et huomenna olisi olo kohentunut, tänään lasken vaan tunteja iltaan.. Lisäksi V herää nykyisin taas kuudelta, great, ja äskenkin nukkui peräti puoli tuntia, mistä seurauksena nyt kiukuttelee ja marisee ihan koko ajan. Huh, pakko oli päästä tänne valittamaan! Muuta ei sanottavana, poistun makaamaan olkkarin lattialle..

 

[Aniliini#]

Voihan mälsä, Kata tuota sun oloa! Toivotaan nyt, että tänään jo parempi päivä, vatsatauti ei onneksi kestä kauaa, hyvä niin, on se sen verran rankkaa.
Tuo vaihe oli meilläkin, ettei iskä kelvannut "mihinkään", edes vessaan en päässyt yksin, kun huuto ja hakkaus ovella olivat valtaisat. Usko pois, kyllä se ohi menee. Miehestäkin se on varman ankeaa ja surullista, kun oma lapsi ei kelpuuta juuri mihinkään, mutta sekin aika vielä koittaa, että iskä on ihan ykkönen!

Mä olen vähän kenkkutuulella, huonosti nukuttu yö (ei Vilin takia, vaan mies oli hummaamassa ja nukun aina silloin jotenkin kehnosti, vaikkei syytä) ja Vilin aamullinen huonotuulisuus sekä kitinät eivät väsynyttä fiilistä parantaneet. Mies kotiutui kyllä jo kolmen jäljestä, mutta mä valvoin vielä viiteen, ennen kolmea nukuin vain pätkiä, plääh. Mutta kyllä se taas tästä.

Mennään tänään mun veljelle kyläilemään, mies asentaa heille uuden tietokoneen ja me saadaan sitten turista veljenvaimon kanssa ihan rauhassa ja lapsoset leikkiä mielin määrin. Se piristää!

 

[Kata*]

Thanks A, olo dramaattisesti parempi tänään, ihanaa kun elämä taas voittaa! Ja muuten toi sun kirjoitus yöstä olis voinut olla mun kirjoittama, siis ei viime yöstä, mutta mulla on sama juttu, että kun mies on hummaamassa niin meikäläinen valvoo helposti. Voi meitä uniongelmaisia..

Hyvää sunnuntaita kaikille!

 

[Nekku ejk]

Kääk, Kata, nyt mulle tuli kuitenkin mieleen, että ootko voinut saada sen taudin multa keskiviikkona???? Että jos se mun tauti ei ollutkaan ruokamyrkytys, vaan muhi pari päivää ja sit sä sait sen. Mä olin vaan niin varma, että olisi ruoasta, kun alkoi niin kertakaikkisen ykskaks. No, spekulaatiot sikseen ja toivon todella, että olosi on jo parempi! On niin tuoreessa muistissa se oma huono happi.

Oltiin koko perheen voimin lumitöissä aamulla. Aura heitti melkoisen vallin autoparkkiksen reunaan. Lotta oli kinoksista ihmeissään. Nythän täällä tulee jo vettä, että lyhyt oli ilo tuosta.

Mitenkäs Sandella meni kemut?

Hihii, niin me ollaan erilaisia, kun Ansku ei tykkää hieronnasta ja mää voisin olla lopun elämääni jonkun rusikoitavana. ;-) Synnytyksessä muhun ei muuten saanut koskea, kun olin niin kipeä, muuten kosketus yleensä tekee eetvarttia.

Mulla lyö ihan tyhjää, enkä muista, mitä piti kommentoida. Lotta puhua pulputtaa nyt todella paljon ja osaa käytännössä kaikki omaan elämäänsä liittyvät sanat. Oppi pari päivää sitten sanomaan kiitos ja käyttelee sitä oikeissa kohdissa. Sydän sulaa, kun ottaa ruokalapun pois kaulasta ja sanoo kiitos…

Nyt mies kärttää koneelle. Voikaa hyvin ja tulkaa jutulle! Anskulle piristysruiske, tsuih.

 

[Kata*]

Juu-uuh, tulkaa jutulle muutkin! Ja Nekku, ei näistä taudeista tiedä, jostainhan ne aina tulee, yhtä hyvin on voinut tulla mistä tahansa muualtakin. Onneksi oli vain vuorokauden tauti, nyt tuntuu jo ihan normaalilta, sitä muistaa taas vähän aikaa olla kiitollinen että on yleensä terve!

Hassua miten tuo puhe sitten kehittyy nopeasti sitten kun on kehittyäkseen! Mä en osaa kuvitella Vanessaa sanomassa jotain..

Oli muuten tosiaan aamulla yllätys nuo lumet, sainpa todettua myös sen, ettei rattailla voi lähteä umpihankeen..=) Harmi ettei nyt ole pakkasta, valkoista maisemaa katselisi kauemminkin!

