Tämä mustasukkaisuus saa mut kohta järjiltä!

JA haluan lisätä, että huonosta itsetunnosta on myös kyse. Mies ei kohdellut minua silloin kovinkaan arvostavasti, eikä rakastavaisesti joten koin etten riitä hänelle. Nykyään saan jo huomiota osakseni aivan tarpeeksi

Mutta väitän, että jos mies pystyy näyttämään kotona rakkaalleen kuinka tärkeä tämä on , ei naisen tarvitse epäillä

 

Musta tuntuu niin kauheelta, teen niin typeriä juttuja.
Pengon tavaroita, käyn kuitteja läpi, tutkin puhelimet, kaikki..
Olen suunnattoman kauhuissani jos mies kehuu toista naista kauniiksi. Vaikka itse kehun hyvin avoimesti miehiä ja naisia ja olen hyvin avoin.
Mutta mieheni ei ole mustasukkainen.

Teet ihan samoja asioita kun mä ennen!!
Ja jos mies nauroi jonkun toisen naisen jutuille tms. ajattelin heti että voin varmaan samantien lähteä sitte menemään...
Ja kamalinta oli jos mies oli jossain kavereittensa kanssa!!! Olin koko sen ajan ihan ahdistunut ja mietin vaan mitä teen jos se pettääkin!! Ja välillä jo ajattelin että joo varmasti se nyt petti ja pakkasin tavaratkin jo valmiiksi että voi painua akkansa luokse... :ashamed: :ashamed:

 

Ja jotain tälläsitä sattuu usein. Mies tulee puoltuntia myöhässä kotiin töistä. Puhelimeen ei saa yhteyttä.
Multa lähtee niin vihaisia viestejä, että älä tuukkaan kotiin, v.itun p.aska, jää sen ämmäs luo, mua ei kiinnosta enää.. Jne.
Hetken päästä auto ajaa pihaan, mies vie puhelimen suoraan laturiin. Töissä joku homma kestänyt, tai poikennut vanhemmillaan tai joku muu looginen selitys. (mikä mun täytyy toki jollaine konstilla myöhemmin tarkistaa..)
Välillä joudun pyytään että anna mä poistan ne viestit mitä saat kun laitat puhelimen päälle...Hävettää niin..

Mä käännään jopa TV kanavaa kun siellä on joku liian hyvännnäköinen tyttö. ( Tosin syytä en miehelle kerro...)

 

Sä teet elämästäsi uskomattoman rankkaa tuolla tavoin...ethän sä ehdi nauttia mistään tai olla onnellinen, kun kaikki aikasi menee tuohon kyttäilyyn ja epäilyyn. Sä olet yhtä arvokas ja hyvä ihminen kuin kaikki muutkin ja ansaitset onnesi! Ja hei, miehesi on valinnut juuri sinut kumppanikseen, eikä ketään muuta. Senkin pitäisi jo kertoa paljon...miehesi rakastaa juuri sinua! Tsemppiä.

Toisinaan ulkopuolisen kanssa juttelu voi saada asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Eli jos asiat eivät tunnu muuten etenevän parempaan suuntaan, voisit miettiä tuotakin vaihtoehtoa. Ja tarkoitan nimenomaan asiaan perehtynyttä ammattilaista. Mutta, anna itsellesi ensin aikaa tehdä jotain tuon mustasukkaisuuden taltuttamiseksi.

 

Mulla lähti kanssa noita ihania viestejä välittömästi jos mun mielestä alkoi näyttää siltä että nyt on jotain meneillään!
Ja TVhän oli suorastaan mun pahin viholliseni...

 

Mustasukkaisuudessa on loppupeleissä kyse huonosta itsetunnosta: pidätkö itseäsi niin kamalana, että miehesi ei kerrassaan voi olla pettämättä sinua jonkun ihanamman ihmisen kanssa?

Ryhdy luottamaan itseesi. Usko, että olet ansainnut miehesi rakkauden. Usko, että olet niin ihana ja vastustamaton, että miehesi näkee vain sinut. Ja luota että miehesi haluaa olla sinun kanssasi, koska rakastaa vain sinua. Kaikki miehet eivät petä.

Toisakseen, jos mies HALUAA pettää, se tekee sen joka tapauksessa kyttäsit sen liikkeitä tai et. Pilaat vain oman elämäsi epäilemällä toista kaikesta. Nouse epäilyjen yläpuolelle ja anna elämän viedä. Mustasukkaisuudella et miestäsi pysty pidättelemään - päin vastoin! Turhaa murehtia asiaa, jolle lopulta itse et voi mitään.

Aamen!

