Taaperon vierastamisesta??

[vey]

Meillä vähän yli puoltoista vuotias lapsi (on ainoa lapsi), joka on koko ikänsä enemmän ja vähemmän vierastanut. Lapsi on kotihoidossa ja olenkin saanut kuulla, että olisi hyvä viedä lapsi hoitoon, jotta tottuisi muihinkin ihmisiin.
Aika paljon ollaan kahdestaan, toki päivisin hiekkalaatikolla tavataan muita lapsia ja äitejä.

Mulla on nyt kauhea huoli ja ahdistus tuosta lapsen vierastamisesta ja jotenkin meinaa paniikki iskeä, että lapsi pitäisi saada hoitoon ja äkkiä. Minulla vain ei ole työpaikkaa jonne palata, joten en näe järkeä viedä lasta hoitoon, kun itse olen kotona.

Onko muilla kokemusta tämänikäisen vierastamisesta ja miten onko lapsi päässyt siitä yli?
Onko vierastaminen enemmänkin luonnekysymys vai onko todellakin niin, että lapsi ei vain ole tottunut niin paljon vieraisiin ihmisiin?

Huolettaa oikeasti lapsen tulevaisuus ja hänen sosiaalisuutensa =(((.

 

[ujous ei ole sairaus]

Vierastaminen on nimenomaan luonne/temperamenttikysymys.
Viemällä ujon lapsen yhtäkkiä kokopäiväiseen hoitoon saat todennäköisesti aikaan enemmän pahaa kuin hyvää.
Suosittelen lukemaan Liisa Kelttikangas-Järvisen kirjan; Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys.

 

[Aq]

Meidän lapset on/on olleet enemmän tai vähemmän ujoja. Esikoinen ujosteli aika paljon n. 3v asti, sen jälkeen rohkaistui eikä ujoudesta enää yleensä ole tietoakaan (nyt 4v4kk).

Kuopus on pienen ikänsä (pian 2v) vierastanut tosi paljon. Jatkuu siis edelleen. Saa nähdä muuttuuko mihinkään kun ujostelee paljon enemmän kuin siskonsa koskaan.

Me ollaan kans kotona paljon. Lapsia on taloudessa nyt kolme joten seuraa on. Hiekkiksella ei pahemmin yleensä lapsia ole mutta kyläillään välillä ja käydään muissa kaupunginosissa kiertelemässä kivoja leikkipaikkoja. Nuorimmainen on vieraiden seurassa todella ujo ja haluaa vaan olla sylissä eikä mene muiden lasten kanssa touhuumaan ollenkaan. Yleensä siinä vaiheessa alkaa rentoutua kun lähdetään pois..

Eipä tähän auta kuin aika. Ei parivuotias kuitenkaan vielä niin paljoa virikkeitä tarvitse. Lisäksi olen itsekin aika ujo ja hiljainen =) Ei ujoudesta mielestäni ole haittaa, ehtii sitä myöhemminkin sosialisoitumaan enemmmän (meniköhän oikein ). Esim meidän esikoinen käy nykyään kerhossa pari kertaa viikossa ja on ekaa kertaa alkanut saamaan kavereita. Alkuun ujostutti ja oli äitiä ikävä mutta vikat pari kuukautta meni jo oikein hyvin. Kevätkausi siis takana ja syksyllä jatkuu. Lapset on olleet kotihoidossa aina.

 

[Pikkuhiljaa]

Samaa mieltä edellisten kanssa, luonnekysymys ja helpottaa jossakin määrin iän myötä. Mutta kannattaa tosiaan käydä päivittäin ulkona leikkipuistossa ja ehkä myös lapsen kanssa perhekerhossa, muskarissa tms. jos ette vielä käy. Näkisi siellä aina samat lapset ja voisi tutustua vähitellen. Kokopäivähoito olisi liian järeä "ase" tässä tilanteessa.

 

[aura74]

Olen samoilla linjoilla edellisten kanssa. Ensinnäkin kyseessä on luonnekysymys. Toiseksi merkki normaalista kehityksestä ja turvallisesta suhteesta ensisijaiseen hoitajaan ja omaan perheeseen että vierastaa. Olen kuullut että heitteillä olevat lapset, joita usein huostaanotetaan, eivät vierasta vaan syli kuin syli kelpaa.
Mutta ainahan äitiä syyllistetään, oli lapsi sitten vierastava, huonosti syövä, villi, rajuotteinen tms. Älkää ottako itseenne, sivusta seuraavat tuntuvat aina tietävän paremmin kuin lapsen oma äiti..