 

[Kata*]

Jaa, minä epätoivoinen taas täällä..=) Sairasteluista ei tule loppua, illalla iski rintatulehdus ja nosti korkean kuumeen, en sitten saanut siltä juuri nukuttua, kun oli kylmä ja kuuma vuoronperään, ja tuskittelin vaan peiton alla. Meen lääkäriin muutaman tunnin päästä, kun rinta vielä ihan yhtä kipeä. Imetin yöllä jo kolmelta eka kerran, kun kuulemma pitäisi tiheästi imettää silloin. Mistä lie nyt tämmönenkin ongelma tullut. Vanessa heräsi 5.50, joten unet aika vähissä, itse nukahdin varmaan kolmelta..Ihan sumusssa on pää nyt, odottelen tässä et V simahtais ja pääsis päikkäreille.

 

[Sandeman ejk]

Moro tytöt,

Voihan veee tuota lapsosten sairastelua ja Katalla on kyllä aika riittävästi univelkaa, ei tarttis yhtään enempää venkoilua:-(. Nuo uniongelmat on kyllä suurin miinuspuoli tässä äitiydessä.

Bileet meni kyllä hienosti, kovin oli tunnelmallista ja hyvin järjestettyä. Mä hiippailin tasaisin väliajoin vessaan pumppailemaan ja ihanaa oli kyllä olla ihan kaksin. Kirkossa oli kaksi sylilasta ja arvatkaa vaan mitä tykkäsivät uruista?;-)) Itkuksihan se meni ja parasta siinä oli ettei itse tarvinnut liikahtaa). Hääpaikalta oli onneksi bussikuljetus hotellille ja baariinkin ehdittiin. Ihan ei olisi pilkkuun asti tarvinnut olla ja juomaakin olisi voinut nauttia vähemmän, mutta kivaa oli. Nellis oli pärjännyt hyvin mummonsa kanssa, nanni ei vaan ollut maistunut, joten oli aikamoinen jano. Luulisi kyllä että joisi jos ihan olis rutikuiva suu?? Täytyy edelleen treenata tuota mukista juomista kun ei se tuttipullo kelpaa. Jos vaikka pääsis joskus toistekin kaksin liikenteeseen...

Mun pitäisi päättää lähdetäänkö maalle viikonlopuksi tai siis ke-su vai jäädäänkö tänne vai mennäänkö mun vanhemmille. Jotenkin on sellainen olo ettei jaksais matkustaa mutta toisaalta 4 päivää yksinhuoltajuutta ilman autoa ei houkuta.

Tulkaas linjoille typyt!!

 

[Piritta*]

Uutta viikkoa taas pukkaa. On vähän per******tä meikäläisen olo, tämä ankea keli masentaa ja se, että mies kotiutuu taas joskus 20 aikaan..voihan vee. Enkä voi ymmärtää, miten tämä raskaus on muuttunut niin pahoinvoivaksi nyt! Ja hassu sattuma Katan kanssa, olin nimittäin tooodella huononvointinen (siis puhtaasti rankka krappistila) koko lauantain, juoksin sängystä suoraan oksentamaan aamulla ja heti kahvin jälkeen uudestaan. Vaikea uskoa, että ois ollut Nekku sun perintöjä....? Mutta vaikea oli uskoa sitäkään, että tässä vaiheessa raskautta oksentaisin noin paljon...Kummallista. Olin nukahtamassa istualleen koko päivän, vaikka nukuin hyvin. Ja se vointi...ughhhhh. Että näin ihanaa. Kappas, että sattuikin juuri lauantai.

No joo valitukset sikseen. Ei ole maanantai mun lempipäivä. Kotonakaan. Pitääkin virittää jouluradio, toisi vähän parempaa mieltä

Toiv Kata sun rintatulehdus on jo ohi. Kurja viikkis ollut kyllä teillä. Ja Vanelle unihiekkaa, että ensi yönä saisitte kaikki nukkua - myös pitempään aamulla.

Mitenkäs Sanden first night out meni?

Me ei tehty vkloppuna mitään erityisesti. Jotenkin se on jopa tavoite. Kaupoilla käytiin kahvittelemassa ja lahjaostoksilla ja molemmat hieman urkkaamassa, ja kokattiin namiruokaa. Eilinen lumisuus oli kyllä nastaa, vaikka aamupäivästä satoikin jo vettä.

Oiskos muitakin jo linjoilla? Mun pitää tilata mummeille kalenterit Ifolorilta, joten moido!

 

[**Keijukainen]

Hello, täällä kans yks pahoinvoiva =)
Mutta mun pahoinvointi on edelleen illalla, aamulla olen tosi pirteä ja hyvinvoiva. Varsinkin la-ilta meni kokonaan oksentaessa : /
Eilen olin niin hyvä olo (siis vain pientä etomista) että nautiskelin olostani. Muuten viikonloppu meni mukavasti miehen kanssa laatuaikaa viettäessä, ollaan jouduttu olemaan hurjasti erossa työaikataulujen erilaisuudesta johtuen. Tehtiin ruokaa, saunottiin, katsottiin pari hyvää leffaa ja nautittiin läheisyydestä kaikin tavoin.

Katalle tsemppiä nyt, sairastelua on hurjasti teillä.

