tässä teille jotka vaahtootte että kasvatus se on se mikä vaikuttaa lapsen käytökseen

mut ei HUUMEITA. muutaki löytyy. codeiini aiheutta mullekin huumavan olon ja panacodit on jopa kolmioläkkeitä niin en itse ainkaan niitä lapselle antaia en MISSÄÄN tapauksessa. panacodeja moni käyttää huumeena.

"Jopa kolmiolaakkeita"... Hassua. Ei se kolmio laaketta huononna.

Mina olen kylla antanut nuorelle Panacodia leikkausten jalkeen, ainoa, joka vahensi kipuja niin, etta sai oltua pari ensimmaista paivaa. Viela toistaiseksi luotan siihen, etta laakari tietaa paremmin kuin mina.

 

[QUOTE="...";27996002]Se on kyllä jännä, että aina vain ne huonosti käyttäytyvien lasten vanhemmat ovat sitä mieltä, että kasvatuksella ei saa mitään aikaan.[/QUOTE]

Itselläni on todella huonosti käyttäytyvä lapsi mutta en todellakaan ole sitä mieltä ettei kasvatuksella ole merkitystä. En, vaikka olenkin sitä mieltä ettei se yksistään riitä tuon lapseni kohdalla vaan se hyvä käytös edellyttää kasvatuksen ja kuntoutuksen lisäksi myös lääkitystä. Voisin vielä veikata ettei monikaan hyvin käyttäytyvän lapsen vanhempi ymmärrä sitä miten paljon työtä tuon huonosti käyttäytyvän lapsen kasvatuksen eteen on tehty.

Ehkä sitten kuulun kuitenkin tuohon mainitsemaasi ryhmään.

 

mut ei HUUMEITA. muutaki löytyy. codeiini aiheutta mullekin huumavan olon ja panacodit on jopa kolmioläkkeitä niin en itse ainkaan niitä lapselle antaia en MISSÄÄN tapauksessa. panacodeja moni käyttää huumeena.

Ja nuoret piikittävät kannabista tai heiluvat kylillä henki heroiinille haisten. Likaisista piikeistä tarttuu tauditkin, esim. nykyää yleistynyt sokeritauti.

Jos lapsena annetaan huumetta nion helppo mennä huumeporukkaan teininä!!

 

Ja nuoret piikittävät kannabista tai heiluvat kylillä henki heroiinille haisten. Likaisista piikeistä tarttuu tauditkin, esim. nykyää yleistynyt sokeritauti.

Jos lapsena annetaan huumetta nion helppo mennä huumeporukkaan teininä!!

Tasmalleen!










Ja oikeasti: stimulantti-laakitys suojaa addeja laittomilta huumeilta ja muulta rikollisuudelta suitsimalla impulsiivisuutta. Amfetamiinillahan addit ovat itse itseaan hoitaneet... ja viinalla... ja adrenaliinilla... ja seksilla... ja nikotiinilla... ja sokerilla

 

Itselläni on todella huonosti käyttäytyvä lapsi mutta en todellakaan ole sitä mieltä ettei kasvatuksella ole merkitystä. En, vaikka olenkin sitä mieltä ettei se yksistään riitä tuon lapseni kohdalla vaan se hyvä käytös edellyttää kasvatuksen ja kuntoutuksen lisäksi myös lääkitystä. Voisin vielä veikata ettei monikaan hyvin käyttäytyvän lapsen vanhempi ymmärrä sitä miten paljon työtä tuon huonosti käyttäytyvän lapsen kasvatuksen eteen on tehty.

Ehkä sitten kuulun kuitenkin tuohon mainitsemaasi ryhmään.

No fiksu ihminen ymmärtää eron terveen ja sairaan lapsen välillä. Jos todetaan, että normaali 13-vuotias jaksaa kyllä hiihtää 3 kilometriä, ei kukaan oleta, että sama pätee pyörätuolissa istuvaan lapseen.

 

mut ei HUUMEITA. muutaki löytyy. codeiini aiheutta mullekin huumavan olon ja panacodit on jopa kolmioläkkeitä niin en itse ainkaan niitä lapselle antaia en MISSÄÄN tapauksessa. panacodeja moni käyttää huumeena.

Kyllä minä vaan siinä vaiheessa kun poika mursi jalkansa ja sitä piti operoida ja myöhemmin hoitaa kipsin alle tullutta painehaavaa jne vaadin lapselle riittävää kipu- ja rauhoittavaa lääkitystä. Ihan -hui- sinne morfiiniin asti. Ja jokaista operastioa ennen haluan tuolle sairaalakammoiselle kehitysvammaiselle autistille niin vahvan rauhoittavan lääkityksen kun vaan uskaltaa antaa.

Kilpirauhaslääkitykset saa varmasti, samoin infektioastmaa ollaan lääkitty ja useita antibiootteja syötetty kun tarvis on ollut.


Ja olen enemmän kuin onnellinen jos tuo ylivilkas siskonsa nyt saadaan lääkittyä rauhallisemmaksi, keskittymiskykyisemmäksi ja paremmin voivaksi lapseksi.

