Tää äiti on ihan rikki!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja alakulo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

alakulo

Vieras
Onko muita äitejä, jotka on syystä tai toisesta ihan poikki, uupuneita, rikki?? Mä olen, vaikka periaatteessa kaikki hyvin. Olen jotenkin väsynyt kaikkeen, aamuilla en jaksaisi herätä, kodin hommat tuntuu kaatuvan päälle, pinna on kireällä, en jaksaisi mitään...Joo, lievä mielialalääkitys päällä, mutta eipä tunnu auttavan. Väsymys vain kaksinkertaistunut...En jotenkin jaksa odottaa elämältä mitään, päivät on samaa puuroa...
 
:hug: Voih, tiedän kyllä tuon tunteen. Muutamia vuosia takaperin olin itse samassa tilanteessa. En oikeastaan osaa muuta sanoa kuin, että nykyään minulla kaikki hyvin, uskon että sinäkin menet parempaan päin. Ja lopulta huomaat kaiken olevan taas kohdallaan. Voimia! :hug:
 
:hug:

Minkäikäiset lapset sulla on? Entäs käytkö töissä vai hoidatko lapsia kotona? Tosiaan lapsissa ja kotitöissä on urakkaa ihan riittämiin. Kuitenkin tuo, ettet aamulla jaksaisi herätä saa tilanteen kuulostamaan jotenkin tavallista uupumusta vakavammalta (jos siis saat nukkua yöllä eikä lapset valvota?). Pitäisiköhän sun käydä puhumassa asiasta jossain ja ehkäpä saada tehokkaampi lääkitys?

Onko sulla tukiverkkoa, joka voisi auttaa? Näin pääsisit itse lepäämään ja tekemään juttuja, joista saisit energiaa arkeen. Onko lähellä ystäviä, joiden luona voisit kyläillä ja tuulettua lasten kanssa ja välillä ilman lapsiakin?

Kannattaa suunnitella viikkoon jotain kivaa ohjelmaa, jota odottaa ja joka rytmittää viikkoa niin, ettei kaikki päivät oo ihan sitä samaa vaan (esimerkiksi kirjastossakäynti, uinti, makkaranpaistoreissu tai vaikka ihan vaan kotona lettukestit saunailtana).


Tsemppiä sinne! Toivottavasti tilanne helpottuu!
 
Mulla oli/on kans tuota väsymystä ja kun jollekin siitä puhuu niin nekin sanoo että ovat väsyneitä. Pienten lasten äidit on väsyneitä.

MUTTA on pikkasen eroa väsyttääkö siksi ettei esim. nuku vai onko väsymys aivan jotakin omaa luokkaansa. Itse nukuin 10 tunnin yöunia ja päivällä 2 tuntia ja odotin, että kello olisi niin paljon että pääsisi nukkumaan. Mikään ei kiinnostanut, työ oli pakkopullaa ja ajatukset aina ihan jossain muualla. Nyt on pikkasen helpottanut. Hommasin harrastuksen johon menen vaikka väkisin, semmoista hommaa että on pakko keskittyä vain ja ainoastaan siihen. Ja joskus pitää antaa itselle lupa olla väsynyt. Miksi pitää aina jaksaa, miksi ei voi joskus sanoa, että paskanväliä nyt minä olen väsynyt!!! Ei me olla supersankareita, me ollaan äitejä, ihmisiä.

Taustalla voi olla myös jotakin muuta, fyysinen oire jostakin, esim. kilpirauhasen häiriö, puutostila jostakin vitamiinista tmv. Onko sinulta otettu verenkuvaa?

Jaksamista sulle, tiedän ainakin melkein, mitä käyt läpi. Ei ole helppoa. Ja tiskit, siivoaminen ym. on aivan tuon taivaallisen turha asia jos ihan oikeasti ahdistaa, käännä selkä tiskipöydälle ja nauti lapsista!!! Ja NUKU aina kun mahdollista!
 
Kiitos viesteistä. Joo, vielä taustaa sen verran, että olen, lapsia on neljä (1-8v.) ja olen vielä kotona. Lasten syntymien välillä olen käynyt töissäkin, joten pelkästään kotiäitinä en ole ollut vuosikausia. Tuosta väsymyksestä; syön monipuolisesti ja lisänä d-vitamiini, veriarvot on aina olleet hyvät (hemppa jopa 140 joskus, nyt juuri ei sitä otettu, mutta synnytyksen jälkeenkin oli n.120, joten tuskin siitä laskenut), kilpirauhasarvot mitattu joskus pari vuotta sitten ja silloin ne oli ok. Ylipainoa mulla ei ole yhtään, mulla on pari liikunnallista harrastusta. Ulkoilla voisin enemmänkin, mutta muutoin periaatteessa elämäntavat hyvät. Kuopusta olen imettänyt näihin päiviin ja yöimetyksen lopetin vasta 2 viikkoa sitten...Eli kyllähän sitä katkonaista unta on kertynyt vuosien varrella...Periaatteessa olen aina ollut hyvä nukkumaan ja aina heräämisten jälkeen saanut unen päästä hyvin kiinni. Nyt tuntuu vain, ettei mikään uni riitä. Joulun tienoilla saatoin nukkua 10-11 tuntia yössä ja aamulla olin tokkurainen...Luulen itse, että tämä on uupumusta ja ehkä masennustakin, vaikka mulla onkin se mielialalääke nyt. Kaamosaika vaikuttaa ja ehkä lääkekin väsyttää, en tiedä? Käyn kerhoissa lasten kanssa, isommilla on harrastuksia (joihin pitää kuskata), mies tekee kotihommia iltaisin, mutta toisaalta myös rakentaa piharakennusta. Meillä on myös oman talon rakentaminen mennyt tässä muun elämän ohessa muutaman vuoden ja nyt loppusuoralla (ollaan siis jo asuttu tässä muutaman vuosi). Rakentaminenkin on ollut stressaavaa (minulle), koska jatkuvasti on ollut jotain kesken, miehen aikaa ja rahaa on mennyt siihen paljon. Eli ehkä olen vain lopen uupunut näistä monista elämän "projekteista" nyt, vaikka ne ovatkin olleet ihan positiivisia asioita sinänsä...Saa kommentoida lisääkin!
 

Yhteistyössä