 

Min mies oli aikoinaan jopa sairaanloisen mustasukkainen, itse sanoi, että pelkää menettävänsä mut, ja tietää, että käyttäytymällä epäillen ym, menettää varmasti. Silloin sanoin, että en pysty sua auttamaan, sun on itse asia itsellesi selvitettävä, kun semmoinen tunne tulee, vedä lenkkarit jalkaa ja painele vaikka pitkin metsiä, kunnes se tunne menee ohi. Nyt reippaat 12 eloa takana ja ongelmaa ei enää ole, toki huomaan joskus ilmeestä, että jaahas, mutta koskaan ei mulle mitään sano, eikä ole aihettakaan.

Mulla on juuri tuo tunne. Pelkään menettäväni ja sen takia käyttäydyn miten käyttäydyn. Ja teidän myös, että niin käyttäytymällä menetän varmasti.
Se on hirveä kierre...

Jos se yhtään helpottaa, niin kyllä sä pystyisit pärjäämään yksinkin. Jossain vaiheessa se ero toisesta tulee - jos ei muuten niin "kuolema meidät erottaa". Menettämisen pelkoakin on osattava käsitellä ja kestää.

 

Sä teet elämästäsi uskomattoman rankkaa tuolla tavoin...ethän sä ehdi nauttia mistään tai olla onnellinen, kun kaikki aikasi menee tuohon kyttäilyyn ja epäilyyn. Sä olet yhtä arvokas ja hyvä ihminen kuin kaikki muutkin ja ansaitset onnesi! Ja hei, miehesi on valinnut juuri sinut kumppanikseen, eikä ketään muuta. Senkin pitäisi jo kertoa paljon...miehesi rakastaa juuri sinua! Tsemppiä.

Toisinaan ulkopuolisen kanssa juttelu voi saada asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Eli jos asiat eivät tunnu muuten etenevän parempaan suuntaan, voisit miettiä tuotakin vaihtoehtoa. Ja tarkoitan nimenomaan asiaan perehtynyttä ammattilaista. Mutta, anna itsellesi ensin aikaa tehdä jotain tuon mustasukkaisuuden taltuttamiseksi.

Mä olen miettinyt että jos oikeasti hakisi apua, ihan ammattiauttajalta.
Kun huomaan jo senkin auttavn oloa joskus, kun johonkin tilanteeseen hakee ulkopuolista mielipidettä. Kun katsoo asioita toisen näkökulmasta, niin joskus jotkut jutut voivat jopa naurattaa. Että näinkö mä taas ajattelin.
Kynnys hakea ammattiapua tälläisen tyhmältä tuntuvan asian vuoksi.

Äskenkin kyllä taas sain miehen tuohtumaan. Kerroin kuinka paljon mua ärsyttää, ja kuinka tosi, tosi pahalta musta tuntuu, kun hän oli eräällä meidän molempien käyttämällä nettisivustolla kehaissut paria tyttöä kauniiksi.

 

Min mies oli aikoinaan jopa sairaanloisen mustasukkainen, itse sanoi, että pelkää menettävänsä mut, ja tietää, että käyttäytymällä epäillen ym, menettää varmasti. Silloin sanoin, että en pysty sua auttamaan, sun on itse asia itsellesi selvitettävä, kun semmoinen tunne tulee, vedä lenkkarit jalkaa ja painele vaikka pitkin metsiä, kunnes se tunne menee ohi. Nyt reippaat 12 eloa takana ja ongelmaa ei enää ole, toki huomaan joskus ilmeestä, että jaahas, mutta koskaan ei mulle mitään sano, eikä ole aihettakaan.

Mulla on juuri tuo tunne. Pelkään menettäväni ja sen takia käyttäydyn miten käyttäydyn. Ja teidän myös, että niin käyttäytymällä menetän varmasti.
Se on hirveä kierre...

Jos se yhtään helpottaa, niin kyllä sä pystyisit pärjäämään yksinkin. Jossain vaiheessa se ero toisesta tulee - jos ei muuten niin "kuolema meidät erottaa". Menettämisen pelkoakin on osattava käsitellä ja kestää.

Siinä se onglema onkin, kun sitä menettämisen pelkoa ei osaa käsitellä. :/

 

Itse olen joskus vuosia sitten ollut mustasukkaisessa suhteessa (puolin ja toisin) ja se oli NIIIIIIN HIRVEÄÄ! Sen suhteen loputtua päätin ettei enään IKINÄ sitä samaa. Ja onneksi ei ole tarvinnut...