 

[QUOTE="...";27996079]No fiksu ihminen ymmärtää eron terveen ja sairaan lapsen välillä. Jos todetaan, että normaali 13-vuotias jaksaa kyllä hiihtää 3 kilometriä, ei kukaan oleta, että sama pätee pyörätuolissa istuvaan lapseen.[/QUOTE]

No, eiköhän tässäkin ketjussa ole tullut esille useampia vähemmän fiksuja jotka eivät tuota eroa näe vaan väittävät adhd-lasten olevan terveitä, tempperamenttisia lapsia jotka vaan pumpataan täyteen rauhoittavia kun vanhemmat ei viitsi heitä kasvattaa...

 

Kyllä minä vaan siinä vaiheessa kun poika mursi jalkansa ja sitä piti operoida ja myöhemmin hoitaa kipsin alle tullutta painehaavaa jne vaadin lapselle riittävää kipu- ja rauhoittavaa lääkitystä. Ihan -hui- sinne morfiiniin asti. Ja jokaista operastioa ennen haluan tuolle sairaalakammoiselle kehitysvammaiselle autistille niin vahvan rauhoittavan lääkityksen kun vaan uskaltaa antaa.

Kilpirauhaslääkitykset saa varmasti, samoin infektioastmaa ollaan lääkitty ja useita antibiootteja syötetty kun tarvis on ollut.


Ja olen enemmän kuin onnellinen jos tuo ylivilkas siskonsa nyt saadaan lääkittyä rauhallisemmaksi, keskittymiskykyisemmäksi ja paremmin voivaksi lapseksi.

=/ kyllä mä ymmärän antibiootit, mutta että morfiinia lapselle kotioloissa, ei ikinä. Sairalassa uskaltaiian antaa en muualla. En ole sanonut ettei lääkeitä sias ant, MUT EI HUUMEITA TAI HUUMAAVIA LÄKKEITÄ

 

=/ kyllä mä ymmärän antibiootit, mutta että morfiinia lapselle kotioloissa, ei ikinä. Sairalassa uskaltaiian antaa en muualla. En ole sanonut ettei lääkeitä sias ant, MUT EI HUUMEITA TAI HUUMAAVIA LÄKKEITÄ

Humet aiheutta eppäslevä kirotusta.

 

No, eiköhän tässäkin ketjussa ole tullut esille useampia vähemmän fiksuja jotka eivät tuota eroa näe vaan väittävät adhd-lasten olevan terveitä, tempperamenttisia lapsia jotka vaan pumpataan täyteen rauhoittavia kun vanhemmat ei viitsi heitä kasvattaa...

No kyllä tässä ketjussa moni vähemmän fiksu sairaan lapsen vanhempi on ruikuttanut, kun valitetaan kasvatuksen puutteesta normaalien lapsien kohdalla, aivan kun samat vaatimukset koskisivat sitä sairasta lasta.

 

[QUOTE="...";27996231]No kyllä tässä ketjussa moni vähemmän fiksu sairaan lapsen vanhempi on ruikuttanut, kun valitetaan kasvatuksen puutteesta normaalien lapsien kohdalla, aivan kun samat vaatimukset koskisivat sitä sairasta lasta.[/QUOTE]

Itseasiassa kyllä meillä edelleen poikaa kasvatetaan edelleen samallalailla kuin muitakin lapsia, eli ei piilouduta diagnoosin taakse, meillä diagnoosin takana on 9 eri ihmistä eri ammattialoilta, mm.päiväködin henkilökunta joka oli pojan kanssa tekemisissä 3.vuotta, erityisopettaja joka näki poikaa päivittäin jne...ja kyllä minä syötän sitten teidän mukaan lapselleni huumetta, mutta jos sillä keinolla saan hänestä yhteiskuntakelpoisen kunnon kansalaisen ja hän saa avun "aivomyrskyynsä" ja koulut käytyä kunnialla läpi, niin sitten syötetään niitä HUUMEITA!!!

Naurettavia väitteitä ihmisiltä ketkä eivät ole adhd lasta edes nähneet. saati asuneet sellaisen kanssa saman katon alla, se on kuulkaa henkisesti raskasta koko perheelle mukaan lukien siis tämä joka sitä sairastaa, ei se mitään herkkua ole, normaali perheestä tai teidän "kotileikeistä" kaukana!

 

ADHD:n hoitoon käytettävät lääkkeet eivät ole rauhoittavia, eivät mielialalääkkeitä eivätkä huumeita. Niillä ei huumata lasta millään tavoin, ne vain tasoittavat aivojen toimintaa samanlaiseksi kuin ns. normaaleilla ihmisillä.

