taas uusi "vanhus" kuumeilee

Minun lupaavat supparit tuli ja meni ja nyt olen kuumeessa ja kovassa yskässä. Ihan poikki :'(
Nyt pitää jo sitten toivoa ettei ala supisteleen, tässä kunnossa ei kyllä jaksais...

Voimia ja jaksuja kaikille :hug: ja myötätuulta haaveilijoille

t. Rosaeh ja Pikkunen 40 + 4
 
Minulla on ihan tällainen klassinen tilanne, että kuukautisia ei kuulu. Menossa on kierron päivä 34. Joulukuisen keskenmenon jälkeen ehtivät tulla vain kerran: voisiko tämä olla Sitä? Ja vielä näin pian?

Olo on ihan täpinöissä, ja muitakin oireita on olevinaan, mutta niihin en kyllä luota tippaakaan. Tällaiselle monta kertaa junan alle jääneelle suurperheen äidille ei ole mitenkään tavatonta, että kuvottaa ja hiostaa. Sitä paitsi olen mestari kuvittelemaan valeraskauksia, vaikka minulla on sentään kokemusta (olen plussannut elämässäni kymmenen kertaa, vauvoja on tullut kuusi). Kaiken huippu oli syksyllä, kun kesken kuopuksen imetyksen aloin kuvitella sikiön liikkeitä! Kun sitten raskaustesti näytti kirkasta miinusta, ajattelin, että siinä on jotain vikaa...

Testeistä puheen ollen, ajattelin, että pääsisin testaamaan jo tänään ja tilasin tikkuset netistä. Jo postilaatikkoa avatessa kädet tärisivät. Voi mikä pettymys, kun eivät olleetkaan vielä tulleet perille. Huomenna sitten pääsen tiirailemaan testi-ikkunoita eri silmälaseilla ja eri valaistuksissa, kunnes tikku on nuhraantunut pilalle. Mikäli siis tämä jännitys ei pääty kaikein tympeimmällä tavalla eli kuukautisten ilmestymiseen.

Iloisia toiveita kaikille

t. Plättä

 

Päivitystä 25.02.2008






Sabaka...............rv35+4...........la..2.4.08 /2. lapsi
serufiia...............rv26+5...........la..31.5.-08/5.lapsi
kriisi...................rv26+3.......... la 31.5.08/5. lapsi /2.yht.
Karpalo-67........ rv 24+1............la.16.06.08/3. lapsi, 1. yht
Lutuliini..............rv 24+0...........la 16.6. / 2. lapsi / 1. yht.
Ullukka...............rv18+5 ..........la 23.7.08/5.lapsi/1.yhteinen.
Rosamunde........rv 15+3................la 15.8/3.lapsi,1. yht
äiti-66................rv 14+5................la 20.8/4.lapsi
annastiina..........rv7+4..................la 11.10.08/6.lapsi,mies 4.lapsi/1.yht



Syntyneet:


kenzie64 Mitja poika 19.2.-08
Rosaeh poika 25.2.-08

haaveissa:



Minni-07........../2.lapsi
Hillevi............../1. lapsi
Rva Pikkumyy...4.lapsi/1.yhteinen/km 02/08


Lopuksi meille kaikille hienoille naisille!:

 
Ja plätälle paljon Onnea, jotta se olisi plussaa! :flower: :heart:

Mitäs kaikille kuuluu?

Minulla alkoi eilen kiireet, kun palasin töihin, 5:00 jo herätys aamuisin, niin mehut on poissa iltaisin! :D

Perjantaina 29.2.-08 menen jälkitarkastukseen ja ultraukseen, jee kiva,kiva! :heart:

Toivotaan , ettei kohtuun ole mitään jäänyt ja sitten vaan menkkojen odottelua, ja sitten vaavintekoharjuutuksia taas! :heart: :heart:

T Rva Pikkumyy :heart: :wave:
 
Ensimmäinen neuvola takana,laskettuaika 111008,viikkoja siis 7+4,huhtikuun 4pvä niskaultraus,huomenne uusi ultra aika,toivon niin että syke näkyisi.Muutoin olo kuvottava,mieli tekee kaikkea,vaan mitään en tykkää sydä =) että näin ihanaa tämä alku tässä on =) nyt vaan masun kasvatusta =)
 
Hei...