 

Siinä se onglema onkin, kun sitä menettämisen pelkoa ei osaa käsitellä. :/

Ehkä se ammattiauttaja voisi olla tarpeen. Saisit kunnollista apua itsetunto-ongelmaan, mustasukkaisuuteen ja menettämisen pelon käsittelyyn. Rohkeasti vain hakemaan apua! :hug

 

Minusta ap sinulla on sellainen toive, että mies muuttuisi sellaiseksi kuin sinä haluaisit, että sinä voisit päästä mustasukkaisuudestasi. Se on aika epärealistinen toive, etenkin jos mies ei ole edes antanut aihetta oikeasti mustasukkaisuuteen. Jos hänen pitää oppia varomaan kaikkia puheitaan ja tekojaan sen vuoksi, että muuten sinä hurjistut tai tulet surulliseksi (tarkoitan pikkuasioita, kuten vaikka sitä, että mies sanoo jotain naista kauniiksi) niin se käy íhmíselle raskaaksi. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Toinen joutuu olemaan varpaillaan koko ajan, ettei vaan tule mitään häslinkiä. Ei se ole helppo juttu itseään muuttaa ja ajatuksiaan, mutta se on ainoa mitä ihminen voi tehdä, toista ei voi muuttaa.

 

Musta tuntuu niin kauheelta, teen niin typeriä juttuja.
Pengon tavaroita, käyn kuitteja läpi, tutkin puhelimet, kaikki..
Olen suunnattoman kauhuissani jos mies kehuu toista naista kauniiksi. Vaikka itse kehun hyvin avoimesti miehiä ja naisia ja olen hyvin avoin.
Mutta mieheni ei ole mustasukkainen.

Voi apua, karseeta...

 

Yhdessä ollaan oltu reilu 8vuotta ja nyt mustasukkaisuus-oireet on loppuneet tyystin.

Olin seurustelun alkuvuosina tosi mustis.Luulin olevani ainut ihana prinsessa ja mieheni ei ois juuri koskaan saanut katella edes muualle
mies oli myös aika mustis

Ihmettelen itsekkin kuinka se on loppunut sillä olin aika paha :xmas:

Veit jalat suustani! Paits sillä erotuksella että me on oltu 10 vuotta yhdessä

 

Ei tollasesta elämästä mitään tuu, hae apua itsellesi...

 

Minusta ap sinulla on sellainen toive, että mies muuttuisi sellaiseksi kuin sinä haluaisit, että sinä voisit päästä mustasukkaisuudestasi. Se on aika epärealistinen toive, etenkin jos mies ei ole edes antanut aihetta oikeasti mustasukkaisuuteen. Jos hänen pitää oppia varomaan kaikkia puheitaan ja tekojaan sen vuoksi, että muuten sinä hurjistut tai tulet surulliseksi (tarkoitan pikkuasioita, kuten vaikka sitä, että mies sanoo jotain naista kauniiksi) niin se käy íhmíselle raskaaksi. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Toinen joutuu olemaan varpaillaan koko ajan, ettei vaan tule mitään häslinkiä. Ei se ole helppo juttu itseään muuttaa ja ajatuksiaan, mutta se on ainoa mitä ihminen voi tehdä, toista ei voi muuttaa.

Ehkä. Musta itsestä tuntuu, että en mä häntä halua muuttaa. Pahassa mustasukkaisuus puuskassa ehkä pareminkin auttaisi keskustelu. Järkevä, asiallinen keskustelu.. Sellaista vaan ei aina saa aikaan.

 

Ehkä. Musta itsestä tuntuu, että en mä häntä halua muuttaa. Pahassa mustasukkaisuus puuskassa ehkä pareminkin auttaisi keskustelu. Järkevä, asiallinen keskustelu.. Sellaista vaan ei aina saa aikaan.

Varmaan sen takia, että toinen osapuoli joutuu puolustautumaan olematonta vastaan. Hän on heti epäreilussa asemassa.

 

Ehkä. Musta itsestä tuntuu, että en mä häntä halua muuttaa. Pahassa mustasukkaisuus puuskassa ehkä pareminkin auttaisi keskustelu. Järkevä, asiallinen keskustelu.. Sellaista vaan ei aina saa aikaan.

Varmaan sen takia, että toinen osapuoli joutuu puolustautumaan olematonta vastaan. Hän on heti epäreilussa asemassa.

Niin on! Mutta kun mä koitan selittää, että vaikka olen kuinka mustasukkainen, ja heittänyt miehen niskaan kummoisia syytöksiä, niin kyllä mä pohjimmiltani ymmärrän, että kaikki ei nyt ehkä olekkaan niinkuin mä luulen.

Mun ei ole tarkoitus hyökätä toista vastaan..Usein se varmaan vaan vaikutaa siltä. Ymmärrän kyllä, että ei kukaan voi hyväntuulisena ja ymmärtäväisenä ottaa vastaan mitä kummallisempia syytöksiä. Olen epäreilu, tiedostan sen..

 

tuo kuulostaa jo lähinnä sairaanloiselta mustasukkasuudelta...ootko sä puhunut koskaan siitä miehellesi? siihenkin voi hakea apua...

