Tälläinen mielipidekirjoitus oli meidän paikallislehden mielipideosastolla

Ei. Miksi te ajattelette näin?!

Minä toivoisin myös ennaltaehkäisevää apua lieväänkin uupumukseen, mutta minusta ensimmäinen ratkaisu ei ole "ongelman" siirtäminen pois silmistä eli lapsen siirtäminen päiväkotiin. Päiväkodeilla pitäisi olla resurssit hoitaa ne työssäkäyvienkin lapset hyvin, saati sitten ne virikehoidossa olevat. Nyt siihen ei meinaa olla mahdollisuuksia. Ei se virikehoitoon laittavien vanhempien vika ole, mutta minusta sitä voisi silti hekin miettiä.

Miksi ei kerhoihin jos niissä vain on tilaa? Tai jotain muuta, neuvolan taholta ohjattuna.

Mitä se jokin muu on? Mitä se muu ennaltaehkäisevä apu olisi? Tätä te jankkaatte kukin vuorollanne mutta mitään konkreettista apua ei ole tullut. Ja pakko vielä sanoa, en tiedä missä te asutte mutta joko siellä on kaikki todella mainiosti tai sitten te katselette tätä maailmaa todella vaaleanpunaisin lasein jos kuvittelette että lääkärillä, neuvolalla tai sossulla on jotain hokkuspokkuskeinoja käytössään? Jotain muuta kuin mm. osa-aikahoito. Mutta jään odottelemaan vielä niitä "muita" apuja

 

[QUOTE="vieras";25476041]Minäpä tiedän millaista neuvoa ja apua siellä annetaan Ja minä kysyinkin sinulta että mitä luulet heidän sanovan? Miksi se neuvola, lääkäri tai sosiaalitoimisto (haloo!!) on parempi kuin se osa-aikahoito ennaltaehkäisevänä? Millaisia tukitoimia näissä paikoissa tarjotaan? Pitäisikkö sossun ottaa ennaltaehkäisevästi lapset huostaan tai pitäisikö lääkärin määrätä ennaltaehkäisevästi mielialalääkkeitä vai mitä kuvittelet tapahtuvan?[/QUOTE]

Meille on neuvolasta tarjottu palvelusetelin avulla hoitajaa kotiin tai sitten ne kerhot, kun raskausaikana en fyysisesti olisi jaksanut. Jos yli puolet viikonpäivistä tarvitsee hoitoapua on se mielestäni jo muuta kuin ennaltaehkäisevää. Alunperin en ennaltaehkäiseväksi näitä paikkoja maininnut, vaan siihen kun joku kirjoitti äidistä, joka ei jaksa mennä pihalla, ei jaksa laittaa ruokaa ja on vaan. Kyllä silloin voisi näistä neljästä vaihtoehdosta jostakin olla apua. Sinun tilanteesi käsittääkseni ei ole tämä mitä aikaisemmin joku kuvaili.

 

Kuka määrittelee todellisen syyn? Sinäkö? Äläkä vaan mene ehdottamaan mitään lääkärintodistusta, terveyskeskukset ovat tukossa jo muutenkin.

No en määrittele valitettavasti. Toivoisin kyllä että voisin määrätä sen
kai sen todellisen syyn tajuaa vähänkin järkevä ihminen. Jos vanhemmilla on mt ongelmia tai perheen kotioloissa muuten häikkää (alkoholismia tms) niin varmasti virikepaikka on hyväksi. Jos perhe asuu huitsin nevadassa, heillä on ainokainen lapsi joka ei juuri koskaan näe toisia lapsia kun niitä ei mailla halmeilla asu niin varmasti on järkevää viedä lapsi virikehoitoon 3v+ ikäisenä näkemään niitä toisia lapsia ja harjoittelemaan ryhmässä olemista. Jos perheen muilla lapsilla on jotain sairauksia tms jotka vie vanhempien arjesta liian ison palan, jos vanhempi itse sairastaa jotain vakavaa sairautta tai jos lapsi on erityislapsi niin varmasti virikepaikalle on tilausta. Mutta henk koht näen punaista niiden kohdalla jotka vie isommat lapset hoitoon vain sen takia että ovat niin laiskoja että eivät jaksa itse viedä lapsiaan saamaan niitä virikkeitä. Esim meidän kaupungissa on runsaasti erilaisia kerhoja ja avoimia päiväkoteja, on muskarit ja liikuntaleikkikoulut ja vaikka mitkä joten mielestäni ns. normiperhe kykenee ainakin täällä järkkäämään lapsilleen ihan riittävästi virikettä ja toisten lasten seuraa jos he vain vähän jaksavat nähdä vaivaa. Mutta kun kaikki ei jaksa nähdä vaivaa, onhan se helpompaa kun päiväkodin henkilökunta ulkoiluttaa, askartelee, leikkii ja laulaa lapsen kanssa ja itse saa maata kotona tai käydä shoppailemassa, ja vielä veronmaksajien piikkiin.