Pirittalle kans tsemppiä huonoon oloon, jos teille likka tulee, niin sulla pitää ainakin hyvin paikkansa se ettei pojasta tule pahoinvointia mutta tytöstä tulee

Sande, kiva että teidän ilta oli onnistunut ja Nella viihtyi hyvin mummin kanssa. Uskallatte siis lähteä toistekin =)

Tää keli on kyllä vähintäänkin masentava. Ja Tiitun huolestuttavat uutiset vetää otsaa kurttuun Toivottavasti kaikki olis kuitenkin hyvin.

 

[Stella*]

Voi kääk, Kata-parka! Kyllä sua koetellaan. Ei muuta kuin imetystä nyt sitten vaan. Oleskele Vanessan kanssa peiton alla, hellittelyä ja unta. Äläkä aseta mitään muita tavoitteita. Iloisempi päivä koittaa varmasti pian!

Ja Piritta, voi yök tuota sun oloa... ettei vaan tosiaan ois vatsatautia?

Laittakaas raskaana olevat viikkoja esiin välillä, jotta pysyy kärryillä, missä vaiheessa menette.

Hinoa, että Sandella oli hauskat juhlat! Tuollainen irtiotto tekee takuulla gutaa.

Joo, tämä keli on kyllä ankea. Kävin äsken lasten kanssa kaupungilla, ja siellä oli oikeasti aika raskasta kulkea... kaikenmaailman mammat tukkivat tiet naamat kurtussa eikä yhtään hymyä näkynyt kenenkään ohikulkijan kasvoilla. Raahustivat vaan harmaissa vaatteissa kasvot apeina ja silmät alasluotuina eteenpäin. Lunta! Heti!

MIkäs Vilin vointi on tänään?

Taidan minäkin napsauttaa jouluradion päälle ja oikaista hetkeksi sohvalle. Kaisla järjesti taas kevyen pandalookin tälle päivälle. Onneksi nukkuu nyt!

Sitä ennen täytyy kyllä tsekata Tiitun kuulumiset.

 

[Aniliini#]

Moi, ja voi Katan fiilistä. Kun yhdestä vaivasta pääsee, niin jo pukkaa toista. Parempaa oloa sinne päin ja sitä samaa yökkäilijöille!

Kiitos kysymästä, Vilin vointi on muuten ok, mutta kärttyinen ukko on vielä kuin mikäkin pahis-amppari. Vauvarokoksi paljastui kuumeilu, nyt on ihan pilkullinen koko Vilkku. Mutta selitys löytyi, huolestuttiin kyllä, kun oli korkea kuume, muttei flunssaa. Se yskäkin taisi olla kissankarva kurkussa, kun ei sen koommin toistunut torstain jälkeen. Kuume siis laskenut jo perjantaina, eilen havaittiin pilkut ja tänään käväisin näyttämässä th:lle, jotta saimme mielenrauhan. Hyväntuulisuutta odotellen, ärtyneisyys kuuluu taudin kuvaan. Taitaa näppylät vähän kutista.

Tiitulle kestopeukut testaukseen asti ja toiv. siitä eteenpäinkin..

Hienoa, että Sandella oli kiva ilta, uusiksi vaan! Ja onneksi Nellikselle maistuu jo pöperöt, ei ole niin nuukaa, jos ei muutamaan tuntiin maitoa saa. Juoko vettä?
Vili on ollut aina kova juomaan.

Onneksi täällä sataa lunta edes hieman, että saadaan maa valkoiseksi (mutta kuinka pitkäksi aikaa?), on kyllä niin harmaata ja ankeaa. Niin kuin Stella hyvin kuvaili, ankeus näkyy kaduilla ja kyläteillä. Jospas se joulun jollotus alkaisi piristämään.

Stella, mikä jouluradio, onko valtakunnallinen?

Niin, tämänpäiväisessä rakenneuässä kaikki mallillaan. Tänään siis 19+5, mittauksien keskiarvo antoi tulokseksi 19+6, eli oikein jees. Kyllähän se taas vähän jänskätti sinne mennä, mutta ei poikkeamia, huoh. Lääkäri kysyi, halutaanko tietää sukupuoli. Ei missään nimessä, mutta kysyin kuitenkin, että näkeekö hän sitä. On aika huuliveikko tuo lekuri, sanoi vain, ettei se tässä vaiheessa niin hyvin näy, mutta tarkastelkaas sitten kotona, näkyykö siellä jalkovälissä jotain roikottimia.. Oli siis videokamera mukana. Että liekö siellä poju sitten, vai yrittikö sumuttaa silmään tahallaan.. Kotona kun katsottiin video, niin kyllä se on sitten ihan sama, etsinkö mä niitä "roikottimia" kaurapuurosta vai ultraäänikuvasta, melkoista salatiedettä on, vaikka siellä on tullut jo moneen otteeseen käytyä. Reisiluut juuri ja juuri erotan!

Ostettiin jädekakku Herra Kertun (vai Pertun oikeilla paikoillaan olleiden rakenteiden kunniaksi ja sitä sitten nautittiin koko perheen voimin.

