H
"hih"
Vieras
Eikä minullakaan mitään sitä vastaan.
Mutta kun itselläni ei ollut vielä lapsia, eivät lapset olleet koskaan mielessäni.
Paitsi ehkä 5 minuuttia, silloin tällöin, kun kaupungilla entinen lukiokaverini tuli vastaa lastensa ja miehensä kanssa. Tuolloin aina mietin ehkä 5 minuuttia, että voi helkkari, miten kukaan voi jaksaa kulkea kaupungilla rattaiden kanssa. Monet ovet ovat todella vaivalloisia ja raskaita avata. Miten nistä saa rattaat ohi. Ja mietin, että miten kenelläkään voi olla varaa ostella parillekin lapselle kaikki kengät ja vaatteet kaupoista. Miten jää vielä itselle rahaa? Ja mietin, että miten helkkarissa kukaan jaksaa mennä hiekkikselle istumaan lasten kanssa ja jauhaa paskaa. Eikö siinä tule oikeasti ihan hulluksi? Muuten en koskaan ajatellut lapsia tai puhunut heistä. Omassa elämässä ja opintojen loppuun saattamisessa oli ihan tarpeeksi.
Sinänsä siis ihmettelen.
Ehkä lapset olisivat alkaneet kiinnostaa enemmän, jos en olisi tullut vahingossa raskaaksi ennen kuin lapsista oli edes päätetty. Aina mietimme miehen kanssa, että teemme 0, 1, 2 tai maksimissaa 3. Kumpikaan meistä ei ollut mitenkään fanaattinen mihinkään suuntaan. Elämä oli merkityksellistä ja täyttä ilmankin, eikä rahaakaan ollut liikaa.
Mutta kun itselläni ei ollut vielä lapsia, eivät lapset olleet koskaan mielessäni.
Paitsi ehkä 5 minuuttia, silloin tällöin, kun kaupungilla entinen lukiokaverini tuli vastaa lastensa ja miehensä kanssa. Tuolloin aina mietin ehkä 5 minuuttia, että voi helkkari, miten kukaan voi jaksaa kulkea kaupungilla rattaiden kanssa. Monet ovet ovat todella vaivalloisia ja raskaita avata. Miten nistä saa rattaat ohi. Ja mietin, että miten kenelläkään voi olla varaa ostella parillekin lapselle kaikki kengät ja vaatteet kaupoista. Miten jää vielä itselle rahaa? Ja mietin, että miten helkkarissa kukaan jaksaa mennä hiekkikselle istumaan lasten kanssa ja jauhaa paskaa. Eikö siinä tule oikeasti ihan hulluksi? Muuten en koskaan ajatellut lapsia tai puhunut heistä. Omassa elämässä ja opintojen loppuun saattamisessa oli ihan tarpeeksi.
Sinänsä siis ihmettelen.
Ehkä lapset olisivat alkaneet kiinnostaa enemmän, jos en olisi tullut vahingossa raskaaksi ennen kuin lapsista oli edes päätetty. Aina mietimme miehen kanssa, että teemme 0, 1, 2 tai maksimissaa 3. Kumpikaan meistä ei ollut mitenkään fanaattinen mihinkään suuntaan. Elämä oli merkityksellistä ja täyttä ilmankin, eikä rahaakaan ollut liikaa.