 

Joku myös sanoi, ettei kerhoissa olisi tilaa. Ehkä niitä kerhopaikkoja järjestettäisiin lisää, jos kysyntää olisi tarpeeksi? Eihän päiväkodeissakaan ole tilaa, mutta silti sinne tulee lapsia lisää, kuin liukuhihnalta. Oisko näissäkin hieman kysynnän ja tarjonnan laki...

 

Ei. Miksi te ajattelette näin?!

Minä toivoisin myös ennaltaehkäisevää apua lieväänkin uupumukseen, mutta minusta ensimmäinen ratkaisu ei ole "ongelman" siirtäminen pois silmistä eli lapsen siirtäminen päiväkotiin. Päiväkodeilla pitäisi olla resurssit hoitaa ne työssäkäyvienkin lapset hyvin, saati sitten ne virikehoidossa olevat. Nyt siihen ei meinaa olla mahdollisuuksia. Ei se virikehoitoon laittavien vanhempien vika ole, mutta minusta sitä voisi silti hekin miettiä.

Miksi ei kerhoihin jos niissä vain on tilaa? Tai jotain muuta, neuvolan taholta ohjattuna.

Meinaatko, että jos virike lapset otettas päivähoidosta pois niin ryhmät olis pieniä ja päiväkoti elämä idyllistä ja työssäkäyvien lapset hoidetaan sen jälkeen hyvin? Karu totuus on, että siinä tilanteessa päivähoitoryhmiä yhdistetään ja tätejä pistetään pihalle/muihin hommiin. Ja tadaa taas on lapsia ryhmät pullollaan. Yksikään kunta/kaupunki ei ylläpidä päiväkoteja joissa lapsia on vähän ja tätejä paljon. Sehän vasta kallista onkin. Laki säätelee päivähoidon ryhmäkokoja ja varmasti ryhmät ovat täynnä virikelapsilla tai ilman. Parhaassa tapauksessa pienistä kunnista poistetaan päiväkoti ja joutuu kuljettamaan lapsia seuraavaan kaupunkiin.

 

Joku myös sanoi, ettei kerhoissa olisi tilaa. Ehkä niitä kerhopaikkoja järjestettäisiin lisää, jos kysyntää olisi tarpeeksi? Eihän päiväkodeissakaan ole tilaa, mutta silti sinne tulee lapsia lisää, kuin liukuhihnalta. Oisko näissäkin hieman kysynnän ja tarjonnan laki...

Tässä meidän asuinalueella kerhossa on runsaasti vapaita paikkoja. Mutta se johtunee siitä että asutaan niin kalliilla asuinalueella että suurin osa äideistä joutuu menemään töihin heti äitiysloman jälkeen koska muuten eivät saa maksettua asuntolainojaan.

 

Mä yritän, mutta pohjimmiltaan kun tuntuu siltä että suuri osa ei edes uskalla kertoa miksi isompi on virike hoidossa ja vauva ei. Pohjimmiltaan nämä ihmiset voidaan tahtomattaan lyödä siihen samaan kastiin tietämättä tosiasiaa.

Se syyhän ei kuulu kenellekään muulle kuin vanhemmille ja jonkin verran myös päivähoitohenkilökunnalle. Eikä kukaan varmaankaan haluakaan kertoa kun paskaa tulee niskaan joka tapauksessa. Kun pitää olla niin helvetin vahva ja ties mitä, ettei joku täydellinen mamma tule ja kivitä. Mun kaveri on itkenyt mulle puhelimessa että hän ei kestä, kohta hän lyö tota kersaa. Ja arvatkaa mitä? Neuvola auttoi ja hankki lapselle osa-aikaisen päiväkotipaikan! Eli näin se neuvola auttaa jaksamaan.