Laitoin kuvia teille!

Menen miekkosten seuraksi vielä hetkoiseksi, ennen kuin vetäydytään vällyihin. Öitä!

 

[Stella*]

Aniliini, katso jouluradio.fi. Ainakin netin kautta voi kuunnella koko maassa, mutta ehkä Turun tai Tampereen hertzeillä kuuluu radiosta teilläkin päin. Viime vuonna Nekun ja Piritan neuvosta kuuntelin jouluradiota, ja tänä vuonna jatkan samaa rataa. Hyvä muuten, että rakenneultrassa oli kaikki hyvin. Aika hankala tulkita tuota lääkärin letkautusta . Ja huijui, sähän olet jo puolivälissä, miten aika menee näin nopeasti?!?!

 

[Nekku ejk]

Jee, Aniliinin poppoolle onnittelut hyvistä uutisista! Niistä tuli hyvä mieli mullekin. Mää tiedän, että tärisen ja vapisen taas rakenneultraan mennessä, jos sinne saakka puhtain paperein päästään. Mä luulen, että se sumutti teitä tahallaan, jos olisikin tyttö nyt. ;-) Mies on ihan varma, että tämä sintti olisi poika ja sehän sopisi kuvioon sikäli, että kuten Keiju totesi, on tullut pelkkiä tyttöjä tänä vuonna.

Kääk, P:nkin tautia tai mitä lie! Mä ihan oikeasti alan olla varma, että mun syytä nuo yököt… Mutta hitsit vie, kun en_todellakaan_osannut epäillä mitään muuta kuin sitä ruokamyrkytystä ja muu perhe meillä säästyi. Shit. Sori.

Mulla(kin) oli eilen bluespäivä, illalla tuli jopa itku. Jotenkin vaan ahdisti kaikki, sää tekee osansa mutta mä alan olla kurkkua myöten täynnä “harrastamista”. Tuntuu, että olen ollut liikaa kotona ja liikaa tytön kanssa, kun mies on tehnyt pitkää päivää ja hänellä ollut muitakin menoja. (P, olit siis todellakin eilen mielessäni, samassa veneessä kellutaan!) Lisäksi Lotta karjui nukkumaan mennessä kuin sikaa pistettäessä, siis aivan paniikissa ja oli lopulta pakko nostaa syliin nukahtamaan. Tämä on ollut tätä nyt jokusen päivän, jotenkin turhauttavaa sekin. Alkaa hillitön paniikkihuuto, jos yrittää vielä hereillä/tolkuissa ollessaan laskea sänkyyn. Joku vaihe, ehkä???

Kai tää kuuluu äitiyteen tää ahistuskin, mutta jotenkin mieskään ei ihan tajunnut mua tai sitä, että menetän hermoni Lotan kanssa joskus. Kuvitelkaa, hän ei ole koskaan menettänyt malttia tytön kanssa, enkä minäkään saisi - kuulemma! Meneeko teillä ikinä hermo??? Sanokaa please, että menee... Melkoiset lehmänhermot miehellä, toisin kuin mulla… Pätee kaikkiin asioihin, hän on rauhallinen kuin viilipytty – onneksi niin. Noh, musta tuntuu, että 3 kk kotona 5 pv / 10 h putkeen tuon elohiiren kanssa avaa silmiä monessa asiassa, mutta toistaiseksi jätän viisastelut sikseen. Voihan olla, että hän kokee sen vain ja ainoastaan tosi tervetulleena vaihteluna työelämään ja sitähän se toki onkin. Ajan takaa senkin taas ymmärtää… Äh, sori paatos.

Tänään pääsen illalla ystävien kanssa syömään! Jesh.

 

[Sanelma*]

Onnittelut Aniliinille hienoista ultranäkymistä!

Toivottavasti tämä meidän kaunis talvienn valkeus laskeutuu sinne eteläänkin teitä mammoja piristämään. Viime yönä oli satanut 20 cm lunta! Onneksi on nelivetoauto, niin pääsin sieltä metsästä töihin. Tosin jos säätitetoihin on uskominen, niin lyhyeksijää taas tämäkin valkea aika, kun vesisaderintama lähestyy...

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

 

[molly]

Aniliinille tosiaan täältäkin onnittelurutistus hinoista kuulumisista! Mä luulen kans kuten Nekku ja sinä itsekin epäilit, että lääkärillä taitaa olla pilkettä silmäkulmassa

Huisia vatsatauteja, jaksamisia mamoille! Piritta oli erityisesti mielessä eilen.

 

[Riinuska]

Morjenttes!
Voi teitä lumettomia, mä painoin äsken lumitöitä selkä hiessä Juskan ja koiran kanssa kiitettävän kauan Tännekin on ikävä kyllä luvattu + asteita ja vesisadetta lähipäiviksi, tylsää.