Tässä minun ja mieheni synnytystarinat...ja päivittelen profiiliin uusia kuvia. Tässä hämärässä otettu kuva isästä ja Mitjasta (1 viikko) unten mailla...Toivottavasti pojalla tulee olemaan yhtä hyvät unenlahjat kuin isällään...

Mitjan matka maailmaan....

Heräsin maanantaiaamuna kymmeneltä todella kovaan menkkamaiseen vatsakipuun ja supistuksiin. Mitään ennakoivia supistuksia minulla ei ollut koskaan aikaisemmissa raskauksissa eikä tässäkään, joten tunsin heti, että nyt on jotain toisin. Kuuntelin musiikkia ja supistukset jatkuivat ja soitin Shanelle töiden jälkeen, että nyt ehkä taitaa tapahtua, mutta pyysin häntä vielä viemään palkkakuittinsa...vähän myöhemmin soitin, että älä kuitenkaan ole kauan. Kotona supistukset jatkuivat koko päivän eli aamukymmenestä puoli kahdeksaan, jolloin viimein päätin lähteä sairaalaan.

Shane ei koko raskauden aikana pahemmin ole lueskellut raskaus-tai synnytykseen liittyvää kirjallisuutta tai tutkinut nettiä, mutta nyt hän aloitti maanisen pikalukemisen netissä. Pelkäsin koko ajan, että nämä ovat "ennakoivia" supistuksia, joista olin lukenut niin paljon kaks plussan palstalta, mutta kivut yltyivät todella koviksi. En ole koko raskauden aikana ollut niin rauhallinen kuin nyt synnytyspäivänä. Mieli oli yhtäkkiä aivan tyyni ja luottavainen ja vaivuin onnellisuuden tilaan kivuista huolimatta. Halusin ehdottamasti kuunnella lempimusiikkia ennen kuin lähtisimme ja kuuntelin yhä uudelleen Charlie Hadenin "American Dreams" ja Bill Evansin "There will be a spring"cd:eitä. Musiikki kuulosti vieläkin kauniimmalta, olen edellistä varsinkin kuullut lukemattomia kertoja. Istuin uudessa keinutuolissa ja supistusten ajaksi kävin kiemurtelemassa lattialla. Pyysin Shanea kirjoittamaan ylös supistuksia ja pitämään päiväkirjaa. Aloin jo luottaa siihen, että synnytys on käynnissä.

Shane oli todella hermostunut ja olisi halunnut lähteä sairaalaan, minulla ei ollut mitään kiirettä. Hän luki nettiä ja alkoi täyttää sairaalakassia, isoa rinkkaa, täyteen tavaraa. Mitään sairaalakassia emme olleet pakanneet tai suunnitelleet. Yritin vähän hillitä turhaan hänen pakkaamista, itse olen aina minimin kannalla.