Itse voin ihan rehellisesti sanoa että pidin esikoisen hoidossa 10 päivää kuussa vauvan synnyttyä pääasiassa siksi että sain hoitopaikan pidettyä. Tuohon päiväkotiin joutuu jonottamaan pitkään, joten en suin surminkaan siitä paikasta halunnut luopua. Täällä ei ole mitään paikkavarausmahdollisuutta. Toinen syy oli että näin sain nuoremmankin helposti samaan paikkaan palatessani töihin. Olihan se rasittavaa kun joka vapaapäivä poika kyseli koska pääsee taas tarhaan, onko huomenna tarhapäivä.

 

Meille on neuvolasta tarjottu palvelusetelin avulla hoitajaa kotiin tai sitten ne kerhot, kun raskausaikana en fyysisesti olisi jaksanut. Jos yli puolet viikonpäivistä tarvitsee hoitoapua on se mielestäni jo muuta kuin ennaltaehkäisevää. Alunperin en ennaltaehkäiseväksi näitä paikkoja maininnut, vaan siihen kun joku kirjoitti äidistä, joka ei jaksa mennä pihalla, ei jaksa laittaa ruokaa ja on vaan. Kyllä silloin voisi näistä neljästä vaihtoehdosta jostakin olla apua. Sinun tilanteesi käsittääkseni ei ole tämä mitä aikaisemmin joku kuvaili.

Täällä ei ole tuollaista käytössä saatikka että olisi mitään kodinhoitajia olemassakaan. Tunnen nimittäin henkilökohtaisesti tämän kunnan perhetyöntekijät. 2 on lastensuojelun puolella eli täytyy olla asiakas ja 2 sitten muualla ja heidät saa 2 tunniksi kerrallaan. Eivät tee muuta kuin antavat jutteluapua. Ja minä olen jutellut useat kerran niin neuvolan, lääkärin (lääkäreiden) psykologin, psykiatrin ja sosiaalitoimiston kanssa ja arvaas mihin ratkaisuun olemme heidän kanssaan ja heidän ehdotuksesta päätyneet....osa-aikahoitoon! TADAA!

 

Tässä meidän asuinalueella kerhossa on runsaasti vapaita paikkoja. Mutta se johtunee siitä että asutaan niin kalliilla asuinalueella että suurin osa äideistä joutuu menemään töihin heti äitiysloman jälkeen koska muuten eivät saa maksettua asuntolainojaan.

Täällä taas kerhoon on tällä hetkellä jonossa toistakymmentä lasta. Tiedän koska kaverin lapsi on jonottanut muutaman kuukauden paikkaa.

 

Mun kaveri on itkenyt mulle puhelimessa että hän ei kestä, kohta hän lyö tota kersaa. Ja arvatkaa mitä? Neuvola auttoi ja hankki lapselle osa-aikaisen päiväkotipaikan! Eli näin se neuvola auttaa jaksamaan.

Katos vaan kun sielläkin Ei ehdottaneet mitään hokkuspokkustemppua? Me saatiin päivähoitopaikka siinä vaiheessa kun makasin psykiatrisella osastolla täysin loppuun palaneena. Ei tullut apua ennen sitä vaikka itkin sosiaalitoimistoonkin meidän tilannetta. Sitten oli pakko hankkia päivähoitopaikat kahdessa päivässä. Ja sehän vasta halvaksi yhteiskunnalle tulikin Sairaalahoito, päivähoitopaikat ja minun sairasloma. Veikkaan että tuo pahapaha osa-aikahoito tulee pidemmällä tähtäimellä halvemmaksi yhteiskunnalle kun pidetään äiti toiminta- ja työkykyisenä.

 

En näe tuota niin mustavalkoisena. Meillä kehitysvammainen esikoinen aloitti kuntouttavan päivähoidon 1v10kk iässä kun olin itse vielä kotona pikkusiskonsa kanssa. Hoitoaika oli 3h/pv eikä todellakaan mikään laiskan kotiäidin ratkaisu, huomattavasti helpommalla olisin päässyt jos olisin pitänyt pojan kotona.