 

tuo kuulostaa jo lähinnä sairaanloiselta mustasukkasuudelta...ootko sä puhunut koskaan siitä miehellesi? siihenkin voi hakea apua...

Olen joo. Kyllä se tietää suurinpiirtein missä mennään.

 

Moips! mun mies on tosiiiii mustasukkanen,se soittelee mun miespuolisille ystäville,uhittelee eksälle ja baarissa on heti vetämässä niitä turpaan jotka tulee mulle jutteleen tai kehuu kauniiksi.
Epäilee jos en heti vastaa puhelimeen sille,tai jos lähen ystäväni luo lapsemme kanssa viikonlopuksi niin oon heti menossa pettämään.En saa käydä paikoissa joissa on paljon miehiä.Kun äitiyslomani loppuu mies haluaa kontrolloida mihin menen töihin.
Tämä ei ole imartelevaa vaan raskasta.Tulee usein häneltä viestejä jo musta ei kuulu että onko hyvä pano meneillään yms....kaikenlaisia hulluja viestejä.Mieheni on tosi komea ja ottajia olisi joten en ymmärrä mistä tämä johtuu?! Huonostako itsetunnosta? kuvitteleeko että joku toinen vie minut ja että hän ei ansaitse minua?

Tämä meidän suhde meinaa kaatua kyllä tähän koska tuntuu että en voi tehdä mitään missä on muita miehiäkin mukana.
Minustakin on tullut mustasukkainen hänestä tämän myötä.Tämä on tosi raskas ja hullu suhde,jota en vaan jaksa.
Mies yrittää olla tosi hyvä minulle koko ajan ja huomioi minua,ehkä liikaakin,olen sanonut että vois ottaa rennommin ja vaan olla,luottaa toisiimme ja siihen mitä ollaan rakennettu.En minä häntä vaihtaisi pois,hän ei vaan tajua sitä.

 

:|

 

En enää tiedä mitä tekisin. Olen hyvin, hyvin mustasukkainen. Tiedän että pieni mustasukkaisuus on parisuhteesa tervettä, mutta tämä menee jo kaiken terveen yli..
Koko ajan on raastava paha olo. Pelkään että mies petää. Kai se on joskus pettänytkin. En osaa ajatella järkevästi.
Mietin monesti, että pitäisikö koko suhde lopettaa. Ihan vaan tämän mustasukkaisuuden takia..
Millä tästä pääsee yli, tää on niin kauheaa..

Hae ap apua sairauteesi.

 

mitenkään mihinkään muuhun kommentoimatta

KERTOKAAS:MIKSI miehen sitten pitäisi kehua muita naisia kauniiksi ja ihaniksi? siis mikä idea siinä on?

en minä kehu muita miehiä kuin omaani. toki siis jos joku kaveri kysyy minulta esimerkiksi: että oonko paremman näköinen ilman partaa vai parran kanssa, niin toki vastaan kysymykseen. mutta ei mulla ole tarvetta katsella sen tarkemmin vieraita miehiä eikä todellakaan tarvetta kehua heitä. ellei joku nyt satu erinomaisesti olemaan lasten kanssa.

mut tuskin kukaan mieskään tykäää jos menee sanoo että kylläpä tolla portsarilla oli komeat kasvot ja hyvä pylly-. ?

 

Itse olen ollut sairaalloisen mustasukkainen aikoinaan. Luin miehen sähköpostit ja tekstiviestit ja tarkistin puhelimen jatkuvasti, en päästänyt mielelläni miestä baariin tai jos hän kuitenkin meni, soittelin koko illan ja sitten tiuskin että "kenen ääni siellä on taustalla" .. Onneksi lähdimme eriteille hetkeksi (asumusero, vaikkakaan ei tuosta syystä) koska sen aikana tajusin, että itse tuhoan meidän parisuhteen ja itseni tuollaisella asenteella. Mieheni ei ole koskaan antanut aihetta minulle olla mustasukkainen, joten miksi kidutan itseäni typerillä ajatuksilla.

Se meni ohi... Ja olen NIIN onnellinen siitä. Nykyään jos pienikin ajatus pettämisestä tulee mieleeni, niin nielaisen vain kylmästi asian, enkä ala meittimään sen enempää.
Jos mies joskus pettää niin ehkä murehdin sitä vasta sitten!

Toivottavasti itsekin saat mielestäsi pois ne pahat ajatukset, koska siitä tulee itsellekin todella hyvä olo..

Mä olen ollut melko samanlainen ( en kyllä tarkistellut tuolla lailla )...mut mies kyllä petti mua suhteen alkumetreillä. Ollaan erottu ja palattu takaisin pariinkin otteeseen. Nyt mä tunnen taas, pari kuukautta synnytyksen jälkeen, et mustasukkaisuus on nousemassa pintaan...mä alan taas epäillä...
En tykkää yhtään tästä tunteesta!