Tämän takia vastustan aborttia

Olen mä menettänyt läheisiäni, isovanhempani olivat erittän läheiset. Mutta siitä pääsee ylitse eikä sitä ajattele samalla tavalla. He olivat aikoinaan läheisimmät ihmiseni. Sairastin 8 vuotta masennusta sen jälkeen, nyttemmin parantunut jo aikaa sitten.
Nykyään läheisin henkilö on tyttäreni. Lapsen menettäminen olisi varmasti elämän rankin kokemus, mutta sille asialle en todennäköisesti voisi mitään tehdä. Se asia olisi käsiteltävä kuten muutkin elämän asiat. Yksinkertaisesti kuolema vain kuuluu elämään, sitä ei voi välttää.

Sun mielestä nelikymppisen äidin menettäminen "on vaan elämää, mitä suotta suremaan noin vanhaa mummoa" mutta olet silti masentunut mummon ja ukin kuoltua Miten noin kylmä ihminen on masentunut vaikka vanha mummo ja ukki kuollut eli täysin normaali tilanne?

 

Mulle saa kylmän väreet aikaan ihmiset jotka hokevat, että kuolema on osa elämää. Joo onhan se, mutta ei silti sitä surua estä. Ihmisillä on oikeus surra. Suru helpottaa ajan myötä, mutta kyllä se jonkinlainen suru ja kaipuu poismennyttä kohtaan on aina siellä jossakin. Eikä se mun mielestä ole väärin.

 

Pakko vielä tökkiä tikulla muurahaispesää, eli siis...
oma mielipiteeni on, että vammainen lapsi täytyy saada abortoida, koska vammaisten lisääntyminen nopeuttaa ihmiskunnan tuhoa. Vammaiset kun lisääntyvät keskenään / terveiden kanssa niin lopulta kaikilla on jokin edes pieni geenivirhe. Onneksi luonto on hoitanut homman niin hienosti, että keho abortoi vammaisen hedelmöittyneen munasolun yleensä itsekseen = keskenmeno.
Ymmärrän kuitenkin myös niitä jotka ovat tätäkin vastaan, esim vammaisten vanhemmat. Jos lapseni olisi ollut vammainen tietämättäni, tietenkin olisin hänet hoitanut ja rakastanut samalla tavalla kuin nytkin. Mutta miksi pitää haluta tietentahtoen synnyttää vammainen? Kaikki vammaiset eivät ole onnellisia, toiset joutuvat kärsimään fyysisitä ja henkisistä kivuista koko ikänsä, onko se sitten hienoa?

Jokaisessa meissä on noin 2000 geenivirhettä ja jokaisessa hedelmöityksessä lapseen tulee noin 60 uutta geenivirhettä. Vammattomat eivät siis ole missään mielessä geeneiltään täydellisiä. Jos uusi geenivirhe lapsella on epäonnisessa paikassa, lapsesta tulee ns. vammainen.

 

Kuinka riittää mielenkiintoa jauhaa samaa asiaa sivutolkulla. Kannattaisi keskittyä maailman parantamiseen järkevämmällä tavalla. Katyliina voisi alkaa vaikka unicefin kummiksi, on miljoonia lapsia jotka elävät kurjuudessa ja huonoissa oloissa. Ja entä sitten, kun ne kaikki abortin tekijät olisi pakotettu äidiksi? Luuletko, että niistä kaikista tulis riittävän hyviä äitejä. Onko parempi tehdä vakaumuksen takia vauva, josta ei ole edellytyksiä huolehtia. Vauvan ja pienten lasten pahoinpitelyt on esimerkki tästä. Tälläisille lisää niitä vauvoja vai???

 

Itse olin ennen myös yhtä kova vastustamaan aborttia,missään tilanteissa.Mutta kun se elämä ei aina mene niin kuin ajattelee..kyllä minäkin olisin mieluusti pitänyt sen vauvan mahassani ja saanut hänet.

Kaikki ei vain mene halujen mukaan,mun vauva ei olisi selvinnyt. Kuulemma olisi mennyt kesken viimeistään puolessa välissä raskautta. Kokemus oli rankka,enkä enää ikinä tahtoisi samaan,mutta nyt ymmärrän,ettei kaikki ole niin mustavalkoista.

 

Abortti on eettiisesti väärin. Se on surma ja tappo.