Kivoja ultrakuulumisia Aniliinillakin, hyvähyvä. Mäkin olin ihan että täh, ootko jo puolessa välissä. Siis keväthän on sitten jo ihan kohta. Kiitos kuvista!
Mun on pitänyt aiemmin kommentoida tuota viittomista, mutten ole muistanut. Aika hauska, että Vili oppii samalla puhumaan ja viittomaan. Mä kanssa haluaisin osata viittoa, vain alkeiskurssi on takana. Tuntui ihan mun jutulta. Sitä pitäisi vaan päästä käyttämään kun unohtuu niin pian muuten.
Vai vauvarokko sielläkin, pöh. Tarttuukohan nämä linjojen välityksellä kun mahatautikin on ollut yhdella sun toisella... Tsemppiä tautisille, ihan kauheaa olla mahataudissa kun pitäisi hoitaa lastakin.

Nekku, täällä on ainakin yksi äiti jolla menee hermot. Muutenkin olen suht äkkipikainen ja suorasanainen ja eipä ole tuo lapsen tulo noita hermoja parantanut vaikka niin kuvittelin. Meillä mies samanlainen, että eipähän pääse mulle sanomaan siitä jos Juskan temput saa välillä sauhun nousemaan mun päästä. Varsinkin nyt kun Juskalla alkaa olla uhman alkeita, kaikkeen sanotaan ainakin muodon vuoksi eieieieiei ja vastaan pitää laittaa. Kyllä musta saa ääntä korottaa ja hermostuakin välillä kunhan nyt ei jatkuvasti karju eikä tietenkään käy käsiksi. Toki olen pojan kantanut "niskaperseotteella" ulkoa sisälle jos ei useista käskyistä huolimatta tule. Mutta näinhän meistä varmaan jokainen.
Töiden alettua jaksan paljon paremmin poitsun kanssa. On siinä iso ristiriita kun oli kiva olla kotona mutta on myös oikein kiva olla töissäkin. Olihan mulla raskas talvi takana "yh:na" kun mies oli vaan raksalla AINA että sillai ei ihme että välillä puudutti. No niin, se tästä aiheesta

Meillä on illalla tarhan yhdistetty itsenäisyyspäivä- ja joulujuhla. Videokamera mukaan, koska pikkuisilla on joku esitys. Ja nenäliinoja kanssa...

Keijulle tsemppiä jaksaa illan pahoinvointitunteja. Olikos sulla jo seuraava ultra (tai neuvola) tiedossa? En muista yhtään.

Pitää kait lähteä harrastamaan, kun kodinhoitohuone tursuaa silitettäviä pyykkejä ja tavarat hujan hajan. Joten moro!

 

[Stella*]

Nekku, kyllä menee hermot ja noin viisi kertaa päivässä! Että vaikka yritän toteuttaa sitä positiivista ajattelua joka päivä, niin silti naksahtelee . Meillä kyllä miehellä menee vielä herkemmin hermot, joten hän kyllä tietää, mistä puhun, kun illalla vaahtoan päivän kulusta. Että huudettua kyllä tulee välillä ja podettua samaan syssyyn huonoa omaatuntoa.

Leo on nääs ollut mahdottomuuksien kuningas muutamat viime päivät. Pukeminen, syöminen (ja eilen jopa päiväunet) ovat ihan yhtä tappelua. Leon jokahetkistä puuhaa on se, että kuljettaa tavaroita paikasta toiseen - edelleen! En tiedä, koska se loppuu... loppuuko koskaan. Mulla risahti sunnuntaina ihan kunnolla. Sanoin miehelle, että nyt pidät lapset ja koiran mun jaloista pois, ja tämä tyttö siivoaa koko kämpän järjestykseen. No, sitä järjestystä kesti n. tunnin, mutta se tunti oli ihana . Joskus vaan kaaosta on niin vaikea kestää, vaikka kuinka yrittäisi keskittyä lehmänä olemiseen.

Ja kyllä muakin välillä hankaa se, ettei ole mitään ns. järjellistä tekemistä. Vaikka onhan se kyllä ihanaa edelleen sekin, että on mahdollisuus posottaa pulkkamäessä lapsen kanssa ja hullutella ja selailla lehtiä ja kirjoja jne. Eilenkin opetettiin Leolle kuperkeikan tekoa ja tanssittiin olohuoneessa koko perhe, Tuomari Nurmion tahdissa .

Olen yrittänyt pitää tapana joka ikinen ilta lukea kirjaa, jotta pääsee edes vähäksi aikaa käyttämään päätään. Aloitin eilen Saatana saapuu Moskovaan -teoksen. Se on kuulunut lukulistalle jo iät ajat. Vaikuttaa kiinnostavalta.

Että eipä tässä auta muu kuin ajatella, että tää on nyt tätä. Onneksi niitä hyviä puolia on yllin kyllin. Ja hei: muistetaanpas kaikki vaikka väkisin jostain välistä tempaista sitä omaa aikaa!!!

Juu, eiköhän enemmistö ensi vuonna syntyvistä vauvoista ole poikia, jos tilastot pitävät paikkansa tahkoojien kohdalla. Mutta toisaalta, kun on ollut noita yllätysplussia, niin se voi puhua taas tyttöyden puolesta... jännää!