Kakkonen taas meni päiväkotiin 1,5v ikäisenä isänsä lähtiessä opiskelemaan. Mikään taloudellinen pakko tuo ei ollut mutta olin itse huolissani lapsen kehityksestä - ihan aiheestakin - ja siksi halusin hänet jo päivähoidon piiriin.

Isommat lapset olivat 4,5v ja 5,5v kun kuopus syntyi ja jatkoivat kumpikin kuntouttavassa päivähoidossa. Jos kuntoutuksellisia tarpeita ei olisi ollut, olisivat jatkaneet virikehoidossa. Lähinnä siksi ettei täällä todellakaan löydy päivisin kavereita tuon ikäisille, koska kerhoja ei ole (siis sellaisia mihin lapset jäävät ilman vanhempaa) pidän hyvänä että osaavat toimia ryhmässä vieraan aikuisen johdolla sekä haluan että hallitsisivat myös paikallisen kielen ennen koulun alkua.

Kuopus on nyt 1vja tykkään todella että pystyn itse tarjoamaan hänelle kotona enemmän mitä pk-ryhmä voi tarjota tuon ikäiselle. Sitten taas kun hän täyttää 3v näkisin myös päivähoidosta olevan hänelle hyötyä. Eli jos hän vielä tulee pikkusisaruksen saamaan niin viimeistään 3v iässä hänkin aloittaa virikehoidon. Mikä luonnollisestikaan ei tarkoita täysiä hoitopäiviä..,

 

Meillä taas kerhossa on vapaita paikkoja. Niin lasten-, kuin perhekerhossakin. Näitä sitten meinataan karsia, kun ei kävijöitä. Samoin kuin perhekahviloiden toiminta ei ole "kannattavaa". Silti tiedän päiväkodissa olevia lapsia, jotka voisivat myös näitä kerhopaikkoja käyttää. Mutta ei niin ei. Se millaista apua jaksamiseensa käyttää on jokaisen oma asia. Mutta niitä muitakin vaihtoehtoja on sen lapsen "virikkeellistämiseen", siitä ei pääse yli eikä ympäri.

 

Näettekö te Täydelliset Äidit jotenkin päältä yhdellä vilkauksella, kuka lapsensa virikehoitoon tuovista on masentunut, kuka on jaksamisensa äärirajoilla mutta esittää urheaa, kenellä on perheen asiat ihan sekaisin, kenellä on koliikkivauva, kenellä on ADHD-lapsen lisäksi vielä kaksi pientä lasta, tai kuka on vain niin patalaiska ettei jaksa lapselle edes ulkovaatteita pukea kun mieluummin lakkaa kynsiä ja puhuu puhelimessa?

Arvaisin, että... ette? Kun aniharva sitä viitsii koko kylälle kuuluttaa, että KAIKKI ON VÄHÄN PERSEELLÄÄN JUST NYT, VANHEMMALLA LAPSELLA ON UHMAIKÄ PAHIMMILLAAN, VAUVA KARJUU PÄÄ PUNAISENA JOKA YÖ, PYYKIT ON PESEMÄTTÄ, AUTOKIN MENI RIKKI JA PENA UHKAILEE AVIOEROLLA JA KERTOI MULLE EILEN ETTÄ ON PETTÄNYT MUA KOLME VUOTTA KONTTORIN SIRPAN KANSSA.

 

[QUOTE="vieras";25476238]Katos vaan kun sielläkin Ei ehdottaneet mitään hokkuspokkustemppua? Me saatiin päivähoitopaikka siinä vaiheessa kun makasin psykiatrisella osastolla täysin loppuun palaneena. Ei tullut apua ennen sitä vaikka itkin sosiaalitoimistoonkin meidän tilannetta. Sitten oli pakko hankkia päivähoitopaikat kahdessa päivässä. Ja sehän vasta halvaksi yhteiskunnalle tulikin Sairaalahoito, päivähoitopaikat ja minun sairasloma. Veikkaan että tuo pahapaha osa-aikahoito tulee pidemmällä tähtäimellä halvemmaksi yhteiskunnalle kun pidetään äiti toiminta- ja työkykyisenä.[/QUOTE]

Sinun tilanteessa tuntuu kyllä menneen jokin pahemman kerran väärin, jos et ole mitään apua saanut, että tilanne ajautunut tuohon pisteeseen. Totta kai ne lapset silloin on hoitoon saatava, sen tajuaa tyhmempikin. Mutta se miksi et apua saanut aikaisemmin on omituista.