Otetaan esimerkki erään ADHD-lapsen ja perheen elämästä miettien sen jokainen omalle kohdalleen:

Jos lapsenne itkee kerta toisensa jälkeen teille sitä, ettei pärjää koulussa, asioiden tekemisessä, leikeissä kavereiden kanssa, läksyissä, pukemisessa, elämässään jne. kuten muut. Hän tajuaa ja suree sitä, ettei pysty tekemään asioita alusta loppuun, ei pysty huolehtimaan tavaroistaan ja tekemisistään, kun aivot vain "eivät toimi", kuten kaikilla muilla ympärillä. Hän jää syrjään kaveripiiristä, aikuiset karttavat rauhattoman ja impulsiivisen käytöksen takia. Hän kokee jatkuvaa epäonnistumista kaikessa mitä yrittää. Tätä surua puhutaan päivästä toiseen, viikosta ja kuukaudesta toiseen samalla perhe-elämän ollessa yhtä h*lvettiä siinä kaiken touhotuksen ympärillä ja kurin kotona ollessa sitä luokkaa, että armeija on rinnalla lastentarha.

Kuinka moni tässä vaiheessa ei lähde hakemaan lapselleen apua? Kuinka moni kieltäytyy uskomasta lääkäreitä ja terapeutteja siitä, että ADHD:stä kärsivää lasta voi auttaa lääkityksellä? Kuinka moni kieltäytyy kuulemasta, kun oma lapsi itkee apua?

 

älä jaksa jankata. En minäkän huomaa että sanon r-kirjaimen väärin. vaika mulla r-vika on.
muut sen huomaavat. eihän henkilö joka ei osaa sanoa s-kirjainta huomaa ettei sitä osaa sanoa.

Sitten sulla on korvissa vikaa Kyllä r/s-vikainen tietää ja kuulee sanovansa väärin, se on eri asia jos ei siihen kiinnitä huomiota, mutta kyllä sen tietää (jos ei ole jotain vikaa korvissa tia niiden välissä).

 

[QUOTE="ookoo";27989433]Juu kyllä kuka tahansa saadaan rauhalliseksi kun vedetään kunnon mömmöt naamaan.[/QUOTE]

Juuri näin - yhdessä lauseessa se mitä tuli mieleen itsellenikin

 

Meillä on pojalla adhd ja siihen lääkitys. Diagnoosi oli helpotus koko perheelle, etenkin pojalle itselleen. Lääkityksen aloittamisen jälkeen koulu on sujunut samoin pojan kaverisuhteet. Pojalla oli alkavaa masennustakin, mutta lääkityksen myötä sekin hävisi. Syynä onnistumisen elämykset ja parantunut itsetunto. Meillä myöskään adhd ei ole tekosyy huonolle käytökselle ja sen poika tietää varsin hyvin. Mielestäni olen onnistunut kasvatuksessa hyvin ja olen suunnattoman ylpeä tästä pojastani, joka elämässään pärjää hyvin sairaudestaan huolimatta.

 

Nostan hattua kaikille niille vanhemmille jotka ovat oikeasti AdHD:ta sairastavien lapsien vanhempia. Tiedän ettei ole helppoa Mutta minulla on myös tuttuja jotka eivät ole osanneet laittaa rajoja lapsilleen ja kun omaa epäonnistumista ei hyväksytä tai yksinkertaisesti edes tajuta niin on helvetin helppo mennä lääkäriin ja saada sieltä tuo diagnoosi lapselleen. Ja usein tuo diagnoosi annetaan lapselle jonka perheolosuhteet ovat sellaiset, että ei siellä kukaan normaalilla käytöksellä pärjää. Vanhemmat riitelevät, pitävät mykkäkoulua keskenään jne. Ilmapiiri itsessään on niin ahdistava, että lapsi reagoi siihen usein olemalla hankala, levoton ja käy ylikierroksilla. Siinä syy miksi aina kun kuulen, että meidän lapsella on ADHD niin epäilyksen siemen alkaa itämään...

 

Ei adhd-diagnooseja kovinkaan helpolla saa. Ja usein tuntuu olevan vallalla kasitys, etta kyseessa on vain ja ainoastaan lastentauti, vaikka adhd-ihminen on ja pysyy adhd-ihmisena hautaan saakka. Siksikin on oleellista saada apua jo lapsuudessa.

 

Nostan hattua kaikille niille vanhemmille jotka ovat oikeasti AdHD:ta sairastavien lapsien vanhempia. Tiedän ettei ole helppoa Mutta minulla on myös tuttuja jotka eivät ole osanneet laittaa rajoja lapsilleen ja kun omaa epäonnistumista ei hyväksytä tai yksinkertaisesti edes tajuta niin on helvetin helppo mennä lääkäriin ja saada sieltä tuo diagnoosi lapselleen. Ja usein tuo diagnoosi annetaan lapselle jonka perheolosuhteet ovat sellaiset, että ei siellä kukaan normaalilla käytöksellä pärjää. Vanhemmat riitelevät, pitävät mykkäkoulua keskenään jne. Ilmapiiri itsessään on niin ahdistava, että lapsi reagoi siihen usein olemalla hankala, levoton ja käy ylikierroksilla. Siinä syy miksi aina kun kuulen, että meidän lapsella on ADHD niin epäilyksen siemen alkaa itämään...

Onko se oikeasti helppoa? Itsellä kun on ihan päinvastainen omakohtainen kokemus. Useamman vuoden prosessi kaikkine tutkimuksineen ja lausuntoineen, eikä pelkästään vanhempien kertomus olisi todellakaan riittänyt diagnoosiin.