abortti on sellanen asia, että jokaisella on siihen hirveen vahvat mielipiteet puolesta tai vastaan. usein vastaan puhujat ja tuomitsijat ovat kovaäänisimpiä.en vain oikein ymmärrä miksi ?
on ok, ajatella, että omalla kohdalla abortti ei tulisi kyseeseen. mutta mitä on hyötyä siitä, että huutaa,ettei kenellekään se ole suotavaa. kuka ottaa sen vauvan, jota ei haluttu edes ? se abortin vastustajako ?
edelleen, suomessa tehdään 10 000 aborttia per vuosi. ja tuo on vasta suomen tilasto! miltei 30 päivässä siis.
mutta harvoin törmää missään (palstoilla) naisiin, jotka uskaltavat kertoa, että ovat sen tehneet. tavallaan se on minusta kyllä harmi, koska hiljaisuus edesauttaa aitä,että asia pysyy tabuna ja vastustajat saavat melkolailla asiasta mölytä - ilman,että heillä on ensikäden kosketusta kokoasiaan millään tasolla.
ja sit. mulle on tehty abortti. olin aikuinen, parisuhteessa, oli lapsi jo ennestään, oli koti ja työpaikka ja kaikki edellytykset. vain se HALU saada lapsi puuttui siinä vaiheessa. ja se riittää minusta !!!
päivääkään en ole katunut, en itkenyt tyynyn pieluksia tai muuta. mutta sekin on tabu. sitähän halutaan - vastustajat haluaa- , että ajateltaisi, että jos / kun abortin tekee, se olisi vain ja ainoastaan virhe ja vääryys.