Vihdoin suostuin lähtemään sairaalaan ja päätin jo matkalla, että suggeroin itseni olemaan välittämättä kivuista. Supistukset olivat todella kivuliaita taksissa, mutta en päästänyt ääntäkään enkä pahemmin sairaalassakaan. Sairaalassa olin ilmeisesti niin hyväkuntoisen näköinen, että ihmettelivät ensin mitä varten olen tullut....Löysimme vihdon oikean osaston ja mukava kätilö tutki minut. Olin auki 3cm ja pääsin synnytysosastolle. Ihanaa...jo siitäkin ilosta valui kyyneleet. Meillä oli ihanan pehmeästi valaistu privaatti synnytyshuone (voi miten ajat olivat muuttuneet siitä, kun sain 22 vuotta sitten poikani...) ja olo oli hyvin rauhallinen ja onnellinen. Yövuoroon saimme uuden kätilön Jaanan ja paikalla oli myös nuori nainen, lääkäriopiskelija, seuraamassa ensimmäistä synnytystään. Epiduraalin otin lähinnä järkyttävän selkäkivun vuoksi, supistukset olisin voinut kestää hyvin ilokaasun avulla. Pelkäsin miten edes voin synnyttää selkäkivultani. Shane istui vieressä ja kirjoitti tarkempia tietoja ylös, kunnes nukahti autuaasti jossain vaiheessa pää retkollaan. Minulla oli ihanan rauhallinen olo ja sanoin useasti Shanelle kuinka hauskaa synnyttäminen on! Kun olin täysin auki oli aika ponnistaa ja herättää Shane. Shane hyppäsi ilmaan ja oli aivan sekaisin ensin....mutta tajusi sitten mitä on tapahtumassa. Yritin kävellä synnyttämään Shanen syliin lattialle pystyasentoon, mutta kaikki sumeni, kun siihen pääsin ja jalat valahtivat alta. Verenpaineeni on aina ollut todella matala ja nyt se oli aika järkyttävän matalissa lukemissa 75/35 muistaakseni ja tippaa laitettiin tulemaan ja verenpainetta tarkkailtiin intensiivisesti. En tiedä mistä verenpaineen laskeminen johtuu synnytyksessä. Ponnistuvaihe menikin sitten ensin kylkiasennossa ja sitten puoli-istuvasti jalat tuettuina kätilöön ja opiskelijaan. Ponnistin niin lujaa kuin ikinä jaksoin ja noin kahdenkymmenen minuutin jälkeen Mitja tuli nenä edellä maailmaan. Kyyneleet alkoivat valumaan heti, kun sain Mitjan syliin. Synnytys oli kaunein kokemani ja olin äärettömän onnellinen. Kätilö Jaana oli aivan ihana ja myöskin sanoi kokeneensa synnytyksen rauhallisena ja kauniina ja piti Mitjaa todella kauniina pitkinen silmäripsineen. Opiskelija näytti Shanen mukaan välillä pahoinvoivalta ja Shane sanoi, että oli kyllä aikamoinen näky kuinka violetinsininen alapääni oli, kun Mitja oli tuloillaan. Pelkäsinkin, että Shane katsoisi liiankin tarkkaan.....

Muutaman tunnin synnytyksen jälkeen olin aikamoisen horkan vallassa, muistan senkin edelliseltä kerralta. Onneksi se meni ohi ja oli aivan taivaallista saada tarjottimella ihanaa naposteltavaa synnytyshuoneeseen. Kaikki oli rauhallista ja tunnelmallista. Pääsimme perhehuoneeseen Naistenklinikalle ja minä en voinut nukkua ollenkaan, tuijotin vain vauvaa tuntiakausia....Shane nukahti välittömästi. Tuntui, että hänelle synnyttäminen oli rankempaa! Sairaalassa olimme kolme päivää. Toisena päivänä paikalla tuli läheisiä ystäviä ja joimme kuohuviiniä ja vietimme monta tuntia aikaa yhdessä pitkälti yli vierailuajan...onnitteluja tuli valtavasti. Ystävät olivat todella onnellisia puolestamme ja tietävät kuinka tämä vauva oli meille tärkeä niin monen epäonnistumisen jälkeen. Nyt meillä on se yhteinen haaveilemamme vauva ja olemme kiitollisia, että saimme tämän kokea.

Mitja on rauhallinen ja lempeä vauva eikä itke paljon, mutta pitää äidin ja isän kiireisenä. Hän valvoo eniten öisin ja en vielä saa nukuttua kunnolla Mitjan nukkuma-aikoina, päädyn vain tuijottamaan häntä tuntikausiksi ja kun hän nukkuu, odotan hänen heräämistä.

Isosisko tuli Kaliforniasta kotiin seikkailupitoiselta matkaltaan ja lentokenttäsähellyksistä toipuneena ja on ollut äärettömän liikuttunut vauvasta. Isovanhemmat ovat pian tulossa jo Oregonista tapaamaan pojanpoikaansa. Heidän mukaan vauva on ilmetty isänsä ja siinäkin toiveeni täyttyi!