Oltiin tosiaan tänään pulkkamäessä, kun oli tullut ihana lumivaippa. Leo oli vähän ihmeissään, mutta huulet kaartuivat hymyyn.

Kiitos Aniliini kuvista, Vilillä on maan mainioin hymy. Ja kyllähän se masu sieltä jo pilkottaa, suloista!

Nyt menen kahville, kun molemmat tirpat ovat - ainakin nyt - unessa.

Huhuu muuten Julia, ollaanko teidän perheessä terveinä? Ne vesiongelmat vaan käyvät mielessä...

 

[**Keijukainen]

Aniliini, lämpimät onnittelut ultranäkymistä! Aika vekkuli lääkäri

Riinuska, mä tässä valmistaudunkin juuri ekaan neuvolaan miehen kanssa. Ultrasta ei vielä tietoa, menee varmaan ens vuoden puolelle?

Lunta tännekin..kiitos.

 

[Nekku ejk]

Stella, kiiiiiitos! Kirjoitit taas niin ihanasti ja kannustavasti ja rehellisesti. Mies tulistui mulle eilen siitä, kun sanoin karjuvalle Lotalle illalla painokkaasti, että NYT_NUKUTAAN. En siis tosiaan huutanut/korottanut ääntäni, mutta sanoin painokkaasti ja kaipa mun äänestä paistoi kiukku, kun otin L:n syliini sieltä karjumasta. Äh, se on vain niin turhauttavaa, kun koko päivän huolehtii sen pienen ihmisen tarpeista ja illalla on takki aika tyhjä. Ja sitten sitä potee huonoa omaatuntoa ja riittämättömyyttä jne. Heh, mies sanoo, ettei hänen äitinsä ole KOSKAAN korottanut ääntään heille lapsille… Just. Sanoin, että siinä suhteessa olen varmasti epätäydellinen. Mutta vertaistuki rules, tattista Riinuskallekin.

Mekin kyllä nautitaan niistä hullutteluista ja usein pistetään tanssiksi koko porukka. ;-)

Ja just tota mä tarkoitan myös, siivoaminen on jotenkin ankeata, kun ei koskaan edes näe sen tuloksia… Tunti on jo hyvä saavutus! ;-D No se siitä.

Keiju, meetkö muuten Naikkarille synnyttämään? Hahaa, sepä vasta olisi, kun oltaisiin siellä samaan aikaan. Stella kyseli viikkoja, huomenna taitaa alkaa rv10+. Ei tule ihan samaan tapaan näitä kytättyä, kuin viimeksi…

Mäkin olen taas lukenut paljon. Aivan loistavaa ajanvietettä. Äsken just luin loppuun Regina Raskin Puhtaalta pöydältä. Oma hetki, jouluradio auki ja kynttilät palamassa.

Voi, tulispa lunta tännekin! Pitäisi ostaa pulkka.

 

[Hertta*]

Jouluradion viritin mäkin, hassua miten oikea jouluihminen mustakin alkaa tulla näköjään. Ennen ei oikein ehtinyt fiilistellä, mutta nyt kun on kotona, niin on mukavaa tunnelmoida ja laulaa Hertalle . Uuden valokranssin ikkunaan ostin tänään ja ekat joululahjat, jes! Alkaa oikeastaan olla jo selvillä lahjat muutenkin. Ja mikä parasta, voi mennä shoppailemaan arkena päiväsaikaan. Lauantaina erehtyin käymään Stokkalla vaunujen kanssa, huh-huh, kaarsin äkkiä ulos.

Mahtavia ultrakuulumisia Aniliinilla, ja tosiaan jo puoliväli vau! Tiitun tilanne jännittää - voi kunpa... Keijulle mukavaa ekaa neuvolaa, hieno hetki sekin.

Toivottavasti Kata on terveiden kirjoissa, rankkaa. Samoin Piritta, toivottavasti olo on parempi.

Nekku: Musta on TODELLAKIN ymmärrettävää, että äideillä, jotka on lapsen kanssa 24h pinna palaa herkemmin kuin isillä, jotka ovat lapsen kanssa pari tuntia päivässä. Mulla pinna kireellä yleensä, jos yöt menee ranttaliksi.

Hertta nukkuu vihdoinkin ja pitäisi ruveta harrastamaan, plääh...

 

[Sandeman ejk]

Terveiset neuvolasta, käytiin aamusta kasvukontrollissa. Ja olihan sitä kasvua tullut 2 cm ja 240g joten pääsi taas omalle käyrälleen. Mikälie taantuma ollut kuukausi sitten kun ei ollut kasvanut yhtään. Noh, silloin oli kyllä sitä nuhaa eikä suostunut koskemaan soseisiin. Suhteellisen haastavaa oli kyllä tuo vaunujen työntäminen aamusta kun ei täällä ollut aurattu kaikkia teitä ja loskaa oli nilkkoihin asti. Onneksi posottelin menemään gore-kengissä niin ei tarvinnut kierrellä lätäköitä.

