Kyllä 1-tyypin diabeetikkokin saa terveydellistä etua nopeiden hiilareiden, kuten perunan, viljojen ja maitotuotteiden määrän vähentämisestä. Toki hoitotasapainon saavuttaminen saattaa olla vaikeampaa, kun oma insuliinin tuotto on vähäinen tai sitä ei ole lainkaan, ja suuren hiilareitten osuuden vuoksi on tottunut pistämään isoja annosmääriä insuliinia.
Eräs ystäväni, joka on 1-diabeetikko on saavuttanut erinomaisen sokeritasapainon vähentämällä hiilihydraattien määrän n. 80-100 g/pv. Hän on kohdistanut hiilarirajoituksensa neo-paleotyyliin ensisijaisesti viljoihin ja maitoon. Tarvittavan insuliinin määrä on hänellä vähentynyt kolmannekseen siitä mitä se oli suositusruokavaliolla, eikä hypoja juurikaan tule, ellei hän tee radikaaleja poikkeamia perusruokavaliostaan.
Esimerkiksi Lt. Tri Richard Bernstein on itse 1-tyypin diabeetikko, ja hän suosittelee hiilihydraattien laadun vaihtamista kasvisperäisiin, aidosti hitaisiin hiilihydraatteihin ja määrän vähentämistä vähintään puoleen nykyisestä suosituksesta. Valitettavasti hänen kirjaansa 'Diabetes Solution' ei ole vielä suomennettu. Guuglaamalla pääsee kyllä hänen sivuilleen, jotka siis myös englanniksi.
Toki varalla täytyy aina olla jotain nopeaa sokeria juurikin hypojen korjaamiseen. Eihän hiilareitten vähentämisellä ole tarkoitus tappaa potilasta, vaan parantaa hoitotasapainoa.
Mutta peruna, tai mikään muukaan nopea sokeri (vilja) ei pitkällä aikavälillä runsaasti nautittuna ja ruokavalion ensisijaisena energianlähteenä kyllä millään tavalla ole eduksi 1-diabeetikonkaan sokeritasapainolle, varsinkaan sille pitkälle sokerille. Tämänkaltainen vähähiilarinen kivikautista dieettiä muistuttava diabeetikkojen ruokavaliohoito oli aivan yleinen (ja ennen insuliinin keksimistä ainoa mahdollinen!) ennen nykyisten insuliinien kehittymistä. Huonot hoitotulokset ennen vanhaan taas johtuivat siitä, että ihmiset reagoivat insuliinin eri tavoin, nykyisin on enemmän vaihtoehtoja niissäkin.
Siinä mielessä eri diabetestyypit eivät ole eri tauti, että niissä kaikissa on kyse haiman hiilihydraattiaineenvaihdunnan häiriöstä. Kun se saadaan ensin nykyisillä ravitsemussuosituksilla perusteellisesti sekaisin, alkavat vaikeudet näkyä myös rasva-aineenvaihdunnassa. Sairauden vaikeusastehan tietysti vaihtelee tyypistä riippuen ja tyyppien sisälläkin henkilöstä ja elämäntavoista riippuen.
Kivikauden dieetistä puheen ollen:
Sillä ei viitata entisaikojen ruuanhankintamenetelmiin tai jänisten "perässä juoksemiseen" (koska käytetty pyyntimenetelmä oli ansastaminen, ei juokseminen ja ansat oli järkevämpää kokea ihan kävelyvauhdilla
), vaan siihen ravintoon, mitä ihminen käytti, ennen kuin viljanviljely ja karjanhoitoon perustuva kulttuuri kehittyi. Viljaa on viljelty Lähi-Idässäkin vasta n. 10-15 000 vuotta, Suomessa suuremmassa mittakaavassa vasta keskiajalta lähtien. Siihen asti suomalainen ruokakulttuuri on perustunut pääasiassa pyyntiin ja keräilyyn, eikä pyynnin ja varsinkaan kalan osuus ravinnossa ole senkään jälkeen pieni ollut. Näin ainakin tyttäreni 5-luokan historiankirjassa kerrotaan.
500-700 vuotta suhteellisen lyhyt aika ihmisen miljoonia vuosia kehittyneen evoluution valossa ruuansulatusjärjestelmän uudelleenmuotoutumiseen. Tämä voi olla aika tärkeä syy siihen, että Suomi johtaa OECD-maita 1-tyypin diabeteksen esiintymistilastoissa, ja kohta olemme varmasti kärjessä myös kakkosen osalta. Aika huono kehityssuunta mielestäni.
:snotty: 
Itse syön aikalailla kuten tuo ohje neuvoo ja ei mitään valittamista ole =)