Diary of Mitja's Birth

It started out as a normal workday for me, conversation classes at a
company near the airport. We kind of knew that it could happen anytime but were operating under the belief that it might be one more week as Kirsi's
other births had both been two weeks late. But this was not to be the
case. Unbeknown to me, Kirsi woke to some very strong abdominal pains
that morning and kind of knew immediately that something different was
happening. However, she didn't call me 'till 1.30 pm to share the
news. And though I was on my way back to Helsinki, she still wanted me
to take care of some business in town before rushing home. She did
however call me back and mention that I shouldn't take too long.
I arrived home at about 2.30 and found that K was already experiencing
pretty strong contractions which I started to time. They stayed about
15 minutes apart, lasting a few minutes each, 'till 16.15. Except for
one which occurred after only 5 minutes, the timing seemed to remain
10 minutes between contractions from 16.30 until 19.25. Now, I had
been trying to convince Kirsi that we should go to the hospital for a
couple of hours at that point.being slightly nervous and feeling
useless in trying to help her deal with surges of pain coming with
each contraction. But if the mother is not 'in labour', to the extent
of being pretty advanced, then they are sometimes returned home from
the hospital, which Kirsi did not want to happen. She also has a very
high pain threshold.but I was beside myself.

Around 19.30, she finally relented and consented to our leaving for
the hospital. We got a cab and arrived at around 19.50. Because K
looked relaxed, even though she was in intense pain.the nurse who
directed us to the birthing unit warned us that we would be returned
home unless Kirsi was already in labour.such a nice greeting that did
nothing to make Kirsi relax. But once we entered Naisten Kliniikka and
K was examined, they found that she was already 3cm dilated and we
were in! Shortly after, we were set up in a birthing room, and our
first midwife, aided by a medical student, began monitoring K's
belly.heart rate monitor for the baby and sonogram. She also gave
Kirsi a laughing gas breathing apparatus which helped ease some of the
pain during her continuing contractions.


Chronologically, the events happened as follows:


-20.30 Baby's heart rate 136-142, Kirsi very relaxed.
-20.40 Midwife gives Kirsi an IV drip.her blood pressure is still
incredibly low.
-20.45 contractions about 2 to 3 minutes apart, baby's heart rate 134-138.
-20.50 maybe pieces of birth 'plug' falling out
-21.05 Dr Jurkkinen, anaesthesiologist comes in and administers an
epidural to Kirsi, who thankfully has changed her mind and
decided to have it.
-By 21.12 the procedure is completed and baby's pulse is 132-136.
-21.20 Check her blood pressure, it is good and stable..
-21.50baby's pulse all over the place 130-152
-22.00 Relaxed
-22.15 Janna, our second Midwife arrives and notices that we can see
the baby kicking through the stomach.
-22.25 lots of movement visible and audible.
-22.35 lots of kicks,pulse around 140.
-22.45 discomfort
-23.00 K has cold sweats.temperature dropping 36.3.
-23.05 Janna can touch the head, notices that she can lift the head
like a ball(her words).
-23.15 Janna decides to break the membrane releasing the water so
that the baby's head can drop a little lower into the birth canal.
Also attach a heart rate monitor to the baby's head through K's
vagina.
-23.20 Kirsi feels incredible pressure but must resist urge to push We
are in'no push' period..
-23.30 baby's pulse 130, K's blood pressure 75-35.
-23.50 Second epidural should be soon as the effects last around 3 hours.
-Midnight.February 19 th Yaaayyyy! for some reason we both liked this date.
-0.10 It starts.trying to move baby down the canal.but my notes
become scribbles as I fall asleep!
-0.15-1.00 Still sleeping.
-1.15 Kirsi is fully dilated and has decided to move to a sitting
position on a stool so she can deliver upright. We attempt to move her
and sit her on the stool with me supporting her from behind. She feels
incredibly dizzy and nauseous so we decide to move back to the bed.
-1.30 Back in bed, start the pushing steps. Tough part though K is
amazingly strong.her whole pelvic area is purple/blue as she
stretches to allow the baby to exit. Medical student looks pretty
pale.
-1.45 Head comes out nose first(facing forward). seems to have cord
around his neck but loosely.
-1.48 He's out! A healthy boy. Not crying much.seems to have swallowed
some fluid during the birth so some crying and coughing. Janna cleans
and wipes him, we weigh him 3.746, and measure 51cm long.
-The after birth: didn't know that this was worse than the actual
birth: the mother has to actually expulse the placenta which has to be
detached from the wall of the womb.so the Midwife actually presses
hard on her stomach to try and help this process along.OUCH!
-2.15 Very pink and bloody, the placenta is expulsed.
-2.20 First feeding, seems to know what to do.
-3.00 Still trying to feed but no milk. He's not discouraged.
-4.00 A feast of cucumber ham and cheese sandwiches for Mom and Dad
as Mitja seems to rest, tired from his long journey.
-4.30 or so, we made our way upstairs to the 6th floor where we were
lucky enough to have a family room waiting. Amazing thing is that
there are Midwives on duty overnight to help new parents. I think that
even though I was excited and happy, I had no problem falling asleep
feeling kind of exhausted. I think Kirsi was on such a natural high
that she could not.and probably stayed awake contemplating her newborn
baby boy. He is our miracle, the one who made it after many
unsuccessful attempts, the one who makes us whole. Feel very blessed
and thankful. Peaceful.