Huomenna olis tarkoitus lähteä mun vanhempien luo kun mies menee vielä vikaan hirvijahtiin ja raksalle. Nyt jää Neltsin serkun synttärit ja mun ystävän bileet väliin mutta eipä olis molempiin kuitenkaan menty kun ei ole autoa. Keski-Suomessa on ehkä enemmän lunta ja jotenkin lohdullisempaa kun on takka ja tunnelmaa vaikka pimeää onkin. Mä viritin eilen jouluvalot pihalle ja tonttukerniliinan, mutta muita jouluvalmisteluja ei vielä.

Anskun Kerttuliini on sitten rakenteiltaan ok! Mahtista! Puolivälissä raskautta mäkin olin viime vuonna tähän aikaan ja ah miten se tuntuu haikealta. Raskaanaolo oli mulle aika helppoa kun pääsin niistä alun tiputteluista. Voiskohan sitä vielä kerran kokeilla? Me kyllä pelaillaan vähän onnella kun ei käytetä ehkäisyä, mutta eipä ole menkkojakaan vielä näkynyt että tietäisi mistä laskeskella.

Hah siis muutkin joraa vauvansa kanssa Me vedeltiin iskelmäradion taajuuksilla aikuista naista ja muita laatutansseja. Joskus mietin miltä se näyttää kun yksi hihhuloi vauva sylissä. Nooh...

Olisko ens viikolla vielä pk-treffit? Mulle kävis ti, to tai pe?

 

[Kata*]

Moi!

Eilen oli tosiaan ihan järkyttävä olo, ja ehkä elämäni pahimpia päänsärkyjä, sain sitten lääkäriltä antibiootin ja tänään on jo parempi olo, mutta kyllä vieläkin vähän lämpöä ja tissi yhtä kipeä, et katotaan nyt. Eilen oli hermo ihan loppu ja otin ja lähdin Vanessan kanssa mun vanhemmille yöksi, pääsi pois kotoa ja sai mummusta lastenhoitoapua. Tosin Vanessa roikkuu mussa tällä hetkellä niin, että poistuminen paria metriä kauemmas sai aikaan hirveän huudon..kumminkin sain lojua sohvalla ja mummu yritti leikittää neitiä vieressä. Toivotaan et tää tästä nyt. Sairaana sitä tajuaa, että oikeasti tuo lapsi ei montaa minuuttia yksin leiki, kyllä kokoajan pitää olla osallistumassa tai keksimässä jotain.

Onkos tää 9 kk normaali aika vielä jollekin eroahdistukselle? Mä oon ajatellut, et jossain vaiheessa pitää vaan kai alkaa harjoittelemaan hoidossa oloa vaikka pienten itkujen kautta, että vois edes pari tuntia silloin tällöin olla miehen kanssa kaksin. Kyllähän jotkut lapset menee jo päivähoitoonkin tässä vaiheessa. Mutta kai sitä on niin hellämielinen, ettei haluaisi aiheuttaa pahaa mieltä toiselle..=(

Meillä on taas puhjennut uusi hammaskin, liekö aiheuttanut osan viimeaikojen ylimääräisestä kitinästä.

Aniliinille onnittelut Kerttu-Pertun rakenneultrasta, ihanaa helpotusta varmasti!

Nekku, mun mielestä pitää olla pyhimys, ettei hermo menisi joskus, kun aamusta iltaan on lapsen kanssa. Sen takia onkin varmaan viisasta olla töissä päivät pahimpien uhmien aikaan.. Kyllä mussakin joskus raivo kiehuu, jos on koko ajan kitinää vaikka kaikkensa tekee. Voin kuvitella, että kun aika kuluu, niin tulee vaan enemmän sellaisia tilanteita. Saati sitten vaikka Stellalla, kun on kaksi ipanaa. Ja väsymyshän se on se pahin juttu.

Kiva et Sanden juhlat oli onnistuneet! Mulle käy ensi viikolla, jos oon elävien kirjoissa.

 

[Julia ejk]

Oon käynyt lukemassa juttujanne, mutta en ole ehtinyt paneutumaan kirjoittamiseen. Nyt yritän pari riviä ennen kuin silmät menee kiinni.

Jesh, Aniliinin rakenneultraa on syytä tuulettaa ja Keijukaisen pahoinvointia ´
Gissankin uutiset kävin lukemassa kun täällä puhuitte, ihanata.

Kataa kyllä koetellaan tämän tästä, rintatulehduskin nyt vielä. Onneks lääkkeet tepsii nopeasti.

Meillä on Ilona palannut hyviin öihin ja ollaan miehen kans todella tyytyväisiä kun saadaan nukkua yömme. Kop kop..

Stella kirjoitti aivan ihanasti tuosta arjesta ja jaksamisesta.
Meidän perhe säästyi "vesimyrkytykseltä" monen onnellisen sattuman kautta. On järkyttävä tapaus ja paljon tuttuja todella kipeenä. Meillä on siinäkin mielessä hyvä onni, että vaikka nyt onkin sählinkiä kun vesi pitää keittää, niin meillä on pesuhuoneessa vanha muurattu pata, jossa kiehutamme vettä. Muutama kaveri on käynyt meillä pesulla.

