Vierastaminen

Kertokaahan kokeneemmat ensikertalaisäidille, kuinka lapsen vierastamistapoihin tulisi oikein suhtautua. Meillä siis reilu 4kk ikäinen tyttö, joka on alkanut saada neuvolassa tm. vieraassa paikassa melkoisia paniikkikohtauksia. Huudetaan kuin pieni hyeena, kyyneleet valuvat solkenaan, eikä auta äidin ei isän syli, ei mikään.. Itku alkaa yleensä ensimmäisen vieraan naaman ilmaantuessa, tai jo silloin kun lapsi nostetaan kaukalosta syliin ja alkaa katselemaan tarkemmin ympärilleen vieraassa paikassa. Huuto loppuu yleensä vasta, kun lähdetään ko. paikasta pois. :| Itku on ihan lohdutonta, ja sairaalakäynnilla kun pieneltä piti verikoe ottaa, huuto oli sen verran kamalaa, että ääni loppui ja samalla happikin.. Kauhea seurata vaan vierestä, kun edes äidin syli ei pientä rauhoita.

Mutta siis se varsinainen kysymys. Nyt kun tämä vierastaminen on alkanut, on kyseessä ilmeisesti jonkinlainen kausi. Olisiko siis syytä vaan viedä tyttöä enemmän ihmisten ilmoille, eli totuttaa vaan uusiin ympyröihin itkusta huolimatta, vai odotella että kausi menisi ohi ja pysytellä mieluummin tutuissa ympyröissä? Eli haluaisin kovasti käydä kavereita moikkaamassa tytön kanssa, mutta tulisiko säästää pientä stressiltä ja jäädä kotiin? ..vai pääseekö pieni vierastamisesta edes yli jos kotona neljän seinän sisällä pysytään...? Öh, hassuja kysymyksiä varmaankin, mutta kun ei kokematon tiedä niin ei tiedä. Neuvoja ja mielipiteitä kuuntelisin mielelläni

 

Mulla ei varsinaista kokemusta, sillä poika (10kk) ei vierasta, mutta juuri noihin aikoihin tuli kohtauksia vierailla ja olin ihan paniikissa, et mikä nyt. Kysyin asiaa neuvolassa ja sain vastauksen: Pienillä on hyvä muisti ja tietyt tilanteet jotka on kokenut "pelottaviksi" toistuu joka kerta... :/

En suosittelisi väkisin viemään jos kerran paljon vierastaa, meillä on käyty kylässä normaalisti ja lapsen ehtoisesti, eli on saanut rauhassa tutustua uuteen ympäristöön ennen kuin on ketään oottanut syliin ym...
Kai sekin on vaihe, sillä meillä ei ole vierastettu muuta kuin silloin 4kk iässä... Mutta jos joillan muilla on kokemusta vierastamisesta niin jakakaa ihmeessä. :wave:

 

Meillä poika vierastaa jonkin verran, mutta rauhoittuu kyllä minun syliin. Luonteeltaan hän on vain sellainen, että tarvitsee oman aikansa tutustuakseen, joten aina kun menemme vierailemaan, pidän itse ensin poikaa sylissä ja leikin hänen kanssaan lattialla ym ja poika saa rauhassa katsella missä olemme ja ketä siellä on.

Kunhan poika on tottunut olemaan ko. paikassa niin voi joku muukin ottaa hänet syliin. Jos tulee itku niin otan hetkeksi omaan syliin tai menen vain vierelle silittelemään ja rauhoittelemaan. Meidän vauva tottuu uusiin ihmisiin kuitenkin tosi pian.

Mutta teille ehdottaisin, että vieraat kävisivät teillä ja teidän vaavi saisi rauhassa tutustua vieraisiin kuitenkin tutussa ympäristössä? Kertomasi perusteella teidän vauva reagoi ennemminkin uusiin paikkoihin kuin uusiin ihmisiin kerta alkaa itkemään jo huomatessaan ettei olekaan kotona.

Jos teillä vierailisi uusia ihmisiä ym niin vauva tottuisi kuitenkin vieraisiin ja ehkä sitä myöten ei "pelkäisi" myöskään mennä uusiin paikkoihin. En kyllä tiedä, mutta tämä tuli mieleeni.

Toivottavasti teillä tilanne rauhoittuu, koska ei ole kiva olla vain kotona eikä myöskään lähteä mihinkään, kun tietää että vauvalle tulee hätä ja itku tulee. Uskon tämän silti olevan vain vaihe.... Tsemppiä! :hug:

 

En osaa kyllä neuvoa, mutta kertoisin vaan että meillä vähän samanlaista, ei ehkä yhkä voimakasta vierastamista mutta lähes. Tyttö reilu 5 kk. Neuvolantätiä vierastaa kovasti ja neuvolareissut menevätkin itkun merkeissä. Vierastaminen alkoi ehkä tossa 4 kk iässä, mutta silloin se ei ollut näin voimakasta kuin nyt. Silloin itki vain jos joku otti syliin ja piti sillä tavalla kasvotusten lähellä tyttöä. Nyt saattaa alkaa itkeä ilman että vieras ottaa syliinkään. Mutta useimmin silloin kaikki ok kun on minun tai isin sylissä ja saa sieltä rauhassa katsella.