 
pyrstötähti
Luin Mitjan synnytyskertomuksen ja erityisesti miehesi kertomus oli hämmästyttävä. Ihanaa että vihdoinkin pitkän ja vaivalloisen työn tulos sai näin onnellisen päätöksen. Nauttikaa joka hetkestä vaikka voihan olla että Mitja voi saada vielä sisaruksenkin, kaikki on mahdollista.
 
mix
Kovasti olen etsinyt tietoa netistä ja lukenut lääkeselostetta mutta täysin ihan ymmärtämättä - yllättävän vaikeaa - ja muistan täällä teidän asiasta aiemmin keskustelleen - siksipä rohkenin rekisteröityä.

Sain gynegologiltani Lugesteronia turvotukseen kierron 17 - 26 päivinä syötäväksi , 2 kapselia iltaisin. Ei siis vauvahaaveisiin tueksi sinänsä. Kävimme läpi myös vauvahaaveet ja niihin Gyne sanoin että jos plussaa tulee, pitää kuuri lopettaa. Ihmettelyni onki siis, että samaa lääkettähän käytetään vauvahaaveita edistämään. Jatketaanko lääkkeiden syöntiä siis 26 kiertopäivän jälkeenkin? Ja kuinka monta tablettia? Siis kierron tietyssä vaiheessa vaiko koko ajan kunnes kuukautiset alkavat? Vaiko senkin jälkeen? Ja syöden vaiko emättimen kautta?

Kiitos avusta! Vaikea saada kunnon kuvaa.

mix

 
Kaiketi riippuu vähän mihin se luge määrätään, minulle määrättiin vasta kun olin jo raskaana, ja ensin laitoin alapään kautta mutta koska minulla oli verenvuotoa otin sitten loput luget suun kautta kun niitä ei saa laittaa alapään kautta jos vuotaa. minä söin niitä sitten ihan viikon 12 alkuun asti =) gynehän sen päättää jos tarvitaan vaivoista riippuu :wave:
 
Täällä ollaan taas! Jotenkin on ollut ajatukset ihan muualla, odotellessa lapsivesipunktion tuloksia. En ole oikein jaksanut keskittyä mihinkään. Olen käynyt lukemassa palstaa kyllä aina silloin tällöin, mutta ei ole oikein keskittyminen ollut ihan kohdallaan, joten olen jättänyt sitten kirjoittamatta. Yhtenä päivänä kirjoitin ja se teksti hävisi samantien, enkä sitten viitsinyt uudelleen aloittaa. Nyt kuitenkin tänään sain aamulla sitten vihdoin "kauan"odotetut tulokset. Siinä meni 3 viikkoa ja yksi päivä. Kromosomi poikkeavuuksia ei löytynyt. Eli siis terve lapsi niiltä osin. Ja tietysti halusimme tietää, kumpi on tulosa, koska meillä on yhteensä 4 tyttöä ja 2 poikaa. Ja nyt on poika tulossa. Kätilö soitti vastauksen ja siinä sitten pääsi helpotuksen itku samantien. Vaikka kuinka olin ajatellut, etten jännitä, vaan odotan tulokset ihan rauhassa ja katson mitä tuleman pitää, niin kyllä se vaan oli kokoajan alitajunnassa mielessä. =) Soitin sitten miehelleni, niin hän sanoi heti, että hänhän sanoi, että se on poika. Muistutin, että oli olemassa toinenkin vaihtoehto. Tärkeintä kuitenkin on että kaikki on kunnossa. Mies sanoi, että hän menee jonain päivänä ostamaan Stockmannilta Tappara potkupuvun, jota oli katsellut siellä käydessään! :LOL: Hassu se taitaa olla!
Kenzielle ja Shanelle onnea pienen pojan syntymän johdosta. Kaikille odottajille hyviä hetkiä odotuksen parissa. Sekä kaikille, jotka yrittävät vauvaa, onnea yritykseen. Erityisesti rouva Pikku Myylle onnea vauvanteko puuhiin. Ja paljon kiitoksia, että jaksat vastoinkäymisistä huolimatta kysellä kuulumisia ja jaksat olla kiinnostunut kaikista täällä kävijöistä. Olet ihmeellinen nainen. :hug: Sinun positiivisuutesi auttaa jaksamaan eteenpäin vaikeinakin päivinä. Nyt voin alkaa nauttimaan tulevasta pojasta täysillä, kun tiedän kaiken olevan kunnossa. Tänään on ollut pieniä supistuksia aika lailla. Toivottavasti menisi ohi, ettei tarvitsisi jäädä sairaslomalle. Mutta, jos tilanne sitä vaatii, en ala kyllä riskeeraamaan mitään, kun muuten on kaikki hyvin. Kohta on muutto uuteen kotiin edessä ja pitäisi olla kunnossa tekemään muuttoa. Onneksi on enää huominen töitä ja sitten viikonloppu. Aurinkoista kevättä kaikille! Taisi tulla vähän asiasta toiseen pomppivaa tekstiä, mutta täytyy lähteä uudelle asunnolle katsomaan, mitä voisin tehdä. Kirjoitellaan taas! Rakkain terveisin Ullukka :heart:
 