 

itsehän en pysty käsittämään sitä et viedään se lapsi JOKA päivä sinne hoitoon 8-15 tai 8-16 virikepaikalle. tiedän tapauksen, jossa äiti on kotona, lapset nyt 2,5 ja 3,5, nuorempi meni virikehoitoon 1-vuotiaana vanhempi ollut siellä siitä asti kun nuorempi syntyi ja noi on heidän hoitoajat. joka päivä. äidillä ei oo mitään hätää, on vaan laiska.

ihan eri asia on jos 4-6-vee jatkaa päikyssä muutamana päiväna viikossa kun pienempi sisarus syntyy, koska on jo siellä ollut ja kaipaa varmasti kavereitaan...

ja ihan eria asia on sit sellaiset terveydelliset syyt, jolloin virikepaikka on perusteltu.

 

Sinun tilanteessa tuntuu kyllä menneen jokin pahemman kerran väärin, jos et ole mitään apua saanut, että tilanne ajautunut tuohon pisteeseen. Totta kai ne lapset silloin on hoitoon saatava, sen tajuaa tyhmempikin. Mutta se miksi et apua saanut aikaisemmin on omituista.

Se on tämmöstä nyky-yhteiskunnassa, valitettavasti. Ja määrärahoja vaan lasketaan koko ajan. Älyttömintähän tässä on se, että loppujen lopuksi jos tilanne menee tarpeeksi pitkälle se tulee yhteiskunnalle vielä kalliimmaksi kuin ennaltaehkäisevä apu. Tänne on tullut pari vuotta sitten avoin päiväkoti, 3 tuntia 2 kertaa viikossa 2-vuotiaasta alkaen mutta totta on myös se että tuo on kovin pieni määrä jos taustalla on (voimakasta) väsymystä.

Se minua ärsyttää kun ihmiset nostavat itsensä jalustalle ja kuvittelevat (nimenomaan KUVITTELEVAT) tietävänsä että mikä syy kenelläkin on ja kenen syy on the oikea ja kenen ei. Kun mä en oikeasti usko edes sitä että kukaan huvin vuoksi laittaa lapsen hoitoon ja menettää sisarlisät + maksaa hoitomaksun, siis ihan huvin vuoksi...ellei kyseessä rikas tai niin köyhä ettei vaikuta tuloihin mitenkään.

 

Tosi hyvä kirjoitus! Olen täysin samaa mieltä.

 

Sinun tilanteessa tuntuu kyllä menneen jokin pahemman kerran väärin, jos et ole mitään apua saanut, että tilanne ajautunut tuohon pisteeseen. Totta kai ne lapset silloin on hoitoon saatava, sen tajuaa tyhmempikin. Mutta se miksi et apua saanut aikaisemmin on omituista.

No mulle neuvola suositteli, että hommaisin jostain apua kotiin ja isommat päivähoitoon. Mitään kokreettista apua neuvolasta ei täällä saanut. Hampaat irvessä sitten vedettiin parivuotta. Kotiinhan ei mistään mitään apua saatu, tukiverkosto olematon. Isommat oli pk.ssa. Lastensuojelun asiakkaana olis apua tullut, mutta ei me koskaan lastensuojelun piiriin oltas kuuluttu ei ongelmat niin isoja olleet. Virikehoito auttoi jaksamisessa. Nyt asiat hyvin. Ja varmasti minua pidettiin laiskana, kun ei paljon huvittanut ulkopuolisille asioita huudella.
Ei kannata tuomita sitä naapuria/kaveria, kun ei oikeasti mistään mitään tiedä.

 

Niinpä!

Meillä pojat käy päiväkodissa psykologin ja puheterapeutin suosituksesta. Molemmilla puheessa viivettä ja toisella vähän kehityksessäkin. Kyllä niin harmittaa aamuisin lähteä noita päiväkotiin rahaamaan, mukavampaa olis vaan aloitella päivä rauhassa omalla rytmillä kotona. Pojat 4v 8kk, ja nyt 16 päivää kuukaudessa hoidossa, tosin noin viisi tuntia kerrallaan.

