Tää on niin tätä

[Kyllästynyt nainen]

Mies on ihan tavallinen suomalainen mies. Ja meidän elämä on niin tavallista suomalaista elämää. Olen itsekin niin tavallinen suomalainen nainen. Ja niiiin kyllästynyt. Itseeni, mieheeni, elämäämme. Olemme keski-ikäisiä, lapset asuvat poissa kotoa. Mitään huumaavaa rakkautta ei ole olemassa, mutta olen kiintynyt mieheeni ja yhteiselämä sujuu. Miehestä en tiedä, hän ei juuri juttele.

Olen yrittänyt vaikka mitä:
- tehnyt illaksi hyvää ruokaa, järjestänyt vähäiset kotityöni niin että ne eivät häiritse meidän keskinäistä illanviettoamme, varannut viini ja konjakkia, alustanut keskusteluja,... mies alkaa katsoa elokuvaa tai menee pihatöihin, lämmittää saunan ja sen jälkeen nukkumaan
- olen vuokrannut pornofilmin ja pukeudun seksikkäästi,... telkkarista tulee jokin muu elokuva, ihan just nyt ei pornoelokuva kiinnosta
- varaan pidennetyn viikonlopun Pariisiin, Riikaan, Tallinnaan, Madridiin ja Tampereelle. Matkat ovat ihan kivoja, syödään hyvin ja katsellaan nähtävyyksiä. Mutta kotiin palattuamme on jo kiire luomaan lunta/leikkaamaan ruohoa/siivoamaan autotallia, ja matkan piristävä vaikutus parisuhteeseen on sitten siinä.
- osallistuimme viikonlopun kestävälle parisuhdeleirille. keskusteltiin peräti 2 viikkoa kurssin jälkeen, sitten loksahdimme takaisin tavalliseen elämään.

En osaa kertoa kuinka tylsä minä olen, omia puutteita on niin vaikea havaita. Varmaan just yhtäläinen kuin mies: rutinoitunut keski-ikäinen vaimo.

APUA! Ei elämän tällaista pitänyt olla! Miten te muut saatte kipinän säilymään parisuhteessanne ja elämässä yleensä?

 

[Helena35]

Tuo on normaalia arkielämää. Onnittele itseäsi miehestä, joka nähtävästi on uskollinen, teillä on pitkä yhteinen historia ja yhteinen elämä edelleen arkisine mukavine tapahtumineen. Iloitsisin suuresti jos saisin edes vähäksi aikaa tuollaista elämää tielleni osuneiden pettureiden, narsistien ja sitoutumiskammoisten miesten sijasta. Tsemppiä sisko hyvä!

 

[NO]

Taidat hakea kipinää väärästä paikasta.
Miten mies voisi järjestää pääsi onnelliseksi, kun sitä ei tee matkat eikä sirkustemputkaan.

Et ole vielä hoksannut mitä on onni, miehesi on sen tehnyt, koska hän osaa iloita autotallinsiivouksesta. Sinä olet tyypillinen materialistinen persoona, joka nauttii ulkomaanmatkasta, kun siitä saa kertoa työpaikan kahvipöydässä. Siis kaikenlainen onnellisuus tapahtuu typerästi metri pään ulkopuolella ja rahalla, sitä ei ole onni, niin kuin olet jo huomannutkin, kun mikään ei riitä. Ainoa lohdutuksesi on , että et ole ainoa, yleensä teitä kilpavarustelijoita asuu lähiöt pullollaan, mutta ah niin surkeita.

 

[a.p.]

Kiitos vastauksista.

Taitaa olla niin, että en/emme ole vielä löytänyt tapaa olla yhdessä kahdestaan. Kun lapset olivat kotona (3 lasta), olivat kädet täynnä työtä, eikä meillä kummallakaan ollut aikaa miettiä parisuhteen piristämistä. Kunhan selvittiin päivän töistä ja edes joskus saimme kahdenkeskeistä aikaa. Nyt sitä aikaa olisi, mutta kumpikin olemme tottuneet tekemään jotakin puhdetyötä 'koko ajan', joten järjestetty yhteinen aika ei tunnu luontevalta.

Varmasti tilanne paranee kun totun tähän olotilaan. Taitaa olla niin, että lasten lähteminen on kriisi parisuhteelle kun pitää opetella uusi tapa olla yhdessä. Minä taidan juuri etsiä sitä tapaa meille?

 

[Naisen paras ystävä on nainen]

Eihän sinun onnesi ole miehesi taskussa. Jos sinun elämäsi on sinusta tylsää, niin ihan itse sinun täytyy keksiä siihen se oma juttusi. Mikä se sitten on, kirjoittaminen, maalaaminen, maratonin juoksu, aivan sama, kunhan se on asia josta olet haaveillut, ja johon löydät oikean, intohimoisen otteen.

Miehet on usein parisuhteesta sitä mieltä, että jos se ei ole rikki, niin älä korjaa sitä. Miesparkasi varmaan yrittää parhaansa keskustella kanssasi, mutta usein miehillä vaan ei ole niin paljoa sanottavaa. Heille elämä on konkreettisia asioita, nurmikon leikkaamista ja lumenluontia, eikä analysointia siitä, miltä nyt tuntuu ja miltä pitäisi tuntua.

Jotenkin vaan tuli mieleen, että onko sinulla riittävästi todellisia, hyviä naisystäviä? Mies voi olla paras ystävä, muttei paras naispuolinen ystävä ikinä. Mitäpä, jos luottaisit siihen, että parisuhde menee omalla painollaan, ja lähtisitkin virkistäytymään ystäviesi kanssa ulkomaille ja harrastuksiin? Saisit nauraa ja jutella sielusi kyllyydestä, hullutella ja kokeilla uusia juttuja eikä elämä tuntuisi yhtään tylsältä. Sitten vois käydä niinkin, että parisuhteessakin näyttäis kaikki olevan taas kohdallaan..

 

[a.p]

Kirjoitit miettimisen arvoisia asioita. Olen samaa mieltä, että mieheni ei ole vastuussa onnellisuudestani/onnettomuudestani. Ja minä kyllä harrastan itsekseni: olen jäsenenä eräässä seurassa, jolla on kokous joka viikko. Lisäksi harrastan liikuntaa 2-3 iltaa viikossa.

Luulen että mieheni on esittämääsi mieltä: 'jos parisuhde ei ole rikki, sitä ei tarvitse korjata'. En ole vaan ymmärtänyt sitä. En minä kuitenkaan vaatimalla vaadi häneltä huomiota tms, mutta mielessäni toivon hänen viihtyvän kanssani enemmän ja siksi olen yrittänyt järjestää näitä kahdenkeskeisiä juttuja. Hän kyllä ilahtuu kun passaan häntä: leivon unelmatorttua, hänen herkkuaan, hieron niskaa illalla telkkaria katsottaessa, yms. Kai se on miehinen juttu, että tykkääminen näytetään teoilla ja miehet ymmärtävät sitä parhaiten? Kyllä hän on matkoistakin tykännyt, vaikka lopputulema ei ole ollut sitä mitä minä odotin...

Minulla ei ole lähellä asuvia naisystäviä, vaan lähellä asuu pelkkiä perhetuttuja, joiden kanssa tapaamme pariskuntana. Minun omat ystäväni asuvat yli 100 km päässä. tapaan heitä, mutta vain pari kertaa vuodessa kutakin. Täytyykin oikein suunnitella miten tapaan heitä jatkossa. Niin että saan naisten kanssa laatuaikaa vaikkapa joka kuukausi

Kyllä täällä on sitten fiksuja Ellejä, kiitos!