:flower:
Näitä tuloksia olen odotellut! Voi, että Ullukka paljon Onnea, Onnea sinulle,Hyvistä tuloksistasi ja onnea terveen pojan kromosomeista! :hug: :flower: :flower:
Ihana tuo, että mies on Tapparan potkupukua katsonut pojlle vaivihkaa! :D

Tässä joku kuva mitä löysin, jossa vähän sinistä tulevalle pojallenne! =)



Ja taas tuo uskoa itsellekkin, että toivottavasti tulevalla raskauskerralla kaikki menisi itselläkin hyvin!
:saint: :heart: , Toive siitä olisi kova! :heart:

ihanaa iltaa kaikille pinolaisille! :flower:

Rva Pikkumyy :heart: :wave:
 
:flower:
Jälkitarkastuksessa käyty! :heart:
Olen ovuloinut viikon sisällä 2 munasolua irronnut vasemmalta puolen! :heart: Menkkani alkavat viikon-2viikon sisällä gyne tiesi sen kohdun katsottuaan ultralla, kohdussa jo imakalvokin alkanut kasvamaan. Eli olen nopeasti parantunut keskenmenostani! Gynekin yllättyi!

Hän toivotti heti paljon onnea uuteen raskauteen ja sanoi, että olen kyllä hyvin hedelmällinen, ihana asia!

Nyt vaan toivon, että menkat alkaa ja sitten toivon parasta, että vaavi ilmoittaisi tulosta raskaustestissä! :heart: :saint: Paljon pyydetty, mutta tosi onnellinen olen! :D

Mukavaa pvn jatkoa kaikille! :flower:

Rva Pikkumyy :heart: :wave:
 
pyrstötähti
B) elämä siis hymyilee leveästi. Ne olivat hyviä kuulumisia,eihän sitä tiedä josko ne munasolut siellä vielä lymyävät joten tositoimiin vielä tälle päivälle ;) Iloista viikonloppua ja hiihtolomalaisille aurinkoisia laturetkiä!
 
pyrstötähti
:flower: nauti keväästä ja rentoudu, kaikki on nyt hienosti. Minä itse en ole varma uskallanko yrittää liittyä joukkoon,purkuleikkaus tehtäisiin mutta muutama viikko tässä on aikaa miettiä enkä ole enää varma mille tässä alkaisi. En taida olla tarpeeksi rohkea kuten tämän palstan sitkeät sissit. Mutta ilolla seuraan ja eräänä päivänä tiedän varmasti mitä tehdä. Ennen sitä en tee mitään.
 
