....ja paljon tsemppiä loppuodotukseen.! Se oli itselleni aika tuskaista aikaa, mutta samalla oli ihanaa odottaa vauvan syntymää! Miten ihanaa, että on tyttö tulossa tähän meidän helmipoikien ja sinun Juho-pojan jälkeen! Mitkä ovat tunnelmat nyt viimeisinä viikkoina?
Mitja on nyt ollut muutaman kerran pidempään kyläilemässä ja ulkona. Hän on hyvin rauhallinen vauva, mutta aktiivinen edelleen öisin. Olen väsynyt, mutta yössä on oma harras tunnelmansa pojan kanssa kahdestaan. Kilot eivät ole itseltäni lähteneet toivotusti, vaan noin 15 kiloa on ylimääräistä. Aikaisemmin kilot lähtivät muutamassa viikossa hujauksessa, mutta olen nyt vanhempi ja kieltämättä syömiseni ja makeanhimoni vähän riistäytyi raskaana ollessa...Nyt eivät vanhat vaatteet mahdu oikein päälle..tänään lensi nappi kaaressa takista...mutta ei se mitään.
Meidän nimijuhlat ovat pääsiäislauantaina ja niistä on tulossa isot, paljon isommat kuin pienet häämme. Jotenkin tätä ihmettä on oikein ilo juhlistaa!
Eilen vietin Mitjan kanssa päivän ystäväni luona, jolla tosiaan tämä traaginen pojan menetys. Poika oli todella harvinaislaatuisen säteilevä kaikin tavoin ja kuolema tuntui niin turhalta. Terve ja erittäin hyväkuntoinen poika kuoli kesken Cooperin testin armeijassa, diagnoosina sydänlihastulehdus. Hän oli oireillut pari päivää. Jotenkin jäi aivan järkyttävä olo tapahtuneesta ja myöskin armeijasta ja "macho-kulttuurista" siellä. Monesti puolikuntoisena nuoret miehet altistuvat liian suurelle rasitukselle. En tiedä paljonkaan sydänlihastulehduhduksesta, mutta mitään sydänvikaa pojalla ei ollut. Ystäväni oli äärettömän vahvan oloinen ja jaksoimme puhua paljon muutakin ja jopa nauraa, vaikka itkukin oli herkässä. En voinut olla ihailematta hänen sisäistä voimaansa! Ja miten käsittämätöntä, seuraavana päivänä pojan traagisesta poismenosta, testi näytti plussaa eli uusi ihme on aluillaan ja voi olla, että hän tulee tänne palstailemaan myöhemmin. Samanikäisiä olemme, -64 syntyneitä ja luomusti alkanut hänellä. Nyt jo aika pitkällä ja toivon parasta, sillä jotenkin uskon, että kaiken tämän keskellä, tämä on pieni ihme ja varmasti auttaa ystävääni pysymään kasassa. Hän on ollut mielessä koko ajan, elämää suurempia asioita samaan aikaan....
Miehen vanhemmat tulevat Oregonista asti Mitjaan tutustumaan viikonloppuna ja ovat muutaman viikon, mutta käyn lukemassa palstaa, vaikka en ehtisi kirjoittaakaan ja tietysti seuraan odotan innolla seuraavan vauvan, Sabakan, maailmantuloa!
. Paino ei ole vielä laskenut kuin 6 kg mutta mulla onkin vielä turvotusta ihan kiitettävästi jäljellä.