Neuvolantäti meille ainakin sanoi että on varsin normaalia tämä vierastus, että toiset vierastavat enemmän ja toiset vähemmän ja toiset ei välttämättä ollenkaan.

Tsemppiä teille! =)


Niin juu ja sellainen vielä, että meillä ainakin väsymys vaikuttaa siihen vierastaako enempi vai ei. Jos on varsin pirteällä päällä voi olla ettei vierasta lainkaan, mutta jos on kovin väsynyt tai juuri unilta heränneenä tokkurassa niin saattaa itku tulla helpommin. Myöskään kaikkia ihmisiä tyttö ei vierasta.

 

Meillä esikoinen aikoinaan vierasti myös ihan kauheasti. Ja varsinkin jos vieras ihminen tuli äkiä lähelle tai otti syliin. Oma anoppini oikein suuttui ja syytti minua, ettei ole normaalia kun lapsi vierastaa häntä vaikka kävi meillä useasti. Ja olisi pitänyt laittaa enemmän häntä hoitoon muille. Syy oli siis hänen mielestään minussa. Meillä tilanne rauhoittui ajan kanssa, meni hetkeksi pois ja tuli vähän ennen vuoden ikää uudelleen. Mutta vierastaminen kertoo vain, että lapsi on turvallisesti kiintynyt omiin vanhempiinsa.. Eihän kukaan aikuinenkaan halua, että vieras tulee heti lähelle tai halaamaan, saatikaan joku täysin tuntematon! En itse ainakaan. Enkä pidä muutenkaan siitä, että vieraat ihmiset koskevat lapsiini! Meillä esikoinen on edelleen varovainen outojen ihmisten seurassa, eikä halua vieraita heti lähelle tai halaamaan. Meidän pikku kakkonen on vielä niin pieni ettei vierasta, mutta sitä odotellaan tässä tulevaksi..

Meillä tehtiin pahimpien vierastuskausien aikana niin, että ei annettu kenenkään tulla äkkiä lähelle vaan poika sai rauhassa tutkailla uutta paikkaa ja ihmisiä äidin sylissä. (isästä ei ollut meillä apua, kun isääkin vierastettiin työpäivien jälkeen ihan hirmuisesti.. ) Ja meillä kävi tuttuja ensin kotona rauhassa tutustumassa poikaan, useamman kerran ja vasta sitten mentiin kyläilemään heille tai nähtiin jossain kaupungilla. Ja siltikään tämä "tuttu" ei saanut heti tulla lähelle vaan vasta sitten kun olo oli pienellä turvallinen ja itse osoitti kiinnostusta vierasta kohtaan.

Ja yritettiin vierailla varsinkin niiden tuttujen luona, jotka selvästi olivat pojan mielestä vähemmän pelottavia, esim siskoani hän ei vierastanut koskaan. Joten oli aika paljon ihmisestä kiinni oliko hän pelottava vai ei.
Ei oikein paljon muuta neuvoa voi antaa kuin, että koita jaksaa, jossain vaiheessa helpottaa -ainakin hetkeksi! Tsemppiä!

 

Meillä ollut ihan samanlaista kun ap:llä. Vierastaminen alkoi kolmen kuukauden iässä ja nyt 6kk:n neuvolassa ensimmäistä kertaa ei huudettu kuin hyeena

Meillä on auttanut se, että ennakoi noita kohtauksia. Eli kun olen kaupassa ja joku tuttu kävelee vastaan pyydän ensimmäiseksi ettei huomaisi pientä ollenkaan. Sillä jos häntä katsoo silmiin ja alkaa juttelemaan on huutokonsertti valmis. Samoin kun mennään kylään, niin pidän poikaa vain sylissä ja kukaan muu kuin äiti ei juttele pienelle. Sitten vasta kun poika alkaa itse höpöttelemään niin sitten vieraatkin voi jutella hälle. Mutta vain rauhallisesti, liian äänekkäät ihmiset saavat pojan edelleen ihan hätääntyneeseen tilaan (huutaa naama punaisena, ei saa henkeä kunnolla ja tärisee). Meillä on ilmeisesti vain herkkä poika, en ole pitänyt vain neljän seinän sisällä ja joka paikkaan olen ottanut mukaan, mutta pienen ehdoilla =)

Eiköhän se vierastaminen jossain vaiheessa helpota =)