Nekku, kyllä täälläkin hernettä pukkaa nenään tämän tästä. Ällös huoli. Joskus sitä korottaa ääntään, joskus vaan huokaa ja antaa mennä. Riippuu paljon omasta vireystilasta.

Sandeman olikin päässyt häihin tuulettumaan.
Ollaan miehen kans puhuttu, että pitäis päästä kaksin johonkin. Kesällä viimeks ollaan oltu päivä kaksin Illin ollessa mummulla. Käydään tuulettumassa harrastuksissamme ym mutta nyt ollaan molemmat alettu kaipaamaan yhteistä päivää tai iltaa, unelmissa olisi koko yö Hih. Aina vaan tuppaa menemään nuo yökyläilyt jotain sellaista varten, ettei päästä lepäämään ja vaan oleilemaan. Nytkin on Illi parin viikon päästä menossa mummulle, mutta silloin mies on saunaillassa ja mää Tukholmassa. Eli ei yhdessäoloa taaskaan. Noh, ehkä tässä vielä ehtii sitäkin.

Mies höröttää tuossa sohvalla ja sotkee mun keskittymisen, mikä väsyneenä on aivan omaa luokkaansa heikkoudessa. Taidan mennä sen kainaloon kun vielä mahdun.
Mahtumisesta puheen ollen; rv on 16+2 ja huomenna neuvola. Vaaka-kammo iskee

 

[Aniliini#]

Huomenia!

Oi, että täällä on kaunista. Valkoinen, paksu peite laskeutui eilen ja puut on niin talvisen ja jouluisen näköisiä vaipassaan, tällaisen jouluaaton kun saisimme. Käytiin eilen rattikelkan kanssa lenkillä, poju nautti.

Kiitokset taasen onnitteluista, olette Ihanaisia!

Voi teitä pahoinvoivia. Lohduttautukaa sillä, että iski nyt eikä jouluherkkujen aikaan. Toivon mukaan raskauspahoinvoinnit ovat silloin ohi, paitsi uusilla raskautujilla!

Tiitua jännätessä... PQ!

Jouluradio löytyi, kiitos Stella! Ihan tässä virittäytyy tunnelmaan, kun saa aamusella rauhassa kuunnella kaunista joulumusiikkia.

Kyllä se tosiaan niin on, että päivät pitkät kun on lapsosen kanssa kaksin ja mä joskus monenakin vrk:na vk:ssa 24/7, niin hermo paukkuu ja lujaa välillä. Mies oli ma-ti vp:llä ja on kyllä ihan erilainen fiilis, kun saa jakaa koko arjen. Ei ole mennyt Viliin hermo oikeastaan ollenkaan, vaikka olikin kitiseväinen lähes viikon. Eilen oli jo normaali iloinen itsensä, kyllä rokon tuottama ärtymys kestikin ja oli ikävä hyväntuulista naurunaamaa.
Niin, mä kyllä räjähdän välillä ihan totaalisesti. Joskus olen karjaissut niin, että kurkkuun on sattunut ja sitä pidän huonona asiana, en halua, että Vili oppii sellaista. Vaikka ääntä vähän korottaakin, niin en halua karjua. Jos mies tietäisi, niin huhhuh, enkä kyllä tunnusta, vaan yritän pitää desibelit suht normaalina.. Ei meillä mies kyllä ihan Nekun miehen kaltainen viilipytty ole, mutta huomauttaa mulle monesti, ettei tarvitse lapselle tiuskia, vaikken mä erityisemmin ole tiuskinutkaan, vaan komentanut. Kyllähän siitä äänen korottamisesta tulee paha mieli, karjaisusta itku saman tien. Niinä parina kertana, kun olen kunnolla rääkäissyt, on pinna vaan ihan totaalisesti katkennut.
Tulipas asiaa, mutta vertaistukena siis: hermo menee täältäkin. Ja allekirjoitan Stellan rehellisen kuvauksen arjesta; vaikka kuinka yrittäisi ajatella positiivisesti ja päättää, että tänään on hyvä päivä, niin kuitenkin sitä välillä kärähtää. Kuulunee asiaan.
Siivouksesta ja sen pysyvyydestä: ARGGH!!

Mä en muista Vilillä olleen eroahdistusta ennen kuin nyt kesän ja yhden vuoden tullen. Onkin tosi takertuvainen, äitiin, iskään ja mummiin. Mutta onneksi jää kuitenkin suht helposti myös mummulle ja miehen siskolle, joten nou hätä. Vane onkin tosi kiintynyt äiskään - ja tissiin.

Hyvä, että Ilonan hyvät unet löytyivät, samaa toivotaan Lotalle. Tai siellähän olikin nukahtamisvaikeuksia, pah.

Montakos Nessua kului Riinuska juhlassa? Kerrohan lisää Juskan esiintymisestä!

Jahas, jospas aloittelisin hiukkasen pakkailua, kun Vili vielä uinuu.

Mukavaista keskiviikkoa!