Mä just yks aamu päiväkodin tädille sanoin, jotta en kyllä ymmärrä virikelapsien äitejä, miten ne jaksaa ja viitsiikin aamuisin hoitoon viedä....mä en jaksais! Poikien paras nyt kuitenkin on etusijalla, eli näillä eväillä mennään.

Ja mulla ei oo edes sitä pienempää lasta, eli ei tarvitse "ylimääräisiä" aamuisin pukea!

 

Olipa tosi hyvä kirjoitus Ilkassa. Mä en oo kans koskaan tajunnut näitä virikepaikkalaisia. Ja niitä on meidänkin päiväkodissa paljon. Voi huoh... Mammat kärrää isommat lapset hoitoon ja lähtevät vauvan kanssa kotiin.

 

[QUOTE="vieras";25476407]No mulle neuvola suositteli, että hommaisin jostain apua kotiin ja isommat päivähoitoon. Mitään kokreettista apua neuvolasta ei täällä saanut. Hampaat irvessä sitten vedettiin parivuotta. Kotiinhan ei mistään mitään apua saatu, tukiverkosto olematon. Isommat oli pk.ssa. Lastensuojelun asiakkaana olis apua tullut, mutta ei me koskaan lastensuojelun piiriin oltas kuuluttu ei ongelmat niin isoja olleet. Virikehoito auttoi jaksamisessa. Nyt asiat hyvin. Ja varmasti minua pidettiin laiskana, kun ei paljon huvittanut ulkopuolisille asioita huudella.
Ei kannata tuomita sitä naapuria/kaveria, kun ei oikeasti mistään mitään tiedä.[/QUOTE]

Me olimme myös hetken lastensuojeluasiakkaana (pyysin itse 3 kertaa, eivät suostuneet ottamaan asiakkuutta vastaan niin pyysin perhetyöntekijää tekemään ilmoituksen ennen kuin ottivat todesta, ÄLYTÖNTÄ!!!) Edes tuo sairaalaan joutumiseni ei ollut heidän mielestään aihe lastensuojeluasiakkuudelle. Kolme kertaa kävivät kotona juttelemassa ja toteamassa että ei ole aihetta jatkaa asiakkuutta. Itse ehdotin mm. tukiperhettä mutta suunnilleen nauroivat asialle. Että ei siitä sossustakaan aina apua ole...

 

meillä päin virikehoitoa saa vain 5h/per päivä. MUT hyvä et teillä suurimmilla mammoilla menee hyvin. Toivottavasti elämä ei kolhase jossain vaiheessa masennuksella tms.

 

Minulla heräsi kysymys,että eikö sitten työssäkäyvän lapsella ole ikävä äitiä ja isää hoitopäivän aikana..
Ja tuossa ylempänä joku kirjoitti,että " 3-vuotias on naulakolla ulkovaatteet päällä niin kauan kun itse ne riisuu"tämäkin varmaan koskee kaikkia pk:n lapsia ei vain näitä ns.virikelapsia..

No tottakai kaikki lapset ikävöivät vanhempiaan mutta hoitajan on varmasti helpompi sanoa ikävöivälle lapselle että äiti on töissä kuin, no äiti hoitaa pikkusiskoa kotona mutta sinä tarvitset virikkeitä, sen takia olet täällä päiväkodissa.....

 

Kai muuten kaikki tietää, että lastensuojeluun voi ihan itsekin ottaa yhteyttä??? Jos siis tarvitsisi apua, ja ei saa, kun ei ole lastensuojelin asiakas....

 

mä en ymmärrä, et miks nää kenen lapsi on muutaman kerran virikehoidossa / viikko ei pysty käsittämään et kaikki virikelapsikritiikki ei kohdistu heihin? tai he keillä on siihen hyvä syy... miksi otatte kaiken kritiikin iteenne? ja miksi ette pysty muiden viesteistä näkemään, ettei esim. sellaisia, joilla on todellinen syy virikehoitoon, kritisoida (ainakaan mä)

sitten tullaan kirjoittemaan, et "just joo, no mulla on ainakin lapsi sen ja sen hoidossa ku mulla on se ja se sairaus, mutta ettehän te pysty ymmärtää ku ootte parempia ihmisiä" jne...

mä kritisoin tota subjeektiivista päivähoito-oikeutta, mutta en kaikilta osin.