 

[Lumea]

Meillä alkoi vierastaminen uudelleen just tuossa 1,5 v synttäreiden jälkeen. Eka vierastuskausi oli 4kk-9kk iässä. Kyllä muakin tympäisee jotenki mennä mihinkään sukuloimaan, ku tyttö aina pitkän aikaa roikkuu mussa kiinni ja huutaa, mutta toisaalta onhan se hyvä, että ei liian tuttavallinen oo vieraille ja normaalia kehitystähän se vaan on. Muuten on reipas tyttö ja kiinnostunut ihmisistä ja kaikesta, mutta liian lähelle ei saa tulla kukaan. Kaumpaa jos juttelee vaan, niin ei vierasta kyllä.

Joo, ja kotona mäkin hoidan tyttöä. Puistossakaan ei koskaan oo juuri ketään samaan aikaan, ku meillä on iltavirkku tyttö, joka aamulla nukkuu tosi myöhään, joten lähetään ulos sillon, ku muut jo on menos päikyille vissiin...

 

[MaMa13.]

Lue tuo yllä mainittu Keltikangas-Järvisen loisto-opus! Lapsessasi ei ole mitään "vikaa", hän on tosiaankin varmaan temperamentiltaan ujo ja vaatii sen temperamentin mukaista toiintaa vanhemmiltaan. Päivähoitoon vieminen ei todellakaan ole mikään ratkaisu - ainakaan oikea, ei poista ujoutta.

 

[luottamus]

Olen itsekin ollut kovin ujo ja vierastanut.. Olin kotona äidin kanssa 3-vuotiaaksi, sitten menin perhepäivähoitoon ja sittenkin vielä olin ujo ja vierastin.. Nyt 24. vuotiaana tunnen olevani sosiaalinen ja viihdyn asiakaspalvelutyössäni ja tykkään yleisestikin olla sosiaalinen. Uskoisin, että sitä kasvaa pikkuhiljaa omaksi persoonaksi. En usko että lapsestasi tulee epäsosiaalinen, vaikka et häntä päivähoitoon veisikään =)

 

[kiipe]

Meillä kans (kotihoidossa oleva) tyttö ujosteli/vierasti kovasti noin kaks vuotiaaks asti, sitten on alkanut "reipastua" kovasti. Olen itsekkin ujo enkä toivokaan lapsestani kovin yltiörohkeaa. Sosiaalista muuten kylläkin.

 

[vey/alkuperäinen]

Kiitos todella paljon kaikille rohkaisevista vastauksista!

Tosiaan tuntuu, että kaikkien muiden lapset ovat aina niin avoimia ja iloisia, kun sitten tämä meidän mörrimöykky kiehnää äitinsä kupeessa ja ehkä itkeekin kun ympärillä on vieraita ihmisiä. Se on välillä rankkaa ja todellakin kyläilyt ovat välillä tosi tuskaisia, kun lapsi kiukkuaa ja vierastaa. Monesti hän kyllä sit jossain vaiheessa pääsee pahimmasta vierastamisestaan ohi ja kun kotiin ollaan kylästä lähdössä, lapsi jo leikkii ja on oma itsensä.

Mut kyllä ihmisten ohimenevät kommentit meidän lapsesta jäävät aina vähän mieltä kaivelemaan ja lisäävät huolta lapsesta. Teidän vastaukset olivat kovin kannustavia, joten yritän tsempata itseäni. Loppujen lopuksi minulla on ihana lapsi, enkä häntä toisenlaiseen vaihtaisi =))))).

 

[ehkä apua]

Meillä vähän yli puoltoista vuotias lapsi (on ainoa lapsi), joka on koko ikänsä enemmän ja vähemmän vierastanut. Lapsi on kotihoidossa ja olenkin saanut kuulla, että olisi hyvä viedä lapsi hoitoon, jotta tottuisi muihinkin ihmisiin.
Aika paljon ollaan kahdestaan, toki päivisin hiekkalaatikolla tavataan muita lapsia ja äitejä.

Mulla on nyt kauhea huoli ja ahdistus tuosta lapsen vierastamisesta ja jotenkin meinaa paniikki iskeä, että lapsi pitäisi saada hoitoon ja äkkiä. Minulla vain ei ole työpaikkaa jonne palata, joten en näe järkeä viedä lasta hoitoon, kun itse olen kotona.

