Tämä mustasukkaisuus saa mut kohta järjiltä!

Voisithan varata itsellesi ajan vaikka perheasiain neuvottelukeskukseen, jos siellä pystyisit keskustelemaan tuosta mustasukkaisuudesta ja keinoista luottaa. Tai löytyisköhän kirjastosta tai kirjakaupasta jotain kirjaa aiheeseen liittyen?
 
Tumpula
Onko sulla huono itsetunto? Itse olin ennen melkoisen mustasukkainen, en ihan yhtä rajusti kuin sä mutta aika pahasti kuitenkin. Ajan kanssa (ja oikean miehen myötä ) itsetuntoni on jonkun verran parantunut ja samalla tuo mustasukkaisuus helpottanut. Elämä on melkoisen paljon leppoisampaa nyt kun turha mustasukkaisuus on jäänyt.

Musta ei olisi yhtään liioiteltua ottaa ammattilaiseen yhteyttä, käydä vähän juttelemassa ulkopuolisen kanssa sun olosta ja selvitellä syitä siihen.
 
Tumpula
Alkuperäinen kirjoittaja Lollo:
Tumpula, luulen että itsetunnosta se on aika paljon kiinni. Sellainen alemmuudentunne ja muu ei ole ollenkaan vierasta, ja kulkee selvästikkin käsikkäin ton mustasukkaisuuden kanssa..
Mä epäilen että tuo mustasukkaisuus on vain oire, se varsinainen ongelma on syvemmällä. Sen ongelman ratkominen parantaisi sun elämänlaatua valtavasti, jatkuva epäileminen ja itsensä surkeaksi tunteminen on aika rankkaa. :/ Mä tiedän sen, kokemuksesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tumpula:
Alkuperäinen kirjoittaja Lollo:
Tumpula, luulen että itsetunnosta se on aika paljon kiinni. Sellainen alemmuudentunne ja muu ei ole ollenkaan vierasta, ja kulkee selvästikkin käsikkäin ton mustasukkaisuuden kanssa..
Mä epäilen että tuo mustasukkaisuus on vain oire, se varsinainen ongelma on syvemmällä. Sen ongelman ratkominen parantaisi sun elämänlaatua valtavasti, jatkuva epäileminen ja itsensä surkeaksi tunteminen on aika rankkaa. :/ Mä tiedän sen, kokemuksesta.

Niin on, ja sitten seuraa vielä se typerä kierre. "Koska käyttäydyn näin, niin eihän kukaan voi minusta pitää. Kyllähän se mua pettää, kun olen näin tyhmä, käyttäydyn näin mustasukkaisesti, ei se mua enää kauaa jaksa..." :headwall:
 
Naapurin täti
Mulla on kamala mustasukkaisuusongelma. Parisuhdetta takana 13 vuotta, eikä vieläkään hellitä. Meillä oli muutama vuosi sitten kolmen kuukauden tauko, erovaihe, mutta palattiin takasin yhteen. Sain tietää, että tuon kolmen kuukauden aikana mies oli käynyt yhden jos toisenkin lakanan välissä. Itsellä ei ollut ketään toista tuona aikana. Tää jäytää mua ihan hulluna: pitikö sen HETIPAIKALLA kun tilaisuus koittaa, käydä panemassa muita... =(

Nyt vakuuttaa, ettei sillä ole eikä tule muita, mutta sain kuulla tuttavalta puolivahingossa, että on nähnyt mieheni vieras nainen kainalossa baarissa jokin aika sitten. Mies kieltää tapahtuneen.

Mä oon niin hullu, että olen ajatellut usuttaa jonkun naisen testimielessä ukon kimppuun, nähdäkseni, miten mies reagoi toisen naisen yritykseen. Lähteekö mukaan vai ei. Sittenpähän tietäis, onko aihetta mustasukkaisuuteen vai ei. Saisin ehkä jonkinlaisen rauhan. Jos ei lähtis eukon mukaan, voisin alkaa luottaan mieheen.

Inhoan tätä ominaisuutta itsessäni. En ole ruma omastakaan mielestäni, mutta mulla on pahoja itsetunto-ongelmia. Ihan sama kuka mies/nainen sanois mitä kehuja mun ulkonäöstä, en pysty luottaan siihen, että riittäisin miehelleni. Jos joku kaunis nainen häntä yrittäisi, niin... blääh. Helpotti oikeasti kirjoittaa tästä, en ole kehdannut kellekkään puhua ongelmastani.
 

Yhteistyössä