pyrstötähti
Siis lauantain jälkeen ei hänestä ole kuulunut mitään joten olen vähän odotellut vaikka aika varmasti hän on onnellinen uunituore äiti joka ei taida ehtiä tänne pinoon!Jos joku kuulee jotakin muuta kautta niin laittakaapa viestiä :D
 
Ihanat uutiset rva Myyllä! :flower:

Onnittelut nopeasta toipumisesta ja tsemppiä vällyjen väliin ;)

Tämä vanhus kuumeilee Luovutettu munasoluhoito -pinossa, omaa kääröä kun ei ole koskaan ollut, enkä oikein itseäni äidiksi miellä. Käyn kuitenkin teidän kuulumisia aina vilkuilemassa. Ihanan kannustavaa, kun lapsia meille kypsän ikäisille naisillekin vielä suodaan. Toivottavasti Rosaehilta pian saadaan hyvät uutiset Kenzien tapaan.

Pääsiäisenä lähdemme lahjasolua hakemaan - arvatte että jännittää vietävästi.

Mukavaa viikonloppua teille kaikille :wave:
Hilde
 
No hei vaan kaikille täällä oleville =) Aikaa on kulunu viime käynnistä että olis ihan kirjoittamaan asti päässy kun joka lähtöön on tapahtumia pukannu :p Olen kyllä teidän juttuja käyny lukemassa ja mukavia ovatten olleet :wave: Itsellä yhtä vuoristorataa hyvine ja huonoine asioineen vuorotellen :ashamed: Ensinnäkin viime sunnuntaina isäni oikein teräsvaari joutui sairaalaan joka ollut sairaalassa viimeksi sodassa kun haavoittui.Ja tänään sitten selvisi että keuhkoissa,munuaisissa/altaassa syöpä eikä isä kestä hoitoja eikä ainakaan leikkauksia :ashamed: Morfiinihoito aloitettu ja viimeinen toive toteutetaan eli hän haluaa kotiin viimeisiksi hetkiksi!!Sitten poikani kohta 18v. ajoi viime huhtikuussa moottoripyöräkolarin ja polvi tosi pahaksi meni ja nyt jo ollu hyvä että kiekkoakin on pystyny pelaamaan niin eikös viime viikon keskiviikkona samaisen polven lumpio meni pois paikoiltaan ja samalla ristisiteet repesi ja ens viikolla lääkäriin jälleen keskustelemaan leikkauspäivästä,pöh sentään :/ Mutta mutta jos huonoa niin vastapainona hyvää!!Eilen kun olin lähdössä töihin niin ihmettelin että mitäs mun auton tuulilasiin joka oli lumen peitossa oli kirjoitettu siis lumeen oli jääskrapalla kirjoitettu?Siinä luki että tuutko mun vaimoksi?T.Lari :heart: Siinä sitten koko naama putos ja olin niin äimän käkenä että mitä?Olihan se aivan mahtava tunne vaikkakin olen tienny että naimisiin joskus mennään mutta tuo millä hän sen ilmaisi oli niin ylläri,hi hi :hug: Sitten tänään tuli soitto äitiyspolilta,huh!!Kun näin sen numeron näytöllä niin tuli sitten niin elokuu mieleen huonojen uutisten vuoksi :'( Mutta.....Kätilö heti sanoi että terve lapsi tulossa eikä kromosomipoikkeavuutta löydetty,että meinas sydän pakahtua ja sitten vielä se että kahden pojan jälkeen TYTTÖ tulossa =) Kävin tosiaan viime viikon keskiviikkona siellä istukkabiopsiassa ja nyt jo tuli tulokset joita en osannu näin nopeasti edes odottaa, mutta hyvä näin!!!Kyllä on niin uskomaton olo että ei oikein tajuakkaan :heart: Piti käydä ostamassa pinet vaaleanpunaiset sukat kokoa 17-18 =) Niissä on PikkuMyyn kuva,he kuinkas sattuikaan!!!Mun hyvä ystävä nimittäin sanoi alkuraskauden pahoinvoinnistani että sieltä tulee oikein PikkuMyy kun noin kiusaa ;) Nyt sitten ei muuta kuin nautitaan kaikesta mitä meille suodaan ja hyvää viikonloppua joka iikalle :wave: T.Helistin+PikkuMyy tasan 14rvk
 

Yhteistyössä