[QUOTE="tsip";27990166]Hieno juttu.
Mä ymmärrän kyllä niitä, joilla on lapselleen oikea adhd-diagnoosi. Tuskinpa sellaiseen diagnoosiin ihan helpolla päädytään kertatarkastuksen perusteella. Mun käsittääkseni nuo prosessit ovat aika pitkiä, eli turhaan sitä ei varmaankaan juuri kukaan saa.
Sen sijaan ne vanhemmat ovat ärsyttäviä, jotka puhuvat, että meillä on tuollainen adhd-lapsi, siksi se käyttäytyy noin kun käyttäytyy. Sitten kun vähän puhutaan, niin selviää, ettei mitään tutkimuksia ole koskaan tehtykään, eikä mitään diagnoosia ole lapsella olemassa. Kyse on ainoastaan siitä, että vanhemmat ovat luovuttaneet lapsen kasvatuksessa ja saaneet adhd:sta tekosyyn lapsen käytökselle. Mun ainakin on hyvin vaikea käsittää sitä, että joku jättää lapsensa ns. oman onnensa nojaan, jos oikeasti epäilee tällä adhd:ta. Kyllä mä ainakin tuossa tilanteessa tekisin kaikkeni, sehän olisi nimenomaan lapsen ja koko perheen parhaaksi.[/QUOTE]
Todellisuudessa se ADHD diagnoosi voi olla vaikeaa saada tai edes tutkimuksiin päästä. Tiedän monta vanhempaa jotka ovat koittaneet saada apua lapsensa oireiluun. mutta on mennyt vuosi ennen kun tutkimuksiin on edes päästy. Usein vähätellään adhd lapsen oireita siellä koulussa tai päiväkodissa. Ja vanhemmat saavat taistella pitkään saadakseen lapselleen sen diagnoosin. Tai että ADHD poissuuljettaisiin tukimusten kautta.
Meillä on kaksi haastavaa lasta. Toiselle on koitettu etsiä aikanaan apua, saamatta sitä. Aika näyttää ovatko lapset todellakin vain huonosti kasvatettuja vai tuleeko myöhemmin ongelmia vaikka opiskelujen suhteen kun keskittyminen ei pelitäkkään.
Itselläni on ollut aina ongelmia keskittymisen suhteen. Mitään diagnoosia en ole saanut lapsuudessa tai aikuisena. Olen siis joko huonosti kasvatettu, tyhmä ja laiska. Tai sitten minulla on jotain häikkää päässäni, enkä tarkoita horjuvaa mielenterveyttä.