Onko muilla kokemusta tämänikäisen vierastamisesta ja miten onko lapsi päässyt siitä yli?
Onko vierastaminen enemmänkin luonnekysymys vai onko todellakin niin, että lapsi ei vain ole tottunut niin paljon vieraisiin ihmisiin?

Huolettaa oikeasti lapsen tulevaisuus ja hänen sosiaalisuutensa =(((.

Ei syytä huoleen. Tutkimukset, varsin laajat ja uskottavat sellaiset, osoittavat päinvastoin että lapset jotka saaneet olla kotihoidossa kolme vuotiaaksi saakka ovat sosiaalisempia ja kommunikaatiotaidot ovat heillä paremmat. Jopa niin että alle kaksivuotiaat jotka olleet ryhmähoidossa osoittavat useammain häiriöitä juuri sosiaalisessa kehityksessä myöhemmin. Ei siis ole laisinkaan niin että mitä varhaisempi päiväkoti sitä parempi sosiaalinen kehitys, pikemmin päinvastoin. Taaperoikäinen lapsi on usein kiinnostunut kaikesta ympärillään mutta vain niin kauan kun varma siitä että äiti on saatavilla. Ole sinä siis vaan rauhassa kotona taaperosi kanssa näin tuet parhaiten hänen varhaista sosiaalista kehitystä.

 

[Lux]

Luin juuri laajasta ruotsalais-tutkimuksesta, jonka mukaan lapset pärjäävät sitä paremmin myöhemmin elämässään mitä aiemmin heidät on viety kodin ulkopuolelle hoitoon. Tämän tutkimuksen mukaan kouluikään asti kotona hoidetut pärjäävät kaikkein heikoimmin. Tutkimusaika oli muistaakseni 20 vuotta.

Löytyyhän näitä puolesta ja vastaan. Parasta tehdä ratkaisut siltä pohjalta mikä on parasta omalle perheelle. Jos on itse kotona työttömänä, niin miksi viedä lapsi väenväkisin päiväkotiin. Varsinkin kun lapsi itse viihtyy kotona. Ei päiväkoti muuta ihmisen temperamenttia.

 

[ehkä apua]

Luin juuri laajasta ruotsalais-tutkimuksesta, jonka mukaan lapset pärjäävät sitä paremmin myöhemmin elämässään mitä aiemmin heidät on viety kodin ulkopuolelle hoitoon. Tämän tutkimuksen mukaan kouluikään asti kotona hoidetut pärjäävät kaikkein heikoimmin. Tutkimusaika oli muistaakseni 20 vuotta.

Löytyyhän näitä puolesta ja vastaan. Parasta tehdä ratkaisut siltä pohjalta mikä on parasta omalle perheelle. Jos on itse kotona työttömänä, niin miksi viedä lapsi väenväkisin päiväkotiin. Varsinkin kun lapsi itse viihtyy kotona. Ei päiväkoti muuta ihmisen temperamenttia.[/QUOT

Jaa kyseinen ruotsalaistutkimus lienee ainoa laatuaan.Samaisen tutkimuksen kohdalla on paljon epäselvyyksiä mittareiden ja aineiston suhteen. Huomattavasti luotettavammat ovat uudemmat kansainväliset tutkimukset joista yhteenveto ja linkit löydettävissä Unicefin Innocenti Research Centerin sivuilta. Ole hyvä ja mene ihmeessä tutustumaan että saat laajemman ymmärryksen tilanteesta.Huvittavaa on että tätä ruotsalaistutkimusta jatkuvasti vedetään suomen mediassa esille kun taas Unicefin viimeisimmässä raportissa juuri erityisesti kehotetaan OECD maita kiinnittämään huomiota ryhmähoidon riskeihin alle kolmevuotiaiden kohdalla. Mutta eipä tätä vaan uutisoida!

'

 

[Lux]

"Huomattavasti luotettavammat ovat uudemmat kansainväliset tutkimukset joista yhteenveto ja linkit löydettävissä Unicefin Innocenti Research Centerin sivuilta. Ole hyvä ja mene ihmeessä tutustumaan että saat laajemman ymmärryksen tilanteesta."

Kiitos mielelläni, mutta en löydä kyseistä raporttia. Antaisitko tarkemmat speksit missä se on siellä?

Mikä siinä ruotsalais-tutkimuksessa sitten oli pielessä? Vähän tarkempia esimerkkejä.